Liian usein hämmästyttää – etenkin konservatiivisten kristityiksi itseään pitävien – jatkuva syntien ja syntisyyden uhoaminen. Viesti on aina sama: olet syntinen, olet syntinen. Ja vielä yksittäisiäkin syntejä listataan, et saa tehdä sitä tai tätä, et saa olla sellainen ja sellainen. Jopa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta arvostellaan.
Evankeliumin ydinsanoma on mielestäni ilo, rakkaus, lähimmäisen huomioiminen. Ei ihmisen itsetunnon jatkuva mollaaminen.
Ajattelen, että ei ihmisen osa ole elää joka päivä niin, että joka käänteessä pitää muistaa olevansa syntinen, kelvoton. Miksi mennä jumalanpalvelukseen, jossa saarnataan vain tulta ja tulikiveä syntisen kirkkokansan niskaan, jossa viimeinenkin itsetunnon ripe nuijitaan. Tottakai pitää tietää, mitkä asiat ovat väärin, mitkä oikein, mutta haluan myös ajatella, että jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Riippumatta valinnoista, joita tekee omassa elämässään.
Jotenkin haluaisin evankeliumin sanoman lävistävän meitä kaikkia muodossa: Elä, iloitse elämästä, rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.
”…jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, juuri sellaisena kuin on” ja myös sellaisena, jollaiseksi on syntynyt.
Tämä arvokas ihminen on Jumalan silmissä vanhurskas, täydellinen syntyessään. Sen jälkeen hänen syntymävanhurskautensa tekee hänet sellaiseksi, jonka kaltaisia varten Taivaan Valtakunta on, kunnes hän saavuttaa ymmärryksen hyvään ja pahaan.
Synti, mikä on ero Jumalasta, eli kapinointi Jumalaa vastaan tuottaa synnin hedelmiä ja niistä on mainintoja, koska hyvä puu ei voi tuottaa pahoja hedelmiä. Siis yksittäinen teko ei meitä erota Jumalasta, mutta viestii Jumalasta tai Saatanasta.
Syntiä tehdään eli eletään synnissä, koska sitä ei voi vastustaa tai paremminkin ei olla rukoiltu niinkuin Jeesus neuvoi:
Mark. 14:38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”
Raamatut suomeksi KK92 ja 2020, ovat suuresti epäonnistuneet käännöksesssään. Uudestisyntymätön henki ei sitä huomaa.
Jorma H,
Onko ihminen on vastuussa teoistaan? Riittääkö selitykseksi esim. pahuudelle, ahneudelle ja siveettömyydelle, että ”perin altistavat geenit”? Eikö kilvoittelulle ole mitään sijaa modernissa 2.0 kristillisyydessä?
Jari H., kommenttiini liitettynä kysymyksesi on irrelevantti.
Mutta jotta ei jää epäselvyyttä: ihminen on vastuussa teoistaan.
Ei ehkä ole paha asia muistaa omaa syntisyyttään, mutta toisten muistuttaminen heidän synneistään ei ole oikein.
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Jeesuksen_rukous
Jos synti ahdistaa, niin kannattaa aina muistaa: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”
Room.8:1-2
Kristinusko on maailman iloisin ja positiivisin asia, elämä on iloa ja rauhaa Kristuksessa. Lakihenkisyys (uskonnollisuus) taas aikaan vain vihaa ja katkeruutta. Kristitty taas on vanhurskautunut pois synnistä. (Room.6)
Syntisyyden ylikorostaminen johtuu siitä, että elämme jälki-kristillistä aikaa. Koko uskon pääasia on jäänyt sen tähden syrjään ja sen seurauksena on tullut tämänkaltainen väärinkäsitys. Samalla se passiovoi ja luo kuvan jossa syntisyys todellakin on itsetunnon nujertamista. Asia kun on aivan toisinpäin. Vanhurskauttamisoppi merkitsee oikein käsitettynä itsetunnon vahvistumista ja vahvistamista. Synkkyyteen ja passivisuuteen vajoamisen sijaa valtavaa iloa ja aktiivisuutta. Taantunut kristillisyys on muuttunut sen vastakohdaksi, mitä se oikeasti on. Syntisyyden sijaan katse tulisi suunnata vanhurskauteen, joka uskovissa oikeasti on. Siitä näkökulmasta masennukseen ei ole mitään aihetta, edes syntisenä.
