Synti on enemmän kuin mikä tahansa paha teko. Se on kapina Jumalaa vastaan. Jumala on meidät tehnyt. Hän myös rakastaa meitä. Meidät on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä. Synti on tämän liiton rikkomista. Olemme nousseet Jumalaa vastaan. Siksi tarvitsemme katumusta. Tarvitsemme parannusta. Apu on meille annettu. Jumala on tullut luoksemme ja antanut meille sovituksen. Liitto on korjattu Vapahtajamme pelastustyössä. Jeesus on meidät vapauttanut. Hän on koko maailman vanhurskaus. Hänen tähtensä meillä on turvallinen elämä Jumalan yhteydessä. Liitossa Herramme kanssa. Taivaan Isän rakkaina lapsina. Armahdettuina syntisinä.
Juoruäijät ja -ämmät
Julkisessa keskustelussa taso laskee usein juoruäijien ja -ämmien tasolle. Puhutaan mieluummin pahaa toisista kuin näiden menestyksestä. Pahansuopaisuutta ruokitaan. Vahingoniloa kasvatetaan. Asiat saavat vääriä mittasuhteita. Epäoleelliset tulevat esille ja oleelliset jäävät käsittelemättä. Tekopyhyys kukoistaa. Omat toilailut jäävät syrjään, kun katse käännetään toisiin.
Meillä on useinkin paha tapa puhua toisten synneistä, mutta unohtaa omamme. Luther toteaa tästä seuraavaa:
Todella hurskaiden ja tekopyhien välinen ero on siinä, että edelliset näkevät rikkomuksensa. He näkevät, että he eivät ole sellaisia, kuin heidän pitäisi ja kuin he haluaisivat olla. Sen vuoksi he tuomitsevat itseään eivätkä välitä toisista. Mutta tekopyhät eivät tunne rikkomuksiaan, vaan luulevat jo olevansa sellaisia kuin heidän pitääkin olla. He unohtavat jatkuvasti itsensä ja toisten ihmisten rikoksia. He vääristelevät nämä psalmin sanat tällaisiksi: Minä tunnen toisten rikkomukset ja muiden synnit ovat aina silmieni edessä.” Näin on siksi, että heillä on omat syntinsä takanaan ja malka silmissään. Siten he samalla vääristelevät sanat: ”Syntini on aina minua vastaan.”
(Martti Luther. Valitut teokset I, s. 409)
Kävin lukion 1960-luvun alussa. Silloin aloin lukea Lutherin Valittuja teoksia. Pätevä oppi-isä vaikutti syvästi. Lutherin sanoma sytytti. Uskon rohkeus kasvoi ja ymmärrys lisääntyi.
Psalmin 51 selitys esiintyy oppi-isämme ensimmäisessä julkaisussa Seitsemän katumuspsalmia vuodelta 1517. Sitten Luther julkaisi enemmän tekstiä kuin kukaan toinen ennen viime vuosisataa.
Kapina Jumalaa vastaan
Useinkin synti ymmärretään vain pinnallisena. Joku voi vinoilla, että kaikki hauska on joko syntiä tai se lihottaa. Aina ei huomata synnin varsinaista ongelmaa: Kapinaa Jumalaa vastaan. Psalmimme käyttää mm. sanaa פֶשַׁע , pe·ša‘ , joka merkitsee kapinaa, syntiä ja rikkomusta. Tällä käsityksellä on ikivanhat juuret jo muinaisessa Orientissa, myös pohjois-kanaanilaisessa perinteessä. Samaa sanaa on käytetty jo esiin kaivetuissa Ugaritin teksteissä. Siellä eräs legenda kertoo Aqhat -sankarista, joka kapinoi yhtä heidän jumalaansa Anathia vastaa: ” laqryk bnth pš‘ ”, ”Minä todella vastustan sinua kapinan tiellä.” (UT, 2 Aqht: VI)
Jumala itse on tehnyt rauhan ihmisten kanssa
Meidän toivomme on yksistään Jumalassa. Hän itse on palauttanut kapinoivan ihmiskunnan. Jeesuksen tekemä rauha riittää meillekin. Mekin saamme elää sovinnossa Jumalan kanssa. Syntimme, kapinamme, kiukuttelumme Jumalan edessä on anteeksi annettu. Kaikki on uudeksi luotu. Jumalan vihan ja tuomion sijaan saammekin armahduksen ja uuden elämän Jumalan hyvyyden takia. Hänen rakkautensa riittää. Armo kantaa. Jumala vanhurskauttaa meidät yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden
Luther sanoo tästä vanhurskaudesta Jumalalle puhuen:
En halua enää milloinkaan saarnata ihmisten vanhurskaudesta enkä ylistää heidän tekojaan, vaan yksin sinun työtäsi. Sanon, ettei mikään ole suurempi kuin sinun vanhurskautesi, joka tekee vanhurskaat vanhurskaiksi ja jota vailla kaikki muut ovat syntisiä. Sillä se, jota sinä et vanhurskauta, ei milloinkaan tule vanhurskaaksi teoillaan. Puhumme sen vuoksi sinun vanhurskaudestasi, koska sinä annat sen meille armosta emmekä me saavuta sitä teoillamme.
