Kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa blogissaan 21.6. ”vallankumouksen hedelmistä”. Särkiön mukaan ”vallankumouksellinen kulttuurieliitti” pyrkii murentamaan yhteiskunnassa turvaa luovia rakenteita, kuten avioliittoa, miehen ja naisen sukupuolijakoa, isän ja äidin muodostamaan ydinperhettä ja lasten kotikasvatusta. Särkiö vertaa ilmiötä varsin ajankohtaisesti virukseen.
Blogiteksti pohjaa äärimmäisen kapeaan ja vanhentuneeseen käsitykseen ihmisyydestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Kaikki, mikä uhkaa tuota kapeaa käsitystä, nähdään viruksen kaltaisena uhkana. Särkiön listaamat huolet, kuten alhainen syntyvyys, rikkoutuneet perheet, lasten ahdistus ja ylipaino, näyttävät juontavan juurensa samoihin ”ongelmiin”, joihin kirkko on pyrkinyt kautta historiansa puuttumaan: naisten seksuaalisuuteen sekä seksuaaliseen vapautumiseen.
Puolustusvoimia ja sen kirkollista työtä ohjaavat lait, niiden joukossa myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki, jotka kieltävät henkilöiden asettamisen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Särkiö rakentaa kirjoituksessaan tiukkaa muottia, johon vain hyvin harva puolustusvoimissa palvelevista mahtuu. Sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden sekä erilaisten perhemuotojen salliminen ja hyväksyminen ovat virkamiehen lainmukainen velvollisuus. Tämä on myös ehto sille, että virkamies voi työssään parhaalla mahdollisella tavalla tukea puolustusvoimissa palvelevia ja siten myös organisaatiota sen perustehtävässä eli maanpuolustuksessa ja yhteiskunnan turvaamisessa. Turvallisuutta on elää vapaana siitä pelosta, että tulee tuomituksi, syrjityksi tai parjatuksi sen vuoksi, että ei mahdu perinteiseen binääriseen sukupuolijakoon, ahtaisiin odotuksiin naisten ja miesten rooleista tai seksuaalisuuden ”oikeanlaisesta” toteuttamisesta.
Suvi Kouri
väitöskirjatutkija, sotilaspastori evp
Kiitokset Suvi Kourille asiallisen napakasta kommentista.
Kaivoin Pekka Särkiön blogitekstin netin syövereistä – ei vaatinut suurta vaivaa eikä Puolimatkan sivuja – törmättyäni sen aiheuttamiin kommenteihin.
Kun luin sen, väistämättä tulin verranneeksi sen ydinsisältöä Jukka Hankamäen ajatuskulkuihin: sukulakisia ovat. (Hankamäen koko teksti on tuossa pöydällä.) Kummassakin naisen vapautuminen patriarkaatin alaisuudesta, naisen itsenäistyminen – myös seksuaalisesti – kuvataan yhdeksi ongelmien lähteeksi.
Ei erityisen yllättävää, että Puolimatka julkaisee toisen nimissä tekstin kunnioittamatta kirjoittajan omaa toivetta. Vai onko Särkiö antanut Puolimatkalle luvan tekstin julkaisemiseen?
Miehet, jotka näkevät naisen vapautumisen ja tasa-arvon uhkana, ovat heikkoja, pelokkaita miehiä. Heillä ei myöskään ole tervettä itsetuntoa.
Missä on tällaisia miehiä?
Ulkoinen itsevarmuus kertoo usein sisäisestä epävarmuudesta. Kun tämän pitää mielessä, on jokseenkin helppo löytää ’tällaisia miehiä’, Joni Toivonen.
Korjaan kirjoittamaani niin että toki on mainitsemiasi erittäin harvinaisia poikkeuksia.
Tunteesta ei tietenkään ole kyse sukupuolen määräytymisessä. Aika usein on niin, että sukupuoli voidaan määrittää sataprosenttisen varmasti.
Eli koska sukupuoleen ei liity tunnetta millään tasolla, joudut tarkistamaan joka aamu oletko mies vai nainen?
