“Synti väijyy ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Synti on aina tietoinen teko ja sen valtaan ihminen suostuu, vapaaehtoisesti. Sen seuraamus on ensin paha olo, omantunnon syytös, josta vaivasta pääsee kahdella tavalla:
Tunnustamalla, parannuksessa, eli hylkäämällä synti. Toinen tapa on tehdä lisää syntiä, paaduttaa omatunto.
Jälkimmäinen tapa on antaa synnin hallita.
Kun Jeesusta paheksuttiin mm. syntisten kanssa aterioinnista, niin Hän vastasi:
“Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen”. (Mark. 2:17)
Tämän blogin otsikko on kohta Vanhan Testamentin puolelta, 1.Moos. 4:7. Kohta liittyy ensimmäiseen miesmurhaan. Sitten tuon ensimmäisen miesmurhan, on avattu “avoin lähde synti ja saastaisuutta vastaan.” vt. Sakarja 13:1. Myös Hesekiel 36:25 ilmoittaa Jumalan vihmovan “puhdasta vettä”, joka puhdistaa kaikista saastaisuuksista.
Jumala on aina tarjonnut pääsyn pois saastaisuuksista ja puhdistuksen synneistä, ensin Vanhan Liiton aikana niille, jotka Häneen yhteydessä olivat ja sitten Aabrahamin, Jumala otti nimelleen Israelin kansan. Ei kuitenkaan kelvannut ihmiselle Jumalan hyvyys. Täytyi avata Jeesuksen veren lähde, jossa kaikki voivat puhdistua, mutta vain, jos haluavat.
Sukupuolisten luonnottomuuksien synti on väijynyt Nooan päivistä lähtien. Tuon alueen synnit ovat ryhtyneet ihmiskuntaan, jopa siinä määrin, että luonnottomuus nousi taivaaseen asti ja oli syy niin vedenpaisumukseen kuin Sodoma-Gomorra tuhoihin. Sateenkaariliput tänään, osaltaan, muistuttavat mistä on ja oli kysymys.
Jumala puhuu uskovalle ja varottaa mm. homoseksualismista. Jumala ei siedätä, eli totuta ihmistä ajattelemaan myönteisesti seksuallisesta kanssakäymisestä saman sukupuolen kesken. Se on ihmisen työtä ja sairaitten kutsumista Jeesuksen luokse ilman parannusta. Siksi tuo Mark. 2:17 viimeinen “parannukseen”- sana on jätetty pois. Sanan poisto on alkanut Westcott – Hort “parannetusta alkuperäistekstistä” ja sen ovat ottaneet käyttöön mm. Suomen kirkkoraamatut ja se on ollut jo Roomalaiskatolisissa laitoksissa, Vulgatasta lähtien sekä Vartiotorniseura on samassa mukana, vaikka lisäksi mutkistaa totuutta, omilla ilmaisuillaan.
Synti väijyy! Se ei pelkästään ole olemassa, vaan se toimii, niinkuin vain vihollinen, Saatana, toimii. Meidän ajallinen osa, liha, on luonnollinen ”kontaktipinta” Saatanalle, mutta alistuu uudestisyntyneelle hengelle.
Levitin Lutherin ”kahden regimentti-opin” yksilöä koskevaksi. Luther ja Freud ymmärtävät, että lihaa pitää hoitaa. Raamattu opettaa, että uskova ”hoitaa” lihan kuolettamalla sitä uudestisyntyneen henkensä voimalla.
Room. 8:1-17 käsittelee Hengen ja lihan suhdetta. Luvussa on myös tämä jae: ”Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.” Mistään ihmisen uudestisyntyneestä hengestä tässä ei lausuta mitään. Jumalan Henki tekee kuolevaisen ruumiin eläväksi.
Marrti Pentti :”Mistään ihmisen uudestisyntyneestä hengestä tässä ei lausuta mitään. ”
Apostoli Paavali on omistanut roomalaiskirjeensä ”kaikille Roomassa oleville Jumalan rakastetuille, kutsutuille pyhille”, joka tulkintani mukaan tarkoittaa sitä, että he olivat jo helluntailaisen uskon mukaisesti uudestisyntyneitä.
Heidän ’uudestisyntyneestä hengestään’ ei kuitenkaan sanota mitään, vaan puhutaan Jumalan eläväksi tekevästä Hengestä.
Martti,
Mielestäni tämä ”luu” on kaluttu loppuun.
Anna olla!