(e.m.t. s 416)
SUNNUNTAI 28.8.2022
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Pyhäpäivän psalmi: Ps. 51:6–14
Tässä vielä sunnuntain introituspsalmin teksti:
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14
Naisten kansainvälinen rukouspäivä on täyttä huuhaata. Rukoilijoiden itsensä pettämistä.
Jos todella halutaan ekumeenisessa ja muussakin maailmassa antaa naisille heille kuuluva samanlainen ihmisarvo kuin muillekin, niin silloin toimitaan konkreettisesti ja realistisesti heidän hyväkseen.
Me kaikki ihmiset olemme tasa-arvoisia. Me emme kukaan voi mitään saamallemme geeniperimälle.Synnymme ja poislähdemme samanarvoisina, geeniperimämme mukaan elämämme rikkaudet ja rakkaudet tulevat kohdallemme.
Jos Jumala kuule rukouksen on se Jumalan tahto ja jos Jumala ei kuule rukousta on se Jumalan tahto.
Logiikka on yhtä rautainen kuin entisen isännän koiran tottelevaisuus, kun isäntä kehotti että: ” Tule kuule sie Musti tänne tai jää sie kuule Musti sinne”, niin Musti jäi sinne.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-28-8-2022/
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle, ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat , kerro meulle,mikä on maailman synti ”. Vapahtaja sanoi : ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi Tästä syystä jumala tuli teidän joukkoonne kaiken luonnollisenytimeen palauttaakseen sen juurilleen ”
Ymmärtäähseni haureus on lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtämyyttä.
Ihminen joka ei tiedä Jeesuksen persoonallisuutta saa tästä Marian tekstistä aikaan mitä tahansa.
Reino
Kiitos kommentistasi
Maria evankeliumi on myöhemmin toisella vuosisadalla keksitty tarina, joka käyttää osaksi aitojen evankeliumien kertomuksia hyväkseen mutta muutoin sen lähteistään riippumaton kertomus tähtää joihinkin oman aikansa kysymyksenasetteluihin.
Tässä on siitä Marjasen käännös, jotta lukijat voivat katsoa, mitä siihen ihan oikeasti sisältyy, niin ettei tarvitse seurata kaiken maailman huhujen tietoja.
https://www.gnosis.fi/historia/gnostilaiset_evankeliumit/marian-evankeliumi/
Reino
Mielestäni tuot esille joidenkin ihmisten yksipuolisen suuntautumisen synti -käsitteeseen. Synti -käsitehän kertoo ihmisen kokonaisvaltaista kapinaa Jumalaa vastaan. Sen sijaan sukpuolisuushan on jo luomisessa annettu suuri lahja ihmiskunnalle, kun meidät on luotu mieheksi ja naiseksi.
Avioliittohan on perheen perusrakenne. Sen mukaan miteen perheet jaksavat,, myös koko yhteiskunta jaksaa ja siinä missä perheillä menee huonosti siinä myös koko yhteiskunta kärsii.
Perheiden suojelemiseksi Jumalan kymmenissä käskyissä on myös ohje perheiden tukemiseksi. Kuudes käsky suojaa elämää tukemalla puolisoita pitämään yllä uskollista rakkautta.
Katekismuksessamme käsitellään kuudetta käskyä täällä.
https://katekismus.fi/10kaskya/6.html
Miten pappi voisi oppia tuntemaan itsensä, kun hän tuntee itsensä vain pappina ?