”Aika usein on niin, että sukupuoli voidaan määrittää sataprosenttisen varmasti.” Ilmaus ’aika usein’ jo murentaa pohjan ’sataprosenttisen varmalta’. Tulee mieleen jostain vanhasta sketsistä mieleeni jäänyt lause: ”Vihdoinkin voimme sataprosenttisen varmasti kertoa, mitä mahdollisesti saatoimme aavistaa”. Kun kirkon piirissä puhumme siitä, mikä on yleistä ja ketkä kuuluvat valtaenemmistöön, on syytä palauttaa mieleen kuva paimenestä, joka lähti etsimään kadonnutta 1% satapäisestä laumastaan (Matt. 18:12-14).
No, ehkäpä siinä riittää sitten kotiläksyä joksikin aikaa. 🙂
> Mutta onko siis (mielestäsi) niin, että on “pääsukupuolet” mies ja nainen. Ja sitten “ne muut”?
Luonto ja ihminen ovat todellisia. Sanat ja määritelmät jolla niitä kuvaamme perustuvat sopimukseen. Ihmisellä ei olisi sukupuolta jos emme olisi päättäneet, että haluamme jakaa ihmiset miehiin ja naisiin tiettyjen ominaisuuksien perusteella ja päättäneet antaa tälle ominaisuudelle nimityksen sukupuoli.
Tällaiset kielelliset konstruktiot ja määritelmät helpottavat kommunikointia, mutta ne eivät ole itsetarkoitus.
Meillä on yhteiskunnassa tietyt vakiintuneet tavat ajatella, mikä tarkoittaa olla mies ja mitä tarkoittaa olla nainen. Kummankaan sukupuolen kohdalla emme puhu vain yhdesta stereotypiasta vaan erilaisista tavoista edustaa näitä sukupuolia. Ja lisäksi yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen.
Jaotteluja voisi tehdä mahdottoman monella tavalla, mutta yksi tapa sukupuolesta puhumiseen on se, että kutsumme miehiksi kaikkia niitä jotka kokevat kuuluvansa johonkin miestyyppiin, naisiksi kaikkia niitä jotka kokevat kuuluvansa johonkin naistyyppiin ja muunsukupuolisiksi niitä, jotka kokevat olevansa tällaisen kahtiajaon ulkopuolella.
Korostan edelleen, että tässä on kyse pelkästään siitä, miten käytämme kieltämme muodostamaan erilaisia konstruktioita, joilla kategorisoimme ihmisiä. Itse en koe tarvetta erotella ”pääsukupuolia” muista sukupuolista, koska mielestäni siihen sisältyy jonkinlainen arvolataus.
Kieli on sopimuskysymys ja toivoisin, ettei siitä tulisi vallankäytön välinettä vähän samaan tyyliin kuin seksuaalivähemmistöille ei oltaisi haluttu antaa avioliittoa sanana.
> Etkö tosiaan tiedä, että juuri homoseksuaalit kokevat tuon “sukupuoli on kokemus” loukkaavana ja heidän kokemustaan mitätöivänä.
En tiedä ja mielestäni tämä väite ei pidä paikkaansa. Maailman miljardeista ihmisistä löytyy varmasti aina joku yksilö, joka loukkaantuu jostain, mutta yleisesti ottaen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole toistensa kilpailijoita. Seksuaalivähemmistöt yleisesti ottaen puolustavat sukupuolivähemmistöjä ja myös monet LGBT järjestöt palvelevat kaikkia. PS. En tarvitse linkkiä blogiin, jossa joku yksittäinen ihminen on toista mieltä.
> Rowling kirjoittaa yhdessä tviitissään, että jos sukupuolta ei ole, ei ole seksuaalista suuntautumistakaan.
Tekisi mieli kysyä, mitä sitten. Miksi on tärkeää, että on seksuaalinen suuntautuminen?
Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen keksimä termi, jolla kategorisoidaan ihmisiä esimerkiksi heteroihin, homoihin ja biseksuaaleihin. Edelleen olen sitä mieltä, että mikään tällainen määritelmä tai kategorisointi ei ole itsetarkoitus, joten jos sinä tai Rowling koette ettei sellaista ole olemassakaan niin en minä siitä pahastu.
