Kyllä, vanhurskauttamisasiaan kehyksenä Jumalan lupauksina Oikean Uskon huomaamisesta kuten sen mahdollisena omistamisena liittyy aina synti suvullisesti jatkuvana kirouksena niin Paavalilla kuin Lutherilla.
Voidaanko edellistä sanoa Jumalan tahdoksi tai sanaksi.
Kirkossa on joskus katsottu pojan elollistumisiäksi 40.tä vuorokautta tytön 80.een vastaavaan äitinsä kohdussa.
Missä tämä perisynnin substanssi oleilee ennen Ihmisalun elollistumista kun vanhoista kiinni pidämme. Samaan asiaan liittyy abortoitujen sikiöiden kasteen tarve mistä kirkko tietenkään ei halua puhua.
Miksi Vanhasta Testamentista ei voi lukea mitä siellä sanotaan. Jumala kielsi kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian epäjatkuvuutta diskontinuiteettina. Kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumala käski kuten toisia luomiaankin.
Edellisen Ihmisen kuudennen päivän anomalian hyväksyy myös Katolisen Kirkon luonnontieteellinen konkregatio mistä Kotimaan uutisissakin on voitu lukea. Sielläkään ei ole vielä päästy eteenpäin mutta odotellessa.
Kahdeksannen päivän lahjoja näin olivat omantunnon ja valinnan heräävät mahdollisuudet Ihmisessä. Miten hyvin traditiomme Jumalan suuria lahjoja arvostaa on kullekin katsomisen päässä ja vaikka kirkon jäseninä.
Näin tarkoitus ajan kanssa on ollut Ihmisen kohoaminen valinnoissaan ja arvostuksissaan mitä eteenpäin menevä traditio tukisi. Asia tarvitsee epäonnistumista, kipua, yritystä uudelleen arviointiin, totuuden tajua oikein tekemisestä onnistuassamme.
Mitä kirkko asian hyväksi tekee, muistuttaa meitä ikuisesti vaikuttavasta perisynnin substanssista jolloin tämä vaiva on mukana joka päivä teemme mitä hyvänsä ja mikä jättää ja vaikuttaa kaikkeen jälkensä.
Kohoaako Ihminen edellisellä opetuksella koskaan henkisessä tasossaan sinnepäin mitä Jeesus halusi kirkastaa.
Mielenkiintoista. Alkusynti on ihmisen luonnossa, jo ennekuin ihminen tekee mitään hyvää tai pahaa, synti ei siis ole varsiasieti tekemistä vaan olemista. Ihminen syntyy synnin alle, eli on syntinen jo syntyessään. muutenhan ihminen ei voisi kuolla.
Kun Moosekselle annetiin laki kirjat, niin ne annettiin sen tähden, että ihminen oppisi näkemään synnin, joka ihmisessä saa aikaan kaiken pahan. Ihminen on siis luonnosataan sellainen, ettei hän miellä olemustaan syntiseksi, ennekuin on jokin taho, joka osoittaa vääryytemme. Laki on rikkomusten tähden jälkeen päin lisätty, eli rikkomus oli olemassa jo ennen lakia. eli synti on ihmisessä jo ennekuin hän ehtii sitä vastaan rikkomaan.
Jos joku ajattelee, että jos Jumala kerran vaatii meiltä jotain sellaista, jota emme pysty täyttämään, niin siinä ei ole mitään järkeä. Jos ajattelemme näin, niin olemme vielä lain alla ja ymmärtäneet koko Kristinopin väärin.
Paavali kirjoittaa lainalaisille, jotka eivät tahtoneet hyväksyä Kristinoppia, jota Paavali julisti:
”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta”.
Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä”.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” –
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.
Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Gal 3:7.22
Synti on siis ihmisessä jo syntymästä ja juuri sen tähden sen poistamiseksi tarvitaan ihmisen ulkopuolinen tekijä, joka on Jumala. Tästä synnistä Vapautuminen tapahtuu YKSIN Kristuksen kautta, kun luotamme Jumalaan Kristuksen kautta. Tähän ei vaikuta miten hyvin elämme ja kuolemme. Parannus on Kristuksessa.
Tätä Kristusta meidän on saarnaaminen maailman loppuun asti.
Kiitos Ismo Maliselle perusteellisesta opetuksesta.