Ja papilla on papin vaatteet, ei ihmislapsen.
Onko kukaan sama kuin hänen vaatteensa?
Tarja
Kiitos kommentistasi
Eivät vaatteet tee ihmisestä pappia, vaan pappisvihkimys, jolla kirkko antaa valtuutuksen toimia kirkon äänenä meidän ihmisten keskellä. Ilman pappisvihkimystä ihminen ei ole pappi. Kristillinen pappeus on suora jatkumo juutalauuden rabbin tehtävästä, joka sekin on vaatinut virkaan valttuuttavan vihkimyksen.
Papinpuku julistaa, että tässä tämä ihminen on kirkon virkaansa vihkimä sanan ja sakramenttien palvelija.
Liturgisissa vaatteissa valkea alba on kastepuku. Se on vanhurskauden vaate ja kuvaa siten miten me olemme kasteen toimituksessa saaneet osaksemme Jumalan vanhurskauden.
Vyö kertoo Jumalan kansan liikkeelle lähtöön Egyptin orjuudesta luvattua maata kohti vaeltamaan, vyöttää vaatteensa ja lähteä liikkeelle.
Vyön solmu kertoo sitoutumisesta Jumalan kansan kanssa kulkemiseen.
Vyön toinen solmu, pappien käyttämä, kertoo sitoutumisesta Jumalan kansan palvelukseen antautumiessa.
Stola toisella olalla kertoo kantajansa olevan virkaan vihitty diakoni. Molemmilla olilla ooleva kertoo pappeudesta. Näiden sanomana on työhön antautuminen seurakunnan ikeen kantamista.
Stolan risti kuvaa sitä että pappi julistaa evankeliumia ristiinnaulitusta Vapahtajastamme. Piispalla on ristin merkki jo piispanristissään. Sitä ei tarvitse tuplata, joten piispan asuun kuuluu stolan pitäminen suorana edessä. (Tässä on vertauskuvien epäjohdonmukaisuus kirkossamme, kun myös papit useinkin käyttävät stolaa suorana ilman että heillä on vastaavaa ristiä rinnallaan kuin piispoilla.)
Tarja
Kirkkoisä Ambrosius on puhunut terveestä ihmisen elämän ymmärtämisestä ja aidosta teologian käsittämisestä erittäin nasevasti sanoessaan, että voidakseen ymmärtää teologiaa pitää ymmärtää elämää.
Matias
”Papinpuku julistaa, että tässä tämä ihminen on kirkon virkaansa vihkimä sanan ja sakramenttien palvelija.”
Niin juuri, se on virka, se ei suinkaan anna ihmiselle mahdollisuutta tutustua itseensä, siihen mitä hän todellisuudessa on, mitä hän ajattelee näistä asioista omana itsenään. Se velvoittaa ajattelemaan kirkkon tavalla, ja siitä maksetaan palkkaa.
Ei voi edes sanoa, että ihminen uhraa itsensä kirkolle, koska siitä maksetaan palkkaa, vaan täytyy sanoa, että ihminen myy itsensä.
Ihmisenä olemisesta ei makseta palkkaa, siinä on ero.
Tarja
Mielestäni arvioit tilanteen väärin. Mielestäni ei ole mitään eroa sillä mitä itse ajattelen ja mitä julistan pappina. Sama ihminen ajattelee samalla tavoin kuin puhuu.
Aikoinaan meillä oli yksi puhetaidon kurssi. Siellä yksi näyttelijä yhtenä esiintymisen kouluttajana. Tämä kertoi että on monia asioista joissa samat julkisen esiintymisen lainalaisuudet pätevät.
Sitten hän lisäsi yhden kohdan, joka mielestäni antaa hyvän vastineen sinun väitteillesi. Hän nimittäin sanoi, että yhdessä kohdin meillä papeilla ja heillä näyttelijöillä on suuri ero.
Näyttelijöinä he joutuvat näyttelemään myös sellaisia rooleja, joiden ajatuksien kanssa he ovat eri mieltä, mutta me papit voimme kaikissa tilanteissa puhua sellaisia ajatuksia, jotka ovat meidän omia ajatuksiamme.