MN: ”Luonto ja ihminen ovat todellisia. Sanat ja määritelmät jolla niitä kuvaamme perustuvat sopimukseen. Ihmisellä ei olisi sukupuolta jos emme olisi päättäneet, että haluamme jakaa ihmiset miehiin ja naisiin tiettyjen ominaisuuksien perusteella ja päättäneet antaa tälle ominaisuudelle nimityksen sukupuoli.”
-Juu kiitos tuosta. Kuulosti omalta kommentiltani toisesta yhteydestä… Sitä olen yrittänyt kysyä, että miksi sukupuoli ei voi tarkoittaa sitä mitä tähänkin asti. Ihmiset jaetaan ”hedelmöittävään” ja ”hedelmöittyivään” osapuoleen. Ja ennenkuin tiedettiin mistä lapset tulevat, osattiin erottaa mies ja nainen, jos ei muuten niin elimien perusteella.
Jos sukupuoli ei tarkoita tätä, tarkoittaako se enää mitään? Onko sille käsitteenä käyttöä ja tarvetta?
Ja kiitos kieleen liittyvästä luennosta, mutta se on nyt tässä yhteydessä turhaa. Kyse on siitä mitä ollaan muuttamassa ja miksi. Ja mitä sen perusteella vaaditaan ja väitetään.
MN: ”Meillä on yhteiskunnassa tietyt vakiintuneet tavat ajatella, mikä tarkoittaa olla mies ja mitä tarkoittaa olla nainen. Kummankaan sukupuolen kohdalla emme puhu vain yhdesta stereotypiasta vaan erilaisista tavoista edustaa näitä sukupuolia. Ja lisäksi yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen.”
-Sitä juuri tässä yritän sanoa, että miksi sukupuolella olisi, pitäisi olla tai tarvitsisi olla mitään tekemistä ”kokemuksen” kanssa. Aina on ollut niin, että joku ei koe sopivansa niihin sukupuoleen asetettuihin oletuksiin ja odotuksiin, joita yhteiskunnassa on asetettu. Mutta tähän ei ole ratkaisu se, että aletaan silpoa terveitä ruumiinosia. Tai esitetään että on jotain ”muita” sukupuolia.
MN: ”Jaotteluja voisi tehdä mahdottoman monella tavalla, mutta yksi tapa sukupuolesta puhumiseen on se, että kutsumme miehiksi kaikkia niitä jotka kokevat kuuluvansa johonkin miestyyppiin, naisiksi kaikkia niitä jotka kokevat kuuluvansa johonkin naistyyppiin ja muunsukupuolisiksi niitä, jotka kokevat olevansa tällaisen kahtiajaon ulkopuolella.”
-Edelleen ja jälleen: miksi jaottelua pitäisi tehdä ”kokemuksen” tai sukupuolirooleihin ja näihin liittyviin odotuksiin liittyen ja niihin perustuen. Tai tiettyyn ”naistyyppiin” tai ”miestyyppiin”.
(Ja tähän väliin, että olisiko mahdollista keskustella eikä pitää luentoa… Kyllä minä tiedän tuon kaiken muutenkin… Siis ihan omaa kannanottoa odottaisin.)
> Etkö tosiaan tiedä, että juuri homoseksuaalit kokevat tuon “sukupuoli on kokemus” loukkaavana ja heidän kokemustaan mitätöivänä.
MN: ”En tiedä ja mielestäni tämä väite ei pidä paikkaansa. Maailman miljardeista ihmisistä löytyy varmasti aina joku yksilö, joka loukkaantuu jostain, mutta yleisesti ottaen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole toistensa kilpailijoita.”
-En nyt puhu määristä! En väitä, että kaikki homoseksuaalit ovat loukkaantuneet, enkä edes että suurin osa. Vaan puhun siitä MILLÄ PERUSTEELLA gender-ajattelu on koettu loukkaavaksi juuri homoseksuaalien taholla ja heitä kohtaan.
Ihan peruslogiikalla nämä sulkevat toisensa pois, ja homoseksuaaleilta viedään mahdollisuus käsitellä omaa kokemustaan siitä miten heidän kiinnostuksensa toisia ihmisiä kohtaan muotoutuu ja kohdistuu.
