Dinosaurukset ja niiden satojen miljoonien vuosien valtakausi on aiheuttanut kreationistisissa piireissä parran pärinää jo pitkään. Dinosaurusten valtakaudelle ei ole mitään raamatullista selitystä, joten kreationistit ovat päättäneet, että ne eivät voi olla niin vanhaa perua kuin tiede kertoo. Dinojen on täytynyt elää samaan aikaan ihmisten kanssa. Näin näppärästi tiede voidaan sivuuttaa, mikäli sen tulokset eivät sovi omaan maailmankuvaan.
Kreationismin toinen siipi taas saattaa pitää tieteen esitystä dinoista ja näiden iästä oikeana, mutta uskoo samalla Raamatussa esitettyyn maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen, jota ei tieteen mukaan ole koskaan voinut tapahtua. Kyseiselle tapahtumalle ei ole löydetty ensimmäistäkään todistetta. Monien kulttuurien historiasta voidaan sen sijaan todeta, että ne ovat jatkuneet keskeytyksettä väitetyn vedenpaisumuksen yli. Ehkä Egyptissä sitten vain oltiin niin hyviä uimareita.
Entä sitten maailmankaikkeus? Konservatiivisen kristityn näkemys on, että se on Jumalan erityisesti Maata ja ihmistä varten luotu kokonaisuus. Esimerkiksi Jehovan todistajat ajattelevat, että he saavat asuttaa Maan ikuisesti harmageddonin jälkeen, kunhan Jumala on vain ensin tappanut kaikki muut heidän unelmansa tieltä. Perinteisemmän mallin konservatiivikristitty taas ajattelee siirtyvänsä taivaan iloihin. Mutta mikä rooli maailmankaikkeudella ja Maalla on siinä skenaariossa tulevaisuudessa, kun Maata ei enää ole ja maailmankaikkeus vetelee viimeisiään?
Nobelin fysiikanpalkinnon tuoreeltaan voittanut Sir Roger Penrose esittää maailmankaikkeuden olevan syklinen, ja että sille on todisteita. Penrosen malli ei ole mikään uusi, mutta siitä esitetyt todisteet ovat.
Penrosen teoria pohjautuu Stephen Hawkingin löytämään mustien aukkojen säteilyyn. Säteily tarkoittaa mustien aukkojen tapauksessa sitä, että niistä ”vuotaa” energiaa. Näin mustat aukot häviävät säteilyn ansiosta lopulta kokonaan. Tämä taas voi kestää kauemmin kuin nykyinen maailmankaikkeutemme on ollut olemassa. Näitä mustia aukkoja, nk. Hawkingin pisteitä, on löydetty kuusi, ja ne ovat peräisin aikaisemmasta maailmankaikkeudesta.
Jos maailmankaikkeus on syklinen, eli laajenee ja painuu kasaan aiheuttaen aina uuden alkuräjähdyksen, mitä ajatuksia se herättää Raamattuun uskovassa?
- Miksi Jumala teki maailmankaikkeuden, joka perustuu kaiken tuhoamiselle uudestaan ja uudestaan?
- Oliko edellisissä maailmankaikkeuksissa niin ikään ”Maa”, ja Jumalalla suunnitelma sen ”ihmisille”?
Marko Sjöblom. En ole mikään tieteen vastustaja tietenkään. Onhan se tuonnut paljon hyvää ja arvokasta tietoa monella alueella. Mitä Raamattuun tulee Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2Piet1).
Mikäli Raamatun tieteellisen tutkimuksen tapa on lukea Raamattua niin kuin mitä tahansa muuta antiikin kirjaa, siitä puuttuu silloin jotakin oleellista. Lieneekö se kuitenkaan ongelma, että VT on välitetty suullisena traditiona. Olen ymmärtänyt, että se on siitä huolimatta huolellisesti talletettu, kunnes se on saatettu kirjalliseen muotoon.
