Körttiseuroissa ehdotin virren. Kun huomasin miten sana alkoi lämmittää ja elää sydämessäni. Rohkaistuin siinä jakamaan jotain, mitä mielessä liikkui. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi otin puheenvuoron seuroissa. Körttiseuroissa kun on semmoiseen lupa kaikilla. Tänään kun oli tuo Tuomiosunnuntain tuttu teksti taas ollut kirkossa esillä. Siinä lampaat ja vuohet eroteltiin. Vuosi sitten saarnasin itse samasta tekstistä Hollolassa.
Joten teksti ja sen sisältö nousi taas vahvasti mieleen. Samoin ,kuin monet pohdintani tuota saarnaa valmistaessani.
Erityisesti se, miten tekstissä lampaat eivät tienneet mitään hyvistä teoistaan. Näinhän on usein jokaisen kristitynkin kohdalla. Teoista kun ei kristitty muutenkaan pidä lukua, eikä pisteitä niistä kerätä.Joten eivät he aina huomaa tehneensä mitään erityistä. Heillä on vain rakkaus Jeesukseen ja hänen tahtoonsa. Niinpä he mielellään ja innolla suostuvat elämään johdatuksessa. Jumala kun on jo edeltä valmistaut heille hyvät työt ja vaeltavat niissä. Kristitty on usein täysin tietämätön omien tekemistensä arvosta. Jopa pitää kaikkea tekemistään kelvottomana. Tähän suhtautumiseen Vapahtaja omiaan, jopa kehotti.
En muista ihan mitä siinä puhuin, mutta sen seurauksena yksi henkilö toi esiin närkästyksensä siitä , että kirkossa julistetaan noin vain synnit anteeksi. Eikä odoteta edes millään tavoin korjaamaan omaa käytöstään jatkossa. Siinä hän heitti meille muille koko uskomme keskeisen kysymyksen. Siitä syntyikin hyvää ja avointa keskustelua.
Tuli mieleen, että ehkäpä kysyjä ajatteli synnin olevan jokin virhe, jonka joku on viikolla tehnyt ja nyt sen saa noin vain anteeksi. Eikä tarvitse millään tavalla asiaa ryhtyä jatkossa korjaamaan. Kysyjä on ehkä tottunut siihen, että virheet korjataan ja sitten voi pyytää anteeksi ja saada. Nyt ei edes yritetä korjata mitään.
Synnistä ja sen seurauksena tulevasta häpeästä ajattelen, että se on tietysti yksittäisiä tekojakin, mutta ennen kaikkea se on minussa oleva syntinen olemukseni, joka saa aikaan ne väärät teot. Siksi kirkossa iloitsen jokaisesta synninpäästön sanasta. Tarvitsenhan sitä aina. Synnin päästö ei vapauta minua syntisestä olemuksestani. Vain syyllisyydestä. Samalla se vaikuttaa minussa myös rakkautta Jeesukseen ja Hänen tahtonsa mukaiseen elämään. Tämän rakkautensa kautta Hän itse muuttaa meitä ja meidän olemustamme. Olemustamme kun itse emme voi korjata. Syyllisyytemme ja siitä seuraava häpeä sitoo meitä vääriin tekoihin mutta syntien anteeksisaaminen vapauttaa rakastamaan Jeesusta ja muuttaa olemustamme sisältä käsin uudeksi.
Nyt muutos onkin Jumalan työtä meissä, eikä omien ponnisteluittemme tulosta.
“
Millainen on nöyrä?
Miten määrittelet nöyrän ?
Pekka kyselet mitä on nöyryys, se nöyryys josta puhun on Jumalan edessä nöyrtymistä kaikesta omasta opitusta viisaudesta ja ymmärryksestä.
Ajatteleppa nyt sitten Paavalia, hän oli kaikkein oppinein fariseuksien joukossa, mitä tapahtui kun hän kohtasi Jeesuksen, hän joutui/sai nöyrtyä Jeesuksen edessä, hän luopui kaikesta oppimastaan kun kohtasi Jeesuksen. Nyt hän ymmärsi vasta mitä kirjoituksiissa sanotaan kun tunsi Totuuden. Vasta tämän nöyryyden jälkeen Paavali sai pyhän Hengen joka todella kirkasti Jeesusta ja hän ymmärsi/kuuli Jeesuksen äänen.
”Vasta tämän nöyryyden jälkeen Paavali sai Pyhän Hengen, joka todella kirkasti Jeesusta ja hän ymmärsi/kuuli Jeesuksen äänen.” Tämä kerrotaan Apostolien teoissa (9:1-19) aivan toisin. Paavali kuuli ensin Jeesuksen äänen (jae 4). Sitten hän joutui nöyrtymään (jakeet 8 ja 9). Herran lähettämänä Ananias palautti Paavalin näön ja välitti Pyhän Hengen (jakeet 17 ja 18). Perusteluna tälle ei esitetä Paavalin nöyryyttä vaan Jumalan valintaa (jae 15).
Martti Pentti, siis mielestäsi Paavali ei nöyrtynyt Jeesuksen edessä, siis kun kuuli Jeesuksen äänen niin putosi ratsailta, mielestäni aikamoinen nöyrtyminen, sitten vielä rukoili kolme päivää eikä syönyt ja juonut, miksi, eikö että oli kohdannut jotain suurta ja oli nöyrä sen edessä?
Se että Jumala Sanoo ”valittu ase” niin eikö Hän tiedä etukäteen kuka nöyrtyy ja kuka ei?
Minä en tiedä ketkä nöyrtyvät ja ketkä eivät joten julistan parannusta täällä teille(kin), nöyrtykää Jumalan Sanan edessä.
Jaak. 4:10
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
1. Piet. 5:6
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
Nöyryyttäminen ja nöyrtyminen ovat eri asioita, Ari Pasanen. Jos nöyryytät lähimmäistäsi vaikka tuuppaamalla hänet polkupyörän satulasta, hän tuskin nöyrtyy. Luultavimmin hän suuttuu sinulle ja voi käydä kiukkuisena kimppuusi.
Oletko sinä Ari nöyrä?
Sellainen, kuin tuossa kuvasit?
Pekka Jumalan Sanan edessä nöyrä, en voi väittää sitä vastaan. Toisaalta kun eli maailmassa pimeydessä liki 40 vuotta ja opin sen valheen jota seurasin, siis luotin omaan viisauteen ja ymmärrykseen, siitä sain nöytyä pois kun kohtasin Jeesuksen eli opin tuntemaan Totuuden.
Ajatteleppa ihan ite, siis tunnetko Totuuden eli kuuletko Jeesuksen äänen?
Otetaampa esimerkki kun Jeesus selkeästi Sanoo että Hän julistaa evankeliumia ja Jumalan valtakuntaa, niin kuinka kukaan voi sanoa että Jeesus julistaa sekä lakia että evankeliumia, ei voikkaan ellei rakasta valhetta eikä tunne ja rakasta Totuutta.
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa,
Sami, kun toteat: ”Miksi siis Paavali kilvoitteli ja painotti tekojen tärkeyttä, jos ihminen pelastuu armosta.” Näen ristiriidan siinä, kun (Fil. 3:9) puhuu uskosta, toteat Paavalin heti perään puhuvan teoista. Huomasin, että viittaat tuossa viimeisessä viestissäsi (Fil 3:19). Siitähän ei ollut alunperin kysymys.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että usko ja teot kuuluvat yhteen. Kysymys on vain siitä, että ansiollisilla palvelijoilla oli teot, jotka he tiesivät, ansiottomat eivät tienneet mitään tehneensä.
Huomion arvoinen seikka on myös (Fil.3:18) ”Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina.” Tämän yhtenä rinnakkaisviitteenä on (Matt. 7:13) Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät,”
Edelliseen liittyen Paavali (Room. 4) toteaa: ”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”
Edelleen (Room. 4:18- 22) ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: ”Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”, eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.”
Näen asian niin, että Paavali mm. noissa edellisissä kohdissa korostaa Aabrahamin kilvoitusta uskossa, joka sitten kylläkin teoissa osoittautui oikeaksi mutta kuitenkin niin, että Aabrahamin usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Myös hänelle uskon portti oli varsin ahdas. Jumalan ja ihmisen yhteistyö lienee pohjimmiltaan se, että uskotaan Jumalaan ja hänen lupauksiinsa.
Kiitos Kosti vastauksesta. Mielestäni tuo Fil 3:18 sisältää kummatkin näkökulmat, väärät lain teot eivät vanhurskauta, sen sijaan oikeat kylläkin. Oikeat teot kuuluvat vanhuskauteen, vanhurskauttavaan uskoon. Aadamin ja Eeva ennen syntiilankeemusta joutuivat täyttämään käskyjä ja jumalalistumaan lain tekojen kautta. Heillä ei ollut muuta tietä. Tässä yhdistyvät Jumalan ja ihmisen yhteistyö. Ihmisen teoilla ja tahdolla on merkitystä. Näin ollen armosta te olette pelastetut, ei tarkoita ihmisen pasiivista ja vastustavaa olotilaa, vaan aktiivista osallistumista pelastuksen prosessiin. Paavali tähdentää monesti, kilvoittele, tee, ja muita vastaavia parenneesejä. Mikä tässä on tahdon osuus? Nollako? Ei.