MIelestäni tuon etevän näyttelijän tilanteen arviointi oli tosi realistinen, kun hän näki sekä toimintojeamme samat lainalaisuudet esiintyvänä ihmisenä että nimenomaan sanottavan sisällön kannalta ratkaisevan eron persoonallisen vakaumuksen ja esitettävän tekstin välisessä vuorovaikutuksessa. Heidän taitonsa tulee esille, että pystyy eläytymään myös toisenlaisia ajatuksia esiin tuovaa tekstiä, kun taas meidän pappien taito tulee esille siinä, että pystyy mahdollisimman selkeästi tuomaan esille oman vakaumuksensa mukaisia ajatuksia.
Matias
Näyttelijän ammatissa roolit vaihtuvat ja näytelmiä kirjoitetaan uusia ja heillä on erikseen näytelmän ulkopuolinen itse, eli se todellinen hän.
Mutta papilla on aina vain sama näytelmä, jonka vuorosanoja pitää toistaa, ja rooli ei vaihdu vapaa-aikanakaan. Tosin joskus näyttelijäkin voi sanoa, että jäi rooli päälle.
Tietenkään kaikkia saatanallisia säkeitä ei enää uskalleta julistaa, mutta ne ovat kuitenkin siellä vakaumuksen uumenissa mukana ja kuuluvat roolin vuorosanoihin, johon on vihitty.
Sopivassa tilanteessa ne voi kaivaa esiin, kun pitää selittää jumalalla ja raamatulla joitakin maailman tapahtumia ja kärsimuksiä.
Tarja
Ei se papin oma rooli ja papin rooli ole sen kummallisemmin erlaisia kuin roolini esimerkiksi lasteni isänä. Isä on isä, olipa sitten lapset paikalla tai eivät ole. Samaten papin hommassa pappi on ihan sama ihminen olipa sitten töissä tai ei. Papin asu on vain toisille ihmisille merkkinä onko nyt menossa papin töissä vai onko muilla asioilla. Uimarannalle mennään eri kuteissa kuin vihkitoimitukseen.
Otetaanpa esimerkki eräistä naapurini pitämistä seuroista kesämökillään. Kyläkoulun opettaja lausui ohimennen huomionsa siitä, että kyläläisille puhuin suomea, mutta erään paikalle tulleen inkoolaisen perheen kanssa ruotsia, mutta lastemme tullessa luoksemme jotain kysymään, puhuin ranskaa. Opettaja hämmästeli kielen vaihtumista niin huomaamattomasti, ettei mikään muu vaihtunut kuin kieli siitä riippuen, kuka oli puheenvuorojen keskustelukaverina. Näin myös pappi on sama ihminen kaikkien seurassa, mutta pappina puhuessaan pitää vain puhua niin, että kaikki kuulevat ja pystyvät seuraamaan, mitä sanotaan.
Tuon edellä puhumani näyttelijän esiintymiskoulutuksen merkitys on vain siinä, että oppii olemaan esiintymisessään selkeä ja ilmaisemaan sanottavansa niin että seurakunta myös ymmärtää, sen mitä haluaa sanoa eikä huomio kiinnity asian kannalta epäoleellisuuksiin tai tahattomiin häiritseviin maneereihin. Eihän lääkärinkään sovi kaivella korviaan kesken leikkauksen.
On vain positiivista, että kapinoi ”Jumalaa” vastaan. Terveen ihmisen merkki.
Charlotta
KIitos kommentistasi
Olemme Jumalan tekoa ja kuulumme hänelle. Hän ylläpitää meitä jokaisena elämämme sekunnin murto-osankin ajan. Kapinointi häntä vastaan on tämän yhteyden vastaista toimintaa, ikään kuin jos sikiö yrittäisi katkaista napanuoransa. Tässä mielessä kapinointi Jumalaa vastaan on hyvinkin vakava elämän perusteiden tuhoutuminen. Yllä kirjoitin kapinoinnista Jumalaa vastaan tässä mielessä.
