Kerjääkö tämä mies a) rahaa? b) huomiota? c) verta nenästään?
Se, miten jokin asia sanotaan, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Siksi provosointi on silloin tällöin ihan tervetullutta ja paikallaan, mutta ei agitaattorin agendaa voi alvariinsa käyttää. Silloin siitä menee teho. Kuulijat ovat hyviä ummistamaan korvansa niin jatkuvalta pauhaamiselta kuin myös nalkutukselta. Sydän ei avaudukaan vaan paatuu. Ja puhuja voipi saada sirkuspellen maineen.
Yhteiskunnallisista tai kirkollisista epäkohdista ei missään nimessä saa vaieta, mutta kaikkia mahdollisia ratkaisua kaipaavia asioita ei kannata pitää räikeinä epäkohtina tai huutavina vääryyksinä, joita sitten profeetallisin äänenpainoin megafonin kanssa kaiutetaan sopivissa ja sopimattomissa paikoissa enemmän tai vähemmän korrektilla tyylillä. Tietysti, jos Jumalan on antanut sinulle vasaran roolin, niin saatat nähdä pienetkin asiat nauloina, joita sinun pitää pakonomaisesti paukutella vähän sinne sun tänne.
Vaan varohan, mies hyvä: Julkisuus ei aina ole pelkästään hyvästä! Julkisuuden valokeilaan ei kannata hakeutua tai jäädä keinolla millä hyvänsä. Itse ajattelen niin, että mediamyllyn pyöritykseen suostutaan silloin, kun tarve vaatii, mutta sitten sieltä huomion keskipisteestä on tajuttava tulla myös pois. Ainakin papin sopii niin tehdä.
Et ka sitten kotonasi oppinut, että on rumaa osoitella toisia sormella? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Minä en ole koskaan haukkunut kuulijoitani pystyyn samalla tavalla kuin sinä, sillä minun mielestäni se ei ole oikein. Kirkkojärjestys ei siihen kannusta. Samoin katson olevani aina ja kaikkialla sen firman edustaja, joka minulle palkkaa maksaa. Toisin sanoen sen lauluja laulan, jonka leipää syön. Toisaalta kurkussa se minunkin lauluääneni pilaantuu, joten laulan nuotin vierestä, mutta teen sen kauniisti.
Pari radiohartauttasi olen kuullut. Ihan hyviä aiheita sinänsä, mutta foorumi kokonaan väärä. Viitsisitkö vähän vilkaista radiohartauspuhujille annettuja ohjeita? Aamuhartaudesta kuulija mieluusti etsii jonkinlaista hengellistä evästä tulevaa päivää varten. Annatko sinä jylinälläsi kuulijoille leipää vai kiven?
Joskus kokeilit siipiäsi myös Stand up-koomikkona. Well, kovasti sinulla oli silloinkin sanottavaa, mutta oli pääsääntöisesti kiusallista jossakin seurakuntayhtymän työntekijöitten yhteisessä tapahtumassa joutua kuuntelemaan alaleuatonta läpänheittoasi kirkollisista epäkohdista, kun samalla piti posket punaisina myötähävetä juttujasi.
Jossakin vaiheessa huumori katosi puheistasi, kun rupesit Totiseksi Torvensoittajaksi. Jäljelle jäi vain tuo Stand up. Nyt, veli hyvä, antaisin sinulle tällaisen ohjeen: Sit down, please! Relax! You are not the Last Man standing!
Tästä puhutaan siis nyt:
https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11296-pappi-rinnasti-wahlroosin-breivikiin
Toivottavasti en kehunut sinua liian aikaisin hra rovasti! Ei niistä rikastu, ei sen puoleen. Olin vaan ymmärtävinäni sinun puhuvan eri nuotilla kuin nuo moralistit, jotka vaativat W.:n päätä vadille. Minusta se analyysi yhteiskunnasta ja kriisistämme on niin naivi & populistinen. Se myy kyllä vaaleissa hyvin.
Olin aika yllättynyt kun Teemunkin kaltainen kirjoittaja lähti joukkoon imukaan
Hannu, meinaan vain, että et merkitse kuvalähdettä, ja oikeuksia kuvaan sinulla ei ole muutenkaan. Näissä Suomen oloissa kun piiiritkin ovat pienet, ja ihmisten leipä teksteissä ja kuvissa, mä helposti nillitän tämmöisestä.
Mitäs, Juhani, ehdotat toimenpiteeksi kuvan suhteen? Annanko olla vai poistanko?
Kiitos Hannu Kiuru blogistasi! Just.
Minä en ole lähtenyt mihinkään nyt mukaan, vaan olen ollut aina Santeri Alkion yhteiskunnallisen ajattelun kannattaja. Alkio painotti eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittamisen tärkeyttä ja oli köyhien asialla. Uuden testamentin opetuksen pohjalta kirkonkin pitäisi olla. Jos lukee Jumalan sanaa vaikkapa Jaakobin kirjasta, niin kyllä siinä on haastetta kaikille kristityille. Minusta on erikoista, jos tällainen tuomitaan.