Missäköhän nykyisen kirkon messussa niin saarnataan, enpä jaksa uskoa tohon. Tosiasia on, että olemme syntisiä ja maailma tarvitsee Kristusta. Jos tämä sanoma ei kelpaa, ei mahda mitään, mutta se on totta.
Siinä se taas nähtiin. Vanhurskauden käsite haluttaisiin jopa kokonaan poistaa, kun sitä kansa ei käsitä. Johtuen siitä, että siitä hyvin vähän opetetaan. Vanhurskauteen kuuluu kaksi vastakkaista elementtiä. Se että me olemme syntisiä, mutta uskon kautta pyhiä ja puhtaita.
Emme kykene syyllisyydestä vapauttamaan itseämme. Siksi Jumala on järjestänyt asian niin että antaa meille vanhurskauden lahjana. Se joka itsessään tietää ja kokee olevansa täysin kelvoton saa Jumalan edessä olla pyhä ja puhdas. Täysin syntisinä saamme omistaa täyden puhtauden ja pyhyyden. Pitäisi olla hyvin yksinkertainen asia.
Tämähän on juuri Lutherin suurin löytö. ”Samalla kertaa syntinen ja vanhurskas.” Tämän lauseen kun käsittää oikein, niin sehän tuottaa valtavan ilon. Väärin käsitettynä pelkkää masennusta. kristityn suurin taistelu ja vaikeus on uskon kautta omistaa Jumalan vanhurskaus , Silloinkin kun ei koe mitään muuta kuin omaa syntisyyttään. Siksi vanhurskas kaipaa saada kuulla sitä, että Jumala antaa Jeesuksen tähden kaikki synnit anteeksi. Uudelleen ja uudelleen hän palaa alkupisteeseen. Vanhurskaalle jumalanpalveluksessa julistettu synninpäästö on aina yhtä tarpeellinen.
Jumalan vanhurskaudessa elävä elää yhtä aikaa kahta todellisuutta. Omaa surkeaa syntisyyttään ja aivan valtavaa iloa siitä, että on rakastettu Jumalan lapsi juuri tämmöisenään. Saan omistaa koko Jumalan vanhurskauden. Miksi siis murehtisin sitä etten itse voi tehdä asialle mitään, kun Herrani on jo hoitanut nämä asiat puolestani.
Kyse on siitä mihin tässä katseemme suuntaamme. Jäämmekö murehtimaan sitä ettemme voi vapauttaa itseämme synnin kahleista. Jumala kuitenkin tietää ihan tarkkaan sen, että se mitä Jeesus on puolestamme tehnyt riittää.
Siispä täydellinen syntisyyteni antaa minulle mahdollisuuden omistaa sovituksen tähden täydellisen pyhyyden ja puhtauden. Pyhyyden joka ei ole omaani , mutta jonka saa omistaa omanani. Pyhyyden jota en itsessäni kykene näkemään, mutta silti uskolla sen saan omistaa. Lupaahan sana, että Jumala vanhurskauttaa syntisen armosta.
Armo kuuluu juuri sille, joka ei kykene tekemään itse yhtään mitään vapautuakseen. Tämä Jumalan armo on käsittämättömän suuri. Mitä enemmän siihen tutustuu, niin sitä enemmän sitä ihmettelee. Moni ajattelee että saamme vain synnit anteeksi, mutta sana lupaa että tulemme kerran Hänen kaltaisikseen. Siinä on jokaisen vanhurskaan tulevaisuus ja toivo.
Virren sanoja lainatakseni: ”sydän hämmästyypi näissä ilo häissä”. Tuo Jumalan vanhurskauden asia on niin ihmeellinen että sisin oikein taipuu Jumalan ylistykseen ja sanat loppuu kesken. Valtava ilo sisimmässä alkaa kuplia kun tuota ihmeellistä Jumalan armoa ja rakkautta pohdiskelen. En tiedä mitään muuta asiaa, joka vastaavaa sisäistä iloa saa aikaan.