Hieman minua yllättää se, ellet katso Paavalin tienneen mistä hän puhui Areiopagilla viitatessaan Aadamiin ja Eevaan. Nyt ei oikein aukene myöskään tuo viittauksesi ”tieteelliseen esitykseen”. Jumala tietää kaiken, ihminen ei, se on selvä. Mutta se ei ole erityinen asia, että Jeesus viittasi Jumalan sanaan, niinkuin se on kirjoitettu. Sitä paitsi siihen Hän meitäkin ohjaa.
Professori Matti Leisola taitaa olla Suomen tunnetuin evoluutioteorian kriitikko, mutta en ole tutustunut hänen kirjoituksiinsa, joten en ota hänen näkemyksiinsä kantaa. Hän ei ole tainnut kuitenkaan olla erityisen suosittu tiedeyhteisen sisällä.
Ehkä oma käsitykseni Raamatusta ja tieteestä on löydettävissä lähinnä prof. Antti Laaton kirjoituksista, kun hän toteaa mm. patriarkoista: ”Olen lähtenyt liikkeelle tieteellisesti perustellusta näkemyksestä, jonka mukaan on mielekästä puhua patriarkoista historiallisina henkilöinä ja tarkastella heidän elämänvaiheitaan historiallisina tapahtumina. Samalla on muistettava, että patriarkkakertomuksiin on liitetty runsaasti teologisia teemoja.” (Selitysraamattu 1)
Kosti Vasumäki. Nyt taidamme puhua hiukan toistemme ohi. Antti Laatoa arvostan minäkin. Minä lähden siis siitä, että Raamatun tekstejä tulkittaessa on hyvä muistaa niiden kulttuurinen tausta ja erityisesti se, että niissä on kirjoitettunakin leimallisesti puhutun kielen piirteitä. Samalla minulla on ns high view Raamatun luotettavuudesta: minulla ei ole mitään halua selittää pois esim. Paavalin Areiopagilla pitämän saarnan sisältöä miltään osin. Minusta on kuitenkin tarpeellista välttää kreationistien harrastamaa mielivaltaista js näennäisen kirjaimellista raamatuntulkintaa. Esim. kun Raamatun sukuluetteloista lasketaan arkeologian tulosten vastaisesti ihmisten jatkuvasti lyhenevää elinikää ja todistellaan geeniperimän oletettua turmeltumista lankeemuksesta lähtien. Pointtini on, että saarnoja kannattaa lähestyä saarnoina eikä tieteellisen tarkkoina raportteina, vaikka ne totta kai ovat totuudellisia. Ja Raamatun alkukertomuksia – juuri alkukertomuksina.
Meidän on hyvä huomata, että eräitä Raamatun tekstejä ei ole enää aikoihin ymmärretty samalla tavalla kuin vielä esim. 500 tai 2500 vuotta sitten. Itse asiassa iso murros tapahtui 1600-luvulla ja maailman iän osalta osin jo vuosikymmeniä ennen evoluutioteoriaa. Me emme vain tule huomanneeksi tuota puhuttaessa vaikkapa kosmologiasta. Me kun ajattelemme itsestään selvästi maan kiertävän aurinkoa eikä seisovan esim pilarien päällä.
Vastaava prosessi evoluutioteorian seurausten osalta on vielä pahasti kesken. Esimerkiksi Aadam on sekä Raamatun ensimmäinen ihmisyksilö että yleensäkin ihmistä tarkoittava sana. Joka vieläpä muistuttaa sanaa tomu… Vähän samaan tapaan kuin aina ei voida sanoa yksiselitteisesti, tarkoittaako Jaakob/Israel kantaisää, koko Israelin kansaa vaiko molempia yhtäaikaa. Samalla meidän voi olla tarpeellista myöntää, että eräät kristillisen uskomme kannalta hyvinkin keskeiset asiat voivat olla ristiriidassa tieteen nykyisten käsitysten kanssa. Eikä yrittää kehitellä sinänsä näppäriä ja loogisenkin oloisia selityksiä.