Jeesus sanoi, että älkää kerätkö aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaavat ne, vaan kerätkää aarteita taivaaseen. Kylväjävertauksessa taas uskon tukahduttavaksi seikaksi Jeesus sanoi tämän maailman huolen ja rikkauden viettelyksen.
No, mutta Teemu Kakkuri! Kuinkas nyt noin! Eiväthän nuo asiat, kuten alkiolaisuuskaan, eivät ne ainakaan minun mielestäni liity mitenkään siihen lujaan tuomioon, minkä lausuit!
Minulla ainakin on ollut se käsitys, että Alkio edusti yhteiskuntaa säilyttäviä voimia, joilla on ns. talonpoikaisjärkeä päässä.
Onhan tuo mainitsemasi apostoli Jaakoppi pietismiä tutkivalle tuttu, mutta ei hänkään neuvo osoittelemaan ja tekemään parannusta toisten synneistä, rohkenen sanoa.
”Olkoon teidän menonne ilman ahneutta”, sanotaan muistaakseni Bibliassa. Eikö sen sitten pitäisi koskea kaikkia meitä – jolloin kenelläkään ei ole varaa kerätä mielessään jotakin ammattikuntaa viimeiselle tuomiolle.
Olenko väärässä, onko joku tietty henkilö erityisen syntinen?
Olet vielä niin kovin nuori, mutta minä muistan monet jutut, jossa koko yhteiskunta on pantu selkä seinää vasten, kun ”me vaatimme!”.
Muistan senkin kun STTK:n pj. J. Reini uhkasi, että joulukinkun paisto loppuu, kun voimalaitoksia ruvetaan ajamaan alas, ellei…
Olin paikalla silloinkin kun presidentti Paasikiven autonkuljettaja tuli Valioon meijerin pihalle kannu kädessä hakemaan kahvikermaa. Lakkolaiset estivät, joilloin autonkuljettaja sanoi: ”tämä tulee presidentille!”. Siihen joku punapää huusi väkijoukosta: ”Juakko Huuperii vaa”. (Oy Huber Ab tunnettiin vesijohtotöistään, kraanavesi oli silloin nimeltään Huuperin kalja)) Ei mennyt kahta vuottakaan kun inflaatio ne saadut rahat vei.
En ole ihan varma alkiolaisesta, mutta ainakin punavihreä käsitys ahneudesta on tunnetusti kovin yksipuolinen.
Uutisen nähtyäni oma ensireaktioni oli ärsyyntyminen: Taasko se Sadinmaa pauhaa tällaista. Sen jälkeen kuitenkin laskin noin kymmeneen ja mietin, että yhteiskuntakritiikille pitää olla myös paikka ja sitä pitää voida harjoittaa kirkon piiristä. En välttämättä pidä Kain tyylistä ja rinnastuksista. Minun pitää kuitenkin itse myöntää, että olen niin sisällä yhteiskuntamme ”järjestelmissä” että minun on vaikea puhua kriittisesti niistäkin asioistra, joista olisi hyvä korottaa ääntään. Sadinmaata voi kehottaa miettimään tyyliään, mutta suun – tai kynän – tukkimiseen ei voi kehottaa tai sellaista ei voi vaatia. Jouni kommentoi siitä, että evankeliumin julistaminen on kirkossa ensisijaista. Niin se onkin. Sen rinnalla pitää voida sanoa ääneen elämänmenon ikäviä ilmiöitä, joita myös synniksi kutsutaan. Meistä ei ole jeesuksiksi, mutta Jeesus teki puhui juuri molempia: Julisti köyhille ja syntisille armoa ja kovisteli fariseuksia.
Ei kristitty tai kirkko voi varauksettomasti hyväksyä kapitalismia tai kommunismia. ”Köyhät teillä on aina keskellänne…” Jeesus totesi, mutta ei kuitenkaan tarkoittanut, että tämä pitäisi ottaa pysyvänä tai annettuna asiantilana. Lähimmäisenrakkaus vaatii ”Kruunua, valtikkaa, et lainkaan sä nähdä saa, mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa…”
Rikkaus sinänsä ei ole synti. Tärkeintä on se, mitä rikkaat tavalla tai toisella hankkimallaan omaisuudella tekevät. Köyhien auttaminen ei ole siunaus, jos sitä ei tee rakkaudesta: ”Vaikka minä jakelisin pois kaiken omaisuuteni, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se mitään hyödyttäisi…”
Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa.
Kauniisti puhut ja oikein, Hannu Kiuru!
Tuon keskusteluun erään FB-kaverini valaisevan kommentin: ”Välillä tuntuu siltä kuin julkinen sektori ja myös osa kirkon työntekijöistäkin halveksisi diakoniatyötä, koska työhän kohdistuu hyvinvointivaltion osattomiin ihmisiin. Jotkut tahothan kirkossa kuuluvat ja haluavatkin kuulua hyvinvoivaan eliittiin.”
Ruttopuiston rovasti taas kysyy: Ketkä mahtavat kuulua Suomessa eliittiin? Arkkipiispa taannoin sanoi, että hän kuuluu keskiluokkaan. Miten nuorisovankien jalkoja pesevä paavi mahtaa mieltää asemansa Italiassa / maailmassa yhteiskuntaluokkia silmällä pitäen…?