Pekka,
”Vanhurskauden käsite”? Vanhurskaus on Jumalalta ja lahja Häneltä jokaiselle joka Hänen tykönsä tulee. Eli vanhurskas on yhtäkuin täydellinen Jumalan edessä. Ilman Jumalan Pojan uskoa ihminen voi olla ”vain” hurskas, eli jumalinen ihmisten silmissä. Suomen kieli johdattaa tällaisen määrittelyyn. Jokaisen sanan takana on itse asia tai asiaa.
Kol.1:28, ”…asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
”Se joka itsessään tietää ja kokee olevansa täysin kelvoton saa Jumalan edessä olla pyhä ja puhdas.”
Uskova, Jumalan vanhurskauttama kokee ja tietää olevansa täysin pyhä ja puhdas Jumalalle. Koska kaikki entinen on pyyhitty pois Kristuksen työn tähden. Uskoontulo ei koske lihaa ja sielullisuuttamme tai ymmärryskykyämme/älykkyyttämme, eli tunteitamme. Siksi ne on kuoletettava, alistettava uudestisyntyneelle hengellemme.
Lihan ominaisuuksien korostamisella ja huomioonottamisella pyritään lohduttamaan muotojumalisuuttakin ja hyväksymään esimerkiksi sakramentaalisen opin mukaan tai jopa varassa vaeltavia, että ”kaikkihan me erehdymme, lankeammekin ..” Tämä on ”toiminut” mm. Katolisen kirkon papiston harjoittamien luonnottomuuksien ymmärtämisessä. Eli ei ole edes tiedossa, että Raamattu kehottaa muunmuassa: ””Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. Ja pahaa vastustetaan ja siitä ja sitä paetaan, sekä: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Lutherin ”löytö” on liha, jonka hoitoon hän kehotti ja opetti monin kyseenalaisin tavoin. Uskoontulleen sisimmässä Jumala Henkensä kautta vaikuttaa halun pyrkiä pyhitykseen. Eli omaksua Raamatun opetus sellaisenaan kuin se on kirjoitettu. Jo ensimmäisiä paikallisia seurakuntia Jeesus nuhteli ja kehotti parannukseen, johon ihmisen puolelta tarvitaan vain halu. Lopun varmaan tiedätkin.
Todellakin, Armo on heikon ja vahvan turva ja Voima. Inhimillisesti vahvan on tultava heikoksi, tullakseen vahvaksi, viisaaksi.
Mikähän liene se kyseenalainen keino, jos ei armovälineet käy syntiä vastaan niin ei ole muutakaan keinoa, aivan kuten Luther hyvin opetti.
Otan pari Lutherin ”keinoa”:
Luther ymmärsi hyvin, että lihaa tulee hoitaa.
Jos oma vaimo osoittaa haluttomuutta aviolliseen yhdyselämään, voi oman lihansa hoidattaa vaikka piikatytön kanssa.
Aran omantunnon Luther kehotti ”tee lujasti syntiä ja / mutta rukoile paljon.
Ehdotonta ja rehellisyyttä Luther kehotti tarpeentullen karttamaan, koskapa mitä haittaa on harmittomasta valehtelusta erilaisiin tarpeisiin.
Ei ole ”armonvälineitä”. On vain suora yhteys esiripun, hänen ristinkuolemansa kautta kaikkein pyhimpään, eli Isän sydämelle. Tuo vapaa, suora pääsy Isän sydämelle on kaikilla uskoontulleilla. Eli uskonelämä ei ole välineellistetty, vaan se on näkymättömiä, mutta näkyviä, ikuisia, ikuisuuteen johtavia asioita.
Kaikkeen edelliseen on toistuva opetus Raamatussa. Ellet niitä löydä, menen niihin kohtiin.
Armonvälineet ovat symboleita. Niin ovat sanatkin – myös Raamatun sanat. Kenties on mahdollista saavuttaa yhteys Jumalaan ohi näiden symbolien, mutta uskoakseni vasta sitten, kun se on ensin löydetty niiden kautta.
Martti,
Vaikuttaa viisaalta ja yli miljardin kannattama asia, tuo sakramentaalinen löytäminen, mutta väitteenä perätön….. jos Raamattu, Jeesuksen Evankeliumi on perusta. Sinun kannattaa mainita, että mistä perusteesta on kysymys, niin ei synny tarpeettomia väittelyjä.
