Kesän saapuminen tuo tullessaan kuntavaalit, vaalikoneen ja – Suvivirren. Yksi vaalikoneen (Yle) väite kuuluu: ”Koulun on pidettävä yllä kristillisiä perinteitä”.
Ne ehdokkaat, jotka tähän väittämään ovat myönteisesti vastanneet, viittaavat yleensä Suvivirteen. Heidän mukaansa se kuuluu koulun kevätjuhlaan ja ylläpitää arvokasta perinnettä.
Toisaalta vastausten hajonta on mielenkiitoinen: mitä nuorempi ehdokas, sitä varmemmin hän jättäisi virren laulamatta. Myös puolueiden kesken on hajontaa, johon jokainen vaalikonetta käyttävä voi tutustua.
Suvivirsi on iloinen, elämänmyönteinen sepitelmä. Sen on tiettävästi kynäillyt Gotlannin piispa Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan 1694. Taustana olivat 1600-luvun suuret nälkävuodet. Kun sitten säät lämpenivät ja sato kypsyi, ilo oli sen mukainen. Ei ole ihme, jos Suvivirsi on saanut tästä innoituksensa.
Vaikka Suvivirrellä on ollut vankka asema Suomen koulujen kevätjuhlassa, sen käyttö on kuitenkin saatettu kyseenalaiseksi. Varsinkin ateistiset vapaa-ajattelijat ovat jo kauan vaatineet virren poistamista kouluista, mutta myös eräät poliitikot ovat halkoneet hiuksia asian tiimoilta.
Keskustelu, jota yhä käydään, on saanut myös lapsekkaita kommentteja. Tällainen on erään korkean valtion virkamiehen lausunto, jonka mukaan virren kaksi ensimmäistä säkeistöä voidaan kuulemma kevätjuhlassa laulaa, kun ne eivät ole korostuneen uskonnollisia!
Jotain on maassamme muuttunut, kun pieni ateistivähemmistö saa suuren julkisen huomion pyöritellessään vuosisataisia perinteitä.
Tähän liittyen on entinen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kiteyttänyt asian olennaiseen: ”Suvivirsi ja uskonnon opetus kuuluvat suomalaiseen kouluun. Ne ovat osa suomalaista, pohjoismaista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä. Jos tätä ei ymmärretä, ei ymmärretä omaa historiaa”.
Vaikka uskonnonopetus ei enää ole tunnustuksellista, uskontotieto kuuluu mielestäni koululaisten yleissivistykseen. On omitusta, jos suomalainen nuori ei tunne sitä kulttuurista perinnettä, jonka keskellä elää.
Selvää on, että joltakin paalupaikalta on maailmankatsomuksen hahmottaminen aloitettava. Silloin on hyvä tietää, että kristinusko on länsimaisen kulttuurisen itseymmärryksen pohjavirta. Kirkko on myös vaikuttanut suomalaisten arvoihin ja ajatteluun jo yli tuhannen vuoden ajan. Oman kansallisen ja sivistyksellisen perinteen tunteminen antaa valmiuden perehtyä myös muihin kulttuureihin.
Suvivirsi liittyy paljon isompaan kuvaan kuin äkkiseltään moni arvaa. Mille perustalle rakennamme maailmankuvamme? Yhteiskuntamme vaarana on sieluton teknokraattinen kulttuuri, kylmä ja tuhoisa materialismi, jossa noudatetaan periaatetta: ota kiinni mistä saat ja pidä mahdollisimman paljon itselläsi!
En ymmärrä, miten kukaan voisi loukkaantua kevättätuoksuvaan virteen, jonka jokainen säkeistö henkii syvää rauhantahtoa, sopusointua, iloa ja tyytyväisyyttä.
Minulla ei ole mitään jonkun suvivirren laulamista vastaan, mutta tuo vähemmistöstä puhuminen huvittaa, kun fakta on, että Jeesuksen Vapahtajakseen tunnustavia aitouskovia on Suomen väestöstä noin 4-6 prosenttia.
Aitoja esim. demareita lienee paljon enemmän, joten he voisivat vaatia kevätjuhlaan vaikka kansainvälistä…
Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee tunnustaa kristityiksi kaikki kristillisisten kirkkokuntien jäsenet rupeamatta arvoimaan itsekunkin vakaumuksen aitoutta ja syvyyttä. Sen arvion tekemisen saamme jättää Jumalan itsensä tehtäväksi.
