Vieraassa kulttuurissa eläminen laajentaa sydäntä. Kun tutustun eri tavoin ajatteleviin ja uskoviin ihmisiin, joudun miettimään uudelleen oman ajatteluni ja uskoni perusteita. Kokemus muukalaisuudesta on hyödyllinen, vaikkei aina miellyttävä. Parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja kokemaan myötätuntoa ulkopuolelle jääneitä kohtaan.
Toki sydäntään voi laajentaa myös kotimaassa: puskea rohkeasti outoon seuraan ja kuunnella niitä, jotka tuntuvat olevan kaikista kauimpana oman kuplan tutusta pulinasta. Ihailen niitä suomalaisia, jotka ovat lähteneet sydämensä laajennusleikkaukseen ottamalla suojiinsa turvapaikanhakijoita. Ihailen kaikkia niitä, jotka näkevät syrjityt ja väheksytyt ihmiset ja ojentavat heille kätensä. Se on ihmisyyden aateliutta.
Lähetystyö tarjoaa oivan mahdollisuuden sydämen laajentamiseen. Vuosikymmeniä vieraassa maassa elänyt lähetystyöntekijä voi tuntea itsensä enemmän työalueensa kuin kotimaansa kansalaiseksi. Onpa maailmalla tarinoita myös lähetystyöntekijöistä, jotka ovat samaistuneet niin syvästi työalueensa kulttuuriin että ovat vaihtaneet jopa uskontoa.
Tuskin mikään muu alue ylittää Lähi-idän kulttuurien, kansojen ja uskontojen monilukuisuutta. Jerusalemissa jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden maailmankuvan avartamiseen. Puhumisen kulttuurissa antoisia juttuhetkiä syntyy helposti ventovieraidenkin kanssa kahviloissa, kaduilla ja milloin missäkin. Nämä hetket ovat mielestäni kullanarvoisia, parasta mitä lähetystyöntekijän elämä tarjoaa.
Lähi-itä myös koettelee laajentumisen rajoja. Kipeään Israel-Palestiina-konfliktiin paneutuminen haastaa käsitykset siitä, kuka on uhri ja kuka sortaja. Monen kristityn on yhä vaikea nähdä jännitteistä tilannetta Lähi-idässä. Kuka on Daavid ja kuka Goljat tällä hetkellä – miksi vihaa, sortoa ja pelkoa kylvetään.
Israelin valtion perustaminen 1948 oli juutalaisille todeksi tullut unelma. Tuolloin muuttui noin 750 000 palestiinalaisen elämä täysin. Osa menetti kotinsa, osa häädettynä, osa vapaaehtoisesti lähteneinä. Kansainvälinen yhteisö on yrittänyt rakentaa tulevaisuutta ja sovintoa. Tällä hetkellä tulevaisuuden usko on hauras. Media vahvistaa kummankin osapuolen viholliskuvia.
Kuitenkin kummallakin puolella on suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat rauhaa ja muurien purkamista. On paljon ruohonjuuritason liikkeitä, jotka kokoavat ihmisiä kaikista ryhmistä keskustelemaan ja toimimaan. Esimerkiksi israelilainen ”Rauhaa lietsovat naiset” -liike kerää marsseilleen tuhansia naisia, juutalaisia ja arabeja, Israelista ja Palestiinasta. Naisten tavoitteena on saada poliitikot vihdoin rakentamaan kestävä rauha.
Lähetysseura on yhteistyössä uskontojenvälistä yhteistyötä edistävän epäpoliittisen järjestön kanssa. Keskusteluryhmissä ennakkoluulot karisevat ja ihmiset löytävät aidon yhteyden toisiinsa – juutalaiset, muslimit, kristityt, palestiinalaiset ja israelilaiset.
Vaatii rohkeutta lähteä kohtaamaan ventovieraita, eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jopa vihollisina pidettyjä. Kohtaamisessa voi tulla loukatuksi ja omista uskomuksista luopuminen voi tehdä kipeää. Mutta jos muutokseen suostuu, se vapauttaa ja antaa energiaa.
