Körttiseuroissa ehdotin virren. Kun huomasin miten sana alkoi lämmittää ja elää sydämessäni. Rohkaistuin siinä jakamaan jotain, mitä mielessä liikkui. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi otin puheenvuoron seuroissa. Körttiseuroissa kun on semmoiseen lupa kaikilla. Tänään kun oli tuo Tuomiosunnuntain tuttu teksti taas ollut kirkossa esillä. Siinä lampaat ja vuohet eroteltiin. Vuosi sitten saarnasin itse samasta tekstistä Hollolassa.
Joten teksti ja sen sisältö nousi taas vahvasti mieleen. Samoin ,kuin monet pohdintani tuota saarnaa valmistaessani.
Erityisesti se, miten tekstissä lampaat eivät tienneet mitään hyvistä teoistaan. Näinhän on usein jokaisen kristitynkin kohdalla. Teoista kun ei kristitty muutenkaan pidä lukua, eikä pisteitä niistä kerätä.Joten eivät he aina huomaa tehneensä mitään erityistä. Heillä on vain rakkaus Jeesukseen ja hänen tahtoonsa. Niinpä he mielellään ja innolla suostuvat elämään johdatuksessa. Jumala kun on jo edeltä valmistaut heille hyvät työt ja vaeltavat niissä. Kristitty on usein täysin tietämätön omien tekemistensä arvosta. Jopa pitää kaikkea tekemistään kelvottomana. Tähän suhtautumiseen Vapahtaja omiaan, jopa kehotti.
En muista ihan mitä siinä puhuin, mutta sen seurauksena yksi henkilö toi esiin närkästyksensä siitä , että kirkossa julistetaan noin vain synnit anteeksi. Eikä odoteta edes millään tavoin korjaamaan omaa käytöstään jatkossa. Siinä hän heitti meille muille koko uskomme keskeisen kysymyksen. Siitä syntyikin hyvää ja avointa keskustelua.
Tuli mieleen, että ehkäpä kysyjä ajatteli synnin olevan jokin virhe, jonka joku on viikolla tehnyt ja nyt sen saa noin vain anteeksi. Eikä tarvitse millään tavalla asiaa ryhtyä jatkossa korjaamaan. Kysyjä on ehkä tottunut siihen, että virheet korjataan ja sitten voi pyytää anteeksi ja saada. Nyt ei edes yritetä korjata mitään.
Synnistä ja sen seurauksena tulevasta häpeästä ajattelen, että se on tietysti yksittäisiä tekojakin, mutta ennen kaikkea se on minussa oleva syntinen olemukseni, joka saa aikaan ne väärät teot. Siksi kirkossa iloitsen jokaisesta synninpäästön sanasta. Tarvitsenhan sitä aina. Synnin päästö ei vapauta minua syntisestä olemuksestani. Vain syyllisyydestä. Samalla se vaikuttaa minussa myös rakkautta Jeesukseen ja Hänen tahtonsa mukaiseen elämään. Tämän rakkautensa kautta Hän itse muuttaa meitä ja meidän olemustamme. Olemustamme kun itse emme voi korjata. Syyllisyytemme ja siitä seuraava häpeä sitoo meitä vääriin tekoihin mutta syntien anteeksisaaminen vapauttaa rakastamaan Jeesusta ja muuttaa olemustamme sisältä käsin uudeksi.
Nyt muutos onkin Jumalan työtä meissä, eikä omien ponnisteluittemme tulosta.
“
Ehtymättömsti keksit Ari aina uudestaan tiettyjä samoja syytöksiä. Keksit niitä omasta päästäsi ja sitten väität minun syyllistyneeni niihin. Toivoisitko , että toimisin samoin ? En halua tuota toivettasi täyttää. Turhaa näyttää olevan omatkin yritykseni kanssasi keskustella.
On sulla Pekka herkät nilkat, enhän ”syyllistänyt” ketään vaan näytin etteivät juutalaiset ottaneet Jeesuksen Sanoja vastaan vaan pitivät omaa isiltä perittyä uskoa oikeana.
Siitäkö kysymyksestä ”syyllistyit” kun kysyin kuinkas meidän pakanoitten laita on?
Ajatteleppa Pekka ihan ite seuraavaa esimerkkiä, ihminen vaeltaa täydellisessä pimeydessä, voiko häntä ohjata sanoilla? Vaikka kuinka selittäis niin ei taida onnistua varsinkin kun ohjaaja on myös pimeydessä.
Mitä sitten on valo, siis kun vaeltaa valossa on kaikki selkeää eikö vain, ei tarvitse arvuutella vaan näkee Tien.
Pekka avaat kyllä hyviä ”keskusteluja” ei siinä mittään, jään miettimään monia asioita.
Nyt aukesi mikä olisi syntyvälle ihmiselle parasta, itse ajattelen että rakastava isä joka tahtoo lapselleen kaikkea hyvää ja pystyy lasta siihen sanoillaan ohjaamaan.
