Vaikka kuinka tihrustin tämän syksyn luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeen kysymyksiä, siellä ei näyttänyt olevan ainuttakaan kysymystä Suomen kirkkohistoriasta.
Mitä tästä pitäisi päätellä?
Eikö kristinuskon historia Suomessa olekaan suomalaisen lukiolaisen, tulevan sivistyneen kansalaisen ja uskonnon ylioppilakokeeseen vastaavan tulevan ylioppilaan yleissivistykseen kuuluva asia?
Kokeessa ei ollut ainuttakaan kysymystä katolisen ajan Suomesta saatika maamme uskonpuhdistuksen jälkeisestä ajasta. Ei kirkosta suomen kielen säilyttäjänä. Ei Ruotsin kuninkaista, Agricolasta tai valtavan suomenkielisen tuotannon luoneesta piispa Sorolaisesta.
Ei ainuttakaan kysymystä sodista tai uskonnollisesta kansanelämästä tai suomalaisesta synkretismistä. Ei puhdasoppisuuden jyrkkyydestä, ei neologiasta, ei romantiikasta tai välitysteologiasta. Ei pietismistä ja herätysliikkeistä, ei kristillis-sosiaalista työtä tehneistä yhdistyksistä, ei kirjastojen ja koulujen perustamisesta tai näiden vastustamisesta.
Eikö suomalaisen kristillisyyden lähes 900- vuotista historiaa ja sen merkitystä siis lainkaan opeteta maamme lukioissa?
Vieraantuminen omasta historiasta
On toki ansiokasta tietää ylioppilaskokeessa kysytyistä maailmanuskonnoista, pohtia koronan ja uskonnon suhdetta ja vaikkapa Hagia Sofian muutosta museosta moskeijaksi.
Sen sijaan kristillisyyden historian kannalta on ensinnäkin surullista, että Bysantin yli 1000-vuotisesta kirkkohistoriasta, mistä Hagia Sofian olemassaolo kertoo, ei vastaajan edellytetty tietävän yhtään mitään.
Vieraantuminen
Vieraantuminen on hieno termi, se sisältää sekä vieraantumisen että vieraannuttamisen. Syksyn 2021 ylioppilaskokeesta ei voi päätellä muuta kuin että se oli omasta kristillisestä perinteestänme vieraannuttavaa. Se mikä olisikin omaa, on tuntematonta, tarpeetonta ja vierasta.
Syksyn 2021 ylioppilaskokeessa Suomen rikas kristillinen historia kuten kristillinen kansanelämä, kirkollinen hallinto, oppi, taide, arkkitehtuuri, noitaoikeudenkäynnit tai tänä vuonna ajankohtainen isonvihan aiheuttama uskonnollinen muutos eivät olleet edes yhden kysymyksen arvoisia.
Ylioppilaskokeen kysymykset noudattavat lukion opetussuunnitelman sisältöä. Uskonnonopetuksen osalta opetussuunnitelmaan kuuluu kuusi modulia, joista kaksi on pakollisia ja neljä vapaaehtoisia.
Esimerkiksi mainitsemasi Suomen kirkkohistoria ei varsinaisesti kuulu lukion opetussuunnitelmaan. Suomalaista yhteiskuntaa käsittelevällä kurssilla puhutaan kyllä muinaissuomalaisesta uskontoperinteestä ja sen merkityksestä suomalaiseen kulttuuriin sekä kristinuskosta kulttuurin ja yhteiskunnan muokkaajana.
Tässä pitää muistaa, että kirkkohistoria on teologian oppiaine ja sitä opetetaan yliopistossa teologian opiskelijoille. Lukio on yleissivistävä koulu ja uskonnonopetuksen yksi keskeisimmistä tehtävistä on kehittää valmiuksia osallistua uskonnollisia, katsomuksellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevaan dialogiin.
Kysymys uskonnon ja koronan suhteesta mittaa mielestäni erinomaisesti oppilaan kykyä soveltaa oppimaansa ja vastaa hyvin sitä, mihin lukion uskonnonopetuksella tähdätään. Kirkkohistorian asiantuntijat koulutetaan yliopistossa.
Mikko
Teologian opiskelukin on suomalaisen kulttuurin kannalta merktitävä tekijä. Teologian laiminlyönnillä jätetään kokonaan huomiotta, että maamme on kristitty maa ja että sekä luterilainen että ortodoksinen kirkko ovat julkisoikeudellisia laitoksia.
Kiitos Tarja-Liisa että nostat esille tämän nykykulttuuriamme vaivaavan sokean pisteen. Nyky-Suomessaa muutamien käsitys suomalaisesta kulttuurista ja maamme kokonanaiskansallisesta perusvireestämme näyttää olevan melkeimpä putkisilmäistä.
Kriittinen ajattelu ei synny ilman perustietoja. Oppimaansa ei voi soveltaa jos ei ole opittu mitään. On harha–ajatus että ajattelua voi oppia ilman tiedon antamia työkaluja. Vertaileva ja analysoiva ajattelu vaatii tietoja ajattelun kohteista.
Yleisesti ottaen ollaan unohdettu se suuri anti, mikä kristinuskon kautta on tullut niin hengellisen kuin maallisen regimentin kautta. Olisimme sivistymätön pakanamaa ilman kristinuskoa.
> Olisimme sivistymätön pakanamaa ilman kristinuskoa.
Tällaisten väitteiden totuusarvoa on hyvin vaikea arvioida, koska meillä ei ole mahdollisuutta palata ajassa takaisin ja nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos jokin menneisyyden tapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta.
Kristinuskolla on ollut kiistaton vaikutus suurimmassa osassa Eurooppaa. On kuitenkin vaikea nähdä, että olisimme sivistymättömiä, jos alkuperäisiä suomalaisia uskontoja ei olisi korvattu Lähi-Idän tuontitavaralla.
Mikko,
”Lukio on yleissivistävä koulu ja uskonnonopetuksen yksi keskeisimmistä tehtävistä on kehittää valmiuksia osallistua uskonnollisia, katsomuksellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevaan dialogiin.”
Miten siihen dialogiin voi osallistua, jos ei tiedä juuri mitään omasta uskonnostaan? Toivottavasti sitä sentään jotenkin vielä opetetaan.
Painotus lukion kirkkohistoriassa ja -tiedossa on siirtynyt historiasta nykypäivään. Sama painotus on myös perusopetuksessa, vaikka ei ainakaan kaikissa oppimateriaaleissa niin voimakkaasti
Historia on kansakunnan peili.
Historia on kansakunnan peili. On miletöntä seurata kuinka Suomi on vapaaehtoisesti luopumassa, siitä hyvästä mitä Kristikunta on saattanut aikaan myös Suomessa. Nyt halutaan kulkea pois Jumalan varjelluksesta omiin varjolaaksoihin…
”Voi heitä, sillä he ovat menneet minua pakoon! Häviö heille, sillä he ovat minusta luopuneet! Minä tahdoin lunastaa heidät, mutta he puhuivat minua vastaan valheita.
Eivät he huuda minun puoleeni sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat” (Hoosea)