Sananvapaushan meillä on. Joten saamme jopa opettaa nuorisolle, että VT:n kirjoitukset on siirtyneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle. Lasten leikissä kerrotaan yhdelle lapselle pieni tarina ja hänen tehtävänsä on kertoa se seuraavalle jne. Tarinahan muuttuu paljon matkalla. Näin hauska on opettaa lapsille sitä, ettei Raamattuun kannata luottaa, koska VT:n tarinat on vuosisatojen aikana kulkeneet nuotiotarinoina kertojalta toiselle ja muuttuneet matkalla paljon. Jollei viimeisen puolenvuosisadan aikana olisi viety Raamatun arvovallalta pohja tämän tapaisella kyseenalaisella opetuksella, niin kirkolla olisi nytkin paljon helpommat olot. Koko hämmennys johtuu pelkästään siitä, ettei Raamattua kunnioiteta sellaisena, kuin se on kirjoitettu.
”Näin hauska on opettaa lapsille sitä, ettei Raamattuun kannata luottaa, koska VT:n tarinat ovat vuosisatojen aikana kulkeneet nuotiotarinoina kertojalta toiselle ja muuttuneet matkalla paljon.” Suullisen perinteen arvoa vähätellään turhaan. ’Nuotiotarinoiden’ kuulijoissa on varmaankin ollut niitä, jotka ovat korjanneet virheet ja pitäneet huolen perinteen jatkumisesta muuttumattomana. Tuskinpa niitä on kuka tahansa saanut kertoakaan.
Toistan edellisellä sivulla kysymäni kysymyksen,
joka siis ei ilmaise epäilystä eikä juuri muutakaan, kunhan kysyn mielipiteitänne: Miten VT:n historialliset tarinat ovat mielestänne syntyneet?
Tuo ”nuotiotarinaperimä” ei mielestäni ole riittävä syy äärettömän yksityiskohtaisiin tarinoihin satojen tai jopa tuhansien vuosien ajalta. Eihän kukaan tietenkään voi sitä tietää, siksi kysynkin mielipiteitä.
Olisiko joku kuitenkin kirjoittanut niitä jo hyvin aikaisessa vaiheessa?
Evankeliumit sentään kirjoitettiin ”vain” kymmenien vuosien sisällä tapahtumista.
Oliko se todella itse Mooses, joka jonain muuten joutilaana päivänä otti paperin ja kynän korvikkeet käteensä ja istahti alas raapustamaan:”Alussa Jumala loi taivaan ja maan…” Kuinkahan paljon Mooseksen 5 kirjan raapustamiseen mahtoi mennä aikaa? Vai miten se tapahtui?
Eikö se, että osa Raamatun tarinoista on lainaa muista aikalaisista tarinakokoelmista kerro omaa kieltään siitä, että monet tarinat olivat tuolloin yleisessä levityksessä vähän joka nuotiopiirissä?
Moosesta ei pidetä yleisesti historiallisena henkilönä, joten Mooses tuskin kirjoitti ylipäätään Mooseksen kirjoja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mooses#Mooseksen_historiallisuus
Väitätkö sinä tosissasi etteivät toistetut tarinat ole nimenomaan heprealaisten keskuudessa voineet ammoin muuttua? Minkä rotuisia muuten Adam ja Eeva olivat?
Marko Sjöblom, mitä tuohon geeniperimän turmeltumiseen tulee, kuten arvellaan, niin eikö asia Raamatun mukaan kytkeytynyt pikemminkin siihen, että ihmiskunnan pahuus yltyi kosmisiin mittasuhteisiin ja Jumala tuhosi ihmiskunnan juuri tuohon paljon kiisteltyyn vedenpaisumukseen Nooaa ja hänen perhettään lukuunottamatta. ”Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.” (1Mo6)
Ovatko Raamatun alkukertomukset sittenkään pelkkiä kertomuksia. Ainakin Laato kytkee patriarkat historiallisiin faktoihin, mutta kuten hän toteaa tutkijoiden keskuudessa ei asiasta ole yksimielisyyttä. Mooseksen kirjat ovat hänen kirjoittamiaan paitsi Laaton mielestä 1:nen ei. Tästä tuli mieleeni Jeesuksen sana juutalaisille, kun Jeesus oli sapattina tehnyt erään miehen terveeksi sapattina (Jo5:46-47): ”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” Tästä on mielestäni suhteellisen helppo päätellä, miten Jeesus ylipäätään suhtautuu VT:iin.
