“Synti väijyy ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Synti on aina tietoinen teko ja sen valtaan ihminen suostuu, vapaaehtoisesti. Sen seuraamus on ensin paha olo, omantunnon syytös, josta vaivasta pääsee kahdella tavalla:
Tunnustamalla, parannuksessa, eli hylkäämällä synti. Toinen tapa on tehdä lisää syntiä, paaduttaa omatunto.
Jälkimmäinen tapa on antaa synnin hallita.
Kun Jeesusta paheksuttiin mm. syntisten kanssa aterioinnista, niin Hän vastasi:
“Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen”. (Mark. 2:17)
Tämän blogin otsikko on kohta Vanhan Testamentin puolelta, 1.Moos. 4:7. Kohta liittyy ensimmäiseen miesmurhaan. Sitten tuon ensimmäisen miesmurhan, on avattu “avoin lähde synti ja saastaisuutta vastaan.” vt. Sakarja 13:1. Myös Hesekiel 36:25 ilmoittaa Jumalan vihmovan “puhdasta vettä”, joka puhdistaa kaikista saastaisuuksista.
Jumala on aina tarjonnut pääsyn pois saastaisuuksista ja puhdistuksen synneistä, ensin Vanhan Liiton aikana niille, jotka Häneen yhteydessä olivat ja sitten Aabrahamin, Jumala otti nimelleen Israelin kansan. Ei kuitenkaan kelvannut ihmiselle Jumalan hyvyys. Täytyi avata Jeesuksen veren lähde, jossa kaikki voivat puhdistua, mutta vain, jos haluavat.
Sukupuolisten luonnottomuuksien synti on väijynyt Nooan päivistä lähtien. Tuon alueen synnit ovat ryhtyneet ihmiskuntaan, jopa siinä määrin, että luonnottomuus nousi taivaaseen asti ja oli syy niin vedenpaisumukseen kuin Sodoma-Gomorra tuhoihin. Sateenkaariliput tänään, osaltaan, muistuttavat mistä on ja oli kysymys.
Jumala puhuu uskovalle ja varottaa mm. homoseksualismista. Jumala ei siedätä, eli totuta ihmistä ajattelemaan myönteisesti seksuallisesta kanssakäymisestä saman sukupuolen kesken. Se on ihmisen työtä ja sairaitten kutsumista Jeesuksen luokse ilman parannusta. Siksi tuo Mark. 2:17 viimeinen “parannukseen”- sana on jätetty pois. Sanan poisto on alkanut Westcott – Hort “parannetusta alkuperäistekstistä” ja sen ovat ottaneet käyttöön mm. Suomen kirkkoraamatut ja se on ollut jo Roomalaiskatolisissa laitoksissa, Vulgatasta lähtien sekä Vartiotorniseura on samassa mukana, vaikka lisäksi mutkistaa totuutta, omilla ilmaisuillaan.
”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään.” Mielikuva siitä, että sukupuoliset poikkeavuudet olisivat synneistä räikeimpiä, on vahva. Onhan sellainenkin termi joskus sorvattu tätä käsitystä tukemaan kuin ’sodomia’. Hesekielin kirjassa on toisenlainen viesti. Synti ei ole teko vaan asenne. Toki itsekkyys ilmenee tekoina, mutta ne ovat synnin oireita eivät itse sairaus, josta pitäisi parantua. Parannus onkin mielenmuutos eikä tekojen siistimistä.
”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.” Näin Jumala sanoi vedenpaisumuskertomuksessa. Tässäkin yhteydessä Raamatussa mainitaan ’ajatukset ja pyrkimykset’ eikä määritellä tekosyntejä.
”Synti ei ole teko vaan asenne”.
Tavoitat olennaisen. Teot saavat ihmistä tuhoavia muotoja, sitä mukaa, kun hyljätään Jumalan käskyt, vaikka ne eivät ole raskaat.
Synti on sydämen luopuminen Jumalasta. Tietysti täytyy olla Jumalassa, eli uskossa, jotta voi luopua.
Matt.12:
33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
Tämä kohta Raamatusta ilmentää saman asian.
Tässä Jeesuksen viestissä on kohta, joka on merkillepantava; eli, pahuus on myös ovela. Se puhuu hyvää, hyvin ja kauniisti, muttei luovu pahuudesta.
