Onko politiikka rakenteiden vai tahdon tuotos? Suomalainen politiikka on lähtökohdiltaan rakenteiden tuottamaa, ruotsalaiset ovat uskoneet tahtoon instituutioiden ohjaajana.
”Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikena.
Suomen kirkko on aatteellisesti lähellä sosiaalidemokraatteja, vaikkei sitä julkisesti myönnetäkään. Sidos demarien arvomaailmaan näkyy selvästi keskustelussa, jota käydään rakenteiden uudistamisesta. Rintamalinjan jakaa päätöksenteko: yhtäällä on poliittinen tahto ja toisaalla institutionaalinen jäykkyys.
Kirkko oli sodanjälkeisessa Suomessa ensimmäisiä instituutioita, joka sopi työntekijöittensä sosiaaliturvasta ja työehdoista. Kansankirkosta tuli näin myös yksi yhteiskunnan talouskorporaatioista sen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ammattiyhdistykset löytyvät tänään sekä luterilaisilta että ortodokseilta.
Kirkon ja sosiaalidemokraattien jäsenkehitys on samansuuntainen. Väki siirtyy instituutioista tahtopolitiikan kannattajiksi, yhdet perussuomalaisiin toiset vapaa-ajattelijoihin.
Työ ja toimeentulo ovat sekä demarien että kansankirkon arvopyramidin huipulla. Kaikki tietävät, että työn hinta Suomessa ei ole kilpailukykyinen, mutta syndikalismin kulta-ajan etuuksista leirityökorvauksista tai saunalisistä on vaikea luopua.
Ei ole uskottavaa saarnata verkostoitumisesta ja yhteistyöstä jos ei ole valmis luopumaan mistään.
Tasa-arvon nimissä kaikki sallituksi? Mitä muuta tulee hyväksyä tasa-arvon nimessä kuin sukupuolineutraali avioliitto? Voiko tasa-arvon nimessä ottaa lemmikkieläimen puolisokseen, varmaankin voi ja siinä saadaankin pyyteettömästi rakastava puoliso?
Voidaan myöskin lähestyä tätä asiaa biologian näkökulmasta ja kysyä mikä on ihmisen biologinen tehtävä. Vastaan tähän sen olevan lajinsa säilyttämisen ja perimänsä siirtämisen seuraavalle sukupolvelle. Tämä lajinsa säilyttämisen asia ei ole ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Puheet sukupuolineutraalista avioliitosta ovat vailla mitään moraalia olevia puheita. Nyt siis turmellaan ihmisten käsitystä oikeasta ja väärästä, sallitusta ja kelvottomasta menettelytavasta. Avioliitto on niin pyhä asia, ettei käsitettä avioliitto saa turmella. Turmelemalla avioliiton tämä yhteiskunta turmelee itsensä. Pahinta on nyt se kun kirkon paimenet ovat tämän turmelluksen edellä kulkijoita, olemme menossa kirkkona kohti lopullista tuhoutumista. Voi aikoja, voi tapoja, sanoivat jo vanhat Roomalaiset, eikä Roomaa valtiona ole ollut yli tuhanteen vuoteen. Samoin käy meille Suomalaisille.
Etkö Kalevi erota homoseksuaalisuutta eläimiin sekaantumisesta. Syy on toki varmaan siinä ympäristössä missä olet aikoinaan kasvanut mutta kyllä fiksut ihmiset osaavat ottaa selvää, ettei tarvitse ihan höpöjä ehdottaa.
Perustuuko Kalevi sinun parisuhteesi vain suvun jatkamiselle? Millaista on elää parisuhteessa, jonka ainoa tehtävä on tuottaa jälkeläisiä? Eikö puolisostasi ole sinulle mitään muuta hyötyä kuin jälkeläiset? Pitäisikö meidän mitätöidä kaikkien lapsettomien pariskuntien avioliitot?
Antero Kangasmaa!
Enemmistön parisuhde juuri perustuu suvunjatkamiselle ja parisuhteen tarkoitus on juuri tuo. Ilmeisesti yrität markkinoida ajatusta parisuhteesta, että se perustuu nautintoihin ja taloudelliseen hyötyyn. Ehkä tämä peilaa sitä maailmaa, jossa monet esim. seksuaalivähemmistöt elävät ”pinnallisuus”.
Kysyppä Risto muutamalta parilta, että mille teidän parisuhde perustuu. Veikkaan, että se ensimmäinen vastaus ei ole suvunjatkaminen.
Ei minun parisuhteeni ainakaan perustu taloudelliseen hyötyyn tai nautintoon. Miksi sellaista markkinoisin. Tapasin ihmisen, jota ihailen ja kunnioitan. Opin häneen luottamaan ja rakastuin. Eikö parisuhde voisi perustua vaikka siihen?