Se, että ansioittomat palvelijat eivät tienneet teoista on kuva juuri siitä, uskosta ja kokemuksesta mikä kristityillä on. Mutta se on vain eräs näkökulma. Toinen on se, että kristitty saa ja tietää saavansa palkan. Nämä molemmat ovat yhtäaikaa tosia. Se joka täytää lain käskyjä hän pyrkii niitä täyttämään ja osallistuu aktiivisesti pyhitysprosessiin, kirkon yhteydessä.
Usko luetiin Aabrahamille vanhuskaudeksi. Pelkkä uskoko? Mihin ne teot jäivät? Tuossa sanoit, että usko ja teot kuuluvat yhteen, miksi siis usko ilman tekoja vanhurskauttaisi, jos kerran vanhurskauttavaan uskoon kuuluu teot. Paavalin näkökulma on juuri vanhurskauttavaan uskoon sisäänrakennettuun tekoihin. Voimme ajatella ristin ryöväriä, joka pelastui armosta ilman lain tekoja.
Missä ovat ristinryövärin teot? Vai oliko hänellä pelkkä usko? Toinen esimerkki on pieni lapsi, missä hän hänen hyvät teot, tai usko, kun hän ei osaa muuta tehdä kuin vain olla.
En tiedä saitko selvää ajatuksestani.
Sami, kumpi on ensin usko vai teot? Vai ovatko sama asia? Ovat sama asia, mutta kuitenkaan ei voi olla vanhurskaita tekoja ilman uskoa. Ja tiedämme, että usko tulee ihmiseen Kristuksen kautta, niin eivätkö teotkin ole silloin Kristuksessa tehdyt?
Missä on siis ihmisen vanhurskaat teot? Niitä ei ole, on vain hyviä tekoja, ilman vanhurskautta. Ne ovat ihmisestä lähtöisin ja lain ohjaamina, ne eivät ole puhtaita
(Kirkkaudessa tehtyjä) vaan niissä on aina astian maku. Eikö näin saisi olla?
Saa olla, mutta mihin Kristusta sitten tarvitaan, jos astian teot riittää? Eikö kuitenkin niin, että me olemme Jumalan tekoja ja sen mukaisia ovat myös meidän teot, jos olemme Kristuksen kautta syntyneet uuteen elämään?
Tiedän, ettei tämä vääntämällä muutu, mutta perusta on suora Raamatussa, miksi me emme olisi myös suoria? Ja kuitenkin on selvää, että hyviä tekoja vaaditaan kaikilta henkilöön katsomatta. Laki on kuoleman tähden tärkeä, mutta se ei tuo elämää, vaan kuoleman. Kristus taas tuo Vapauden ja Elämän ilman tekoja uskon kautta.
Ismo, kirjoitat; ” kuitenkaan ei voi olla vanhurskaita tekoja ilman uskoa”. Luterilainen tunnustus ajattelee juuri näin. Tämä on sikäli radikaali opetus, että kaikki teot ( kaikkien ihmisten) ovat tosiasiallisesti pahoja. Esim: Kun hyvä ihminen tekee Jumalan käskyjen mukaan ja elää moraalisesti oikein, hänen teot ovat silti pahoja. Kun ihminen edistää yhteiskunnallisesti vanhurskautta tosiasiallisesti hänen tekonsa ovat syntiä. Kun ihminen tekee normaalia työtä, käy kaupassa ja pesee hampaansa, ilman uskoa kaikki hänen tekonsa ovat pahoja. Syy miksi näin o, johtuu luteriaisen tunnustuksen mukaan siitä, että konteksti on väärä ( teot eivät ole tarkoitettu tehtäväksi ilman uskoa) näin usko on määräävä prinsiippi.
Tiivistät tämän asian näin; ” Missä on siis ihmisen vanhurskaat teot? Niitä ei ole, on vain hyviä tekoja, ilman vanhurskautta. ” Oikeastaan mitään tosiasiallisesti edes hyviä tekoja ei ole. Luterilainen tunnustus puhuu kyllä yhteiskunnallisesta vanhurskaudesta ja vapaasta tahdosta, mutta vanhurskaat yhteiskunnassa tapahtuvat teotkin ovat syntiä ilman Kristusta.
Kuten sanot Ismo; ” Ne ovat ihmisestä lähtöisin ja lain ohjaamina,”
Sitten jatkat; ” Eikö näin saisi olla? Saa olla, mutta mihin Kristusta sitten tarvitaan, jos astian teot riittää? ” Luterilainen tunnustus ei kuitenkaa pidä tätä ihanteena, vaan vääränä. Astian teot eivät ikinä riitä tarvitaan Jumalan armoa, ihmisen tekoja ei kuitenkaan saa väheksyä, eikä hänen tahdon vapautta ( kuten meidän tunnustus tekee) ja tässä menee kristikunnan sisällä suuri ero, jonka uskonpuhdistus aiheutti. Horisontiin nähden ero on silmiinpistävä.
Perusta on Raamatussa mutta onko se tarpeeksi suora, asettuuko se kristikunnan monivuotiseen linjaan ja kokonaiskirkon traditioon, tulkintaan. Tätä kyselen, hiukan kritisoin, mutta en tiedä vielä tarpeeksi.
Kuten myös Sami, kiitos vastauksesta. Liittyen tuohon (Fil 3:18) Paavalin puheeseen ”Kristuksen ristin vihollisista” voidaan mielestäni myös liittää (Joh. 6:64), jossa Jeesus toteaa, että ”teissä on muutamia, jotka eivät usko.”
Entäpä sitten Aadam ja Eeva. Toteat, että ”ennen syntiinlankeemusta joutuivat täyttämään käskyjä ja jumalalistumaan lain tekojen kautta. Tässä yhdistyvät Jumalan ja ihmisen yhteistyö. Ihmisen teoilla ja tahdolla on merkitystä”
Jumalahan sanoo (1.Moos 3:15) : ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Mielestäni tämä viittaa lupaukseen tulevasta (Messiaasta), johon Aadam ja Eeva panevat toivonsa, joka palautti heidät elämään lain alta lupauksen alle. Mielestäni tässä näkyy Jumalan työ, joka antaa lupauksen ja myös uskon tuohon lupaukseen. Näin myös Aadamin ja Eevan kohdalla.
Toteat: ”Näin ollen armosta te olette pelastetut, ei tarkoita ihmisen pasiivista ja vastustavaa olotilaa, vaan aktiivista osallistumista pelastuksen prosessiin.” Entäpä Paavali, joka aktiivisesti vainosi seurakuntaa? Mitä ajattelet hänen tahdostaan? Nolla tai vähemmän mielestäni. Kyllä. Ristin ryövärin kohdalla armo näkyy selvimmin. Lapset Jeesus tietenkin otti esimerkiksi heidän uskonsa tähden.
Usko luetiin Aabrahamille vanhuskaudeksi. Pelkkä uskoko? Niin ajattelen. Kuluihan varsin pitkä aika siitä, kun Jumala käski uhrata Iisakin, jossa tosin Aabrahamin usko tuli näkyviin.
Entäpä sitten tuo aktiivinen pyhitysprosessi? Mielestäni se liittyy nimenomaan ristiin, jolla vanha aatami tapetaan ja uusi ihminen syntyy, eikä vanha aatami valitettavasti kuole tämän elämän aikana. No nämä ovat vähän hajanaisia ajatuksia tällä erää.
Kiitos Sami ja Kosti, on ilo jakaa tätä asiaa teidän kanssanne.
On merkittävää, kun Paavali kirjoittaa: ”Sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä”. (Room.14:23) On myös hyvä huomata, että Paavali selkeästi erottaa Vanhurskauden joka tulee uskosta ja Vanhurskauden joka tulee teoista, eli Luther ei tältä osin eksynyt omille teilleen. Olkoot nämä vain teologisesti tärkeitä käsitteitä, mutta elämässä ne menevät limittäin, sillä Jumalan Pojan usko tekee meissä työtään kaiken aikaa.
Tuo mitä Kosti kirjoitti Adamin ja Evan luottamuksesta Jumalan lupaukseen, on myös tärkeää, sillä he odottivat syntisenä (kuoleman alaisena) lupauksen täyttymystä jo Kain syntymässä. (Kain=luvattu ) he kuolivat toivossa, että Pelastus on heille tuleva. Me taas jotka elämme nyt, tiedämme, että Pelastus on tullut ja Jumalan lupaus täyttynyt, siksi toivomme on varma, kunhan vain säilytämme uskon.
