Jokainen Euroopan 508 miljoonasta kansalaisesta käyttää keskimäärin 198 kertakäyttöistä kevytmuovipussia vuodessa. Tosin meillä Suomessa vuotuinen keskiarvo on Euroopan komission laskelmien mukaan vain 80 muovikassia henkilöä kohden.
Vaikka Suomessa muovikassien kulutus on alhaista, koskettaa muovijäteongelma meitä kaikkia. Muovijäte aiheuttaa suurta vahinkoa ympäristölle. Kelluva muovijäte uhkaa merten ekosysteemejä.
Aikaisemmin luultiin merissä olevien tai rannalle ajautuvien roskien koostuvan muutamista muovinpalasista, jotka ajan kuluessa maatuvat. Kuitenkin monet muoveista eivät maadu, vaan vain hajoavat pienemmiksi palasiksi. Onpa keskelle Tyyntä valtamerta kertynyt Teksasin kokoinen jätelautta – maailman ensimmäinen ihmisen aikaansaama jätemanner.
Hajonneet muovinpalaset päätyvät meressä elävien tai siitä ravintonsa saavien eläinten ravinnoksi ja tätä kautta lopulta myös meidän ruokapöytiimme. Asiaa on tutkittu suomalaisvoimin merentutkimusalus Arandalla. Meren muovijätehiukkaset sitovat itseensä jopa miljoonakertaisia määriä ympäristömyrkkyjä itse meriveteen verrattuna. Ei siis ihme, että osalle Itämeren kaloista on jo asetettu syöntirajoituksia.
Muovikassien ympäristöhaitat on huomioitu myös Euroopan unionissa. Komission aiheesta laatima vihreä kirja sekä Euroopan parlamentin kannanotto korostavat, että ongelman taustalla olevan muun muassa EU:n jätelainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano.
Koska muovijätteestä kierrätetään nykyisin vain 25 prosenttia, jää sen kierrätyksen taloudellinen potentiaali hyödyntämättä. Soveltamalla EU:n jätelainsäädäntöä täysimääräisesti voitaisiin laskelmien mukaan säästää jopa useita kymmeniä miljardeja euroja vuodessa.
Monissa EU-maissa on jo käytössä rajoitteita ja erityisveroja muovipusseille. Nyt kuriin halutaan etenkin ilmaiset ohutmuovipussit. Euroopan parlamentti vaatii niiden käytön kieltämistä vuoteen 2020 mennessä. Parlamentti esittää myös keräämis- ja lajittelutavoitteita, pakollisia kierrätettävyysvaatimuksia sekä keräyksen, lajittelun ja yleisen jätehuollon vaatimusten yhdenmukaistamista.
Parlamentti on pyytänyt komissiota tekemään tämän vuoden loppuun mennessä ehdotuksia, joilla lopetettaisiin kierrätettävän ja talteen otettavan jätteen vieminen kaatopaikalle vuoteen 2020 mennessä ja vähennettäisiin näin muovien polttamista.
Olisi ajateltava vieläkin kunnianhimoisemmin: miksemme kartoittaisi mahdollisuuksia toimia YK:ssa kansainvälisen merten muovisopimuksen alullepanijana?
Koska olemme, mitä syömme, luulisi asian kiinnostavan meistä jokaista. Puolustamme mielellämme lemmikkieläintemme oikeuksia, mutta harva tulee ajatelleeksi, että peräti 94 prosenttia Pohjanmeren linnuista kärsii muovijätteistä vatsalaukussa. Kalojen syömän muovin sitomien ympäristömyrkkyjen ravintoarvoista tuskin kukaan rupeaa väittelemään. Kaikkein vaarallisimmat muovit olisi poistettava Euroopan markkinoilta kokonaan.
Seuraavan kerran kaupan kassalla muovipussia valitessasi kannattaa pohtia, paitsi abstraktisti Herran luoman luomakunnan kunnioittamista, myös konkreettisesti sitä, missä vaiheessa kassi päätyy osaksi ravintoketjua. Lopulta ehkä sinunkin vatsaasi!
