Suurten uhkienkin keskellä Jumala voi auttaa

Sanaga joki on niin leveä, että uusin suunnitteilla oleva siltakin on vajaan kilometrin pituinen. Kuvassa toisaalla saman joen ylittävä silta.

Isäinpäivänä tänä vuonna vietämme Uskonpuhdistuksen muistopäivää. Pyhälle on annettu kaksi vaihtoehtoista ensimmäistä lukukappaletta. Käsittelen niistä ensimmäistä, joka on profeetta Jesajan tuotantoon kuuluvaa upeaa runoa.

Sunnuntai 10.11.2019
Uskonpuhdistuksen muistopäivä
Uskon perustus
1. lukukappale: Jes. 33:20-22 tai Jer. 3:14-15

Uskonpuhdistuksen suuri lahja on, että meidät otetaan Jumalan yhteyteen eli meidät vanhurskautetaan yksistään uskosta, yksistään armosta ja yksistään Kristuksen tähden. Tämä suloinen sanoma kertoo meille, ettei pelastuksemme ole epävarmoissa käsissä, vaan saamme turvallisesti ja täydellä luottamuksella panna toivomme Vapahtajamme hyvyyteen.

Uskonvanhurskaus antaa hengellisen levon

Voimme vapautunein mielin käydä Jumalan pyhäkköön. Juutalaisille tämä oli Jerusalemin temppeli, meille oman kotoseurakuntamme kirkko ja siellä vietettävä messu. Koska olemme saaneet Jumalan lapseuden yksistään Jeesuksen hyvyyden tähden, niin meillä on rauha Jumalan kanssa ja saamme seesteisin mielin panna toivomme Jumalaan ja vapautuneesti heittäytyä hänen syliinsä ja levätä uskon luottamuksessa.

Mikään maailman mahti ei voi uhata meidän autuuttamme, koska Jumala itse pitää meistä huolta ja vaalii meitä.

Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!
Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,
turvallisen leposijan,
teltan, jota ei pureta, ei siirretä.
Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,
yksikään sen köysistä ei katkea.

Jumala itse on turvallisuuden perusta

Jesajan aikana Assyria oli useampaankin kertaan uhan aiheena niin Pohjoiselle valtakunnalle Israelille kuin Eteläiselle valtakunnalle Juudallekin. Jesajan aikaan kuuluivat syyro-efraimilainen sota 734-732 eKr ja Pohjoisen valtakunnan loppu Samarian hävitykseen 722-720 eKr. Juudan valtakunnallekin tilanne oli todella tukala. Vuosisadan lopulla Juudan valtakunta oli keskellä suurvaltojen taistelua. Egypti joutui etiopialaisen hallitsijan alaisuuteen. Niinpä kun egyptiläisten armeija ja Assyrian armeija kohtasivat 701 eKr, niin se oli taistelua Etiopian ja Assyrian hallitsijoitten välillä. Kaiken tämän keskellä aivan valtapiirien rajoilla sijaitsi Juudan valtio pääkaupunkinaan Jerusalem.

Jesajan sanoma oli selkeä: Noissa oloissa oli välttämätöntä pitää itsensä kasassa. Enemmän tuli panna turvansa Jumalaan kuin yrittää luottaa kummankaan taistelevan puolen apuun toista vastaan. Moinen roikkuminen ulkonaisen epävarman avun varassa olisi vain tuonut lisää uusia huolia pienen kansan ahdistukseen.

Toisaalla lounaassa etiopialaisia ja egyptiläisiä yhdisti Niilin virta. Toisaalla Assyrian pääkaupunki Ninive sijaitsi Tigris joen länsirannalla. Kumpikin joki oli merkittävä meriliikenteen väylä.

Näiden rinnalla Jerusalemin lähellä oleva Siiloa oli mitätön. Siinä ei ollut pienintäkään kehumista noiden suurvaltojen suurten virtojen rinnalla.

Niinpä sen sijaan, että panisi turvaansa ajallisiin voimiin ja suurten valtojen suuriin jokiin, on mielekkäämpää panna turvansa yksistään Jumalaan. Vain ja ainoastaan häneen. Ei keneenkään muuhun.

Jumalan voima on suurempi kuin maailman mahtavien väkivahvuus. Jumalan lahjojen suuruus on suurempi kuin suurten pääkaupunkien suurten virtojen taloudellinen voima. Jumala yksinään on kaikki kaikessa ja riittään kaikkeen. Jumalan hyvyys on enemmän ja suuremman vesistön arvoinen kuin mikään elämää uhkaavien suurvaltojen mahtipontisuus.

Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,
meillä on jokien lähde ja leveät virrat.
Niitä ei kulje soutualus
eikä ylitä uljainkaan pursi.

Jumala on yksi – hän on ainoa – hänelle kiitos ja kunnia

Pelastuksemme perustuu yksistään Jumalan hyvyyteen. Kaikki on yksistään hänen ansiotaan. Teko on yksipuolisesti Jumalan työtä. Valinta on hänen ja siksi turvallinen. Hän on voimallinen auttamaan, niin hän myös pystyy sen tekemään. Meidän ei tarvitse horjua omien voimiemme varassa eikä epävarmana pälyillä, olemmeko varmasti tehneet kaiken tarvittavan, koska koko pelastus, alusta loppuun asti, on vain ja ainoastaan ikiaikojen Jumalan varassa. Hänen käsivartensa ovat turvamme ja kantavat meitä elämämme halki perille asti aina taivaan kirkkauteen Jumalamme näkemiseen ja ikuisen elämän riemuun ja onneen.

Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.
Herra on valtiaamme,
Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.