No näistä riittää pohdittavaa loppuiäksi… Paha ihminen voi kuitenkin tehdä hyviä tekoja ja tuon ajatuksen mukaan synti ei ole vain tekemistä vaan ennenkaikkea olemista.
Kosti, viitaus vaimon siemeneen puhuu Jeesuksesta ( (1.Moos 3:15). ” Entäpä Paavali, joka aktiivisesti vainosi seurakuntaa? Mitä ajattelet hänen tahdostaan? Nolla tai vähemmän mielestäni.” Tähän on yleensä otettu rinnakkaiskohta Faaraon paatumisesta. Jumala lähesty faaraota ja puhutteli monella tavalla, hän ei katunut. Paavali aktiivisesti vainosi seurakuntaa ja hän katui. Paavalin kääntymyksen takana on rukoileva seurakunta, ehkä faaraonkin takana oli. Faaraon ja Paavalin Jumalan kohtaamiset ovat samanlaisia ja voimakkaita. Toinen vain valitsi oikein toinen väärin. Ei sen ihmeenpää.
Kosti kirjoita; ” Usko luetiin Aabrahamille vanhuskaudeksi. Pelkkä uskoko? Niin ajattelen. Kuluihan varsin pitkä aika siitä, kun Jumala käski uhrata Iisakin, jossa tosin Aabrahamin usko tuli näkyviin.”
Tässä on vain se ongelma, että uskon sisältöön kuuluu teot, kuten Jaakob toteaa.
”Entäpä sitten tuo aktiivinen pyhitysprosessi?” Tuosta ajattelemme saman suuntaisesti. Yksi nyanssi tähän vielä. Kirkon traditiossa on nähty erillään 1. vanhan aadamin luonnon häviäminen vasta lopullisesti kuolemassa ja 2. himojen lakkaaminen jo tässä ajassa. 2. kohdassa jumalallistuminen on edennyt niin pitkälle ( pyhitys) että himojen vaikutus on 0.
Ismo, kirjoitat; ” On merkittävää, kun Paavali kirjoittaa: ”Sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä”.(Room.14:23) .
Tässä kannattaa ottaa huomioon teksiyhteys heikoista veljistä. Luterilainen tunnustus varsin selvästi alleviivaa, että ”Ensin täytyy henkilön olla Jumalalle mieluinen – nimittäin yksin Kristuksen tähden – ennen kuin hänen tekonsa miellyttävät Jumalaa.” http://tunnustuskirjat.fi/yo/4.html. Luther myös käsitelee saarnassaan http://www.koraali.fi/luther/52.pdf samaa ja Roomalasikirjeestä 14:23 rakentuu jonkinlainen teologinen oppi, oppi hyvistä teoista.
Toisaalta tunnustus alleviivaa, että Jumala palkitsee sellaisten ihmisten teot jotka tekevät hyviä tekoja ilman uskoa.
” Sellaisia eivät ole ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluvat teot, joita kääntymättömiltä epäuskoisiltakin vaaditaan ja joita he myös tekevät. Maailma kyllä kiittelee niitä ja Jumalakin palkitsee ne tässä elämässä nautittavilla lahjoillaan.” http://tunnustuskirjat.fi/yo/4.html.
Itseäni ihmetyttää miksi Jumala palkitsee niitäkin ihmisiä jotka tekevät hyviä tekoja ilman Kristusta, jota kuitenkin tunnustus näkee Rm 14:23, mukaan synniksi. Tämä kuulostaa ristiriitaiselta. Jumala palkitsee hyvät tekosi, mutta ne ovat silti syntiä ( koska konteksti on väärä) ” kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä”. En osaa ratkaista vielä tätä pähkinää. Osaako joku?
”Jumala lähesty faaraota ja puhutteli monella tavalla, hän ei katunut. Paavali aktiivisesti vainosi seurakuntaa ja hän katui. Paavalin kääntymyksen takana on rukoileva seurakunta, ehkä faaraonkin takana oli. Faaraon ja Paavalin Jumalan kohtaamiset ovat samanlaisia ja voimakkaita. Toinen vain valitsi oikein toinen väärin. Ei sen ihmeempää” Sami (6:57) – Aika laveaa tulkintaa Sami?
Tuon valinnan suhteen täytyy olla skeptinen, siihen nähden miten Paavali asian ilmaisee.
”Niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”.
Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?”
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Room.9:13-20
Sanoohan Raamattu myös: ”Mutta Esaias huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.”
Niinkuin Esaias myös on ennustanut: ”Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi”.
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
niinkuin kirjoitettu on: ”Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”. Room.9:27-33
Olen koko ikäni miettinyt, miksi Raamattussa lukee noin. Miten Jumala voi tietää, etteivät kaikki tule pelastumaan? Jos ihmisellä on vapaa tahto? Eihän Jumala voi sanoa noin varmasti?
Olen tullut siihen päätökseen, että en tiedä kaikkea, ja Jumalalla täytyy olla myös salattua tietoa, joka ei kuulu meille. Meidän on tyytyminen siihen. Joskus se on hämmentävää. Raamatussa on selkeä linja, että Jumala pelastaa vain oman kansansa, vaikka onkin luonut kaikki ihmiset. Tämä on vastaansanomaton viesti Raamatussa.
On kuin Jumala toteaisi, Minä käyn sotaa ja pelastan oman kansani saarnaamani hullutuksen kautta (Kristuksen kautta), sillä tiedän, että vastustajani eivät voi sitä sietää. Vain omani kuulevat minun ääneni ajasta aikaan. Omani joutuvat myös vainotuksi Totuuden tähden, mutta juuri Totuuden puolustaminen pelastaa ja Vapauttaa heidät valheen vankilasta. (Saatana valehteli jo alussa ja ihminen uskoi valheen)
Jos olen vapaa, niin miksi teen sitä mitä en tahdo? Jos ihminen on vapaa, niin miksi ihminen ei käytä vapauttaan hyvän tekemiseen, sen sijaan, että ajattelee vain itseään ja palkan toivossa saattaa ajatella myös lähimmäisiään.
Pyyteetön rakkaus on mahdotonta ihmiselle ja kuitenkin juuri sitä vaaditaan. ”Kuka voi pelastaa minut tästä kuoleman ruumista” kirjoitti jo Paavali aikoinaan, kun ymmärsi oman luonnollisen tilansa. Ja kuitenkin kiitti Jumalaa: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room.7:25
Kiitos Samille ja Ismolle hyvistä kommenteista
Voi hyvin olla myös niin, että seurakunta rukoili, kun Saul vainosi seurakuntaa. Toisaalta (Apt. 9:15) Herra sanoi Ananiaalle: ”Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.” Lisäksi Paavali itse toteaa (Gal.1:15-16) valinneen hänet äitinisä kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa…..”
Edelleen (9:18) ”Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo”, kuten kävi faaraolle. Jumalan edeltätietäminen on mielestäni tässä keskeistä. Paavalin ja faaraon kohtaloiden ero näyttää olevan siis se, että vaikka molempien tahdot ovat syntiin sidottuja, niin Paavalille Jumala antoi Henkensä, faaraolle ei, vaikka Jumala rakkaudessaan ja pitkämielisyydessään antoi faaraolle aikaa muuttaa mielensä. Oman syntiin sidotun tahtonsa mukaan faarao kuitenkin paatumistaan paatui, jonka Jumala myös edeltätiesi, vaan ei edeltämäärännyt. Myönnän, että tässä asiassa on paljon miettimistä.
Entäpä sitten tuo Jaakob? Jaakobin kirjeen luvussa (2:25) todetaan, että ”Rahab osoittautui tekojensa ansiosta vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen”. J/L Thuren mainitsevat tässä yhteydessä, ettei ”kr. käytä sanaa, joka merkitsisi ansio merkityksessä ansiolliset teot.”
Rahab teki kyllä uskon mukaisen teon ja hänet luettiin vanhurskaaksi ja pelastui, koska uskoi, mutta se usko osoittautui eläväksi teossa.” Kyse on siis samasta asiasta kuin Aabrahamin kohdalla. Usko vanhurskauttaa yksin ja teot tulevat näkyviin sitten kun tulevat. Heti tai pitkänkin hetken päästä.
Entäpä sitten tuo himojen lakkaaminen? Gal. 5:17 toteaa näin.”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.”
Lihan himot tarkoittavat myös sellaisia asioita, kuin ylpeys, viha, epäusko jne, jota vastaan Henki on jatkuvassa taistelussa elämän lopuun saakka. Vanha aatu on sitä, mitä on, eikä se muuksi muutu. Milloin jumallistuminen olisi niin pitkällä, ettemme himoja tuntisi on minun kokemukseni ulkopuolella. Voidaanko 0 toleranssiin yleensä päästä on miettimisen arvoista.