Joillekin omien käsitysten uudistaminen on mahdotonta. He eivät halua edes lähteä liikkeelle, vaan pysyttäytyvät oman kuplansa turvallisessa porinassa. He tietävät omasta mielestään tarpeeksi ja poimivat todellisuudesta vain ne viestit, jotka tukevat heidän maailmankuvaansa.
Vilpitön kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen ei merkitse sitä, että hyväksyisi kaiken tämän toiminnan. Väkivaltaa, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta ei pidä koskaan hyväksyä. Mutta on tärkeää ja hyödyllistä kuulla, mikä kehitys on johtanut ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Hänellä on omasta mielestään siihen syynsä. Ne syyt paljastavat, että jotain on pahasti vialla yhteiskunnassa, tämän ihmisen lähtökohdissa tai hänen yhteisönsä arvoissa.
Sari Lehtelä
Suomen Lähetysseuran tiedottaja ja kummiyhdyshenkilö Lähi-idässä
Yllättävät juttutuokiot yltävät usein isoihin asioihin. Aluepäällikkö Vesa Lehtelä ja kahvilan isäntä Sago juttelivat muslimien ja kristittyjen suhteista tavatessaan ensimmäistä kertaa Jerusalemin vanhassakaupungissa.
”Raamatussa näemme kuitenkin, että Jeesus ja Paavali uskalsivat ylittää soveliaaksi katsottuja rajoja”
Raamatussa näemme kuka mitäkin, ja ainakin henk.koht. näen sen, että Paavali tuomitsi jyrkin sanoin Bacchuksen orgiastiset palvontamenot, ja kun en ole koskaan käynyt pornomessuilla, luulen, että siellä markkinoidaan juuri sitä, minkä Paavali tuomitsi. Tikkurilan seurakunta tekee sen kirkollisverovaroilla ja mikäpä siinä: ”mitäs näistä Kaanaan häistä, Jerikos on jortsut.” Jos lapsemme eivät olisi saaneet kasvaa aikuisiksi oman seurakuntamme suojissa, niin luulen, että meidän(kin) kirkollisverojemme maksaminen loppuisi tähän.
Aika harva haluaa maksaa kirkollisveroa sen vuoksi, että kirkko pystyttää omaa kojua pornomessuille. Täysin absurdia.
Ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka käyvät seksimessuilla, olen minäkin käynyt ja se oli yhtä kiinnostavaa kuin voisin kuvitella, että on erämessuilla ihmiselle, joka saa paniikkikohtauksen, jos jalkojen alla ei ole asfalttia.
Ei Jeesukseenkaan nyt voi joka asiassa ja agendassa vedota. Jeesus rikkoi rajoja, mutta voisiko Tikkurilan srk hiukan pysähtyä miettimään, mitä Jeesus oli seksimessuilla puhunut/tehnyt? Ja sen jälkeen toimia samoin.
Kari-Matti Laaksonen: ”Ei Jeesukseenkaan nyt voi joka asiassa ja agendassa vedota.”
Uutisen otsikkoa mukaillen voisi sanoa, että Jeesukselle toivotaan työrauhaa. Itse asiassa se sanotaan jo isämeidän-rukouksessa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Rajojen rikkojat voisivat rikkoa rajojansa ihan omissa nimissään ja pyhittää Jeesuksen. Ohje voisi kuulua vaikka näin: kanna itse vastuu teoistasi äläkä vetoaa Jeesukseen. Sopii niin pornomessuilijoille kuin parantajaevankelistoillekin.
Raamattu puhuu avioliitosta ihmisten elinikäisenä suhteena ja seksielämän kuuluvan vain tähän yhteyteen. Kirkolla pitäisi olla enemmän sanottavaa näistä asioista kuin pelkkä vapaaehtoisuus ja ihmisarvon kunnioitus. Erotiikkamessut taitavat kyllä olla pornomessut.. Porneia(=haureus). Jeesus sanoi syntiä synniksi ja kutsui parannukseen. Kirkon tulisi tuomita mm. Porno teollisuus selvin sanoin.