Minusta asia on hyvin tärkeä. Entäpä, jos Pyhän Hengen omiminen ihmisen ’uudestisyntyneeksi hengeksi’ onkin sitä pilkkaa, josta niin ankarasti varoitetaan? ”Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”
Teoria pyrkii ohjaamaan käytäntöä, mutta ne eivät ole sama asia. Oppimme perisynnistä on tuota ohjaavaa teoriaa. Kuvausta siitä miten ja miksi. Se ei kerro kuitenkaan sitä miten asiat käytännössä tapahtuu. Eikä sen tarvitsekaan sitä tehdä. Käytännössä meillä on jatkuvasti vastassamme kolme vihollista. Perkele, maailma ja oma liha. Nämä käyvät voimalla kimppuumme jatkuvasti. Me emme niitä voi omin voimin voittaa. Herramme on tehnyt sen Golgatan ristillä puolestamme. Siinä ei auta yhtään teoria perisynnistä, tai aikuiskasteen opista.
”Uskoisin, että on tärkeää, ettei “vanha Aatu” oppia julisteta helluntalaisten opiksi. Perisyntioppi sensijaan on luterilaisuuden perusta, koska siksi on lapsikaste.
Itse pitäisin selkeyttävänä, ettei Raamatusta löytymätön nouse keskeiseksi kysymykseksi, etenkään pelastusopin yhteydessä, niinkuin tässä pääsi tapahtumaan.”
Kyllä pyrkimyksissäsi näytät vilpittömältä.
Silti pidän tarkoitushakuisena keventää perisyntioppia, koska siihen liittyy niin paljon epäraamatullista. Toisaalta, voihan pyrkimyksesi olla osoittaa, että evlut kirkkoon kuuluvat uskovat ovat samaan taivaaseen matkalla.
Jos ja kun oppia ei löydy Raamatusta, sitä ei pidä käyttää peruselementtinä, niin kuin perisynti-lapsikaste paria käytetään. Voidaan ehkä lukea eduksesi kummankin turhentaminen.
Avoimesti halusin kysyä sitä, mitä eroa näillä pohjimmiltaan on. No. sinä Reijo veli väität perisyntioppia uskomme perustukseksi. Sellainen se ei tietenkään ole. Eikä edes se lapsena saatu kaste. Uskomme perustus on Golgatalla seisonut risti. Eikä mikään muu.
Olet niitä useinkin viittaamiani uskovaisia luterilaisia. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen kulkee niitä ”reittejä” kuin taivaaseen matkataan. Kapulana rattaissa on kirkon oppi ja Lutherin ja vastaavien oivallukset, joita Raamatussa ei ole. Yksi sellainen on perisyntioppi, joka tahraa vastasyntyneen, ellei häntä kasteta. Tietysti jos sanoudut näistä irti, minulla ei ole nokan koputtamista statukseesi Jumalan Valtakunnassa jo täällä ajassa. Ongelmaksi tulee jatkuvati sinun ja kaltaistesi ”velvollisuus” evlut kirkkoa, Lutheria ja näiden oppeja kohtaan. Viittaan nyt vain niihin ”isiltä perittyihin oppeihin”, joita Jeesuskin ankarasti arvosteli. Toivon, että korrelaatio tähän päivään on sinulle selvä?
Luterilaisuuden totuus elää tai sopeutuu. Se hyväksyy ja vihkii homoparit, on antaumuksella mukana, kun sukupuolta vaihdetaan ja mainostaa kaltoinkohdeltujen osaa, vaikka heitä ei promilleäkään kirkon jäsenistä ole, saatikka uskovaisissa. Nyt se on elänyt myönteisesti, mitä sinuun tulee. Voi tulla uskoon ilman lapsikastetta tai vaikka olisi tuo kirkkoon liittävä sakramentti täytettykin.
Tarkoitushakuisuutta saat etsiä kysymyksestäni Reijo, ihan rauhassa. No se kai on sitä, että haluaisin tietää, onko näillä asioilla todellakin jotain eroa. Vai puhummeko samasta asiasta eri sanoin.
500 vuotta sitten katollisessa kirkossa vaikuttanutta Marttia, tuskin voi syyttää homouden hyväksynnästä ym. Jos kirkon pieleen menneitä kuvioita käydään luetteloimaan, niin pitkä luettelo saadaan aikaan. Tuskin sellainen meitä millään tavalla auttaa eteenpäin. Ainakaan taistelussamme syntiä vastaan, omassa elämässä. Murheellistahan on se miten evankeliumi mitätöidään ja hengellinen toiminta monopolisoidaan työntekijöille. Samaa olen kuullut kyllä tapahtuvan Helluntaipiireissäkin.