Olen samaa mieltä Ismon kanssa, että ”näistä asioista riittää pohdittavaa loppuiäksi…” Niin ja Samin kommentin fokus on juuri tuossa vapaassa/sidotussa tahdossa, koska se on kuitenkin niin keskeinen asia kuten tuo Jumalan edeltätietäminen.
Yritän pysyä keskustelussa mukana mahdollisuuksien mukaan.
Sami; ”Itseäni ihmetyttää miksi Jumala palkitsee niitäkin ihmisiä jotka tekevät hyviä tekoja ilman Kristusta, jota kuitenkin tunnustus näkee Rm 14:23, mukaan synniksi”
Eikö tuo liene johtuvan Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Hänhän antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekkin. Mutta lieneekö se sitten asia erikseen, kun Jumala palkitsee toiset ajallisesti ja toiset iankaikkisesti. Rukoilihan faaraokin, että Jumala ottaisi mm. sammakot vaivaamasta hänen kansaansa. Niin myös tapahtui, kuten (2.Moos. 8:13) Ja Herra teki Mooseksen sanan mukaan: sammakot kuolivat huoneista, pihoilta ja kedoilta. Ehkä tämä kertoo jotakin Jumalan rakkaudesta, vaikka faarao ei taipunutkaan Jumalan sanan edessä.
Ismo, otat esimerkin Roomaliskirjeestä ( Room.9:13-20, Room.9:27-33) , kysyt ”Olen koko ikäni miettinyt, miksi Raamattussa lukee noin.” Milestäni nuo kohdat eivät ole vaikeita. Täshän Jumala kertoo tulevaisuuden etukäteen. Mutta, että näin tapahtuu syy ei ole Jumalassa vaan ihmisen vapaassa valinnassa. Tapahtumia siis edeltää ihmisen tietoinen valinta, miten hän ratkaisee suhteesta Jumalaan.
” . Miten Jumala voi tietää, etteivät kaikki tule pelastumaan? Jos ihmisellä on vapaa tahto? Eihän Jumala voi sanoa noin varmasti? ” Miksi ei tietäisi, Jumala näkee kaiken ennalta kuten Rm 9 osoittaa. Vapaa tahto ei ole este Jumalalle, nähdä tulevaisuutta. Se mitä Jumala sanoo on varmaa, aina.
” Pyyteetön rakkaus on mahdotonta ihmiselle ja kuitenkin juuri sitä vaaditaan. ”Kuka voi pelastaa minut tästä kuoleman ruumista” kirjoitti jo Paavali aikoinaan, kun ymmärsi oman luonnollisen tilansa.” Luonnollien tila ei kumoa vapaata tahtoa, sillä jos meillä ei olisi vapaata tahtoa me olisimme perkeleitä joita ei voi pelastaa. Jumala vuodattaa armonsa ja rakkautensa Pyhän Hengen kautta sydänmiimme ( Rm 5) silloin me voimme rakastaa, rakkaus on siinä, että pidämme Jumalan käskyt ( 1 Joh)
Kosti, ” Eikö tuo liene johtuvan Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Hänhän antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekkin. ”
Jumalahan ei rakasta syntiä ja palkitse syntiä, nyt kuitenkin luterilainen tunnustus opettaa tämän suuntaisesti, sitä tässä hämmästelin. Siksi epäilyni heräävät, ovatko kaikki teot syntiä ilman Jumalaa, koska Jumala palkitsee ne. Tunnustuskirjojen tulkinta näyttäisi olevan väärä.
Sami kirjoitat; ”Mielestäni nuo kohdat eivät ole vaikeita.( Room.9:13-20, Room.9:27-33) Tarjoat ratkaisuksi vapaata valintaa. Niinkuin kirjoitettu on Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin (9:13).
Ehkä nyt pitää selvittää mikä oli se syvin syy, että Jumala näin sanoi. Jaakobin ja Eesaun kohdalla vapaa valinta joutuu vaikeuksiin siinä kohdassa, kun (Room. 9:11) toteaa, että tuo sana on sanottu ennen Jaakobin ja Eesaun syntymää. Tämä on mielestäni syvällisen pohdinnan paikka.
Kosti, ” Ehkä nyt pitää selvittää mikä oli se syvin syy, että Jumala näin sanoi. Jaakobin ja Eesaun kohdalla vapaa valinta joutuu vaikeuksiin siinä kohdassa, kun (Room. 9:11) toteaa, että tuo sana on sanottu ennen Jaakobin ja Eesaun syntymää. ” Tässä Jumala edeltänäki mitä tapahtuu ja kertoo sen tilanteen meille. Ei tässä ole mielestäni ongelmaa. Vastaavia on Raamatussa useita. Esim luomisessa emme olleet paikalla ja tiedämme siitä jotakin Jumalan ilmoituksen perusteella, asiat kerrotaan jälkikäteen, Roomalaiskirje kertoo asiat etukäteen.
Niinpä niin, mutta nyt onkin mielenkiintoista vapaan tahdon osalta se, kun Jumala sanoo rakastavansa Jaakobia ja vihaavansa Eesauta, kuten tuossa (Room. 9) todetaan: …”ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden”
Siis valinnan osalta asia vaikuttaa siltä, että Jumala määrää oman tahtonsa mukaan toisen herraksi ja toisen orjaksi. Paavali esittää tästä myös kysymyksen (9:14) Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Kun Jumala sanoo rakastavansa Jaakobia ja vihaavansa Eesauta tällä täytyy olla siten jokin merkitys valitun kansan osalta. Jaakob siten kutsujan sulasta armosta saavutti sen, mitä Eesau ei saavuttanut. Ei tämä asia ole kuitenkaan minulle selvä Jumalan valinnan ja määräämisen osalta.
Kosti,” Siis valinnan osalta asia vaikuttaa siltä, että Jumala määrää oman tahtonsa mukaan toisen herraksi ja toisen orjaksi. ” Tässä täytyy nyt olla tarkkana, sillä ollaan lähellä kalvinismia, mikä luterilaisuus torjuu. Jos Jumala olisi määränyt ennen kaksosten syntymää toisen vihan astiaksi ja toisen jaloon käyttöön, tämä merkitsisi, sitä että luterilaisuus hyväksyisi kaksinkertaisen predestinaation. Tämä luterilaisuudessa kuitenkin torjutaan ( noin pääsääntöisesti).
Minun näkökulmani on Kosti, että tuo lause ei siksi voi pitää paikkaansa. Sen sijaan se on ymmärrettävä sen suuntaisesti, että Jumala edelpäinäki mitä tulee käymään, miten Jaakob ja miten Eesau suhtautuvat Jumalaan vapalla tahdolla. Tässä roomalaiskirje esittää tämän lopputuloksen jossa korostuu Jumalan kunnia, sillä ihmisen vapaa tahto ei kumoa Jumalan kunniaa ja armollisuutta.
Sami, itsekkin ajattelen, ettei kyse voi olla Jumalan ”määräämisestä.” Muistaakseni Luther joutui syvään ahdistukseen juuri tämän kysymyksen takia. Luterilainen tunnustus kehottaa
tutkimaan pelastusta Kristuksessa ilmoitetusta tahdosta. Tunnustushan viittaa nimenomaan siihen, ettei palastusta pidä tutkia Jumalan salatusta tahdosta. Kuitenkin, kun (Room. 9) toteaa: ”Jaakobia minä rakasti, mutta Eesauta vihasin, tässä herää kysymys, ottaako (Room. 9) kantaa nimenomaan ihmisen vapaaseen / sidottuun tahtoon?
Toteaahan Paavali jakeessa 16: ”Niin se ei ole siis sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen joka juoksee. vaan Jumalan, joka on armollinen.” Tulen tästä siihen päätelmään, että tätä kysymystä ei ole tarkasteltava Jumalan rakkauden ja vihan ”näkökulmasta”, joka on salattu, vaan nimenomaan juurikin tuon ihmisen tahdon osalta. Näin ainakin tällä erää.
Kosti, en tiedä mitä tässä yhteydessä tarkoitat Jumalan salatulla tahdolla. Jumalan tahto pelastuksen suhteen on selvä; ” joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” ( 1 Tm 2:4) .
Jos sen sijaan tarkoitat, että miksi Jumala valitsee toiset ja toiset eivät ole valittuja, puhut joidenkin ihmisten ennaltamääräämisestä pelastukseen. Se taas näyttäisi olevan ristiriidassa tuon Jumalan yleisen tahdon kanssa, kun hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Näin ollen päädyt siihen, että ihmisen tahdolla ei ole mitään tekemistä pelastuksessa. Lopulta kukaan ei tiedä pelastuuko hän vai ei. Sillä ei edes Jeesukseen uskovat voi olla varmoja pelastuvatko vai eivät, jos se on yksin Jumalasta kiinni, eikä meidän tahdolla ei ole merkitystä ( hyvällä tai pahalla) ole mitään osuutta pelastumisessa. ( Tosin luterilainen tunnustus kritisoi sitä, jos jatkamme tietoisesti syntielämää. Tässä suhteessa tahdolla olisikin merkitystä pelastukseen), mutta predestinaatio oppi tuo tämän ongelman ( jota yritetään paikata tunnustuksen toisella kohdalla, kuten edellä).