Ihminen tekee syntiä myös tietämättään.
Lakia rikotaan tietämättään. Vaikka Vanhan Liiton puolella viitataan tietämättömyydessä tehtyihin tai tahattomiin Lain rikkomuksiin, niin silti niiden tahattomuutta painotettiin ja puolustus oli ilmeinen rikkojan sydämen tila. Silti seuraukset lain ja Lain rikkomisista oli ja on tänäänkin.
Paavali on laitaesimerkki vilpittömyydestä ja väärässä olemisessa. Hän etsi oikeaa kokosydämisesti, eikä huomioinnut Totuuden ja oikean olevan juuri Kirjoituksissa, joista hän oli hyvin perillä.
Paavalin kohdalla toteutui ”Joka paljon on anteeksi saanut, hän paljon rakastaa”.
Toisaalta jokainen uskoontullut ihminen on saanut paljon anteeksi, vaikka kontrastit näyttävät joidenkin kohdalla suuremmilta.
Viittaus, surullinen sellainen, omaan hengelliseen uomaan, jossa olen kahlannut, uinut ja istunut ikäänkuin rannallakin, vaikka jalat vielä vedessä.
Viittaan nyt homouden syntiin, johon kantaa on alettu muotoilla, vailla Raamatullista viitettä. Homot. väkisinmakaajat, murhamiehet ja muut maallisenkin lain rikkojat ovat olleet tervetulleita helluntaiseurakuntiin, johon olen kuulunut, – – parannuksen kautta. Jossakin vaiheessa jossain em. synnistä nousseitten sielunhoidossa alkoi esiintyä poikkeuksellista julkeutta. Viittaan nyt miehimyksiin.
Kauan seurakunnassa ollut henkilö ilmoitti haluavansa tulla ”kaapista ulos”. Ihmettelin asiaa ja vuodatimme rukouksessa asian Jumalalle. Siinä yhteydessä tuli esille hänen ja muitten uskovien kyltin alla elävien homojen taivaaseenmenometodi: aina kun lankean, teen parannuksen ja uskon näin päätyväni taivaaseen asti.
Miksi otan näin yksityiskohtaisesti asian esille? Kun Suomeen palasimme muutama vuosi sitten, kohtaisin ikäänkuin tämän samanlaisen homoudelle myönteisen hengen ja se ilmaantui esimerkiksi julkisena helluntailiikkeen anteeksipyyntönä homoilta, joiden todettiin kohdanneen väärää kohtelua seurakunnissamme. Sen jälkeen lähetettiin julkinen viesti Patrick Tiaiselle, jossa hänet toivotettiin ”sellaisena kuin oli”, muodossa tai toisessa helluntaiherätykseen. Samoihin aikoihin oli RV-lehdessämme kokoaukeaman artikkeli V-M. Kärkkäisestä ja hänen luterilaiseksi papiksi vihkimisestään. Tässä samaisessa artikkelissa Kärkkäinen sanoi päätökseen vaikuttaneen Kalifornian piispan Guy Erwinin (vieraili näyttävästi Suomessa puolisonsa (mies) kanssa, viime lokakuussa.) kehoitus työyhteyteensä Lisäksi Kärkkäisen työ luterilaisena pappina tulee tapahtumaan Texasin piispan yhteydessä joka puolta vuotta aikaisemmin oli ilmoittautunut julkisesti homoksi.
Tämä mielestäni kertoo, että synti väijyy, mutta sitä pitää ja voidaan vastustaa, olla menemättä homorintamaan.
Vaikea uskoa että ko yo kirjoitus on tehty nykyaikana eikä 1300-luvulla.
Raamatun kohta, jossa Kain vihastuu, kun Jumala ei katso hänen omaan uhriinsa, (kedon kukkiin) vaan Abelin, joka tuo Jumalalle kelpaavan uhrin. (Laumansa esikoisen) On kyse ylpeydestä ja nöyryydestä. Abel saa Armon Jumalan silmissä, kun taas Kain tuo esille omia tekojaan.