Eikö tällaisen isän lapsena olisikin hyvä kasvaa?
Onko se noin ”helppoa”, miksi sitten maailmassa on niin paljon pahaa, eivätkö isät pystykkään ohjaamaan lapsiaan hyvään?
Minä ymmärrän Raamatun Sanasta ja vieläpä omasta kokemuksesta ettei se vaan noin toimi, minulla oli todella rakastava isä joka teki kaikkensa minun eteen, yritti myös sanoillaan ohjata oman ymmärryksensä mukaan oikeaan. Olisi ollut ”helppoa” ja turvallista elää jos vaan olisikin kuunnellut isää ja vieläpä tehnyt ohjeiden mukaan, ”käy koulut ja hanki pätevyys” erään laulun sanoja mukaillen. Eipä tainnu mennä niinkuin strömsössä, siis miksi en toiminut noin, siis jokin voima veti tottelemattomuuteen ja toisaalta pimeys esti näkemästä mihin omilla valinnoilla olin menossa, mutta tärkeintä kaiketi oli etten todella USKONUT isää vaan halusin tehdä asiat oman ”viisauden ja ymmärryksen” mukaan, kapinaako vai uhmaa vai typeryyttä vai mitä?
Pekka ajatteleppa nyt kuka opettaa perheeseen syntyvää vauvaa tämän kasvaessa vauvasta nuoruuteen ja aikuisuuteen?
Niinpä, eikö olekkin selkeää?
Entäpä kun ihminen syntyy Jumalan hengestä Jumalan lapseksi, kuka häntä opettaa?
Tietysti olen syntinen ihminen ja häpeän sitä suuresti. Hävettää kyllä sekin, että jat kukuvasti lankean keskustelemaan kanssasi. Jospa nyt kerrankin muuttuisi aidoksi keskusteluksi. Mutta Ei. Aina uudelleen ja uudelleen joudun samaa asiaan pettymään. Mitään oikeaa vuorovaikutusta ei välillemme synny. Ajatteleppa nyt kerrankin sitä, jos minä kirjoittaisin sinulle samalla tavalla, kuin sinä minulle. Väittäisin jatkuvasti sinua tosi pahaksi ja aivan pimeäksi tyypiksi, joka ei tajua mistään mitään. Sellaisina koen sinun kommenttisi. Tätä jatkuisi vuodesta toiseen, eikä mitään muuta olisi odotettavissa. Kuinka kauan itse jaksaisit sellaista ”keskustelua”?
Pekka nyt kyllä puhut selkeästi:””Ajatteleppa nyt kerrankin sitä, jos minä kirjoittaisin sinulle samalla tavalla, kuin sinä minulle. Väittäisin jatkuvasti sinua tosi pahaksi ja aivan pimeäksi tyypiksi, joka ei tajua mistään mitään.””
Ainoa mitä voin ”puolustuksekseni” sanoa etten kirjoita henkilökohtaisesti sinulle.
Siis ihminen on todella luontaisesti ”paha ja pimeydessä” eikä ymmärrä Jumalan tahtoa eikä Sanaa.
Kiitos Jumalalle Hänellä on ratkaisu, evankeliumi ja sen kautta Jeesus parantaa paatuneen ihmisen.
”Ajatteleppa nyt kerrankin”: tarkoittaa sitä etten ajattele lainkaan. Joten tämän toistaminen kyllästyttää jo. Lisäksi kysymyksesi ovat ihan outoja. Ei niihin ole mielekästä vastata. Eikä keskustelu vastaamisella edes parane.
Pekka jos se on sanoista kiinni niin muutan tapaani kirjoittaa.
Siis asia josta halusin nyt viimeksi ”keskustella” on kuinka lapset oppivat isiltään tiettyjä asioita eli otetaampa esim suomen historiasta kuinka työväen lapset kasvoivat kiinni niihin arvoihin joita isät edustivat, samoin porvariston ja muidenkin säätyjen kohdalla, siis luokkaerot näkyivät heidän käytöksessään ja tämä aiheutti ristiriitoja heidän välille.
Siis kotoa opitaan paljon, omat isät opettavat ja totuttavat lapset omiin arvoihin ja omaan elämään.
Nyt onkin mielenkiintoista kuinka tässä näkyy hengellinen puoli eli kun kaikki ovat luterilaisia niin kuinka keskinäinen rakkaus näkyy eli onko heitä opettanut sama hengellinen opettaja?
Etpä tiedä miten hyvältä nuo sanasi nyt tuntuvat : ” Pekka jos se on sanoista kiinni niin muutan tapaani kirjoittaa.”
