Syntyvyyden sukellus on Suomen suurin kriisi. Näin Helsingin Sanomat otsikoi artikkelin, johon on haastateltu Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherusta (HS 26.3.). Haastattelu on täydennystä edellisen päivän artikkeliin, jossa osoitetaan, että nykyisellä syntyvyydellä suomalaistaustaisten määrä vähenee sadassa vuodessa viidestä miljoonasta yhteen miljoonaan.
Artikkeleissa todetaan samoja asioita, joita aiemmin esimerkiksi vakuutusyhtiö Varman Risto Murto on tuonut esille. Huoltosuhteen heikentyessä ja tekijöiden vähentyessä kuorma kasvaa ja rakenteet hapertuvat. Tällä on suuri vaikutus eläkejärjestelmään, vanhusten hoitoon ja yleensä hyvinvointivaltioon.
Artikkelin kolmas osa, tutkimusprofessori Anna Rotkirchin haastattelu ilmestyi tänään (27.3.). Rotkirchin mukaan syntyvyyden lasku näyttää johtuvan siitä, että esikoisia syntyy vähemmän. Siksi juuri esikoisiin kannattaa panostaa. Samalla hän toteaa, että suurperheiden panos on edelleen keskeinen. Hän listaa mahdollisia syitä syntyvyyden laskuun: älylaitteiden käyttö, poliittinen polarisaatio, synnyttäneiden korkea keski-ikä, lisäksi lapsi nähdään ”ylimääräisenä epävarmuuspalikkana.” Älylaitteiden lisääntynyt käyttö haurastuttaa parisuhteita. Hauraammat parisuhteet eivät johda lapseen. Tämä viimeinen toteamus on minusta oleellinen. Siksi on edistettävä pysyviä parisuhteita.
Rotkirchin mukaan olisi kiinnitettävä huomiota hedelmällisyystietoisuuteen, elämänsuunnitteluun ja tulevaisuuden uskon vahvistamiseen. Tähän asti ”lisääntymisterveydellä” on tarkoitettu lähinnä raskauden estämistä tai keskeytystä.
_ _ _
Uutta Hesarin artikkeleissa ovat konkreettiset laskelmat suomalaistaustaisen väestön vähenemisestä vuosisadassa viidennekseen nykyisestä. Myös ulkomaalaistaustaisen väestön syntyvyys laskee, mutta on silti keskimäärin yli 2.
Joku voi todeta, ettei hätä ole tämän näköinen. Maahanmuutto korvaa suomalaisen väestön vähenemisen. Näin ei välttämättä ole, sillä syntyvyyden vähentyminen vuodesta 2011 lähtien on ollut globaali ilmiö. Maahanmuuttajia houkutellaan kaikkialle korvaamaan laskenutta syntyvyyttä. Lopulta myös maahanmuuton lähtömaissa syntyvyys alkaa laskea ja väestö vähentyä.
_ _ _
Tämä saattaa osoittautua ihmiskunnan pelastukseksi, sillä hallitsematon väestönkasvu ja sen myötä kasvanut luonnonvarojen liikakäyttö, saastuttaminen sekä hiilidioksidipäästöt uhkaavat vakavasti maapallon elämää. Hesarin graafin (26.3.) mukaan maapallon väkiluku saavuttaa huippunsa 10 miljardia vuonna 2085. Silloin on toteutunut liiaksikin Raamatun kehotus: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1 Moos 1:28).
Käännekohdan jälkeen ihmisten määrä alkaa nopeasti laskea muutamassa sadassa vuodessa teollista aikaa edeltäneelle tasolle miljardiin tai alle. Tuo käänne tulee olemaan ihmiskunnalle valtava kriisi. Kuinka sopeudutaan väestöromahdukseen? Mistä saadaan tekijät kaikkiin välttämättömiin töihin? Samalla se on valtava helpotus liikakansoituksesta kärsivässä maailmassa ja ihmiskunnan pelastus.
Dan Brownin trilleri Inferno (2013) käsittelee samaa asiaa. Kaavio suomalaisen laitoksen sivulla 201 (lähde: Reed Business Information 2008) esittää vuodesta 2000 kohtisuoraan ylös ampaisevia käyriä, jotka kuvaavat pohjoisen pallonpuoliskon pintalämpötilaa, väestöä, hiilidioksidipitoisuutta, BKT:ta, trooppisten sademetsien ja metsämaan katoa, sukupuuttoon kuolleita lajeja, moottoriajoneuvoja, vedenkulutusta, paperin kulutusta, kalastusalueiden käyttöä, otsonikatoa ja ulkomaisia sijoituksia.
