Suus kiinni jo, Sadinmaa!

 b2ap3_thumbnail_Sadinmaa.jpg

Kerjääkö tämä mies a) rahaa? b) huomiota? c) verta nenästään?

Se, miten jokin asia sanotaan, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan.  Siksi provosointi on silloin tällöin ihan tervetullutta ja paikallaan, mutta ei agitaattorin agendaa voi alvariinsa käyttää. Silloin siitä menee teho. Kuulijat ovat hyviä ummistamaan korvansa niin  jatkuvalta pauhaamiselta kuin myös nalkutukselta. Sydän ei avaudukaan vaan paatuu. Ja puhuja voipi saada sirkuspellen maineen.

 

Yhteiskunnallisista tai kirkollisista epäkohdista ei missään nimessä saa vaieta, mutta kaikkia mahdollisia ratkaisua kaipaavia asioita ei kannata pitää räikeinä epäkohtina tai huutavina vääryyksinä, joita sitten profeetallisin äänenpainoin megafonin kanssa kaiutetaan sopivissa ja sopimattomissa paikoissa enemmän tai vähemmän korrektilla tyylillä. Tietysti, jos Jumalan on antanut sinulle vasaran roolin, niin saatat nähdä pienetkin asiat nauloina, joita sinun pitää pakonomaisesti paukutella vähän sinne sun tänne.

 

Vaan varohan, mies hyvä: Julkisuus ei aina ole pelkästään hyvästä!  Julkisuuden valokeilaan ei kannata hakeutua tai jäädä keinolla millä hyvänsä.  Itse ajattelen niin, että mediamyllyn pyöritykseen suostutaan silloin, kun tarve vaatii, mutta sitten sieltä huomion keskipisteestä on tajuttava tulla myös pois. Ainakin papin sopii niin tehdä.

 

Et ka sitten kotonasi oppinut, että on rumaa osoitella toisia sormella? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.  Minä en ole koskaan haukkunut kuulijoitani pystyyn samalla tavalla kuin sinä, sillä minun mielestäni se ei ole oikein. Kirkkojärjestys ei siihen kannusta. Samoin katson olevani aina ja kaikkialla sen firman edustaja, joka minulle palkkaa maksaa.  Toisin sanoen sen lauluja laulan, jonka leipää syön.  Toisaalta kurkussa se minunkin lauluääneni pilaantuu,  joten laulan nuotin vierestä, mutta  teen sen kauniisti.

 

Pari radiohartauttasi olen kuullut. Ihan hyviä aiheita sinänsä, mutta foorumi kokonaan väärä.  Viitsisitkö vähän vilkaista radiohartauspuhujille annettuja ohjeita? Aamuhartaudesta kuulija mieluusti etsii jonkinlaista hengellistä evästä tulevaa päivää varten. Annatko sinä jylinälläsi kuulijoille leipää vai kiven?

 

Joskus kokeilit siipiäsi myös Stand up-koomikkona.  Well, kovasti sinulla oli silloinkin sanottavaa, mutta  oli pääsääntöisesti  kiusallista jossakin seurakuntayhtymän työntekijöitten yhteisessä tapahtumassa joutua kuuntelemaan alaleuatonta  läpänheittoasi kirkollisista epäkohdista, kun samalla piti  posket punaisina myötähävetä juttujasi.

 

Jossakin vaiheessa huumori katosi puheistasi, kun rupesit Totiseksi Torvensoittajaksi. Jäljelle jäi vain tuo Stand up. Nyt, veli hyvä, antaisin sinulle tällaisen ohjeen:  Sit down, please! Relax! You are not the Last Man standing!

 

Tästä puhutaan siis nyt:

https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11296-pappi-rinnasti-wahlroosin-breivikiin

 

 

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kieltämättä Sadinmaalla on vähän jäänyt levy päälle. Ilmiö on vähän sama kuin aikoinaan oli Margit Nymanin aamuhartauksissa. Aikoinani olin avustajana monellakin Margitin leirillä, mutta silti jossain vaiheessa alkoi tökkiä ainainen kehitysvammaisten rippileireistä puhuminen. Onneksi kerran Margit kertoikin maltalaisesta ristinkantoperinteestä ja sitähän sitten kuuntelikin jo ihan iloiten. Näkökulman vaihto lisää jännitettä.

  2. Olisiko ollut Mark Twain, joka kerran istui kirkossa kuuntelemassa saarnaa. Saarna alkoi niin lupaavasti, että mies päätti antaa kolehtiin pari dollaria. Mutta kun saarna vain jatkui ja jatkui, niin Twain vähensi koko ajan mielessään kolehtiin menevää rahasummaa. Kun tolkuttoman pitkä saarna lopulta päättyi ja kolehtihaavi tuli kirjailijan kohdalle, hän otti haavista itselleen ratikkalipun hinnan.

    Asioitten jauhaminen ei aina ole viisasta. Etenkin jos sanottava on jo eri yhteyksissä tullut riittävän moneen kertaan toistetuksi.

    Suomalainen vertailukohta: Speden filmeistä arvostelija sanoi aikanaan, että kun on nähnyt yhden elokuvan, on nähnyt ne kaikki…

  3. Anne: Postattuani tämän jutun lähetin linkin ensimmäiseksi Kai Sadinmaalle. Sanoin, että tätä sopii kommentoida.

    Koin kehotusta nuorempaa kollegaa vähän opiksi ja ojennukseksi höykyttää.
    Ei tämä ole henkilökohtaista. En ole provosoitunut. Ja odotan Kain myös vastaavan kirjoitukseeni.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121