Sanojen symbolifunktiosta annan esimerkin: ’esilohenda lya Tate Kalunga’ on monelle vain rivi kirjaimia – tai lausuttuna äänteitä. Niille, joille kyseinen symbolijärjestelmä – kieli – on tuttu, sanonnalla on tärkeä merkitys. Sama pätee muihinkin symboleihin. Ne tunteville, symbolit ovat totta, muille käsittämättömiä.
Sen verran vaan vielä, että kenen tahansa suusta irralliset lausahdukset voidaan saada näyttämään hassuilta. Keskiajan historia tietää myös kertoa, kuinka uudestikastajien keskuudessa vallitsi ”lihallinen vapaus” kuudennen käskyn valossa, enkä ihmettele sitä, jos pohja on rikottu. Mutta mehän elämme tätä hetkeä ja kysymys on meistä nyt.
Kristinuskon siemenet kylvettiin ristillä, siis kidutuksen ja tuskan paikassa. Siksi on syyllistettävä kaikki ihmiset tuohon hirveään tekoon. Mikä sen parempi kuin synti. Sitä sitten maksamme koko elinaikamme, sekä konkreettisesti kirkon jäsenenä, että hengellisesti.
Jeesus kyllä itse sanoo, että hän toi synnin maailmaan, mutta ette te sitäkään ole lukeneet.
Miten sellainen, joka itse tuo synnin, voi sen anteeksi antaa.
Joh 15:22 Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi ollut syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänä puolustauisvat.
Koska laki oli vallitsevana, oli väärin teko sama kuin lain rikkomus. Syntiä ei siis ilmeisesti ollut.
Siis heillä ja meillä ei ole millä itseämme puolustaa, kun kaikki olemme syntisiä. Vain Jeesus Kristus on ainoa puolustajamme, vieläpä monen ihmetykseksi kasteen ja uskon kautta.
”Syntisyys”
Mistä johtuu ettei lut. Kirkossa ymmärretä syntikäsitettä? Raamattu puhuu selkeästi miehen ja naisen välisestä avioliitosta.
Kirkon johtajat eivät ole reakoineet keskusteluun vaan vaikenevat aiheesta. Vaikenemalla antavat .hiljaisen hyväksynnän kipeseen aiheeseen.
Raamattu antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiin.
jos vain viitsimme tutkia.
Synti on paljon laajempi ja syvällisempi asia kuin sukupuolisiveellisyyden kysymykset.
Olemme siirtyneet ratiolaalisen argumentaation (yli)korostamisesta kokemusten ja tunteiden ylikorostamiseen. Aikamme haluaa ihmisten kokevan itsensä hyviksiksi siitä huolimatta, että meissä on pahuutta(kin) – mitä emme haluiais myöntää.
Sen vuoksi ajatus, saati puhe, ihmisen syntisyydestä loukkaa meitä, siis ikäänkuin ”hyökkää” hyviksenä olemisen kokemustoiveitamme vastaan. Niinpä aikamme korvaa syntisyyden jollain kaunistelevalla ilmaisulla – vähän kuin politiikassakin on tapana. Kristillinen puhe armosta taas jää miellyttävänä kokemusta mahdollistavana jäljelle – mutta sekin sisällöltää vääritettynä: armo on hyväksyntää (eli ”sormien läpi katsomisena”).
Minä ylistin ja ylistän Jumalan ihmeellistä armoa. Kummasti se laittaa monet kirjoittamaan pyhityksestä, joka on aivan eri asia. Hei kun Jumalan valtava armo ja rakkaus sotketaan pyhitykseen, niin ilo katoaa. Sillä se kääntää mielemme itseemme ja vajavaiseen pyhitykseemme. Jopa syntisyyteemme. Sen sijaan että iloisisimme siitä pyhityksestä jonka Jeesus on meille jo hankkinut.
Hän sanoi pyhittävänsä itsensä, jotta myös me olemme pyhitetyt hänessä. Tiedän hyvin miten vaikea taito on omistaa armo ja olla pelkästään Jumalan armon varassa. Joten en ihmettele sitä, ettei sanomani mene parille. Jumalan armo kun menee meidän käsityskykymme ulkopuolelle. Nimittäin sen suuruudessa. Siitä voi iloita vain hetken ja sitten mieli kääntää ajatuksemme omiin mahdottomuuksiin. Tuohon taivaalliseen iloon pääsyä odottelen. Sillä siellä vasta armon pääsee elämään todeksi jatkuvasti ja kokonaisvaltaisesti.