Trillerissä ratkaisuksi on esitetty ihmisen kehittämä virus, joka tekee kolmanneksen ihmisistä hedelmättömiksi, minkä seurauksena syntyvyys laskee kolmanneksella. Reaalimaailmassa näyttää vuoden 2011 jälkeen käyneen samoin, tosin ilman hedelmättömyyttä aiheuttavaa virusta. Sattumalta Dan Brownin Inferno ilmestyi juuri globaalin syntyvyyden taitekohdassa 2013.
_ _ _
Syntyvyysluku 2,1 on tarpeen väestömäärän säilymiseksi samalla tasolla. Siitä kolmanneksen pienempi syntyvyysluku 1,4 merkitsee selvää laskusuuntaa. Suomen nykyinen syntyvyysluku 1,25 tarkoittaa vielä jyrkempää laskua. Ihmiskunnan vähentyessä on toivoa luonnolle tuhoisien kehityslinjojen kääntymisestä.
Mieleeni nousee Ilmestyskirjan jae ”Katso, uudeksi minä teen kaikki” (Ilm 21:5), sekä Raamatun näkymä kaiken uudeksi luomisesta laajan tuhon jälkeen. Paavali tuo esille koko luomakunnan hartaan ikävöinnin: ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.” (Room 8:19). Nykyisessä maailmassa on mahdollista nähdä, mitä Paavalin sanat voivat tarkoittaa: Luomakunta kärsii ihmisen ahneen piittaamattomuuden, itsekkyyden ja synnin vuoksi. Voisiko uusi ihminen elää rinnakkain muun luomakunnan kanssa sitä varjellen ja kunnioittaen, kuten Jumala luomisessa tarkoitti: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1 Moos 2:15).
_ _ _
Palaan vielä tarkastelemaan Suomen väestökehitystä. Hesarin artikkelissa 25.3. L&T:n entinen toimitusjohtaja Heikki Bergholm laskee, että suomalaistaustaisten (= vähintään toinen vanhempi on suomalaistaustainen) määrä vuonna 2117 olisi n. 1,5 miljoonaa. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch arvioi puolestaan suomalaistaustaisten vähenevän vieläkin nopeammin. Hänen mukaansa heitä olisi vuonna 2093, siis 70 vuoden päästä 1,57 miljoonaa. Tilastokeskus ei arvioi eri väestöryhmien syntyvyyden ja väkimäärän kehitystä.
Itse totean, että suomalaistaustaisessa ja maahanmuuttajataustaisessa väestössä on syntyvyydeltään erilaisia ryhmiä. Muslimien keskuudessa perheet ovat usein suuria ja syntyvyysluku keskimääräistä korkeampi. Jos syntyvyysluku on esimerkiksi 2,5, saisivat 100 000 äidin naispuoliset jälkeläiset kolmen sukupolven kuluttua noin 400 000 lasta.
Sama voidaan todeta niiden suomalaistaustaisten ryhmien kohdalla, joilla on usein suuret perheet. Esimerkiksi joidenkin herätysliikkeisiin kuuluvien perheissä 10 lasta tai enemmän on ollut melko tavallinen lapsiluku. Tosin myös näiden perheiden lapsimäärä on alkanut laskea. Jos 50 000 herätysliikkeisiin kuuluvan äidin syntyvyysluku on 3, olisi äideillä kolmen sukupolven kuluttua noin 340 000 lasta.
Tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon sitä, että osa lapsista irtautuu perinteestä ja suuresta lapsiluvusta. Joka tapauksessa laskelma osoittaa, mitä merkitsee Raamatun sana: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (2 Moos 20:12). Vanhempien kunnioitus näkyisi esimerkiksi uskonnollisen tradition välittämisenä ja suuren perheen ihanteena sekä vanhoista vanhemmista huolehtimisena, mikä kannustaisi korkeaan lapsilukuun.
_ _ _
Mitä edellisestä seuraisi?
+ Luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee matalan syntyvyyden, maallistumisen ja kirkosta eroamisen sekä kastettujen osuuden laskun kautta. Jos suomalaistaustaisten määrä on vuoteen 2100 mennessä laskenut Anna Rotkirchin esittämällä tavalla noin 1,5 miljoonaan ja heistä on enemmistö maallistuneita ja kirkkoon kuulumattomia, on kirkon jäsenten osuus väestöstä laskenut esimerkiksi neljännekseen. Tällöin kirkon jäsenmäärä saattaisi olla noin 350 000? Suomessa oli tuon verran asukkaita Isonvihan päätyttyä 1700-luvun alkukymmeninä ja kaksi hiippakuntaa, Turku ja Porvoo (Viipuri oli menetetty Venäjälle).
