Onko politiikka rakenteiden vai tahdon tuotos? Suomalainen politiikka on lähtökohdiltaan rakenteiden tuottamaa, ruotsalaiset ovat uskoneet tahtoon instituutioiden ohjaajana.
”Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikena.
Suomen kirkko on aatteellisesti lähellä sosiaalidemokraatteja, vaikkei sitä julkisesti myönnetäkään. Sidos demarien arvomaailmaan näkyy selvästi keskustelussa, jota käydään rakenteiden uudistamisesta. Rintamalinjan jakaa päätöksenteko: yhtäällä on poliittinen tahto ja toisaalla institutionaalinen jäykkyys.
Kirkko oli sodanjälkeisessa Suomessa ensimmäisiä instituutioita, joka sopi työntekijöittensä sosiaaliturvasta ja työehdoista. Kansankirkosta tuli näin myös yksi yhteiskunnan talouskorporaatioista sen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ammattiyhdistykset löytyvät tänään sekä luterilaisilta että ortodokseilta.
Kirkon ja sosiaalidemokraattien jäsenkehitys on samansuuntainen. Väki siirtyy instituutioista tahtopolitiikan kannattajiksi, yhdet perussuomalaisiin toiset vapaa-ajattelijoihin.
Työ ja toimeentulo ovat sekä demarien että kansankirkon arvopyramidin huipulla. Kaikki tietävät, että työn hinta Suomessa ei ole kilpailukykyinen, mutta syndikalismin kulta-ajan etuuksista leirityökorvauksista tai saunalisistä on vaikea luopua.
Ei ole uskottavaa saarnata verkostoitumisesta ja yhteistyöstä jos ei ole valmis luopumaan mistään.
Olipas yllättävä blogi, Juha… Tervehdin tätä ilolla. En olisi edellisten blogiesi ja kommenttiesi perusteella uskonut sinun olevan noin avaramielinen. Onko armo kirkastunut sinulle viime päivinä?
Kari Roos mit ”armon kirkastuminen” sinulle tarkoittaa?
Kari, kiitos kommentista ja hyvästä kysymyksestä. Näitä asioita pohdin päivittäin. Monesti me tulkitsemme toisiamme väärin. Ehkä kirjoitin huonosti tai teit omia johtopäätöksiä riippumatta sanoistani. Kiva kuulla, jos nyt olet samalla aaltopituudella.
Kaikki ”pääsevät” (=joutuvat) taivaaseen. Taivas tarkoittaa ihmisille eri asioita. Tuossa raamatunkohdassa kerrotaan vain, mitä taivaassa ei ole. Kaikkien toiveiden summa ? ” Taivas” ! (Ärsyttää muuten hokema ”taivas varjele”!)
Kun kohtaan ihmisen, en pohdi, miten tai mihin hän uskoo. Käyn ”piilopirtissä”. En näe ihmisiä kristittyinä, vaan vain ihmisinä (vertaisenani). Tässä kärsimyksen maailmassa kukaan ei voi tuntea olevansa ”autuas”, se olisi ylimielisyyttä. Ei kannata retostella.
Charlotta, kiitos kommentista.
Ihmisen kohtaaminen on somessa vaikeaa. Oikeassa elämässä se on paljon helpompaa. Sanat ja kehonkieli auttaa ymmärtää toisiamme.
Minä olen autuas!
Kiitos Juha blogistasi, ne liittyvät aina erinomaisen hyvin Raamattuun.
Tuossa Ilmestyskirjan sitaatissasi lukee, että
”Jumalan maja ihmisten keskellä! ” Eikö tuollainen kielikuva vittaa siihen, että maja sijaitsee täällä maapallolla? Eihän taivaassa voi olla ”ihmisten keskellä?
Englantilaiset käännökset käyttävät Jumalan majasta käännöstä ”the tabernacle of God”. Tämä tuo mieleen erämaavaelluksen ajan, jolloin Kaikkivaltias lupasi ”Minä pystytän asumukseni teidän keskellenne enkä väsy teihin, vaan vaellan teidän mukananne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.”(3.Mo26:11,12)
Mielenkiintoinen on myös tuo Ilmestyksen edellinen jae: ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. ” Kuinka sinä Juha tuon ymmärrät? Entä te muut, jotka näette Raamatun Jumalan sanana meille?
Miten Rauli sinun kommentistasi otetaan selville että Vartiotorniseura opettaa taivaallisen Jerusalemin olevan 144000 uudestisyntynyttä? Oletko unohtanut mitä järjstösi opettaa kaupungin laskeutumisesta? Tai onko tullut opinmuutos?
Kiitos hyvästä kommentista, Rauli.
Taivaissa on Jumalan maja ihmisten keskellä.
Erämaavaelluksen aikana oli ilmestysmaja juutalaisten keskellä. Näissä on jotain yhteistä mutta ne eivät ole sama asia.
Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen; eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen.