6 Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Kain olisi voinut tehdä hyvin ja suostua Jumalalle kelpaavan uhrin tuomiseen, mutta Kain ei siihen suostunut, vaan lähti toteuttamaan omaa oikeuttaan, ja tappaa myöhemmin Abelin. Kun Herra tämän huomaa ja kyselee Abelia, niin Kain jättää tunnustamatta syntinsä ja valehtelee, ettei tiedä Abelista mitään. Herra kuitenkin paljastaa Kainin teon, mutta katuuko Kain? Ei, vaan sanoo: syyllisyytensä olevan niin suuri ettei voi sitä kantaa… (eli itse sovittaa)
Kain on esimerkki ihmisestä, joka ei tarvitse Jumalaa mihinkään, koska ajattelee pärjäävänsä omillaan, eli olevansa jumala, joka toimii oman päänsä mukaan ja ottaa kaiken vastuun tekemistään itse.
Huomiotavaa, on tuossa luvussa, että Kain lähtee Jumalan edestä ja lisääntyy maanpäällä, mutta Abelin sijaan Adam ja Eeva saivat myöhemmin Enokin ja siihen aikaan alettiin huutamaan Herran nimeä. Eli Enokin jälkeläiset elivät Herran edessä ja Kainin jälkeläiset omilla teillään. Näin onkin kaiketi ollut maailman perustamisesta lähtien.
Matteus 13 lukee :
34 Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; 35 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”.
36 Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
37 Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,
46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista 50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
51 Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” He vastasivat hänelle: ”Olemme”.
52 Ja hän sanoi heille: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”.
53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
Kysymys kuuluukin: Eikö meidän tule tuntea ja tietää, että maailmassa on kaksi kansaa, mutta meidän ei ole annettu erottaa näitä toisistaan, se on Jumalan työ.
Tietävätkö kaikki Jeesuksen seuraajat olevansa sellaisia? ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'”
Adam ja Eeva saivat Seetin ja Seetin kautta jatkui Jumalan seuraajien sukulinja. Enok (Hanok) tuli vasta myöhemmin.
Kiitos korjauksesta Merja. Näinhän sen piti mennä:
25 Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi”.
26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
”Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.”
Väärä käännös!
Oikea: ”Siihen aikaan alkoivat kutsua (Itseään ) JHVH:si.
26 אָ֣ז הוּחַ֔ל לִקְרֹ֖א בְּשֵׁ֥ם יְהוָֽה
Taasen Ismo Malinen tuo esille asian jota ei itsekkään ymmärrä, siis mitä tuo ”erottaa” tarkoittaa, kyllä jokainen todellinen Jeesuksen seuraaja tietää ketkä ovat samasta hengestä syntyneitä ja ketkä eivät.
Mitä tuo luste vertaus tarkoittaa niin meillä ei ole missään tapauksessa oikeutta tappaa tois uskoisia (eikä ketään yleensäkkään), siis kaikki vainot ja sodat ns ”oikean” kristin uskon nimissä ovat saatanasta eikä Jumalasta (ja tämä on yksi selkeääkin selkeämpi merkki harhaopista)
Tottakai tunnistamme toisemme Ismon kanssa Vapahtajan seuraajiksi, koska meillä on keskinäinen rakkaus. Sen koemme hyvin vahvana siteenä toisiimme ja Vapahtajaan. Jos on rakastava suhde Herraamme, niin kyllä silloin rakastaa ja tunnistaa myös Hänen omansa. Henkilökohtaista kohtaamista tähän ei ede tarvita. Mikä onkin yksi mielenkiintoinen asia tässä. Samaan taivaaseen olemme Ismon kanssa matkalla ja iloitsemme siitä.
Samoin ajattelen sinusta Pekka. Kyllä Kristitty tuntee pelastajansa, eikä meidän teot ole enää niitä, joita tuodaan Jumalan eteen näytille, jos elämme Kristuksessa.
Luottamus Jumalaan on, että Hän kyllä tietää kaiken mitä tarvitsemme.
Jos meidän käsiemme ja ajatustemme kautta tapahtuu jotain hyvää tässä maailmassa, niin sen tekijänä on Herra itse. Meidän omat tekomme taas ovat enemmän tai vähemmän synnin tahraamia ja siksi Jumalle kelvottomia. Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että annan vapauteni olla yllykeenä lihan teoille, vaan päin vastoin minä vihaan niitä, mutta Jeesusta minä rakastan, yksin Hänessä minulla on toivo ja iankaikkinen elämä.