Palaan vielä tuhon (Room. 9:11) jossa Paavali toteaa:”… ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden”
Tuossahan ei todeta, että he (olivat olleet pahoja) vaan sanotaan, että ennenkuin olivat – mitään tehneet, josta voitaneen päätellä, että molemmat olivat pahoja perisynnin rikkomuksen takia, ja ansion suhteen samanlaisia.
Edelleen totean vielä, kun Paavali kirjoittaa 9:16: ”Niin se ei ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen joka juoksee, vaan Jumalan joka on armollinen.” Näin ollen riippuu Jumalan armollisuudesta, joka antaa voiman sekä sekä tahtomaan, että toimimaan, mitä ilman ihminen voi yhtä vähän tahtoa kuin toimia, kuten Paavali sanoo (Fil 2:13) ”Jumala on se, joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen.”
Mitäkö sitten tarkoitan Jumalan salatulla tahdolla? Ihan sitä, mitä luterilainen kirkko predestinaatiosta toteaa suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdonvapauteen uskonnollisissa kysymyksissä. Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.
Jumala tahtoo kuitenkin Kristuksessa pelastaa kaikki.
1. Kosti, ”ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”,
niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”. ( Room 9:11-13)
Tarkoitatko, että Jumala ennen kuin joku ihminen syntyy hän vihaa Eesauta? Jos näin olisi, että Jumala rakastaa toisia ja vihaa toisia ( jopa ennen syntymää) Jos Kosti näin ajattelet kristinuskosta tee Jumalasta destootin, hirmuhallitsijan, jota ei voi kuvata rakkauden käsittein.
Myöskään perisyntikäsite ei avaa tätä lukkoa kuten ajattelet tarjoten tätä vaihtoehtoa. Tässäkin päädytään samaan kuvaan Jumalasta, epäoikeuden mukaisuuteen. Avain on muualla. Jumala vihasi sitä päätöstä jonka Eesau teki samoin rakasti sitä päätöstä joka Jaakob teki.
2. 9:16: “Niin se ei ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen joka juoksee, vaan Jumalan joka on armollinen.” Näin ollen riippuu Jumalan armollisuudesta, joka antaa voiman sekä sekä tahtomaan, että toimimaan, mitä ilman ihminen voi yhtä vähän tahtoa kuin toimia, kuten Paavali sanoo (Fil 2:13) “Jumala on se, joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen.”
3. ” Mitäkö sitten tarkoitan Jumalan salatulla tahdolla? Ihan sitä, mitä luterilainen kirkko predestinaatiosta toteaa suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdonvapauteen uskonnollisissa kysymyksissä. Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa. Jumala tahtoo kuitenkin Kristuksessa pelastaa kaikki.”
Jumalaa emme voi käsittää ja hänessä on paljon salattua. Myöskään sitä ei avata ihmiselle miksi joku pelastuu ja joku ei ( esim Rm 9:15) tässä kohdassa Jla. ei selitä. Mutta jos teet tästä johtopäätöksen, että tähän liittyy vain salaisuuksia, ohitat monet selvät Raamatun kohdat. Ei voi olla yhtä aikaa totta, että Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, mutta tosiasiallisesti hän ei halukkaan. Sitten kuten ( luterilaisuudessa kömpelösti selitetään) kadotus ihmisen syyksi ja vain ihmisen. Tämä on yhtä huono selitys kuin helluntailainen selittäisi, että he vain ovat alkuperäinen kirkko, koska ovat helluntailaisia. Etkö näe tätä ristiriitaa luterilaisessa oppiformuloissa? Jos et näe niin miksi et näe?
Jumalan armollisuuden taustalla on aina ihmisen valinta ja tahto. Nämä kohdat eivät poista ihmisen tahtoa ja tee mitättömäksi sitä. Tämä näkökulma tulee säilyttää samaan aikaan kun luetaan tätä Roomalaiskirjettä. Jos näin ei ole ja ihmisen tahto suljetaan pois Jumalasta tulee taas hirmuhallitsija joka pelastaa kenet tahtoo ja kadottaa niin monta.
Kosti vielä tuohon yksi näkökulma ( 3) ” Mitäkö sitten tarkoitan Jumalan salatulla tahdolla? Ihan sitä, mitä luterilainen kirkko predestinaatiosta toteaa suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdonvapauteen uskonnollisissa kysymyksissä.
Luterilainen predestinaatio oppi ei pelkästään liity predestinaatioon. Sillä tahdon vapaus ulottuu luterilaisuudessa koko elämän alueelle, kaikkialle. Kaikki mitä ihminen tekee uskosta osattomana on syntiä. Näin ollen ihmisen tahto on sidottu syntiin ja kaikki mitä hän tekee jopa hyvää on syntiä koska se ei tapahdu uskosta/uskossa. Ihminen on siis tämän vanki, eikä voi pelastaa itseään, ainoastaan Jumala voi hänet pelastaa vastoin ihmisen tahtoa. Tahdolla ei ole mitään osuutta pelastukseen luterilaisuudessa. Ihminen on predestinoitu syntiin Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena.
Jos nyt mitä Koski esitän on irvikuva luterilaisuuden oppiformuloista, niin korjaathan tämän.
Sami, toteat, että avain on muualla kuin perisyntikäsitteessä. Minulle ei nyt oikein aukene se logiikka, että Eesau olisi tehnyt jotakin hyvää tai pahaa ennenkuin oli syntynytkään. Samoin Jaakobin kohdalla , että Jumala ottaisi jotenkin teot huomioon. Tämä tulkintasi ontuu mielestäni kohtalaisen paljon. Lisäksi se on vastoin Paavalin kirjettä. (Room. 9:11) Mielestäni tuo (Room. 9) “Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihasin ei ole noin vain kumottavissa. Vielä kun lisätään se, mitä Paavali toteaa, ettei Jumalassa ole vääryyttä, niin miten teet Jumalasta despootin?
Jumala on Jumala, eikä hänessä voi olla mitään vääryyttä. Se on mahdoton ajatus ja loukkaus Häntä kohtaan, vaikka emme Hänen toimintatapoja järjellä ymmärtäisikkään.
Toteat, ”Ei voi olla yhtä aikaa totta, että Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, mutta tosiasiallisesti hän ei halukkaan.” Eihän asia toki niin olekkaan, sillä kuten Paavali kirjoittaa (1. Tim. 3-4): ”Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” Tuo (Rm 9:15) viittaa siihen, ettei ole meidän asiamme tehdä kenestäkään ihmisestä päätelmiä pelastuksen ja kadotuksen suhteen.
”Jumalan armollisuuden taustalla on aina ihmisen valinta ja tahto. Nämä kohdat eivät poista ihmisen tahtoa ja tee mitättömäksi sitä.”
No mitenkä suhtaudut sitten siihen, kun Jeesus itse toteaa: (Joh.15:16) ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” Tuollahan lauseen välissä pilkottaa myös – uskon hedelmä, jonka takia meitä ei tosin vanhurskauteta Jaakobinkaan mukaan. Periaatteessa, vaikka hän tekoja korostaakin. Lisäksi Jaakobin kirjeitä on vain yksi verrattuna Paavalin kirjeisiin, etten oikein näe suurta tarvetta ripustautua Jaakobin kirjeeseen.
”Tahdolla ei ole mitään osuutta pelastukseen luterilaisuudessa. Ihminen on predestinoitu syntiin Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena.”
Aivan, ei Paavali tahtonut sidotusta tahdostaan muuta kuin vainota seurakuntaa mutta tuli sitten armosta toisiin aatoksiin tullakseen pakanoiden apostoliksi, vaikka tuskin hän sitä tuli ajatelleeksi ollessaan matkalla Damaskokseen. Sen jälkeen hän näki itsessään perisynnin lain, joka soti hänen Jumalan Hengen antamaa mieltä vastaan, pitäen hänet kuitenkin vangittuna synnin laissa ollen yhtä aikaa sekä vanhurskas, että syntinen. Syntinen ja vanhurskas ainakin Paavali vaikuttaa olleen tuon (Room. 7 ) mukaan.
Kosti,
Perisynti käsite on oikeastaan ajattelusi taustalla, vaikka et huomaa sitä. Luterilaisen on liian helppo selittää perisynnin kautta kaikki ja päätyä sitten tuohon tulkintaa jonka teet Rm 9:sään.