Mitä muita mahdollisia kehityskulkuja voisi olla?
a) Niiden ryhmien osuus väestössä kasvaa, jotka sitoutuvat sukupolvesta toiseen uskonnolliseen katsomukseen, perhearvoihin ja keskimääräistä suurempaan lapsilukuun. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi muslimit, katolilaiset ja herätyskristityt. Sitoutuneita kristittyjä ja muihin uskontoihin kuuluvia voisikin olla enemmistö väestöstä?
b) Kirkko saa uudenlaisen aktiivisen yhteyden lapsiperheisiin ja maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin tarjoamalla evankeliumia ja yhteyttä Jeesukseen. Maahanmuuttajia integroituu seurakuntiin, jotka ottavat toiminnassaan huomioon monikielisyyden ja monikulttuurisuuden. Lapsiperheiden mukaan saaminen kirkon toimintaan edellyttää, että sanomalla ja yhteisöllä on merkitystä elämän kantavana perustana. Tulevat kriisit lisäävät kiinnostusta kristinuskon tuomaan merkityksellisyyteen ja toivoon.
c) Seurakunnat tarjoavat konkreettista tukea yhteiskunnan tuen ja hoivan ulkopuolelle pudonneille vanhuksille ja yksinäisille ryhmäkotien muodossa. Seurakuntien kouluissa vallitsee koulurauha ja annetaan uskontokasvatusta muun korkeatasoisen opetuksen rinnalla. Kristilliset koulut ovat väylä korkeakoulutukseen (vrt. Iso-Britannia). Tämä lisää kirkon vetovoimaa.
d) Yhteiskunnan palvelulupaukset hyvinvoinnin takaamisesta ovat rapautuneet huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Yhteisön ja perheen merkitys on kasvanut, parisuhteisiin sitoudutaan vahvasti. Hoivaa annetaan sukupolvien yli. Kirkko tukee parisuhteeseen sitoutumista ja lasten kasvatusta.
Ihmiskunta ja varsinkin länsimainen post-kristillinen maailma on laajasti luopumuksen tilassa ja henki on hajaannuksen ja pelon vallassa… On, kuin joku ohjaisi ihmisiä, vastustamaan laajasti Kristusta ja hylkäämään sen Kallion minkä varassa koko länsimainen sivilisaatio on menestynyt…
Danielin kirjan lopussa on erikoinen ilmestys ja profetia, jossa Ihmisen Pojan kaltainen kertoo Danielille maailman viimeisestä valtakunnasta, joka pyrkii muuttamaan kaikki Jumalan säätämät ajat ja lait. Tämän päivän uutisia kun seuraa, niin ei voi kuin hämmentyneenä seurata, kuinka nopeasti ja kiivaasti maailman henki pyrkii hylkäämään Luojan… Ennenkuin Jumala tulee ottamaan siltä vallan pois.…
Hän vastasi näin: (Danielille) ”Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.
Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.”
Daniel 7:23-26
Maapallon kannalta on erittäin myönteistä, että väestönkasvu saadaan kääntymään jyrkästi alaspäin.
Jep, n.100 vuoden päästä, koko Telluksen väki on vaihtunut, kuinka paljon uusia ihmisiä on silloin? Nyt ajatellaan, että liikaa, mutta saattaa tulla joku mullistus, niin että väki vähenee rajusti… Toivotaan, etteivät nuoret ihmiset pelon tähden jätä lisääntymistä… Kristittyjen lisääntyminen ainakin olisi siunaus maailmalle.
Nuoret ovat ihan hyvästä syystä peloissaan elinympäristöstämme ja maapallon tulevaisuudesta, meidän vanhojenkin pitäisi olla.
Mrs Middleage on (vähän kevyemmällä otteella) löytänyt myönteisen näkökulman syntyvyyden laskuun. En väheksy vakavia pohdintoja, mutta on virkistävää lukea erilaisia juttuja samasta aiheesta. Liitän linkin, jos osaan.
https://mrsmiddleage.wordpress.com/author/mrsmiddleage/
Tämä oli hyvä, kiitos linkistä!
Elintason nousu on lisännyt väkimäärää, mikä on lisännyt luonnon törkeää riistämistä. Ihmispopulaation väheneminen on tervetullut muutos. Sodat (miesten mieletöntä imbesilliyttä) ) eivät ole loppuneet, eivätkä lopu. Miehistä ei siis ole vastuullisiksi vanhemmiksi. Kuka haluaa synnyttää lapsensa tykin ruoaksi, pakolaisiksi, tai raiskattaviksi.
