”Herätysliikkeen sydänäänet kuuluvat sen lauluissa.” Tämä erään ystävän toteamus vuosikymmenten takaa tuli mieleen, kun seurasin Suviseurojen jumalanpalveluksen televisiointia.
Sen perusteella, mitä liikkeen ulkopuolisena ja ei-teologina olen ymmärtänyt, virret oli valittu tosi huolellisesti siten, että ne kertoivat lestadiolaisen herätysliikkeen mielenmaisemasta ja teologisista painotuksista. Varmaan oli ajateltu myös sitä, minkä viestin virret antavat ulospäin.
Pidän yleensäkin virsistä. Ne ovat puhuttelevia, usein koeteltua uskon tulkintaa. Oli mukava nähdä, kuinka Suviseurojen jumalanpalveluksessa kaikki veisasivat, myös lapset ja murkkuikäiset. Laulettu sana painuu mieleen ja saattaa olla joskus avuksi elämän tuulissa.
o o o
Teemana oli kirkkokäsikirjan mukaisesti ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”. Virsiä oli viisi, joista kaksi kansankirkon tälle sunnuntaille suosittelemia. Lopuksi laulettiin ikäänkuin yhteenvetona yksi siionin laulu.
Virsi 194, Jumala on läsnä – – – Virsi 490, Mä silmät luon ylös taivaaseen – – – Virsi 392, Oi, miksi tiellä Herrani pelkäisin vaikeroiden – – – Virsi 312, Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun – – – Virsi 275, Mä elän laupeudesta ja armon antimista – – -Siionin laulu 309, Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhtehen liitän. Oi, Herra, ystävä lapsien sinua muistan ja kiitän. – – – Niin, Isä, suojele minua, taas käsin voimakkain kanna ja varten taivasta kasvata ja koti luonasi anna.
o o o
Tämä kirjoitus voi innostaa esittämään vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen liittyviä kriittisiä mielipiteitä, mutta toivon, että maltat mielesi. Veisaa vaikka ensin pari hyvää virttä edellä olevalta listalta. Mikään tässä elämässä ei ole pelkästään hyvää tai pahaa, eivät edes seurakunnat, herätysliikkeet ja muut kristilliset yhteisöt.
Pirjon blogit on keidashetkiä virvoittavien sanojen äärellä.
Kiitos, Pekka Veli. Sinä se aina löydät asioista jotain myönteistä.
Paavo Eerolle!
En löytänyt ketään Kinnusta suviseuraohjelman luettelosta. Arvelin, että ehkä tarkoitat Aittakumpua, joka piti sunnuntaiaamun hartauden. Hän on kansanedustaja kuten Kinnunenkin. Hartaus kesti 16 minuuttia ja oli minun mielestäni juuri ns. ylilyönti.
Pastori Saapunkia Rovaniemeltä tarkoitin. En siis ko. seurakunnan kirkkoherraa – tuli vain yhdenlainen muistinvarainen mielleyhtymä, sorry!
Paavo Eero!
Kiitos kun korjasit arvailuni! Halusin varmistaa asian ensin Sinulta, ennen kuin lähden väärin perustein jatkokeskusteluihin ja takapuheisiin kenenkään muun kanssa.
Kuuntelin Saapungin puheen äsken. Se oli tyyliltään ihan erilainen kuin minun mainitsemani Aittakummun puhe.
Mutta keskustelun avaajan toiveesta, veisaan pari virttä itsekseni kuutosen lauluäänellä ja nukun ehkä muutamn yön yli ennen kuin avaan kriittisen mieleni saloja julkisesti. Enkä en senkään jälkeen?
Olen joutunut SRK-valtakunnan ulkopuolelle hoitovuosina vuosikymmeniä sitten. Se raja on vielä konkreettisesti käytössä kohtaamistilanteissa vl-ihmisten kanssa. Sen vuoksi huomaan sen myös saarnoissa ja kanssapuheissa erittäin selvästi. Myös Aittakummun puheessa.
Teitä rikkipoljettuja sydämiä on paljon. Keskeistä ei olekaan se, mitä näkee ja kokee suviseuratapahtumien aikana, vaan se, miten niissä kuultu kielikuva taipuu arjessa armon kerjäläisyydeksi suviseurojen pitkällä väliajalla.