Kuten sanoi aikaisemmin esim Rm on kuvaus lopputuloksesta jossa kaikkia vaiheita ei tuoda esille. Anteeksi, jos valitaan tulkinnaksi se, että Jumala ennen ihmisen syntymää valitsee, määrää jonkun kirotuksi ja toisen siunatuksi ei voi mennä tämän taakse mitä kirjoitat; ” Jumalassa ei ole vääryyttä”, totta kai on jos toinen on kirottu ja toinen siunattu ennen syntymää. Tuo ajatus on myös pakanuutta ja taikauskoa. Se myös kumoaisi Jumalan universaalin pelastustahdon, mihin viittaat.
Jh 15:16 kuvaa apostolaattia, eli apostolien valintaa tehtävään.
Olen ajatellut ennen, että tämä on kuvaus kuinka Jumala valitsee tietyt ihmiset pelastukseen ja ainakin jättää valitsematta toiset ja kun he joutuvat kadotukseen se on ihmisen syy ei Jumalan, joka ei heitä pelasta. Oikeastaan se on Aadamin syy jonka synti siirtyi suoraan hänen jälkeläisilleen minä ja sinä emme ole siihen voineet vaikuttaa. Miten siis voin valita Jumalan kun olen kaikkea turmelusta täynnä? Ja vapaa tahtokin puuttuu, paitsi yhteiskunnallisista asioista. En mitenkään Jumala vain tulee ja pelastaa minut armosta, ilman minun myötävaikutusta, yksin Kristuksen tähden. Ja miksi Jumala pelastaa vain jotkut ja on armollinen kenelle on armollinen ( Rm 9:15) lohdutan itseäni tällä ristiriidalla seuraavalla lauseella: Jumala on salattu ja oikeuden mukainen.
Näin tuo Jh 15:16 olen selittänyt itselleni. Siihen voi tiivistää koko luterilaisen predestinaatio opin. En kuitenkaan voi ajatella enään noin.
Toteat, että ”Oikeastaan se on Aadamin syy jonka synti siirtyi suoraan hänen jälkeläisilleen minä ja sinä emme ole siihen voineet vaikuttaa. Miten siis voin valita Jumalan kun olen kaikkea turmelusta täynnä?”
Niinhän se onkin Aadamin ja Eevan syy, että he – vapaasta tahdostaan – kuuntelivat perkelettä ja lankesivat syntiin, jonka seurauksena me olemme synnin perineet ja menettäneet vapaan tahtomme ja tulleet syntiin sodotuiksi. Ethän sinä, kuten en minäkään voi valita, vaan Kristuksessahan meidät kaikki on valittu ja tätä evenkeliumia pitänee julistaman kaikille kansoille. Näin se minun mielestäni luterilaisen käsityksen mukaan menee.
Kun (Rm 9) Paavali profeetta Malakiaa lainaten sanoo: Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin ( Mal. 1:2) ”Kutsujan tähden hänelle sanottiin: Vanhempi on palveleva nuorempaa” (Rm 9:12) Tässä otetaan puheeksi lupaukset, jotka eivät olleet aikaan sidottuja, vaan pysyviä.
Nimenomaan heikommasta osapuolesta piti syntyä Jumalan Pojan, jotta pelastus ei olisi pakanoista, ei edomilaisista vaan juutalaisista, kuten (Joh. 4:22) sanotaan. Kaikki on kirjoitettu Kristuksen tähden, joka tuli tuosta nuoremmasta kansasta. Paavali käsittelee tätä kohtaa kahdenlaisesta syntymästä, lihan ja lupauksen näkökulmasta. Paavali tulkitsee, että vanhempi ei ole tuleva perillinen vaan nuorempi, Jaakob. Lupaus kuuluu ruumiillisesti Eesaulle, mutta hengellisesti Jaakobille. (Näin siis lainaten Lutherin tekstiä tästä aiheesta.) Näinhän siinä sitten kävi, kun Eesau myi esikoisuutensa Jaakobille, kuten Jumala oli edeltätiennyt ja nähnyt. Tosin tämä aihe kaipaa vielä syventymistä.
”Näin tuon Jh 15:16 olen selittänyt itselleni. Siihen voi tiivistää koko luterilaisen predestinaatio opin. En kuitenkaan voi ajatella enään noin.”
Tuohon (Joh. 15:16) voin tietenkin yhtyä. Toki tuo voi tulla myös loukkauksen aiheeksi, kun Jumala ottaa pelastuksemme omiin käsiinsä. Siksi se on varma, koska lupaus Krisuksessa on varma. Jos pelastus olisi meidän käsissämme se olisi epävärma, mikäli se pohjautuu omaan tahtomiseemme, joka on alati muuttuvainen, toisin kuin Jumalan tahto. Mikä lienee muuttaneen ajattelutapasi?
Kosti,
Perisynti ei tietenkään tarkoita, että aadamin ja eevan synti luettaisiin meille syyksi. Raamattu ei missään opeta, että Aadamin ja Eevan henkilökohtainen valinta oli meidän vika. Sen sijaan olemme perineet kuoleman ja kaaos vallat ovat astuneet tähän maailmaan. Ihmisen olemukseen kuuluu vapaa tahto, eikä lankeemus tätä tuhonnnut.
Kirjoitat; ” Ethän sinä, kuten en minäkään voi valita, vaan Kristuksessahan meidät kaikki on valittu.
Luterilainen tunnus puhuu vain valittujen pelastuksesta ei kaikkien. Valituksi ei taas pääse muuta kuin siten, että Jumala armahtaa. Miksi Jumala ei armahda kaikkia? Ja miksi hän kadottaa niin monta, vaikka voisi pelastaa kaikki? Koska se on yksin Jumalasta kiinni.
Osaatko vastata? Äläkä vastaa se on salaisuus, se on Jumalan salattu tahto? Sillä Raamattu sanoo, että Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat.
Mikä lienee muuttunut? En osaa vastat, ehkä kirjallisuuden lukeminen on muuttanut.
Mitäpä tunnustus sanoo tuosta valinnasta?
”Tätä Jumalan valintaa ja iankaikkiseen elämään määräämistä ei siis pidä tarkastella yksinomaan Jumalan salaisen, tutkimattoman päätöksen kannalta. Siihen sisältyy ja kuuluu muutakin kuin se, että Jumala on ennalta nähnyt, kuinka monet ja ketkä ihmiset pelastuvat tai joutuvat kadotukseen. Ei pidä ajatella, että Jumala on ikään kuin pitänyt sotilaallisen katselmuksen ja määrännyt toiset kestäviksi ja pelastukseen, toiset luopioiksi ja kadotukseen, etc.”
Mielestäni kysymys on nimenomaan armon valinnasta Kristuksessa. Eikö ole niin, että Jumalan sana kehottaa meitä juuri tähän, ts. uskomaan Kristukseen, jossa pelastus on varma. Ei myöskään voi olla niin, että me jotka olemme armosta uskoon tulleet, voimme piitaamatta jatkaa valittämättä sanasta ja sakramenteista, tekemättä synnille vastarintaa, halveksimme rukousta etc. Miten luulet Jumalan suhtautuvan tälläiseen, vaikka olemme armosta valittuja. Ei käy turvaaminen ”valintaan” tällä tavoin.
”Perisynti ei tietenkään tarkoita, että Aadamin ja Eevan synti luettaisiin meille syyksi. Ihmisen olemukseen kuuluu vapaa tahto, eikä lankeemus tätä tuhonnnut.”
Toki tiedän sen, mihin tuolla tekstillä viittaat, mutta voidaan kyllä syystä miettiä, synnymmekö tänne puhtaina? Mitäpä sanoo (Ps.51:7) ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Edelleen: (1Moos. 8:21 Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. (Job 14:4) Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. (Job 25:4) Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? (Joh. 3:6) Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki, etc.
Nämä kohdat ovat erittäin hankalasti ohitettavissa, mikäli halutaan pysyä Raamatun sanassa.
Yrittihän Lutherkin aikoinaan päästä Jumalan suosioon tällä opilla: ”Ei riitä, että rukoilee; rukouksen pitää nousta vilpittömästä rakkauden kipinästä Jumalaa kohtaan.” Ei tainnut oikein onnistua?
Kosti,
1. Perisynnistä olemme samoilla linjoilla, kun kirjoitin; ” Perisynti ei tietenkään tarkoita, että aadamin ja eevan synti luettaisiin meille syyksi. Raamattu ei missään opeta, että Aadamin ja Eevan henkilökohtainen valinta oli meidän vika.” Rm 5:12, kreikan sanat ” ef o pantes hemarton” voidaan käsittää eri tavoin. Anteeksi, että menin tähän. Tuo Rm kirje 5:18-19 riittää ja sanoi osoittamasi kohdat. Lankeemus on todellisuutta. Ja ihminen syntyy lihan vallassa ja hänen täytyy syntyä uudesti ylhäältä, jos haluaa päästä taivaaseen.