Haluan ajatella yleensä ihmisistä hyvää. Niinpä olen vuosia yrittänyt ymmärtää sinuakin Ari. Nyt kun sitten viimein turhauduin ja koin, etten enää jaksa, niin juuri silloin pääsemme yhdessä eteenpäin ja ehkä aivan uuteen aikaan, näissä keskusteluissa.
On siis koko ajan ollut se tilanne, ettet ole itse oivaltanut ollenkaan tekstiesi loukkaavaa sävyä. Jos asia on näin yksinkertainen, niin voin toki auttaa sinua muuttamaan tapaasi kirjoittaa. Kertomalla miten tulisi asiat ilmaista, jos vielä vahingossa jatkat loukaavaa tapaasi kirjoittaa.
Tietääkseni hengellistä opetusta ottavat vastaan vain hengelliset ihmiset. Jos nyt puhumme keskinäisestä rakkaudesta, niin tässä tapauksessa on kyse siitä, että hengellinen ihminen rakastaa Vapahtajaansa ja tahtoo kulkea hänen seurassaan
Siinä kulkiessaan hän tapaa toisia, joilla on sama rakkaus Herraan. Jolloin nämä rakkaudet kohtaavat toisensa ja syntyy keskinäisen rakkauden kokemus.
Jos joku ei ole hengellien, eikä tunne, tai rakasta Vapahtajaa, niin ei hän kykene rakastamaan myöskään muita Herran omia. Opetus jota hänelle asiasta annetaan käsitetään maalisin käsittein. Eikä hänellä voi olla mitään käsitystä siitä, mista keskinäisessä rakkaudessa on kyse.
Yhtä toivotonta on jotain miestä käskeä rakastumaan johonkin naiseen , niin yhtä mahdotonta on vaatia keskinäistä rakkautta sellaiselta, joka ei itse rakasta Vapahtajaa. Kristittyjen keskinäisen rakkauden lähde on ainoastaan siinä, että he kakki rakastavat Herraa ja hänen tahtoaan.
Niinpä nyt se , että kaikkien opetuslasten tulisi rakastaa toisiaan on hirmuisen kovaa lakia. Eikä se yhtään anna minkäänlaisia voimavaroja kenenkään rakastamiseen. Sen sijaan jos sydämeessä on jo rakkaus Heraan, niin Herran omatkin ovat heti rakkaita.
Raamatun Sana on yksinkertainen ja tähänkin rakastamis ”ongelmaan” on selkeä Jumalan Sanan ratkaisu.
Siis Jeesus Sanoo:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”)Matt.5)
Asettaako Jeesus mahdottoman vaatimuksen tai lakia?
Ei vaan näyttää ihmisen tilan, jos loukkaantuu tuohon Sanaan niin rakkaus ei ole sydämessä ja tarvitsisi Jeesuksen parantamaan paatuneen sydämen.
Miksi, että saisi JUMALAN RAKKAUDEN sydämeen.
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Tämä on Jumalan ratkaisu ihmisten rakkaudettomuuteen eli Hän vuodattaa oman rakkautensa uskovien sydämiin.
Siispä en voi mitään kun kirjoituksiini loukkaannutaan, en oikeastaan tule keskustelemaan vaan pyrin julistamaan evankeliumia ja parannusta. Miksi, koska Jumalan rakkaus sitä vaatii. Jumalan tahto on että jokainen ihminen tulisi parannukseen.
2. Piet. 3:9
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Jätän nyt nämä ”keskustelut” enkä ”loukkaa sinua sinun blogeissasi. Eihän Jeesuskaan mennyt toisten luo ”riitelemään” vaan hyvyydellä veti ihmisiä puoleensa, siis olen ”järjellisesti” yrittänyt vakuuttaa ja saada ihmisiä parannukseen enkä sillä hyvyydellä jossa Jumalan rakkaus näkyy.
Kiitos Ari. En tiedä mikä tuossa tekstistäsi rakkaudesta poikkeaa siitä mitä itse kirjoitin ? Vai olisiko se tuossa, että ”Kaikki käskyt on lakia”. Miksei lakia olisi se käsky, että meidän tulee rakastaa?
Pekka hyvin toit esille rakastamaan pakottamisen/käskemisen mahdottomuuden, niinhän se on, rakkautta ei voi pakottaa.
Jeesus Sanoo että sydämestä lähtee kaikki:
Matt. 15:19
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Entä kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja sinne Jumala laittaa Hänen rakkautensa, enää sydämestä ei lähdekkään mitään pahaa lähimmäistä kohtaan vaan rakkauden kautta vaikuttavat teot.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Kun kerran juutalaisilla oli paatunut sydän niin eikö enemmin meillä pakanoilla ja tarvitsemme Jeesusta parantamaan sen.
Näin vastasin kun kysyttiin, enää en kysy kun ei kysytä eli en puutu toisten blogeihin.
Tosi harmi jos nyt sitten lopetat keskustelun.
Rikommeko tosiaan lakia, kun sanomme ihimisiä syntisiksi?