(2. Moos. 40:34-35 / FB38)
Juha. En halua näissä keskusteluissa jankata, ja sinullakin on aina ajatus esitellä omia näkemyksiä pikemminkin kuin kritisoida näkemyksiä. Kiitän asiallisuudesta.
Nyt kuitenkin mielessäni herää kysymys lauseestasi ”Taivaissa on Jumalan maja ihmisten keskellä.” Haluaisin siihen tarkennusta sinulta, toki myös muilta, jotka ajattelevat Jumalan majan olevan taivaassa.
Nimittäin kun Raamattu sanoo, että tuo maja alias ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” Miten se voi olla edelleen taivaassa, jos se kerran laskeutui sieltä alas?
Asiayhteydessä kerrotaan myös sellaisesta muutoksesta, että ”Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa.” Eikö Raamatun mukaan kuolema ole vaivannut vain meitä ihmisiä? Vai onko taivaassa joku joskus kuollut? No, Raamattu ei kovin paljon taivaan ihanista olosuhteista meille kerro, järkevää sekin.
Raamattu opettaa siis myös morsiamen laskeutuvan ihmisten keskelle? MItä ajattelet tuosta morsiamesta, kuka tai mikä se on? Vai meneekö uteluni jo liian kauas alkuperäisen blogisi tekstistä?
Rauli, vaikuttaa siltä, että ymmärrät ilmestyskirjan jotenkin väärin. Uusi maa, uudet taivaat ja uusi Jerusalem. En väitä että tiedän kaiken lopunajoista, ehkä vähäsen. Emme voi istuttaa uutta Jerusalemia tähän vanhaan maapalloon. Me elämmä maailmassa, jossa on paljon kärsimystä ja kuolemaa. Taivaissa näitä ei ole.
Iloitsen Juha kanssasi että päästään porteista sisälle uuteen Jerusalemiin (Ilm. 22:14). Edellyttäen että kilvoittelemme loppuun asti. Uskon että tunnen sinut kuvasi perusteella kun ollaan perillä (1. Kor. 13:12). On se mahtava kaupunki jonka lamppuna on Karitsa ja ym. ym.
6. Ja hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää…….18. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19. ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Reijo, kiitos kommenteista.
Olisi kurjaa, jos emme haluaisi Isän kotiin.
Raamatun tekstien ymmärtämistä vaikeuttaa mielestäni turhankin paljon se, että siellä käytetään niin ylettömän paljon kuvakieltä, etenkin ilmestys- ja profetiakirjallisuudessa. Koskaan ei oikein tiedä, miten niitä pitäisi tulkita, koska kuvakieltä ei voi mitenkään ajatella aivan sananmukaisena konkreettisena totuutena.
Hyvä kommentti, kiitos Kari. Meidän ei tarvise olla kirjanoppineita (oma viisaus ), vaan on hyvä olla Kirjan oppinut. Joskus on hyvä olla aivot narikassa, jotta oma viisautemme ei vastusta Jumalan sanaa ja Jumalan Sanaa. Maallinen viisaus ja Jumalalta saatu viisaus eivät aina sovi yhteen. Vasta Taivaissa ymmärrämme kaiken mitä Raamatussa on. Kuitenkin Pyhä Henki avaa Raamattua, jota ymmärrystä janoava saa taivaallista viisautta.
Tekstissä on runollinen voima joka heijastuu lukijaan, herättäen hänessä kaipauksen ja halun uskoa taivaaseen. Parhaimmillaan se auttaa olemaan mukana tekemään oman osuutensa Jumalan Valtakunnan luomisesta maan päälle. Ehkä ei aina niinkään paljon konkreettisesti, mutta Jeesuksen lupauksen mukaan niin että jotain siitä voi itse kukin kokea sisällisesti itsesään ja helpottaa lähimmäisten elämää jotta hekin olisivat osallisia siitä..
Markku, kiitos hyvästä kommentista.
Minulle runollinen Psalmienkirja on tärkeä. Samoin on Galatalaiskirje, Johanneksen evankeliumi ja Roomalaiskirje. Toki koko Pyhä Raamattu on tärkeä, mutta edelliset halusin nostaa esille.
Hieno kommentti, Markku. Allekirjoitan täysin, vaikka itse kaipaankin enemmän suoraa lohdutusta kuin runollista maalailua. Sitä löytyy juuri Juhan mainitsemasta Johanneksen evankeliumista ja Paavalin kirjeistä.