2. Mutta sitten kirjoitat valinnasta joka on suoraa seurausta lankeemuksesta. Sillä lankeemuksen seuraukset vaikuttavat luterilaiseen ajatteluun predestinaatioista.
Kirjoitat; ” Mielestäni kysymys on nimenomaan armon valinnasta Kristuksessa. Eikö ole niin, että Jumalan sana kehottaa meitä juuri tähän, ts. uskomaan Kristukseen, jossa pelastus on varma.” Kyllä näin Kosti, mutta ihminen ei voi uskoa, ellei Jumala anna. On turha vaatia, kehottaa, jos ihminen ei pysty.
Kirjoitat; ” Ei myöskään voi olla niin, että me jotka olemme armosta uskoon tulleet, voimme piitaamatta jatkaa valittämättä sanasta ja sakramenteista, tekemättä synnille vastarintaa,…”
Eli pelastus on armosta, mutta tässä näyttäisikin että ei ole. Sillä meidän pitää tehdä jotakin säilyttääksemme pelastuksen. Jumala armosta pelastaa ne jotka pelastaa ja sitten heiltä vaaditaan kuten kuvaat, että he säilyttävät pelastuksen. Tässä on vain se ongelma, että luterilaisittain ajateltuna tämä kääntää kaiken päälaelleen, eli ensin usko syntyisi ilman tekoja ja sen jälkeen sen ylläpitämiseen tarvittaisiinkin tekoja. (Ks Fc yksimielisyydenohje, s 504;33-34), vai missä merkityksessä lainaat näitä kohtia? Minun mielestä yksimielisyyden formulointi ei ole mitään parhaimpia, siinä on koko ajan katollinen voimakas kritiikki, joka hallitsee ja pilaa kokonaisuuden.
Sami, toteat; ”…mutta ihminen ei voi uskoa, ellei Jumala anna. On turha vaatia, kehottaa, jos ihminen ei pysty.”
Totta Jumalan laki vaatii sen täyttämistä kokonaan, eikä meistä ole siihen. Siksihän koko laki on täytetty Kristuksessa, jonka me armosta lahjaksi saamme ja uskolla omistamme. No tämä on sinänsä tuttua. Soveltaminen ei niinkään helppoa. Tai toisaalta on, kun kysymyksessä on ainoastaan yksin usko Jumalan sanaan. Tämän asian aukikirjoittaminen sensijaan tuottaa vaikeuksia.
Entäpä sitten tuo valinta, joka on kieltämättä kysymyksiä herättävä. (Piet. 2 1:10) ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.”
Jumalan valitseminen ja iankaikkinen kaitselmus ovat sinänsä lujat, eikä niitä tarvitse vahvistaa. Kutsuminen on myös vakaa ja luja, sillä joka kuulee evankeliumin, siihen uskoo ja kastetaan, hän on kutsuttu ja pelastuu. Koska mekin olemme kutsutut, niin meidänkin on suuresti ahkeroitava, että kutsumisemme ja valitsemisemme olisi luja meidänkin puoleltamme eikä ainoastaan Jumalan puolelta. (Näin Luther)
Entäpä sitten, miten tämä on omin sanoin selitettävissä. Mielestäni tämä liittyy uskon kilvoitukseen ja uskon harjoitukseen laittamiseen. Tässä tulen siihen kokemukseen, että Jumala harjoittaa tätä uskoa nimenomaan – ristillä. Toisin sanoen Jumala laittaa meidät ns. odotushuoneeseen siten, että me joudumme tavalla tai toisella ahdinkoon. Onhan tästä Raamatussa monen monta esimerkkiä, eikä Jumalan toimintatapa ole Raamatuun rajoittunut. Suomikin ajettiin ahdinkoon 1939. Jumalan avulla siitä kuitenkin selvittiin. Silloin evlut.kirkkossakin Jumala oli linna, nyt näyttää olevan toiset sävelet. No se siitä.
Mitä tulee lisäksi tuohon valintaan, niin olihan Juudaskin valittu. Hänelle kuitenkin kävi kuten kävi.
Vielä hieman tuosta jumalallisesta luonnosta. (2. Piet.1:4) ”Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.”
Kun me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin olemme toki osallisia jumallisesta luonnosta ja yhteydessä sen kanssa. ”Millainen sitten on jumalallinen luonto. Iankaikkinen totuus, vanhurskaus, viisaus, iankaikkinen elämä, rauha, ilo, etc.” (Luther) Toisaalta näin, toisaalta synti asuu kristityssä hautaan asti.
”Eli pelastus on armosta, mutta tässä näyttäisikin että ei ole.” Siis näinhän ei ole, vaan Henki taistelee syntiä vastaan, sillä eihän sodassakaan jäädä tuleen makaamaan, vaan taistellaan vastaan. Tai ainakin pitäisi.
Kiitos Kosti tähän astisesta. Jatketaan toisaalla.
Ok Sami, kiitos samoin.
Nöyryys on mielenkiintoinen aihe. Ari on nöyrtynyt mielestään ja lähtenyt seuraamaan kuuliaisesti Jeesusta. Paavali oli myös kuuliainen Jumalan sanalle ja vainosi Kristittyjä ja oli mielestään nöyrä Jumalan palvelja hikeä ja vaivaa säästämättä.
Moni on mielestään kuuliainen Jumalan Sanalle, mutta ei välttämättä ymmärrä Jumalan Armosta vielä mitään. Tätä itsevalittua Jumalan palvomista on sitten kaikkialla mihin maailmassa vain meneekin. On Intian suuret gurut ja äiti Ammat, on suuresti oppineet Islamin imaamit, on gabbalan selittäjät ja tooran tuntijat, on kirjoitusten tuntijat ja mahtavat teologit… Mutta, mutta…
Kenelle Jumala antaa Armonsa ja Valkeutensa loistaa?
”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Jes.57:15
Millainen on särjetty henki? Sellainen joka on tehty nöyräksi ja särjetty Jumalan Sanan kautta. Mitä tämä tarkoittaa?
Martti kirjoitti aikaisemmin Paavalin valinnasta, joka on merkittävä asia, sillä Paavali sai ymmärtää, että Jumala teki hänestä, entisestä vainoojasta, vainottujen palvelijan. Jumala nöyryytti Paavalin ja sanoi: Minä olen valinnut sinut kärsimään Minun nimeni tähden. Ei Paavalilta kysytty mitään, vaan sai oppia Jumalan tahdon ja voiman, kun hänet lyötiin maahan ja sokeaksi.
Paavali ei valinnut Jeesusta, vaan Jeesus valitsi Paavalin. Tämä tieto on ylen ihmeellinen ihmisen kuulla. Näin kävi myös muille Apostoleille, Jeesus valitsi heidät ja sanoi, teitä tullaan vainoamaan sen tähden, että minä olen teidät valinnut.
”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Joh.15:15-19
Mistä nöyrän ihmisen sitten tuntee? Nöyrän ihmisen tunnistaa Rakkaudesta, jonka Jumala vaikuttaa ihmisessä. Ja siitä, että maailma vihaa häntä.
Nöyrä ihminen ei tuo esiin omaansa, ei omaa parannuksen tekoaan, ei omia saavutuksiaan, ei edes Pyhää Henkeä, sillä ihminen jolla ei ole mitään, ei voi kerskua mistään, paitsi siitä, että Jumala on hänet valinnut Kristuksessa.
Paavalista, entisestä vainoojasta tuli kaikkien palvelija, niinkuin Kristus on, sillä niin oli hänenkin osa kärsiä. Häntä vihattiin paljon, ja vaikka hänellä oli Pyhä Henki, hän silti kärsi kaikki ihmisen murheet ja vaivat.
Herra sanoi Paavalille: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Ja Paavali jatkaa: ”Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. ”(1.Kor 13)
Ismo Malinen:””Mistä nöyrän ihmisen sitten tuntee? Nöyrän ihmisen tunnistaa Rakkaudesta, jonka Jumala vaikuttaa ihmisessä. Ja siitä, että maailma vihaa häntä.””
Milloin alat ymmärtämään mitä ITSE KIRJOITAT, siis nyt väität tätä ja toisaalla väität että kristitty ihminen voi tehdä mitä tahansa, ollappa jopa vainooja, siis herää jo omalle sokeudellesi ja mieti mitä kirjoitat.
Voiko Jumalan rakkaus ollavainoojassa, EI VOI.
Jumalan rakkaus ei tee ihmistä kykenemättömäksi pahuuteen. Se tekee hänet haluttomaksi pahuuteen ja tavoittelemaan Jumalan tahtoa. Hyvistä tarkoituksista huolimatta hän saattaa kuitenkin saada aikaan jotain pahaakin.