Sitten tulee aivan toisen ulottuvuuden kysymys jota voisi verrata murrosikäisen ihmisen oman paikkansa etsimisen tasolle. Tuolloinkin joku saattaa ”kapinoida” vanhempiaan vastaan. Tämä on osa ihmisen kehittymistä lapsuudesta aikuisuuteen, oman paikkansa hakemista aikuisten yhteisössä. Tähän voisi verrata peurojen eri katraiden väliseen edellisen poikueen aikuistumiseen. Kun uusi synnytys lähestyy, niin silloin emo potkii edellisen erän poikaset luotaan. Pari viikkoa menee siihen että poikaset ovat neuvottomia kohdatessaan aiemmin turvallisen emonsa uudenlaisen käytöksen. Mutta noiden kahden viikon aikana nuo kasvaneet poikaset löytävät keinon itse hankkia ruohopaikkansa ja pitää puoliaan toisia aikuisia vastaan. Näin sen jälkeen ne liikkuvat peurojen yhteisössä aikuisten peurojen porukoissa uusina tulokkaina.
Peuroilla tuo toimii synnytysten välisenä aikana. Ihmisen hitaanpi kehityskaari vaatii, että tämä aikuistuminen on rakennettu nuorten sisäiseen kelloon. Nuoret aikuistuvat kun ovat henkisesti siihen kypsiä. Silloin alkaa eron tekeminen vanhempiin siinä määrin että saavat riittävästi sosiaalista tilaa omaan aikuiseen elämäänsä.
Tähän murroiän kehitysvaiheeseen kuuluu myös paitsi sosiaalisten myös monien henkisten ja ajatuksellisten mallien uudelleen muotoilua. Mikäli tämä tapahtuu terveellisesti niin uusi sukupolvi voi löytää uusia ideoita ja kulttuuri menee eteenpäin. Milloin tämä muodostuu mielettömäksi riitelyksi voi kehitys suuntautua tuhoisampiin muotoihin. Tällöin vaarana on kultuurin jatkuvuuden katkeaminen ja sen eteenpäin kehittymisen sijaan tuleekin taantumia.
Terveessä hengellisessä kehityksessä tämän kauden kehitys voi syventää uskonelämää tavalla, joka saa olla elämän voimana koko elämän ajan. Mikäli tämä suuntautuu sairaalloiseksi tappeluksi hengellisyyttä vastaan niin vaarana on vieraantuminen, jolloin uskonkysymykset eivät pääse muodostumaan voiman antajaksi vaan ennemminkin jonnekin syvemmälle työnnetyksi kapseloiduksi pesäkkeeksi mielen onkaloihin. Tällöin hengellinen kasvu pysähtyy eikä sen antamat valtavan suuret voimavarat pääse rikastuttamaan elämää.
Hengellinen kasvu
”Kukaan ei tiedä mistä tuuli tulee ja minne se menee, niin on jokaisen, joka on hengestä syntynyt. ”
Tarkoittaa sitä, että henkiopit tulevat ja menevät, eikä kukaan tiedä mistä ne milloinkin tulevat ja minne ne menevät, ei niillä ole kotia, eikä asunpaikkaa, ne vaeltavat kuin aaveet ja hapuilevat pitkin seiniä, kuin sokeat. Kun niiden loppu tulee, ei kukaan niitä enää löydä.
Ei niistä ole sateeksi kuivaan maahan, ei valoksi pimeyteen, ei avuksi kun ruumis kuihtuu, ei kokoajaksi kun se hajoaa, niin on niiden laita, kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan.
Tarja
Jeesuksen sanat Nikodemukselle heidän viettäessään yhteistä vesperiä, juutalaisen päivärytmin mukaan ”yöllä”, kertovat että heidän vesperinsä raamatunkohta oli luomiskertomus, jossa kerrotaan että Pyhä Henki liikkui vetten päällä.
Luomiskertomus ei mainitse Pyhän Hengen liikkumisen lähtökohtaa eikä myöskään suuntaa. Siitä on peräisin Jeesuksen sanonnan alku, ettei kukaan tiedä mistä tuuli/Pyhä Henki tulee ja mihin hän menee.” Hepreassa samaa sanaa käytetään sekä tuulesta että Pyhästä Hengestä. Vain yhteys ratkaisee kumpaa merkitystä kulloinkin tarkoitetaan.