”Oletkos autuas ”? Martti Luther vastaa tähän kysymykseen näin; Kristus varoittaa vähäistä laumaansa sanoessaan: ”Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun”. Toisin sanoen: kun näette ja saatte kokea, miten maailma loukkaantuu minun sanaani ja rupeaa vainoamaan teitä, sen tunnustajia, niin älkää eksykö älkääkä joutuko ahdistukseen, vaan ajatelkaa: Samoin kävi Kristuksellekin, Jumalan Pojalle, meidän Herrallemme. Vaikka hän saarnasi niin voimallisesti ja teki useita jaloja ja suuria ihmetekoja, se ei mitään auttanut. Koska siis näin on tapahtunut rakkaalle Herrallemme Kristukselle Jeesukselle itselleen, että hänen oma kansansa, jolle hän oli Vapahtajaksi luvattu ja lähetetty, häneen loukkaantui, ja kun nuo, vaikka näkivät hänen jalot ja suuret ihmetekonsa, joita hän teki heidän nähtensä, eivät kuitenkaan taipuneet uskomaan hänen saarnaansa ja ottamaan häntä vastaan, vaan päin vastoin ristiinnaulitsivat ja surmasivat hänet, — niin meidänkin tulisi olla vaiti ja valittelematta, kun saamme evankeliumin tähden kärsiä halveksimista, pilkkaa ja vainoa. Tämä opetus loukkaantumisesta on sangen tarpeellinen, varsinkin meidän aikanamme, kun jokainen tahtoo suloista evankeliumia soimata ja siihen loukkaantua.
(Lainaus Hengelisestä Virvoittajasta: Martti Luther )
Martti, hyvä kommentti, kiitos.
Kirjanoppineet eivät olleet autuaita, vaan ylenkatsoivat Jeesuksen, Jumalan. Kristityt luottavat Jumalan sanaa, eikä maailman viisauteen. Meidän on toteltava Jumalaa eikä mennä mukaan maailman hömpötyksiin. On tärkeää, että kristityt yhdessä vastustavat perkeleen oppeja.
Huomenna meistä jokainen voi mennä oman seurakunnan messuun tai Jumalan palvelukseen. On tärkeää päästä kulemaan kokonaista Jumalan sanaa ja Herran ehtoolliselle.
Taivas on kuvakieltä, jota on mahdoton ymmärtää, koska tämä kaikki materiaali häviää ja vasta sen jälkeen kaikki luodaan uudestaan. Jeesus sanoo tähän, että monet ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut.
Johanneksen ilmestys on kirjoitettu näkyjen pohjalta, ja se on ehkä vaikeimpia kohtia Raamatussa ymmärtää oikein.
Juha Heinilä toteat:””Kirjanoppineet eivät olleet autuaita, vaan ylenkatsoivat Jeesuksen, Jumalan. Kristityt luottavat Jumalan sanaa, eikä maailman viisauteen. Meidän on toteltava Jumalaa eikä mennä mukaan maailman hömpötyksiin.””
Onko olemassa toista evankeliumia eli valheen evankeliumia joka ei johda iankaikkiseen elämään?
Siis eikö ole yksinkertaista niinkuin toteat ”meidän on toteltava Jumalaa” eli kun jeesus sanoo selkeästi että meidän tulee kavahtaa vääriä opettajia eikä etsiä heiltä mitään, siis huonosta hedelmästä heidät tunnistaa.
Eihän nokkospuskasta voi koota mansikoita, eihän?
Hengellinen sokeus on juuri ettei tunnista huonoa hedelmää omassa kirkossaan vaan hyväksyy kaiken pahan jota voi ”nähdä”.
Hyvä kommentti, kiitos Ari. Hyvä kun olet tarkka.
Minkälaisia kristittyjä tapaat? Nautitko tavata heitä?
Kiva blogi sinulta Juha. Et ketään osoittele luopioksi.
Hyviä kysymyksiä myös sinulta : ” Miksi sinun on vaikea tai helppo kohdata erilailla ajattelevia uskovia kristittyjä?
Käytkö seurakuntasi messussa tai erilaisissa kokouksissa?
Mitä hyvää näet toisissa kristityissä?
Oletkos autuas?”
Ennen kuin vastaan, haluaisin nähdä omat vastauksesi näihin esittämiisi kysymyksiin.
Kiitos Seija, että luet ja kommentoit blogiani.
Minulla oli 80 luvun puolivälin jälkeen muutaman vuoden aika, jolloin olin luopio. Palasin Kristuksen yhteyteen kesällä 89. Toki kävin kirkossa muutaman kerran vuodessa ja Grahamin missiotilaisuudessa, vaikka olin erossa Kristuksessa. Elin silloin etsikkoaikaa, eikä Jumala ollut minua hyljännyt, vaikka olin vastahakoinen. Luopioilla on aina mahdollisuus tehdä parannus ja palata. Ei se ole sen kummempaa.
Tapaan viikon aikana monia kristittyjä, joista osa kuuluu samaan kirkkokuntaan kuin minä. Nautin tavata eri kristittyjä. Toki myös luopioita. Heidän puolesta on hyvä rukoilla säännöllisesti.
Käyn sunnuntaisin sen seurakunnan messussa johon kuulun. Lisäksi käyn säännöllisesti Raamattupiirissä ja muissa tilaisuuksissa.
On mukava tavata autuaita eli kristittyjä.
Kyllä olen autuas, kuten tuntemani kristityt kirkkokunnasta riippumatta.
Tänään on luterilaisessa messussa aiheena kristityn vapaus. Menkäämme tänään messuun tai muuhun jumalanpalvelukseen. Yhdessä kuljemme kohti Taivasta.