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä mieltä sinä siitä olet. Tässä voisi kuunnella niitä homoseksuaaleja, jotka ovat tästä loukkaantuneet eikä vain toistaa että ei ole syytä loukkaantua.
”Seksuaalivähemmistöt yleisesti ottaen puolustavat sukupuolivähemmistöjä ja myös monet LGBT järjestöt palvelevat kaikkia. PS. En tarvitse linkkiä blogiin, jossa joku yksittäinen ihminen on toista mieltä.”
-Aivan ilmeisesti sinulle on merkitystä vain määrillä. Prosenteilla. Luvuilla.
Sillä kuinka moni homoseksuaali tai kuka tahansa on jotain mieltä. Et kiinnitä mitään huomiota siihen MITÄ on sanottu, ja ajattelet toisten puolesta sen perusteella miten oletat ”yleisesti” olevan.
Siis en minä hyvänen aika esitä blogitekstiä tai mitään muutakaan todisteena siitä miten paljon jollain lailla ajattelevia on, tai edes että siten ajattelevia ihmisiä on. Tarkoitus on kiinnittää huomiota perusteluihin ja tekstissä esitettyihin huomioihin. Mutta lopputulos on että sinua ei kiinnosta, koska ”se on vain yhden ihmisen ajatus”. Just.
Siksi keskustelu on (aivan ilmeisesti) mahdotonta.
> Rowling kirjoittaa yhdessä tviitissään, että jos sukupuolta ei ole, ei ole seksuaalista suuntautumistakaan.
MN: ”Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen keksimä termi, jolla kategorisoidaan ihmisiä esimerkiksi heteroihin, homoihin ja biseksuaaleihin. Edelleen olen sitä mieltä, että mikään tällainen määritelmä tai kategorisointi ei ole itsetarkoitus, joten jos sinä tai Rowling koette ettei sellaista ole olemassakaan niin en minä siitä pahastu.”
-No, ihan miten vain…
Jotta saisi edes jonkinlaista tarttumapintaa keskusteluun, niin kysynpä, siis ihan sinun mielipidettäsi ”Mikko Nieminen”…
KIeli voi olla vain sopimus, mutta onko siis niin että mielestäsi voimme yhtä hyvin sopia että sukupuolia ei ole olemassa?
Jos nyt yritän pysyä tässä sinun tavassasi käsitellä asiaa…
> Ja tähän väliin, että olisiko mahdollista keskustella eikä pitää luentoa… Kyllä minä tiedän tuon kaiken muutenkin
En halua mennä suoraan lopputulokseen vaan myös perustella näkemystäni. Minä en voi mitenkään tietää mitä sinä tiedät ja mitä sinä et tiedä, joten en pysty välttämään sanomasta sellaista, mitä sinä jo tiedät. Se, että minä sanon jotain sellaista, jonka sinä jo tiedät, ei tarkoita sitä, että pitäisin sinua tyhmänä tai tietämättömänä. Pyytäisin, että vältettäisiin loukkaantumasta sellaisesta, jota ei ole loukkaukseksi tarkoitettu.
> Sitä olen yrittänyt kysyä, että miksi sukupuoli ei voi tarkoittaa sitä mitä tähänkin asti.
Nykyisen ajattelun ongelma on siinä, että se poissulkee ne ihmiset, jotka eivät mahdu binaariseen määritelmään. Minun mielestäni olisi itsekästä mitätöidä jonkun ihmisryhmän kokemus omasta sukupuolestaan ja pakottaa heidät johonkin määritelmään vain sen tähden, että voisin itse pitää itsepintaisesti kiinni määritelmistä. Itselleni mikään kielelleninen konstruktio ei ole niin rakas etten voisi huomioida sitä, miten se näyttäytyy jollekulle toiselle ja etsiä keinoja, jotka eivät sulje muita pois.
> Ihan peruslogiikalla nämä sulkevat toisensa pois, ja homoseksuaaleilta viedään mahdollisuus käsitellä omaa kokemustaan siitä miten heidän kiinnostuksensa toisia ihmisiä kohtaan muotoutuu ja kohdistuu.