Raamatun tulkinnassa ja ymmärtämisessä on todellakin tapahtunut iso muutos. Se, miten reformaattorit tulkitsivat tai ymmärsivät Raamattua taitaa mennyttä historiaa, jos niin voidaan sanoa. Melkisedek on Raamatun arvoituksellisimpia henkilöitä. Onko hän kuitenkaan historiallinen henkilö?
Luther viittaa Melkisedekistä (Vanhurskas Kuningas) kirjoittaessaan kantaisä Seemiin, koska Lutherin mukaan tuohon aikaan ei ollut ketään suurempaa kantaisää, varsinkaan hengellisissä asioissa.” Seem on suurimpana kantaisänä ollut myös kirkon ja Jumalan, Korkeimman pappi, joka virkansa perusteella hoiti myös kuninkaan tehtävää.
Mikäli Raamatussa mainitut kantaisien elinajat oteaan todesta, niin Lutherin mukaan ”Aabraham oli 58-vuotias, kun Nooa kuoli ja Seem eli 35 vuotta vanhemmaksi kuin Aabraham ja Seemin poismeno (kuolemaa ei mainita), on tapahtunut hieman ennen Jaakobin lähtöä Egyptiin.
Tuo teksti (1Mo.14) Melkisedekistä vaikuttaa liittyvän historialliseen tapahtumaan, koska leivän ja viinin tuominen on tulkittavissa yhteiseksi kiitosateriaksi Aabrahamin voitettua viholliset Jumalan avulla. Hebrealaiskirjeeseen ei sensijaan sisälly mainintaa leivästä ja viinistä Melkisedekin yhteydessä. Hebrealaiskirjeessä (7:3) olevan tekstin Luther liittää Kristuksen ainaaseen kuninkuuteen.
Sen sijaan (Heb7:6) toteaa:” mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, (Nooasta, vaan ei Aabrahamin kupeista lähteneistä) otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset näyttää viittaavan nimenomaan Melkisedekiin / Seemiin.
(Heb7:10) on lisäksi mielenkiintoinen maininta Leevistä, josta todetaan, että hän oli vielä isänsä (Jaakobin) kupeissa, kun Melkisedek meni häntä vastaan. Mikäli patriarkkojen elinajat tulkitaan Raamatun mukaisesti, niin Melkisedek tapasi siten myös Jaakobin, kuten myös Leevin, joten Lutherin tulkinta Melkisedekistä kantaisä Seeminä vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Otin edellisen vain esimerkisi siitä, miten reformaattori tulkitsi Raamattua. Toinen kysymys on, täyttäkö se nykyajan tieteen vaatimuksia.
Pieni lisäys vielä edelliseen kommenttiini. Mikäli Raamatusta yritetään rakentaa kokonaisvaltainen kuva pelkästään tieteellisten metodien avulla, lopputuloksena päädytään”Jumala on kuollut”-teologiaan. Kristilliselle teologialle on tärkeä Raamatun tapahtumien historiallisuus. Tieteellinen argumentointi Raamatun tapahtumista voivat myös johtaa tulkintoihin, jotka eivät ole verifioitavissa todellisuuden kanssa. Uskon syvin salaisuus ei myöskään avaudu ihmiselle tieteellisen päättelemisen kautta.
Tässä vaiheessa kiitos kaikille kommentoineille. Todella hyvää keskustelua ja paljon hienoja pohdintoja. 🙂