Suurimpia syitä syntyvyyden laskuun ovat: epävarmuus tulevaisuudesta (Suomen ja maailman mittakaavassa), muuttunut elämäntapa (opiskellaan pitempään, eletään sinkkuina jne), kaupungistuminen (suurin osa nuorista aikuisista elää kaupungeissa, liittyy elämäntapaan) sekä sukupolviajattelun katoaminen (ei nähdä tärkeänä suvun jatkumista). Ongelman kokonaisuus ei liity syntyvyyteen ja nuoriin aikuisiin vaan väestökehitykseen eli vanhusväestön määrän kasvuun.
Jokainen meistä tietää miten voisimme saavuttaa hyvän elämän. Jopa painoa saisi edes hiukan laskettua ja malttaisi käydä nukkumaan ajoissa. Tarvitaan vain hiukan kurinalaisuutta ja ponnisteluja jonkin tason saavuttamiseksi. Silti olemme laiskoja ja mukavuuden haluisia ja ennen kaikkea haluamme olla vapaita.
Liikunta, hyvä ravinto, riittävä lepo ja elämän tasapaino luo edellytykset hyvälle elämälle. Syömme silti liikaa ja liikumme liian vähän. Elämämme on epäsäännöllistä ja antaudumme mieltä hämmentävien esitysten katsomiseen. Lukemattomin tavoin toimimme vastoin juuri sitä mihin kaikin voimin tulisi pyrkiä. Valitettavasti on näin että kun hyvinvointi kasvaa, kasvaa myös mukavuudenhalu. On yhä vaikeampi suostua kurinalaisesti pitämään omasta hyvinvoinnista huolta. Varsinkin kun tulee vastoinkäymisiä. ja niitä tulee varmasti eteen.
Monet kukoistavat kulttuurit ovat jotenkin oudolla tavalla kadonneet, juuri silloin, kun ovat olleet kukoistuksensa huipulla. Ehkä syy on tuossa?
Vastaava kehityskulku on nähtävissä myös omassa maassamme. On monia joiden mielestä ponnistelua oman hyvinvoinnin turvaamiseksi ei tarvita. koska yhteiskuntaa hoitaa . Ketään kun ei jätetä. Ei edes meitä, jotka vain nautiskelemme elämästä toisten raataessa. Jossain vaiheessa tulee väkisin eteen kestämätön tilanne ja koko systeemi romahtaa. Raatajia ei enää synny.
Syntyvyyden väheneminen merkitsee sitä, ettei nyt syntyvien ikääntyessä ole enää ketään maksamassa heidän eläkkeitään, eikä hoitamassa heitä vanhuudessa. Maan puolustukseenkaan ei löydy riittävää reserviä, joten maamme ei voi pysyä edes itsenäisenä tulevina vuosikymmeninä. Romahdus on jossain vaiheessa edessä.
Kirkon tilanne on vielä huonompi. Se romahtaa ensin. Nyt olisi viisasta katsoa tilannetta vaikka 20 vuoden päähän. Mikä silloin on tilanne ja toimia nyt sen mukaisesti. Tulisi pyrkiä säilyttämään ne toiminnat vahvoina, jotka silloin tulevat olemaan vielä voimissaan ja vähentää tukea niille toimintamuodoille, joita silloin ei enää ole. Näin kirkko pysyisi toimintakykyisenä. Mikäli nyt käytämme juustohöylää kaikkeen, niin siitä seuraa se, että ruokimme turhaan niitä toimintoja joista on pakko kuitenkin luopua ja heikennetään niitä toimialoja joiden varassa kirkko elää tlevaisuudessa.
Pekka osuu kipeästi oikeaan, kaikki tietävät kyllä mikä on hyvää, mutta, kuitenkaan emme tee kuten tiedämme, vaan menemme piiloon lauseen taakse: ”Riittää, kun ihminen tekee parhaansa”
Tuon lauseen taakse voi piiloutua vain synnin sokaisema ihminen. Synnin tunnustaminen ei edes käy mielessä. (1.Joh.5:17)
Kerran keskustelin ystäväni kanssa sodista ja ihmisen hyvyydestä, jota epäilin vakavasti. Ystäväni lopulta kiivastui puolustamaan itseään ja lausui: ”Jos jokainen ihminen olisi kuin minä, niin maailmassa ei olisi yhtään sotaa…”
Omahyväisyys, itsekeskeisyys ja ylpeys käyvät ihmiskunnan lankeemuksen edellä. Ei tarvitse katsoa kuin peiliin, niin syyt maailman hätään löytyvät. Kaikki ihmiset elävät ilman Jumalan Vanhurskautta.
Sotaa voi vastustaa kiivaasti silloin, kun ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja oma henki ei ole vaarassa. Aika harvassa on ne ihmiset, jotka luopuisivat oikeudestaan ihmisarvoiseen elämään, jos sodalla voisi sen estää.