Sen hyväksyminen, että kaikki eivät koe itseään selkeästi miehiksi tai naisiksi, ei sulje homoseksuaaleilta mahdollisuutta kokea romanttisia tunteita oman sukupuolen edustajia kohtaan eikä estä heitä käsittelemästä näitä tunteita. Transsukupuolisia ihmisiä on olemassa jo nyt eikä se ole homoilta pois. Tässä rakennetaan mielestäni teennäistä ongelmaa. Ainakaan sen perusteella, mitä olet tähän mennessä kirjoittanut, en näe tässä asiassa ongelmaa.
> Siksi keskustelu on (aivan ilmeisesti) mahdotonta.
Yksi keskustelua helpottava tekijä voisi olla se, että keskittyisit keskustelun pääkohtiin etkä tarttuisi jokaiseen yksittäiseen lauseeseen. Samoin voisit jättää pois ohjeet, joissa kerrotaan miten minun tulee keskustella. Ja kolmanneekseen jos rajaisit kysymykset vain keskeisiin asioihin, se helpottaisi kovasti. Vastaan mielelläni, mutta jos kirjoitat kilometrin mittaisen kommentin, joka on täynnä kysymyksiä, en mitenkään pysty vastaamaan niihin kaikkiin ja alamme pian puhumaan toistemme ohi.
> KIeli voi olla vain sopimus, mutta onko siis niin että mielestäsi voimme yhtä hyvin sopia että sukupuolia ei ole olemassa?
Teoriassa kyllä ja mietin, että maailmassa saattaa edelleen olla kieliä jossa ei ole sanoja kuvaamaan sukupuolta. Käytännön tasolla pidän erittäin epärealistisena, että tekisimme tällaisen sopimuksen. Enkä näe sille myöskään tarvetta.
Ennemmin näen, että yhteiskunta menee suuntaan jossa sukupuolten välistä tasa-arvoa kehitetään (naiset eivät ole esimerkiksi työelämässä täysin yhdenvertaisessa asemassa vaikka kehitystä on viimeisen 100 vuoden aikana tapahtunut huimasti). Ja toisaalta näen, että huomisen yhteiskunta ottaa ennakkoluuluttomammin vastaan myös ne ihmiset, jotka eivät mahdu tällä hetkellä vallalla olevaan ajatteluun sukupuolista.
Eli realistisesti ajatelleen näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ihmiset ovat pääsääntöisesti edelleen naisia ja miehiä ja sen lisäksi yhteiskunta tulee tunnustamaan virallisesti näiden sukupuolien ulkopuolelle kuulumisen. Yrityksethän tekevät jo nyt tasa-arvosuunnitelmia ja esimerkiksi meidän työpaikalla henkilö voi jo nyt ilmoittaa henkilöstöosastolle, minkä sukupuolen edustajana haluaa itseään pidettävän ja työnantaja velvoittaa jokaisen työntekijän noudattamaan tätä tahdonilmaisua.
”En halua mennä suoraan lopputulokseen vaan myös perustella näkemystäni. Minä en voi mitenkään tietää mitä sinä tiedät ja mitä sinä et tiedä, joten en pysty välttämään sanomasta sellaista, mitä sinä jo tiedät. Se, että minä sanon jotain sellaista, jonka sinä jo tiedät, ei tarkoita sitä, että pitäisin sinua tyhmänä tai tietämättömänä. Pyytäisin, että vältettäisiin loukkaantumasta sellaisesta, jota ei ole loukkaukseksi tarkoitettu.”
-Kiitos siitä, että halusit perustella, ja anteeksi tuskastumiseni/hermostumiseni. Ymmärrän ja uskon että yritit vain vastata asiallisesti.
Se vain minusta tuntui menevän ohi varsinaisesta ydinasiasta. Tuo kielen kehitys ja sen käyttäminen. Kysyin ihan vain sinun näkemystäsi, mutta aloit puhua muodossa ”me käytämme”, ”me ajattelemme”, ”puhumme” jne.
> Sitä olen yrittänyt kysyä, että miksi sukupuoli ei voi tarkoittaa sitä mitä tähänkin asti.
MN: ”Nykyisen ajattelun ongelma on siinä, että se poissulkee ne ihmiset, jotka eivät mahdu binaariseen määritelmään.”