Herra armahda Ev.lut kirkkoa.
”Kirkkoherra toivoo työrauhaa erotiikkamessujen kirkon osastolle”
Millaisia häiriötekijöitä kirkkoherra olettaa olevan odotettavissa kristittyjen taholta? Voi olla, että jos jotain häiriötä ilmenee, niin ne tulevat joltain muulta taholta kuin kristityiltä. Jotakutahan voi esim. ärsyttää karrikoidusti sanoen se, että ”kirkko tunkee itsensä” pornomessuille.
Ilmeisesti Laajasalo oli huolissaan siitä, että jokin kristillinen taho lähettää joukon polvirukoilijoita messuhallin pääsisäänkäynnille osoittamaan mieltään.
Jusu, höpöhöpö. Vaikka kommentoitkin provosoivasti, niin noin lapsellista kommenttia en olisi odottanut.
Laajasalo? Minä luin kirkkoherran nimen Janne Silvastiksi. Tuskin erotiikkamessut miksikään orgioiksi muodostuvat. Hämmentyneen näyttelyvieraan mielikuvituksen laukkaamista ei kai voi estää eikä kieltää.
Salme, miten niin lapsellinen. Olihan tämä manauspartio paikalla kun eduskunta äänesti parisuhdelaistakin.
Jusu, lapsellinen mikä lapsellinen, sen ymmärtää selittelemättäkin.
Katsonpa kellosta kuinka nopeasti Sari W saapuu paikalle torumaan Salmea siitä, että toisen ajatusten leimaaminen lapsellisiksi on typerä tapa keskustella.
Vai saakohan Salme vapaudut vankilasta -kortin.
Jusu, etkö tosiaan huomannut, että käytin tahallani sinun käyttämääsi retoriikkaa? Sinähän ilmoitat melko usein, että jonkun kommentointi on lapsellista.
Martti Pentti: ”Tuskin erotiikkamessut miksikään orgioiksi muuttuvat.”
Eipä mennä asioiden edellä, sillä messujen esitteen mukaan ”Mr Lotharin puuhalavalla on totuttu näkemään liveakteja, yleisön joukosta lavalle nousevia amatöörejä sekä suomalaisia ammattistrippareita.”
Ehkä Tikkurilan seurakunnan edustajankin nousee lavalle, koska ”Jeesuskin rikkoi rajoja.”
Kirkosta on erottu viimeaikoina vauhdilla. Suurin syypää on tämä kirkon makaaberi osallistuminen/tuki näille pornomessuille.
Salme, pahoitteluni etten heti ymmärtänyt, että se on minun vikani että kutsuit kommenttiani lapselliseksi…
”Kirkosta on erottu viimeaikoina vauhdilla. Suurin syypää on tämä kirkon makaaberi osallistuminen/tuki näille pornomessuille.”
Enpä ihan usko tuota. Kyllä suurin syypää on ollut se, että ihmiset huomaavat hoitaa alta pois usein pitkäänkin mielessä pyörineen asian. Kirkon suvaitsemattomuus työntää monia pois. Nytkin Päivi Räsänen muistutti kansaa siitä, että kirkko vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia. Teemu Laajasalo komppasi aamu-tv -esiintymisellään.
Varmasti seksimessuista ärsyyntyneitäkin on eronnut, mutta heidän määränsä arvelen kuitenkin melko vähäiseksi.
Päivän saldo tähän mennessä: 1723.
Jusu: ”Katsonpa kellosta kuinka nopeasti Sari W saapuu paikalle torumaan Salmea siitä, että toisen ajatusten leimaaminen lapsellisiksi on typerä tapa keskustella.
Vai saakohan Salme vapaudut vankilasta -kortin.”