Voi Ari, mitä tarkoitat: ”Kristitty voi tehdä mitä tahansa?” Elätkö tekojesi varassa vai Armossa? Jos ihminen tekee väärin ja vastoin Jumalan tahtoa, niin eikö Armossa elävä kadu tekojaan? Vai onko niin, ettei Kristitty tee koskaan mitään väärää? Tai jos tekee, niin se on siinä?
Et itse taida ymmärtää Armon ja lain eroa, koska sekoitat ne kaiken aikaa. Ei Jumala ole antanut lupaa tehdä väärin, mutta ihminen tekee väärin kaiken aikaa, oli Kristitty tai ei. Armo on sitä, että saa elää, vaikka on kuollut synteihinsä.
Mieti mitä Paavali tarkoittaa, kun sanoo: ”En enää elä minä, vaan Kristus minussa.”
Tai mitä Kristitty Paavali tarkoittaa, kun sanoo: ”synti joka minussa asuu.”
Ismo Malinen sanoppa mitä ihmettä sitten tarkoitat ”Nöyrän ihmisen tunnistaa Rakkaudesta, jonka Jumala vaikuttaa ihmisessä”?
Miten tunnistat nyt sitten kun esim ihminen vainoaa toisuskoisia, kuinka näet siinä rakkauden jonka Jumala vaikuttaa?
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, siis ketkä ovat lähimmäisiämme eikö kaikki, jopa ne jotka meille tekevät pahaa?
Sitten vielä väität:””Et itse taida ymmärtää Armon ja lain eroa, koska sekoitat ne kaiken aikaa. Ei Jumala ole antanut lupaa tehdä väärin, mutta ihminen tekee väärin kaiken aikaa, oli Kristitty tai ei. Armo on sitä, että saa elää, vaikka on kuollut synteihinsä.””
Mitä on Jumalan voima, Pyhä Henki, siis ei ihminen elä enää omassa voimassa vaan hänellä on JUMALAN VOIMA, siis kun voima on Jumalan niin mikä voima voi pakottaa tekemään syntiä?
”Miten tunnistat nyt sitten kun esim ihminen vainoaa toisuskoisia, kuinka näet siinä rakkauden jonka Jumala vaikuttaa?” Tule jo pois sieltä 1500-luvun Sveitsistä, Ari Pasanen!
Martti Pentti sillähän asia paranee kun unohtaa, ei mitään olekkaan tapahtunut, sitten ihmetellään kun rakkautta ei näy tänäpäivänä(kään).
”Sillähän asia paranee kun unohtaa; ei mitään olekaan tapahtunut. Sitten ihmetellään, kun rakkautta ei näy tänäpäivänä(kään).” Sinulle on juuri käynyt niin, että et ole unohtanut menneitä ja sen vuoksi et näe rakkautta tänäpäivänäkään, Ari Pasanen.
Ari, anna nyt jo hyvä mies Lutherille anteeksi, joka antoi sanomisillaan aihetta talonpojille, jotka olivat kuin kuivaa heinää kipinää odottaen. Näin on tosi sana, kuinka pieni sana saakaan suuren tulen palamaan.
Kannattaa lukea historiaa, niin Lutherin erheet asettuu oikeisiin uomiin. Jos joku on saanut aiheen tehdä pahaa Lutherin rohkaisemana, niin on kuitenkin varmaa, että suurin osa on kuitenkin saanut aiheen tehdä hyvää Lutherin rohkaisemana.
Ismo Malinen eihän tässä ole kysymys Lutherista, etkö ymmärrä mitä itse kirjoitat, hyväksyt kaiken kauheuden jota ns ”kristityt” tekevät, Luther on vain jäävuoren huippu antaessaan ns ”Raamatulliset” perusteet vainoille eli toisuskoisten tappamiselle. Siis kyse on siitä mihin sinä uskot, uskotko Jeesuksen parantavan paatuneen sydämen johon Jumala vuodattaa Pyhän Hengen kautta rakkautensa ja joka ei tee lähimmäiselle mitään pahaa VAI uskotko synnin voimaan joka on suurempi Jumalan antamaa rakkautta ja ns ”uskovat” tekemään pahaa lähimmäisille?
”Kyse on siitä mihin sinä uskot. Uskotko Jeesuksen parantavan paatuneen sydämen, johon Jumala vuodattaa Pyhän Hengen kautta rakkautensa niin, ettei se tee lähimmäiselle mitään pahaa, vai uskotko synnin voimaan, joka on suurempi Jumalan antamaa rakkautta ja saa ns uskovat tekemään pahaa lähimmäisille?” Kaipaat täydellisyyttä täällä vajavaisuuden ajassa, Ari Pasanen. Haluat uskoa siihen, että usko Jeesukseen muuttaa uskovan kerralla täydellisen hyväksi, lähimmäistään rakastavaksi ja Hengen täyttämäksi ihmiseksi. Kun et tätä näe ympärilläsi tapahtuvan, petyt. Näetkö itsessäsikään? Jumala toimii ajallaan ja tavallaan. Opettele kärsivällisyytä. Opettele katsomaan kirkkojen elämää avoimin silmin iolman pettymyksesi silälappuja. Silloin voit nähdä hyvyyden ja oikeuden versovan siellä täällä yllättävissäkin paikoissa. ”Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.”
Martti Pentti siis sinulle on epätäydellisyyttä kun Jumala vuodattaa ihmiseen Pyhän Hengen kautta rakkautensa?
Minä uskon että tällöin ihmisellä on kaikki mitä tarvitaan Jumaliseen elämään, hän kuulee Jeesuksen äänen , on Pyhän Hengen voima ja Jumalan rakkaus.
Ensinnäkin on valhetta kun ihmiselle uskotellaan että hän on jo kasteessa vauvana saanut nuo, jos näin olisi niin vauvasta kasvaisi Jeesuksen kaltaisia synnittömiä Jumalan lapsia, heitä kun ei olisi maailam saastuttanut eivätkä olisi mieleltään turmeltuneita ja heitä itse Jumala Isänä opettaisi. Ei tarvittaisi mielen uudistusta.
Toiseksi on epäuskoa väittää että uskova voi tehdä mitä syntejä tahansa ja vielä pelastua, ei voi, on siis syntiä kuolemaksi.
Vanhurskas on elävä uskosta eli siitä että Jumala antaa nuo kaiken ja näin on voima voittaa kaikki kiusaukset ja rakkaus rakastaa kaikkia ihmisiä ja tulee Pyhän Hengen opettamaksi Jeesuksen Sanan mukaan.
”Minä uskon että tällöin ihmisellä on kaikki, mitä tarvitaan jumaliseen elämään, hän kuulee Jeesuksen äänen, hänellä on Pyhän Hengen voima ja Jumalan rakkaus.” Tämä uskosi on tullut moneen kertaan selväksi, Ari Pasanen. Muista kuitenkin, että tämä aarre on Paavalin vertauksen mukaan saviastoissa.
Mitä Paavalille tahtui kun hän sai Pyhän Hengen, ei kaiketi hän juossut apostolien opetettavaksi vaan Pyhä Henki opetti häntä, ei kaiketi hän enää käyttänyt väkivaltaa ketään kohtaan, ei edes niitä jotka häntä vastaan käytti väkivaltaa. Eikö hänellä ollut rakkaus kaikkia kohtaan että nämä kääntyisivät elävän Jumalan puoleen?
”Mitä Paavalille tahtui kun hän sai Pyhän Hengen? Ei kaiketi hän juossut apostolien opetettavaksi.” Juoksemisesta ei Apostolien teoissa ole mainintaa, mutta tämä siellä kerrotaan: ”Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten joukkoon, mutta kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi. Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuinka hän Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta.”
Martti Pentti kun otat noin tarkasti minun kirjoitukseni todistaaksesi että olisin väärässä niin mitä jos olisinkin kirjoittanut että Paavali riensi apostolien luo ja otti opetusta heiltä niin olisitko löytänyt sille sen kieltävän kohdan, no etsippä tuo missä paavali sanoo ettei ottanut opetusta apostoleilta vaan Pyhä Henki opetti häntä.
Viittaatko tähän vai johonkin muuhun kohtaan, Ari Pasanen? ”Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.” Olen sitä mieltä, että seurakunnan palvelijan välittämänäkin evankeliumi on saatu Jeesukselta Kristukselta eikä ole saatu ihmisiltä ihmismielen mukaan. Saihan Paavalikin evankeliumin julistettavaksi edelleen toisille.
Miksi Jumala hylkäsi yhden sukupolven erämaahan, epäuskon tähden, he huusivat ”ei Jumala voi”, samoin tänä päivänä ns ”kristityt” HUUTAVAT SUUUREEEEN ÄÄNEEEEN ””EI JUMALA VOI”” ja jatkavat tyytyväisinä lihallista jumalansa palvelua eläen lihallisissa himoissaan pimeydessä.