-Tarkoitin sitä, että miksi siihen sukupuolen määritelmään pitäisi ”mahtua” mitenkään erikoisemmalla tavalla kuin aiemminkaan. On ollut miehet, naiset ja intersukupuoliset. Selkein, havaittavin kriteerein. Miksi sukupuolella tulisi, tai tarvitsisi, olla mitään tekemistä ihmisen persoonallisuuden, pukeutumis/käyttäytymismieltymysten tai ”kokemuksen” kanssa?
MN: ”Minun mielestäni olisi itsekästä mitätöidä jonkun ihmisryhmän kokemus omasta sukupuolestaan ja pakottaa heidät johonkin määritelmään vain sen tähden, että voisin itse pitää itsepintaisesti kiinni määritelmistä.”
-Tässä kohden haluaisin toistaa kysymykseni… Miksi sukupuolen täytyisi olla millään tavoin ”kokemus”? Jos sukupuoli tarkoittaa yksinkertaisesti (jos lähdetään aivan historian alkuaikojen kriteereistä, jotka lapsikin ymmärtää) sukupuolielimiä, joiden perusteella kätilö toteaa (nykyisinkin) vastasyntyneen sukupuolen?
Tätä kysyin. Tällöin ei tarvitsisi olla mitään ”vähemmistöryhmiä”, joiden vuoksi tarvitsisi laittaa yhteiskuntaa uusiksi. Kuten nyt ollaan tekemässä. Tämä ei olisi itse asiassa keneltäkään pois vaan reilu peli.
MN: Itselleni mikään kielelleninen konstruktio ei ole niin rakas etten voisi huomioida sitä, miten se näyttäytyy jollekulle toiselle ja etsiä keinoja, jotka eivät sulje muita pois.”
-Kuten edellä sanoin 🙂
> Ihan peruslogiikalla nämä sulkevat toisensa pois, ja homoseksuaaleilta viedään mahdollisuus käsitellä omaa kokemustaan siitä miten heidän kiinnostuksensa toisia ihmisiä kohtaan muotoutuu ja kohdistuu.
MN: ”Sen hyväksyminen, että kaikki eivät koe itseään selkeästi miehiksi tai naisiksi, ei sulje homoseksuaaleilta mahdollisuutta kokea romanttisia tunteita oman sukupuolen edustajia kohtaan eikä estä heitä käsittelemästä näitä tunteita. Transsukupuolisia ihmisiä on olemassa jo nyt eikä se ole homoilta pois. Tässä rakennetaan mielestäni teennäistä ongelmaa. Ainakaan sen perusteella, mitä olet tähän mennessä kirjoittanut, en näe tässä asiassa ongelmaa.”
-Kuule, se tässä juuri onkin aiempaa erikoisempi kysymys, että mitä tarkoittaa OMAA sukupuolta kohtaan? Miten homoseksuaali voi todeta olevansa homoseksuaali, käsitellä asiaa, sanoittaa sitä ja tunteitaan jne. jos toisen ihmisen sukupuoli on ”kokemus”, ja siitä ei saa olettaa mitään?
Juuri puhuit pitkään kielestä ja sen käyttämisestä. Mitä sanoja tässä voi enää käyttää? Voiko enää puhua ”vastakkaisesta sukupuolesta”? (heterous) Ja mitä tarkoittaa ”samaa sukupuolta” (homous) Entä mitä tarkoittaa biseksuaalisuus?
Seksuaalisuuden käsittely edellyttää sitä, että sukupuoli on konkreettisesti ja empiirisiesti havaittava, todettava ja objektiivisesti todennettava asia.
> Siksi keskustelu on (aivan ilmeisesti) mahdotonta.
MN: ”Yksi keskustelua helpottava tekijä voisi olla se, että keskittyisit keskustelun pääkohtiin etkä tarttuisi jokaiseen yksittäiseen lauseeseen. Samoin voisit jättää pois ohjeet, joissa kerrotaan miten minun tulee keskustella. Ja kolmanneekseen jos rajaisit kysymykset vain keskeisiin asioihin, se helpottaisi kovasti. Vastaan mielelläni, mutta jos kirjoitat kilometrin mittaisen kommentin, joka on täynnä kysymyksiä, en mitenkään pysty vastaamaan niihin kaikkiin ja alamme pian puhumaan toistemme ohi.”