Ai, koetko itsesi vainotuksi, kun olen arvostellut keskustelutapaasi? 🙂 Totta on, etten ole jaksanut juuri tuhlata ruutia kaikkiin keskustelijoihin tasapuolisesti. Jostain syystä olet erityisen ärsyttävä. Saa kokea samoin.
Mutta etkö tosiaan tunnistanut Salmen viestissä omaa retoriikkaasi?
Jos se sinua ilahduttaa, niin olen kyllä sitä mieltä, että lapsellisenkaan kommentin nimittäminen lapselliseksi, sanomatta muuta, ei ole rakentavaa keskustelua. Riippumatta kuka niin tekee.
Mutta ”leimata” sanaa tuossa sinun on turha käyttää. Ikäänkuin ei mitenkään olisi mahdollista että sinä kommentoit lapsellisesti. Turhaa uhriutumista, kun niin monet kerrat olet lätkäissyt täsmälleen samat sanat jonkun kommentin perään.
On varmaan hyvä, että K24 muuttuu vuodenvaihteessa maksulliseksi. En meinaan aio palvelua käyttää. Sinä lakkaat ärsyttämästä minua ja minä lakkaan kasvattamasta sinua.
Siis vitsinä tuo 🙂 Kaikkea hyvää.
Jusu näyttää väsyneen omaan keskustelukulttuuriinsa.
Eikä ihme.
Kari-Matti: ”Ehkä Tikkurilan seurakunnan edustajankin nousee lavalle, koska “Jeesuskin rikkoi rajoja.”
Tuskinpa kirkolla on esittää kovin paljon uutta puuhalavalla. Kirkon repertuaariin taitaa kuulua vain se klassinen lähetyssaarnaaja-asento. Minusta tuntuu, että kirkon pitäisi seurata paremmin aikaansa tälläkin alalla ja kehittää jotain omintakeista ja uutta, kuten vaikka strippaavat nunnat, jaa, mutta taitaa sekin jo olla muiden toimesta keksitty.
Jeesuksen aikaankin oli kyllä olemassa esimerkiksi temppeleitä, joissa harjoitettiin hyvin samanlaisia asioita kuin tänä päivänä erotiikkamessuilla. Raamattu ei kuitenkaan kerro, että Jeesus olisi vieraillut niissä. Tämä olisikin ollut perin erikoista, ottaen huomioon Vanhan testamentin suhtautumisen kultilliseen haureuteen.
Raamattu kylläkin kertoo, että apostolit eivät saaneet kovinkaan lämmintä vastaanottoa Efesoksessa, jossa oli monirintaisena tunnetun Artemiksen temppeli.
Eikö Maria tullut neitseellisesti raskaaksi ? Olisiko aika löytää syyllinen ? Löytyisikö pornomessuilta ? Onko kaikki muut mahdollisuudet tutkittu ?
Charlotta, tuskin se pornomessuilta enää löytyy, aikaahan on kulunut jo 2000 vuotta.
Mutta Pyhälle Hengelle 2000 vuotta on kuin eilinen päivä. Etsimäsi ”syyllinen” on Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona. Muita mahdollisuuksia ei tarvitse etsiä.
Charlotta Lindfors. Säästä meidät kliseiltä. Vain hyvin nuori henkilö ei ole kuullut tuota kymmentä kertaa.
Kristinuskossa on ollut kauan sitten, muinoin (siis ennen 1980-lukua) seksuaalieettinenkin käsitys, mikä löytyy Raamatusta ihan sisälukutaidolla ja maalaisjärjellä, ellei pyydä nykypappeja ”tulkitsemaan”, sen jälkeen selkokielikin muuttuu hebreaksi.
Mutta kun se perinteinen kristillinen seksuaalietiikka ei myy hyvin tätä ”kirkon jäsenyys”-kanta-asiakastuotetta, niin siitä on luovuttu. Markkinointiosasto on tilalle suositellut että puhukaa vain vapaudesta ja rakkaudesta ja ihmisarvosta, se myy hyvin. Kaikki tykkää. Kanta-asiakkaat on siitäkin kivoja, kun ne maksaa joka vuosi jäsenmaksun, vaikkeivat vuosikausiin kävisi palveluntarjoajaa lähelläkään!