Tätä mielestäni myös Paavali tarkoittaa, kun sanoo:
1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kol.3:1-4
Martti P.
Sielunvihollinen hakee jokaiselle sopivan valheen, missä on pääasiassa totta. Se täyttää hyväntekemisen kriteerit, se käyttää Raamattua ja toimii uskonnollisessa ympäristössä, mutta muuttumattomalla sydämellä. Itse Saatana pukeutuu valkeudenenkeliksi, kristukseksi, profeetatki jne., kuten Matt. 24 kirjoittaa:
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”.
”Se täyttää hyväntekemisen kriteerit, se käyttää Raamattua ja toimii uskonnollisessa ympäristössä, mutta muuttumattomalla sydämellä.” Tämä selittää lainaamani tekstin sen kohdan, missä kysytään: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” Se ei kuitenkaan ollut se, minkä tekstistä poimin. Sen sijaan lainasin kohtaa, missä vanhurskaat ihmettelivät, kun eivät olleet tietoisia omista hyvistä teoistaan.
Hei Reijo. Minä en käsitä, kun Helluntaipiireissä ei hyväksytä perisynti-ajatusta. Siellä kuitenkin puhutaan paljon vanhasta Aatamista, joka vaikuttaa Hellureissa, aivan samaan tapaan kuin perisynti meissä Lutskuissa. Mikä ero näillä kahdella käsitteellä oikein on?
En ymmärrä minäkään. Kyllä minustakin se helluntaipiirien käyttämä ilmaisu ”langenneen Aadamin luonto” tarkoittaa ihan samaa asiaa kuin perisynti. Erilailla ilmaistuna vaan.
Mielestäni myös ”tulla uskoon” tarkoittaa samaa kuin ”palata kasteen armoon”. Siinä ihminen henkilökohtaisesti uskoo omalla kohdallaan todeksi Kristuksen sovitustyön.
Pekka P.,
Liha ei synny uudesti. Liha on myös sielullisuutta ja kumpainenkin voidaan alistaa uudestisyntyneelle hengelle kuuliaiseksi.
Juuri tämä ”vanha Aatami” on se osa, joka matkustaa vain ”teurastuspenkillä”. Eli näiltä osin kahden regimentin oppi (Luther) ei ole Raamatusta, jota pitää hoitaa. Vt. Room.13:14 ”vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”
Samaa tukee Joh.3:
30 ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”.
Olet näköjään ymmärtänyt luterilaisen regimenttiopin väärin.
Synti.
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? vapahtaja sanoi : ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen ”
Haureus on ymmärretävä lähimmäisen rakkauden merlityksen ymmärtämättömyydeksi. Siis ihminen syntyy synnistä vapaana ja elää perusteeltaan myös.
Merja Ruuska,
Jäi tuo kommenttisi tuohon väliin.
Vanha aatami on lihallinen luontomme, joka on kaikkea sitä mitä katoaa, viimeistään silloin ”kun me muutumme”.
Luterilainen opetus puhuu armosta, jota Raamatussa ei ole. ”Tulla uskoon”, on sama asia kuin syntyä uudesti Pyhästä Hengestä.
Apt. 19:2, ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?”
Tässä, saada Pyhä Henki, viittaa Pyhän Hengen kasteeseen, jonka vain uskova voi saada.
”Tässä, saada Pyhä Henki, viittaa Pyhän Hengen kasteeseen, jonka vain uskova voi saada.” Tämä alkaa jo olla kehäpäätelmä: uskoon tullaan syntymällä Hengestä ja Hengen saa tulemalla uskoon.
Reijo. Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, miten oma liha on aina vastustamassa Hengen työtä meissä ja langettamassa syntiin. Jos me kutsumme tuota perisynniksi ja te vanhaksi Aatamiksi, niin mistä olemme erimieltä?
Uskoisin, että on tärkeää, ettei ”vanha Aatu” oppia julisteta helluntalaisten opiksi.
Perisyntioppi sensijaan on luterilaisuuden perusta, koska siksi on lapsikaste.
Itse pitäisin selkeyttävänä, ettei Raamatusta löytymätön nouse keskeiseksi kysymykseksi, etenkään pelastusopin yhteydessä, niinkuin tässä pääsi tapahtumaan.