Yksi Helluntai-veli kertoi, ettei ole tehnyt syntiä moniin vuosiin. Ihmettelen vain mihin hän evankeliumia tarvitsi. Nyt hän on jo kyllä perillä. Toivottavasti.
En ole ns. vapaita suuntia kokenut yhtään sen vapaampina , kuin Luterilaisia, tai Ortodokseja.
Sama usko ja uskon perustus on kaikilla. Outoa on vain se, että pääasiassa olemme kaikki täsmälleen samassa käsityksessä, mutta monissa opillisissa asioissa hyvin erimielisiä. Jos olisi joku parempi vaihtoehto olemassa, kuin tämä Martin perintö, niin vaihtaisin mielelläni. Vaan ei ole sellaista tullut vastaan.
Luulen vapahtajan tarkoittaneen Fariseusten hapatuksella, juuri niitä, jotka perustavat kaiken oppiin.
Unohtaen Jumalan henkilökohtaisen tuntemisen ja myötätunnon kanssakulkijoita kohtaan.
Moni vetoaa oppiin jyrkin ja kovin sanoin. Miksiköhän? Oikeassa oleminen tuntuu usein olevan tärkeämpää kuin keskinäisen rakkauden osoittaminen.
Sen sijaan että rajaisimme pois toisia uskon omistamisesta, minusta meidän kuuluisi vetää heitä. evankeliumin osallisuuteen. Siitäkin huolimatta, vaikka tietäisimme heidän olevan aivan metsässä.
Olet oikeassa, että mitään oppeja ei tarvita, mutta vain siinä tapauksessa,ettei olla luettu, ymmärretty ja omaksuttu Joh. 3:3-8. Tässä on pelastusoppi ilmoitettu mielestäni selkeästi ja ydin on “… joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Tie Jumalan yhteyteen, Jumalan Valtakuntaan, kulkee Hengestä, Pyhästä Hengestä syntymisen kautta. Jos tätä et halua kutsua opiksi, voit kutsua sitä Raamatun ohjeeksi tulla uskoon. Uudestisyntymisen ensimmäisiä seuraamuksia on halu oppia Jeesuksesta, Itse Sanasta. Tuo oppiminen on sitä, mistä Jeesus sanoo olevan välttämätöntä uskoontulleelle, Matt. 4:4:
Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.”
Kaiken voi tarkistaa Kirjoituksista, että onko asia niin kuin joku sanoo sen olevan, vt berealaiset, kuunnellessaan Paavalia ja Siilasta.
Kun Jeesus jyrkin ilmaisuin arvosteli fariseuksia ja kirjanoppineita, hän ei arvostellut Kirjoituksia, vaan sitä mitä niihin oli lisätty, poistettu tai muuteltu.
Jos ei ole uskoontuloa, uudestisyntymistä, ei ole mitään, vt. Joh. 15:5:
“.. sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”
Uskoon tulossa ihminen saa uskon ja siinä Jumalan Pojan uskossa Sana aukeaa ja sulautuu, niinkuin tarvis on. Väärä tulee aina mukaan, kun Raamattua luetaan ja opitaan kirjoista ja puheista, jotka kertovat mitä Raamatussa on.
Kertomaasi helluntalaisista pidän asiattomana.
Pekka:”En ole ns. vapaita suuntia kokenut yhtään sen vapaampina , kuin Luterilaisia, tai Ortodokseja. Sama usko ja uskon perustus on kaikilla. Outoa on vain se, että pääasiassa olemme kaikki täsmälleen samassa käsityksessä, mutta monissa opillisissa asioissa hyvin erimielisiä. Jos olisi joku parempi vaihtoehto olemassa, kuin tämä Martin perintö, niin vaihtaisin mielelläni. Vaan ei ole sellaista tullut vastaan.”
Tuosta tulee väkisin mieleen Pietarin puhe kuinka seuraa Jeesusta jopa kuolemaan asti:
31 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’.
32 Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”
33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu”.
34 Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”.
35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. (Matt.26)
Kun etsii ja toimii lihallisesti, ilman Pyhää Henkeä, uhoaa ja lupaa kaikenlaista vaikka ei kuule Jeesuksen Sanoja, niin kuin Pietarikaan ei kuullut kun jeesus Sanoi hänen kieltävän Jeesuksen.
Siis tuo lihallinen etsintä eri kirkoista tai seurakunnista ja siirtyminen jos löytää paremman on juuri tätä uhoa kuulematta Jeesuksen Sanoja.