Onko erotiikkamessut oikea paikka kirkon edustajille?
Erotiikkamessuillekin tulijat ovat ihmisiä. Heitä ei pidä redusoida pelkiksi ”pornon suurkuluttajiksi”.
Teemu Laajasalo sanoi K24 haastattelussa että erotiikkamessut ovat pelkkää pornoa ja että ihmiset menevät erotiikkamessuille hakemaan pornoa, eivät keskustelemaan parisuhteesta kirkon edustajien kanssa. Näin voi olla. Ihminen on kuitenkin hyvin monimutkainen ja usein myös ristiriitainen olento, etenkin seksuaalisuuden alueella. Vaikka jollekin ihmiselle seksuaalisuus saattaa olla lähinnä pornoa – ja hän saattaa pelkistää koko asian pornoksi – niin viime kädessä jokainen toivoo ja kaipaa seksuaalisuudelta muutakin kuin pornoa. Seksuaalisuus, porno, rakkaus, läheisyyden kaipuu jne. muodostavat usein sellaisen (ristiriitaisen) kokonaisuuden ihmisten mielissä ja elämissä, että useinkin he haluaisivat puhua näistä asioista jonkun kanssa. Näistä ja monista muistakin kysymyksistä on mahdollisuus puhua esimerkiksi kirkon messuosastossa pätevien ammattilaisten kanssa, jotka kykenevät kohtaamaan mitä tahansa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, ihmisten omista lähtökohdista käsin. Ehkä joku saa – kirkon messuosaston nähdessään – kipinän tulla seurakuntaankin tai kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen puhumaan näistä asioista.
On myös hyvä muistaa, että monet erotiikkamessujen kävijöistä ovat myös kirkon jäseniä. Kastettuja, rippikoulun käyneitä ja konfirmoituja. Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi tänä iltana TV:n haastattelussa että erotiikkamessut ovat vaativa paikka kirkon edustajille. Sitä ne varmasti ovat. Hän sanoi myös, että ”miksi kirkko ei voisi olla siellä missä on seurakuntalaisiakin?”
”Vaikka jollekin ihmiselle seksuaalisuus saattaa olla lähinnä pornoa – ja hän saattaa pelkistää koko asian pornoksi – niin viime kädessä jokainen toivoo ja kaipaa seksuaalisuudelta muutakin kuin pornoa.”
Sari, oletko aivan varma, että maailmassa jokainen toivoo ja kaipaa seksuaalisuudelta muutakin kuin pornoa? Esittämäsi ajatus on lähinnä toive, joka ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Jos on vähänkään seurannut sitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei voi olla näkemättä, että porno on kuin huume, joka pitää ihmisiä otteessaan. Eli ilman sitä ei ole täyttä elämääkään.
Kirkkoherra Silvast ja arkkipiispa Mäkinen antavat sinun ohellasi tukensa Sexhibition-messujen kirkon osastolle. Kirkon edustajat ovat eittämättä ammattilaisia, jotka kykenevät kohtaamaan seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Mutta ovatko he kykeneviä auttamaan pornon kahleissa kulkevia?
Juha Lehtinen,
Joo, kyllä minä olen varma siitä, että viime kädessä jokainen ihminen toivoo seksuaalisuudelta muutakin kuin pornoa. Ja olen varma siitä, että nämä erotiikkamessuille menevät seurakunnan pätevät ammattilaiset kykenevät kohtaamaan rakentavasti ihan kaikenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät tähän asiaan, ihmisten omista lähtökohdista käsin
Kyllä ne erotiikkamessujen kävijät ovat pääasiassa seksin suurkuluttajia, seksiaddikteja, himon orjia.