Luomiskertomuksessa Pyhä Henki siis ratsasti vesipilvellä. Kysymyksessä on jokaisen Syyrian autiomaan laitamille hyvinkin konkreettinen ja havainnollinen tapa ilmaista, että jokaisen sadekauden ensi sade herättää rutikuivan maan ja karrelle kuivuneen kasvuston uuteen kasvuun ja nopeasti valtaisat kukkameret täyttävät kaikki ruohikot ja niityt. Sateen vaikutus autiomaan kuolleelta näyttävän maiseman muuttumisesta reheväksi ruohikoksi siis sai toimia ensimmäisen luomisen kuvauksena koko elävän luonnon kaikkein ensimmäisestä syntymisestä. Pyhä Henki vaikutti sen että valo tuli maailmaan ja elämä syntyi, syntyivät kasvit, eläimet ja lopuksi ihmiset.
Kun vesi herättää kuivuneen luonnon niin silloin ei tarvitse tietää mistä siemenet ovat tulleet. Niitty vain herää eloon ilman kenenkään ihmisen kylvöä. Tämä on kuvauksena siitä että Pyhän Hengen uudistus on yhtä lailla sellainen että enempiä selittelyjä ei tarvita. Riittää vain se että PYHÄ HENKI vaikuttaa VEDEN PISAROIDEN välityksellä. Näin siis Jeesus viittaa aikaisemmin samassa luvussa oleviin jakeisiin kolme ja viisi, missä Jeesus sanoo, että ihmisen pitää syntyä alkuperäisestä elämän synnystä eli siis Pyhän Hengen käyttämästä vedestä pyhän kasteen toimituksessa. Kaste siis saa aikaan ihmisen elämässä yhtä ison mullistuksen kuin Pyhän Hengen toiminta ensimmäisen kerran maailman synnyn yhteydessäkin. Kokonaan uusi elämä alkaa. Tällä kertaa Jeesus puhuu siitä elämästä, jossa elämme Jeesuksen omina Jumalan lapsina.
Kysymys siis ei ole mistä tahansa hengestä, vaan nimenomaan Jumalan Hengen eli Pyhän Hengen työstä kasteen veden pisaroiden välityksellä. Ihmisen elämä Jumalan yhteydessä alkaa, ihminen syntyy Jumalan lapseksi.
Matias
Kasteen kautta Jumalan lapseksi.
Kenen se lapsi on äidin kohdussa, paholaisenko ?
Tarja
Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja siksi myös jokainen on Jumalan kuva.
Mutta syntiinlankeemuksen takia jokainen ihminen on turmeltunut Jumalan kuva ja sellaisena parannuksen tarpeessa. Tämän turmeluksen takia jokainen tarvitsee kasteen antamaa puhdistusta.
Psalmimme 51 toteaa tämän
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Psalmimme kertoo myös kasteen puhdistavan voiman.
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Tässä veden vihmonta viittaa kasteeseemme ja sen vaikutukseen, lunta valkeammaksi tulemiseen, täydelliseen puhdistukseen syntien anteeksiantamuksessa.
Tässä mainittu iisoppi tarkoittaa veden pirskotteluun käytettyä murskatusta iisopista tehtyä huiskua.
Nykyaikainen vastine tälle huiskulle on ortodoksien liturgiassa käytetty huisku, jolla pyhitettyä vettä vihmotaan liturgiaan kokoontuneen kansan päälle. Kyseessä on liturgian historian kannalta samasta tapahtumasta, joka oli käytössä jo aikoinaan silloinkin kun psalmin sanat syntyivät yli 2 600 vuotta sitten. Liturgiassa tuo vihmonta julistaa aikoinaan Jeesuksen saamaa kastetta ja sitä kautta myös liturgian menoissa luo konkreettisen liittymäkohdan itse kunkin omassa kasteessaan aikoinaan lahjaksi saamaansa Jeesuksen kasteen osallisuuteen. Vihmonnassa ortodoksit käyttävät pyhitettyä vettä.
Veden pyhittämisen liturgia esitellään tässä
https://www.ortodoksi.net/index.php/Pyh%C3%A4n_Teofanian_suuri_vedenpyhitys
Siinä mainitaan pyhittämisen yhteydessä toimitettava veden vihmonta näin
Pappi vihmoo vettä koko kansan päälle laulettaessa:
Kontakki, 4.säv.
Sinä ilmestyit tänään maailmalle, | ja sinun valkeutesi, oi Herra, valaisi meidät, | jotka sen tuntien veisaamme sinulle: | ”Sinä, lähestymätön Valkeus, || tulit ja ilmestyit meille.”