Perustuuko Risto sinun parisuhteesi suvunjatkamiselle? Onko vaimosikin samaa mieltä? Jos sukusi ei olisi jatkunutkaan niin olisitko jättänyt perustattoman parisuhteen? Onko siinä neuvosi lapsettomille?
”Millaista on elää parisuhteessa, jonka ainoa tehtävä on tuottaa jälkeläisiä?
-Varmaan aivan hirveetä, siinä menee elämä ihan pilalle.
”Eikö puolisostasi ole sinulle mitään muuta hyötyä kuin jälkeläiset?”
– Kerrotko muut hyödyt, mitä nyt ehdottomasti kannattaa ottaa huomioon parisuhdemarkkinoilla. Taloudellinen, Seksi?? Eikös nämä viimeiset ole ihan käytäntö homokulttuurissa.
”Pitäisikö meidän mitätöidä kaikkien lapsettomien pariskuntien avioliitot?”
Onko näin tehty nykyisessä avioliitossa?
Elätkö Risto parisuhteessa? Eikö puolisosi tue sinua niin myötä- kuin vastamäessä? Sitä homokin puolisoltaan toivoo. Sinä et ilmeisesti tunne homokulttuuria ja sekoitat sen yökerhokulttuuriin.
Jos suvunjatkaminen on parisuhteen perusta niin eikö sen puuttuminen vie suhteelta perustan? Miksi kukaan olisi suhteessa, jolla ei ole perustaa.
Ei voi muuta kuin surra mihin rakas luterilainen kirkomme on menossa ylhäältä alkaen. Onneksi sentään juuristo lienee kunnossa.
Päätoimittajan Teinilän pääkirjoitus oli odotettu, lehden linjan mukainen. Toivoa silti sopii, että sekä Kotimaa että K24 antavat edelleen tilaa myös niille, joilla on asiasta toisenlainen käsitys.
Jos, ja epäilemättä joskus kun, eduskunta tulee hyväksymään niin kutsutun tasa-arvoisen avioliittolain, joutuu kirkko kovan paikan eteen. Muutokseen vaaditaan kirkolliskokouksessa (onneksi) 3/4 äänienemmistö. Voi olettaa, että keskustelu tulee olemaa vahvasti ladattua.
Toivottavasti Kotimaa ja K24 ei täysin asetu toisen puolen äänitorveksi, vaikka pahaan pelkään.
Kyllä kansanedustajien tehtävä on huolehtia kansalaisten yhdenvertaisuudesta.
Ajattelepa tilannetta: sinulta palaisi omakotitalo, jonka mukana kaikki omaisuutesi tuhoutuu. Sinulla ei ole yksinkertaisesti mitään, johon turvautua. Mutta koska olet rikas ja hyvässä asemassa, sinun pitää itse kehittää toimeentulosi, ruokasi etc.. Naapurin perhekin on matkoilla ja apua et saa mistään. Mutta koska ollaan sitä mieltä, ettei kansalaisten tarvitse olla yhdenvertaisia lain edessä, ei sinua voi auttaa. Olethan ollut rikas. Itse sinun on ruokasi hankittava. Nytkin, vaikka kaiken olet menettänyt. Ei sinulla voi olla nälkä, koska verotettava omaisuus on niin korkea..
Mutta miksi olisi väärin auttaa rikasta? Mielestäni ei ole yhtään syytä, miksi esimerkin henkilö olisi jätettävä ruoatta, vaatetta ja asunnotta.
Laki on sama kaikille. Jos sinulla on nälkä ja sinulla ei ole ruokaa, on sitä hankittava sinulle jonkun muun, jolla on mahdollisuus sellaiseen. Vaikkapa kunnallisen sosiaalitoimen.
Ja nämä rakastavaiset, jotka haluavat perustaa perheen, avioliiton. Heillä on rakkautta, jonka varaan voisi rakentaa vaikkapa kaupungin. Miksi sitä ei saisi tehdä, vaikkaa rakkaus huutaa: antakaa meidän rakastaa toisiamme ihan oikeasti? No monet avoliittolaiset, heterotkin, ovat samassa asemassa: he rakastavat rutkasti, mutta avioliitto ei heitä yhdistä. Vain rakkaus. Miksi ei avioliitto, vaikka ovat heteroja ja rakastavat hirveästi? Siksi, koska he eivät halua sitoutua aina kuolemaan saakka. Ja siksi, koska ei ole varaa avioitua. Siksi, koska suvut eivät tule toimeen toistensa kanssa. Mutta nämä ovat vain selityksiä! Hehän voisivat avioitua, sillä avioliittolain mukaan jokainen voi mennä naimisiin, jos haluaa vastata papille tai muulle viranomaiselle ”tahdon”.
Nytpä on kaksi samaa sukupuolta olevaa, jotka täyttävät kaikki avioliittoon tarvittavat edellytykset. Ja he vielä tahtovat ja rakastavat niin kauan kuin elämää heille suodaan.