Tiedän hyvin, olen ollut messuilla muinoin itsekin, ja siinä elämäni vaiheessa luen itseni kuuluvaksi juuri edellämainittuihin addiktion orjiin. Yritin ahdistuksessani purkaa työstressiäni hillittömällä seksillä ja viinalla. Syvemmälle suohon siinä räpiköin, vasta vakava sairaus ja uskoontulo muutti elämäni prioriteetit.
Muuten tilaisuus on väkinäinen, iloton, masentava, nolosteleva, teennäisen rehvasteleva. Addikti ei parane lietsomalla heikkoutensa himoja. Jotkut tekevät rahaa näitten ihmisten addiktioiden avulla, nyt sitten kirkko yhtenä ”rahanvaihtajien pöytänä”.
”olen varma siitä, että nämä erotiikkamessuille menevät seurakunnan pätevät ammattilaiset kykenevät kohtaamaan rakentavasti ihan kaikenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät tähän asiaan, ihmisten omista lähtökohdista käsin”
Tällainen ympäripyöreä poliitikon vastaus ei kelpaa, kun kyse on kirkon edustajista. Kuten Ari kirjoitti, ”erotiikkamessujen kävijät ovat pääasiassa seksin suurkuluttajia, seksiaddikteja, himon orjia”.
Paavali kirjoitti kirjeessään roomalaisille:
”Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.”
Vain julistamalla evankeliumia ja Jeesusta Kristusta kirkon osastolla seurakunnan edustajilla on mahdollisuus vapauttaa nämä pornoon kahlitut seksiaddiktit orjuudesta.
Kannattaa muistaa Jeesuksen sanat:
”Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” [Mark. 8:38]
Ongelma tässä varmasti ei ole se, että menee tuonne erotiikamessuille. Onhan kirkko jalkautunut esim pubeihin. Aika räikeätä on kuitenkin se elämä mitä tuolla messuila vietetään. Ne arvot mitä pornoteollisuus edustaa ovat jostakin syvältä pimeydestä. Se on kuin myrkytetty omena. Olemmeko tukemassa tälläistä pimeätä teollisuuden lihamyllyä. Ne kirkon jäsenet jotka menevät erotiika messuillle pärjävät siellä ihan hyvin ilman kirkkoa. Miten pitkälle kirkon työtekijät voivat mennä siitä on varmasti eri näkemyksiä.
Erotiikkamessulle täytyisi saada ulkopuolelle katuevankelistoja ja profeettoja kertomaan pornon ja himon vaaroista. Vähän pitäisi haastaa kovemmin noita pornon suurkuluttajia.
Ensimmäiseksi mielestäni on väärin uutisoida, että evankelisluterilainen kirkko osallistuu erotiikkamessuihin. Käsitykseni mukaan siellä on edustettuina ainoastaan Vantaan ja Tikkurilan seurakunnat. Asia tulisi ilmaista täsmällisesti väärinkäsitysten välttämiseksi.
Arkkipiispa Kari Mäkinen Sarin mukaan sanoi, että ”miksi kirkko ei voisi olla siellä missä on seurakuntalaisiakin?”. No siihen sanon, että ympäristöni on täynnä seurakuntalaisia vaan ei ole kirkon edustajia pahemmin näkynyt erilaisissa paikallisissa tapahtumissa. Viimeisimmäksi lopetettiin täkäläinen kirkon masinoima varsin suosittu kesätapahtuma eräällä metsästysmajalla. Liekö tilanne parempi muualla Suomessa, en tiedä.
Täytyy myöntää, että tämän kolkan seurakunnat eivät myöskään osallistu seksimessuille.
Tuo kirKirkkoherran toivomus työrauhasta erotiikkamessujen kirkon osastolla on hykerryttävä. Ai että! Päivän hyväntahtoisen hilpeät naurut! Vaan ehkä sekin oli väärin uutisoitu?
Toivottavasti messuille osallistuvat kirkon työntekijät eivät innostuksissaan laita osastolle sovituskoppia, siitä se riemu sitten syntyisi ja muisteltavaa riittäisi pitkäksi aikaa jälkipolville.