Juu, kristityiksi kelpaavat kaikki silloin kun tarvitaan heidän rahojaan ja tilastopersooniaan. Sanalla sanoen h…n tekopyhää.
Suvivirsi on sinänsä ihan jees lähinnä kai omassa paatuneessa pakanuudessani heräävien nostalgisten, koulun loppumisen ja loman alkamisen herättämien fiilisten vuoksi. Sama pätee ”enkelitaivaaseen” joulun tienoilla.
Muuten uskonnonopetus voitaisiin hoitaa (jos sitä nyt on ihan pakko yleensä kouluissa antaa) kaikille yhteisenä uskontotietona historian opetuksen yhteydessä. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on uskonnollisten kuppikuntien ihan ikiomaa puuhaa, joka ei yleiselle, valtion ylläpitämälle koululaitokselle kuulu.
Mitä tuohon kristillisen perinnön perillemenoon suomalaisessa yhteiskunnassa tulee, niin kyllä kiistämätön tosiasia on, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista kirkkoon kuuluvista on ns. tapakristittyjä, joille uskonto ja sen merkitys elämässä ovat täysin yhdentekeviä ja joiden kirkossakäynti rajoittuu korkeintaan sukulsten ja ystävien häihin ja hautajaisiin.
Seppo: ”Juu, kristityiksi kelpaavat kaikki silloin kun tarvitaan heidän rahojaan ja tilastopersooniaan. Sanalla sanoen h…n tekopyhää.”
Asia on ihan justiinsa noin.
Blogiin ei tällä iällä varmasti voi vastata mutta Suvivirren lainaaminen asianomaisten opettajien kuin oppilaiden puheissa olisi hyvä ajatus.
Säkeistöjä voi kerrata puheeseen myös toisista virsistä.
Suvivirren laulamisen mahdollisuuteen katsominen on asian turhaa yksinkertaistamista aikamme puheissa.
Perinteeseen katsottuna menot kirkoissamme syntyvät puhutusta ja lauletusta sanasta. Nyt hiukka ajatuksen käyttöä niin perinne jatkuu hyvin.
Suvivirren kaikki säkeistöt on sepitetty laulettavaksi. Siinä aukeaa oikea kuva suvesta.
” Ei vertaistasi sulle, oi Lilja Saaronin . Suo armos lahjat mulle, ja kaste Siionin. Kun henkes virvoituksen myös sielu saanut on keväisen kaunistuksen, se saa kuin Libanon. ”
Ehkä kysymys on antisiionismista , jos laulua ei joidenkin mielestä saa laulaa , ja mitä tarkoittaa Saaronin lilja? Sharon on ainakin naisen nimi, mutta miten se liittyy Libanoniin.
Voi myös olla, että pelätään islamin reaktioita, jos lauletaan Siionista .
Itse kuulun niihin oppivelvollisuutensa täyttäneisiin, joilta ei löydy koulutodistuksista ensimmäistäkään uskonnon numeroa. Jehovan todistajat eivät salli lastensa käyvän uskonnon tunneilla eivätkä yleensä myöskään elämänkatsomustiedon tunneilla. He esittävät, että he hoitavat itse lastensa uskontotiedon ja siihen liittyvän opetuksen, mutta todellisuus on aivan toinen. Ainoa mitä Jehovan todistajien lapset oppivat on se, että todistajuus on ainoa oikea totuus ja kaikki muut uskonnot osa väärän uskonnon maailmanmahtia. Minäkään en peruskoulusta päästessäni tiennyt muista uskonnoista juuri mitään. Paitsi että katolilainen uskonto on erityisen paha uskonto.
Mitä suvivirren laulamiseen koulujen kevätjuhlassa tulee, ymmärrän hyvin miksi se ei kaikkien mielestä ole perusteltua. Kyse on ensisijaisesti uskonnollisesta laulusta, virrestä. Virren nostaminen yleisluonteeltaan neutraaliin tilaisuuteen tuo tilaisuuteen uskonnollisen ulottuvuuden. Toisaalta ymmärrän myös heitä, joiden mukaan yksi virsi ei tee tilaisuudesta uskonnollista.
Ehkä tilanne tasapainotetaan tulevaisuudessa neutraalilla sanoituksella. Suvivirrestähän on sanoitettu ei-uskonnollinen versio ”Suvilaulu”.