Yhdenvertaisuuden nojalla: lesboilla on oltava mahdollisuus mennä naimisiin, aivan kuten rikkaalla on oikeus ruokaan.
Yllä oleva esimerkki kertoo, miten asiallisesti on oikein, että ne, jotka haluavat, saavat rakastaa ja rakkauden merkiksi solmia pyhän aavioliiton. Sitä ei Herrammekaan estä, ei sittenkään, vaikka avioliitto on vain maallinen instituutio.
Kunpa 200 kansanedustajasta löytyisi yli 100 selväjärkistä, ihmisen rakkauteen luottavaa ja avioliittoa pyhänä pitävää. Kunpa he äänestäisivät kyllä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tuon lain, joka antaa tasa-arvoisen arvon ja kunnian jokaisen rakastavan avioliittopyrkimykselle. Riippumatta heidän sukupuolestaan. Mutta riippuen rakkaudesta, joka kaiken tahtoo, sallii. Kunpa meistä kukaan ei esiintyisi syntiä kannattavaksi tuomariksi. Kunpa me olisimme rakkauden enkeleitä, sanasaattajia…
Rakkauden nimellä kulkee monenlaista, mutta kaikki ei ole sitä, mitä Vapahtajamme Jeesus puhui rakkaudesta- ja avioliitosta. Jos kristittyinä hyväksymme samaa sukupuolta olevien liiton kristilliseksi avioliitoksi, olemme todella irtaantuneet ikävästi Mestarimme opetuksista. Vestigia terrent!
” Kunpa meistä kukaan ei esiintyisi syntiä kannattavaksi tuomariksi.” K. Karhapää Tarkoitaako kommenttisi sitä, että nykyisen avioliitolain pulustaminen on syntiä?
Kunpa me olisimme rakkauden enkeleitä, sanansaattajia… Kommenttini tarkoittaa, että avioliiton puolustaminen ei ole syntiä, vaan rakkautta. Synti on sydämen ero Jumalasta. Luen kaikkenlaiset avio- ja avoliitot rakkaudeksi. Jeesus sanoi, että ilman rakkautta ei ole elämää.
En ymmärrä, että piispallisella tasolla ei ymmärretä, että ei ole kysymys yhdenvertaisuudesta.
En ymmärrä tätä kommenttia. Käsittelyssä on kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain aikaansaamiseksi. Tasa-arvo ei ole täsmälleen sama asia kuin yhdenvertaisuus, mutta aika lähellä tässä yhteydessä.
Näyttää siltä että tapaavat Aurasen kanssa samassa paikassa…
Kaikki ne, jotak muistavat/ehtivät katua ennen viimeistä henkäystä tapaavat taivaassa.
No muista sitten…
Suurin osa lesbo- ja homopareista on onneksi eronnut kirkostamme jo aikaa sitten, joten eivät joudu kokemaan tätä kaikkea halveeraavaa kirjoittelua.
Lain säätämättä jättämiselle esitetään tunnepohjaisia perusteluita. Lyhyesti, tunneperäinen vastenmielisyys ei ole syy eikä peruste etsiä järkiperäisiä perusteluja sellaisten arvostelmien oikeuttamiseksi, jotka eivät suoraan koske asiasta puhujaa itseään. Asiassa täytyy niinsanotusti ymmärtää asian juuret. Kun homopareja väestöstä on yli kaksi prosenttia ja bi-suhteisia noin kaksinkertainen määrä, on selvää, että kyse on vähemmistöstä. Yhtä selvää on myös se, että Heille on voitava turvata samat oikeudet kuin muillekin. Kirkko voi sitten taituroida parhaansa mukaan. Piispa Vikströmin ajatus vihkimisoikeudesta luopumisesta on hyvä, ja näin avioliittosopimuksella naimisiin menneet voisivat sitten pyytää erikseen kirkon siunausta. Jokaiselle papille voitaisiin sitten antaa omantunnonvapaus miettiä, millaisia pareja voisi kukin katsoa siunaavansa. Siinähän tulisi samalla seurakunnan papisto tutuksi, kun pitäisi kukin vuorollaan kiertää ja katsoa, kuka juuri Heidän tapauksensa suostuisi siunaamaan. Jos kukaan ei suostuisi, voi siunaamisen tehdä myös uskova maallikko syystä, että Luther on tunnustanut maallikon antaman Ripin. Tosin kirkkomme jostain syystä ei Rippiä tunnusta tai muista tunnustaa sakramentiksi toisin kuin Luther Itse kirjoituksissaan. Samoin sakramentiksi se katsotaan Augsburgin tunnustuksessa. Uskova maallikko siunatessaan tai päästäessään on samanlaisen aineettoman hengellisen substanssin välittäjä, kuin pappi kastaessaan. Tämän kirkkomme on jostain syystä unohtanut.