Pekka
En katso liioittelevani, että ymmärsin sinun tarkoittavan minua. Mutta sinä et ollenkaan ymmärtänyt, että painotin, että pyhitystä voi tapahtua, onnistuu, vain Armon alla. Ei pyhitys ole ihmisen teko, niinkuin ei ole uskoontulokaan. Pyhitys ei ole yrittämistä vaan antautumista, eli sallia Jumalan työskennellä meissä.
Kun ihminen haluaa tulla uskoon, päästä Armon alle, Jumala on tässä ”prosessissa” mukana. Minun kohdallani se huipentui 10-vuotiaana, kun lapsenuskoni siirtyi henkilökohtaiseksi Jeesuksen jokapäiväiseksi seuraamiseksi tähän päivään asti.
Pekka, kaikki on Jumalan Armoa ja sen johdosta, sen voimasta, sen alla tapahtuu koko matka taivaaseen. Siksi haluan kertoa uskoontulosta ja olen kiinnostunut toisten uskoontulosta, koska tämä Armon alle pääsy on valtavin asia jokaisen elämässä ja täytyy tapahtua ennen kuolemaa, tietoisesti.
”Tiedän hyvin miten vaikea taito on omistaa armo ja olla pelkästään Jumalan armon varassa. Joten en ihmettele sitä, ettei sanomani mene parille.”
Uskoontulo, uskossa vaellus ei ole ”taitolaji”, vaan se Voimalaji, mutta ei omassa voimassa. ”Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi”
Martti Pentti 30.03.2023 21:24
”Synti on paljon laajempi ja syvällisempi asia kuin sukupuolisiveellisyyden kysymykset.”
Esimerkiksi minä otan aina esille, että synti on ero Jumalasta ja synnin hedelmiä ovat teot, jotka viestittävät tästä statuksesta.
Synti ei sanana ole millään muotoa vaikuttava tekijä oikeusnäkökulmasta, vaan lainrikkominen, kuten rikollisuus; varastaminen, petokset, väärät todistukset, kunnianloukkaukset, lahjusten ottaminen, rasismi, murhat, kidutukset , lasten hyäksikäyttö, vihapuhe, muutamia mainitakseni.
Jokainen normaali ihminen pystyy välttämään noiden tekemistä, ei se ole ollenkaan vaikeaa.
Syntiä ei kuulemma kukaan voi olla tekemättä……- jos ei voi, niin tekee sitten. Eihän synnistä voi luopua, jos sitä ei ensin tee. Ja mikäli itsensä turmeleminen synnin teossa menee niin pitkälle, ettei enää pysty luopumaan, kuten vaikka huumeet. Niin kuolee sitten, kuolema on palastus helvetilliselle ololle.
Meillä on vapaus valita.
Meidän uskonnossa on tietysti rasismia, kunnianloukkauksia, vääriä todistukisa, ja väärää syyttämistä, vihapuhetta, valehtelua, ja vähemmistön sortoa, toisen kulttuurin elementtien käyttämistä ja omimista, sen identiteetin ja älyllisen omaisuuden riistamistä, ja muuttamista omaksi hyödyksi, siis paljon syntiä, saastaisia tekoja, ja laittomuutta.
Toistaiseksi vastapuoli on ollut armollinen, eikä ole nostanut syytteitä, ehkä he odottavat, että kristityt huomaavat ihan itse ja korjaavat itsensä. Todellisuus voi kuitenkin olla sitä, että tekin kuolette syntienne kanssa, koska Jeesus ei voi noista pelastaa, jos ei ota yksin syytä päällensä, ja tuskin ottaa, koska on kuollut ja eläissään sanoi, että se on pehempi sille, kenen kautta se tulee, sille olis parempi, että ei olisi syntynytkään. Kuten oikein onkin, siitä näkökulmasta, että kullekkin tekojensa mukaan.
Näin se Jeesus toi teille synnin.