En ole koko ketjua lukenut, joten saatan ampua harkoita. Kuitenkin pidän harhaisena sitä perisyntioppia, joka veisi kastamattoman lapsen kadotukseen. Luomistyö on edelleen Jumalan, eiHän ole luovuttanut elämän sytyttämistä sielunviholliselle.
Jokainen suorittaa oman syntiinlankeemuksensa jossain lapsuuden ja nuoruuden rajoilla. Lapsi on syntyessään paratiisitilassa. Hän ei häpeä alastomuuttaan esimerkkinä.
Tämä Augustinuksen luoma limbo-oppi elää ja voi hyvin tänään vielä.
Paavi Benedictus (silloin kardinaali) arvioitsi ja arvioitutti ensin 2004 korkea-arvoisessa kardinaali-tasoisessa työryhmässä lasten limbo-opin. Tehty ”päätös” limbon tarpeettomuudesta kirjattiin 2007 ja saatteena seurasi selitys, ettei se ole oppi, niinkuin kiirastuli on oppi. Asia on jäännyt elämään, eli limbon, vaikka vain teoreettinen olemassaolo, voi vieläkin painostaa (rohkaista) vanhempia kastattamaan lapsensa, mikä limbon olemassaolon tarkoitus alunperinkin oli.
Yksi Ratzinger-työryhmän perusteluista oli se, että armo tulee ennen syntiä ja että Jumala tahtoisi, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Pidän tätä sekavana joka suhteessa, eli katoaviin ja katoamattomiin opetuksiin nähden.
RKK on viimeisten vuosikymmenien aikana painottanut että RKK:n totuus elää.
Perisynti oppia ei voi käsittää, jollei usko sitä syntiä todeksi, joka tuo kuoleman jokaisen maailmaan syntyneen ihmisen osaksi. Olemme siis kuoleman vaarassa heti ensimmäisestä henkäyksestä viimeiseen. Synnymme syntiseen sukuun ja synnin palkka on kuolema.
Kun Paavali opetti perisynnistä, niin hän ei puhunut perisynnistä tuolla kyseisellä käsitteellä, mutta jo hyvin aikaisin kirkon opetuksessa alkoi puhe Paavalin perisynti opista, josta Augustinus esim. saarnasi ja opetti, josta myös Luther sai paljon vaikutteita myöhemmin https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Augustinus
Augustinus vastusti pelagiolaisia, jotka olivat omaksuneet ajatuksen, että ihmisellä on vapaa tahto, jolla ihminen voi elää synnittömästi, noudattaa kalastus käskyä ja näin saavuttaa oman uskon kilvoituksen kautta iankaikkinen autuus.
Pelagiolaisuudessa oli se ongelma että se asetti ihmisen vapaan tahdon pelastuksen kulmakiveksi Jumalan suvereenin armon tilalle, Augustinus taas korosti, että ihmisellä on vapaa tahto, mutta sillä ihminen ei voi pelastaa itseään, eli vapaus on sidottu syntiin (lue Lutherin teos: Sidottu ratkaisuvalta ), jolloin ihminen on vapaa vain syntiin nähden. Ihminen voi tehdä vapaasti hyvää, mutta sillä ei ole merkitystä pelastuksen asiassa. Augustinus vastusti sitä, että usko luettiin tekona, samoin teki Luther. Ns. ”ratkauisukristillisessä” suuntauksessa on se ongelma, että ihminen ei voi ottaa uskoa, vaan se annetaan lahjaksi. Kenelle se sitten annetaan? Raamattu on yksiselitteinen, Jumala antaa ihmiselle kaiken Sanansa (Kristuksen) kautta, mutta kaikki eivät ota Häntä vastaan. Tähän meidän on tyytyminen, Emme kuitenkaan voi antaa toiselle ihmiselle uskoa, vaan se syntyy Jumalan Sanan kautta, siellä missä Jumala tahtoo. Näin se menee Raamatun mukaan.
Perisyntiä ei löydy suoraan sanana, mutta Paavali julistaa sitä seuraavassa kirkkaasti:
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; 14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. –
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; 19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, 21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Room. 5:12-21
Sanoohan myös Jeremia ja tunnustaa totuuden:
23 Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.
24 Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi. Jer.10:23-24
Kaksoiskäskyä siis, ei kalastus käskyä…
Onko mahdotonta, että Pyhä Henki voisi toimia ”ratkaisussa”??? Älkäämme tehkö muottia mistään aineksesta Anetaan Jumalan olla Jumala!
Tarkoitatko ratkaisulla, ihmisen ratkaisua Jumalan puoleen?