-Kiitos, yritän parhaani. Toivoisin kyllä oikeastaan myös, että vastaisit siihen mitä minä kysyn. Kun kysyn omaa kannanottoasi ja mielipidettäsi. Minusta tuo luento kielestä ja sen kehittymisestä meni vähän turhan laajalle… Voisimmeko todeta, että meillä molemmilla on hieman petrattavaa?
> KIeli voi olla vain sopimus, mutta onko siis niin että mielestäsi voimme yhtä hyvin sopia että sukupuolia ei ole olemassa?
MN: ”Teoriassa kyllä ja mietin, että maailmassa saattaa edelleen olla kieliä jossa ei ole sanoja kuvaamaan sukupuolta. Käytännön tasolla pidän erittäin epärealistisena, että tekisimme tällaisen sopimuksen. Enkä näe sille myöskään tarvetta.”
-Ok. Kiitos selkeästä vastauksesta. Tässä tulee kuitenkin esiin se mitä aiemmin tarkoitin. Jos ei ole sukupuolta, ja siitä ei puhuta, eikä ole sanoja sen käsittelyyn, kuinka voidaan puhua seksuaalisesta suuntautumisesta?
Taisit edellä kysyä miksi pitää olla ”seksuaalinen suuntautuminen”? Tämän voi toki kyseenalaistaa, mutta… Ihmisten tunteet ja tarpeet, ja tarve tehdä niiden kanssa jotain jäävät.
MN: ”Ennemmin näen, että yhteiskunta menee suuntaan jossa sukupuolten välistä tasa-arvoa kehitetään (naiset eivät ole esimerkiksi työelämässä täysin yhdenvertaisessa asemassa vaikka kehitystä on viimeisen 100 vuoden aikana tapahtunut huimasti). Ja toisaalta näen, että huomisen yhteiskunta ottaa ennakkoluuluttomammin vastaan myös ne ihmiset, jotka eivät mahdu tällä hetkellä vallalla olevaan ajatteluun sukupuolista.”
-No, on yksi asia, että ei mahdu ”vallalla olevaan ajatteluun sukupuolista”, ja toinen se, että tämän ratkaisemiseksi kehitetään tai oletetaan olevan, lukemattomia muita sukupuolia… Miten näiden välillä voi olla ”tasa-arvo”, kun ei edes tiedetä mitä ne kaikki ovat…
MN: ”Eli realistisesti ajatelleen näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ihmiset ovat pääsääntöisesti edelleen naisia ja miehiä ja sen lisäksi yhteiskunta tulee tunnustamaan virallisesti näiden sukupuolien ulkopuolelle kuulumisen. Yrityksethän tekevät jo nyt tasa-arvosuunnitelmia ja esimerkiksi meidän työpaikalla henkilö voi jo nyt ilmoittaa henkilöstöosastolle, minkä sukupuolen edustajana haluaa itseään pidettävän ja työnantaja velvoittaa jokaisen työntekijän noudattamaan tätä tahdonilmaisua.”
-Selvä. Kiitos tästä, vastaus oli selkeä ja ymmärrettävä. Olen kuitenkin vielä eri mieltä. Mielestäni ei olla menossa ollenkaan hyvään suuntaan. Kai kuitenkin molemmat pidämme ideaalina sitä, ettei kenenkään terveitä ruumiinosia tarvitsisi tulevaisuudessa silpoa…. Ja että ihmiselle olisi paras kun pystyisi hyväksymään oman terveen kehonsa sellaisena kuin se on.
Suosittelen muuten että luet linkin jonka annoin. Vaikka se on vain yhden ihmisen mielipide, siinä on paljon mielenkiintoista asiaa.
Kiitos keskustelusta.
Tapio käyttää sananvapautta kirjoittamalla piispoista ja professoreista mitä sattuu ja mitä tahtoo.
Sitten paheksutaan sananvapautta, jos professorit ja piispat kirjoittavat ihan tavallisista asioista.
Jos ei aamulla herätessä ole minkäänlaista tunnetta siitä, että on mies (tai nainen), on kai tarkistettava se havaintoja tekemällä.