Runoillallamme on kaunis nimi : Sylissä sydäntä vasten.
Kahden jo eläkkeellä olevan äidin omia kotikutoisia tekstejä siitä, kun lapsemme olivat pieniä, kasvoivat ja lähtivät maailmalle.
Tekstejä myös siitä, miltä tuntuu kun oma äiti elää enää vain muistoissamme.
Illan punaisena lankana : ota lapsi syliin, hänen lapsuusmuistonsa kirjoittamatta. Olen todella iloinen siitä, että saan vihdoin toteuttaa tämän pitkäaikaisen haaveeni lähiökirkossamme ensi keväänä ennen äitienpäivää.
Niinpä haluankin rohkaista teitä kaikkia, joilla on tämänkaltaisia unelmia, toteuttakaa ne!
Ei kannata odotella, josko joku muu järjestäisi toivomiani tilaisuuksia tai josko seurakunnan työntekijät joskus ehtisivät.
Vaan ole sinä aktiivinen itse!
Tulevaisuudessa tehdään takuuvarmasti enemmän yhteisiä projekteja seurakuntalaisten ja kirkon/ seurakunnan työntekijöiden kanssa.
Meidänkin tulevassa runoillassamme on meidän kahden äidin tekstien lisäksi lähiökirkkomme aluepapin laulu- ja kitaraesityksiä ja diakonimme omia sävellyksiä meidän runoihimme.
Nykymaailma on niin täynnä epäaitoja tunteita, huonoa käytöstä ja rumaa kieltä.
Monia ahdistaa jatkuvat ikävät ja surulliset uutiset, kauheat tragediat joka puolella maailmaa, ihmisten julmuus toisiaan kohtaan.
Mutta on maailmassa myös löydettävissä paljonkin kaunista ja hyvää.
Sitä hyvää ja raikasta ja lämmintä sanomaa on vaan tuotava entistä enemmän esiin.
Sitä voimme tuoda vaikka tälläkin tavoin, runon keinoin.
Sillä suurin kaikista on rakkaus.