Olisipa helppo vaihtaa hedelmätiskien muovipussit paperipusseihin. Mistähän homma on kiinni?
Citymarketista sai ostaa läpinäkyviä ja hengittäviä kangaspusseja hedelmiä varten. Tarra irtoaa siitä helposti.
Kiitos blogista, taas opin uutta.
Onkohan tuo niin yksioikoista.
Öljyperäiset muovipussit kiertävät kotitalouksissa useimmiten roskapusseiksi ja sitä kautta sähköksi ja lämmöksi polttolaitoksissa, missä roskia poltetaan hallitusti riittävän korkeassa lämpötilassa.
Paperipussien tuottaminen kuluttaa energiaa enemmän kuin muovipussien valmistaminen.
Ohutmuovipussit ovat kauppakasseina Suomessa harvinaisia, mutta sitäkin enemmän niitä käytetään hedelmäpusseina. Nuo hedelmäpussit ovat liian pieniä roskapusseiksi, joten useimmat päätynevät ilman jatkokäyttöä energia- tai sekajätteeseen, riippuen paikkakunnan jätehuoltokäytännöstä.
Ohutmuovipussi kelpaa kyllä hyvin koirankakkapussiksi, mutta juuri siinä piilee luontoon joutumisen riski. Kevyt pussi lähtee helposti lentoon, jos se ei ole riittävän syvällä taskussa.
Veikko Vennamo v. 1978: ” Paras mies presidentiksi”.
Blogisti ja ehdokas piispanvaalissa kysyy, millä perusteella vaalissa pitäisi äänestää, ja vastaa itselleen ettei äänestyspäätöstä tulisi tehdä yhden asian perusteella.
Ei kuitenkaan tarvitse lukea edes rivien välistä kun kirjoituksesta käy selvästi ilmi, että äänestyspäätös tulisi tehdä avioliittonäkemyksen mukaisesti ja hiippakuntaan tulisi valita samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä vastustava piispa.
Arvelen Särkiön kuitenkin tietävän, että piispainkokous, jonka äänivallattomana jäsenenä hänkin on toiminut, on linjannut ettei tätä kiistaa ratkaista jakamalla papeille rangaistuksia. Tämä on johtanut kirkossa de facto ratkaisuun, jonka mukaan papit saavat oman tuntonsa mukaisesti vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä tuomiokapitulit puutu näihin vihkimisiin.
Tuskin Särkiökään kuvittelee rakentavansa Mikkelin hiippakuntaan konservatiivista linnaketta, joka taistelisi nykypäivän todellisuutta vastaan. Tosin kyllähän se varmasti edistäisi mielikuvaa ikääntyvän ja vähenevän väestön hiippakuntana kuten Särkiö kirjoituksessaan maalaa.
Minulle avioliittokysymys ei ole ainoa eikä edes ensimmäinen asia, vaan yhtenäisyyden vaaliminen ja seurakuntien tukeminen niiden perustehtävässä kuten piispan tehtäviin kuuluu.
Hyvä tietää, ja kiitän blogistia vastauksesta. Näkökulma, jolla avioliittoasiaa blogissa käsiteltiin, oli omiaan herättämään epäilyksiä.
Yhtenäisyyden vaaliminen tässä nimenomaisessa asiassa on herkkä kysymys, jossa nostan hattua piispa Matti Revolle joka on omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan huolimatta toiminut kompromissia hakevalla tavalla.
Yhtenäisyyttä ei saavuteta kummallakaan ääripäällä. Sitä ei saavuteta syyllistämällä pappeja homofoobikoiksi. Eikä sitä saavuteta vetoamalla kirkolliskokouksen päätöksiin ja konservatiiviseen raamatuntulkintaa.
Ainoa yhtenäisyyttä vaaliva lähestymistapa on myöntää se tosiasia, että koko kirkkoa ei asiassa voi pakottaa yksimielisyyyteen. Yhtenäisyys löytyy tekemällä kompromissi, johon kumpikaan osapuoli ei ole valmis, mutta jolla kirkko pääsee asiassa eteenpäin.
Tämä Pekan periaate on juuri se, jonka tähden Pekka on hyvä valinta.