Kun aamulla herään, tulee joku asia mielenpäälle ja uhraan asian tärkeydestä johtuen hetken mietiskelyn. Tänä aamuna se oli: Syrjintärikos. Meillähän on uunituoreena mielessämme jonkin porukan ihmiskoe. He muuttivat nimensä johonkin etnisyyteen viittaavaksi ja hakivat oikeilla tiedoilla työpaikkoja. Yksikään ei päässyt edes haastatteluun, jos en väärin muista. Tässä oltiin siis pelimielessä syrjintärikoksen ainakin liepeillä. Toki työnantaja saa kai valita työntekijänsä?
Minä en ihan tarkkaan muista mitkä asiat kuuluvat syrjintärikoksen piiriin? Ainakin etninen tausta, ihonväri, uskonto tai poliittiset mielipiteet. HYVÄ ja tätä noudatetaan yhteiskunnassa ja yhteiskuntaan kuuluvassa kirkossa.
En tiedä onko käytäntönä, mutta jostain muistiini on tarttunut asia, ettei vaalisijaa saisi antaa enää vanhalla virkakannalla oleville kirkkoherran virkaa varten. Hmm, ei kai tässä vain täyttyisi syrjintärikoksen tuntomerkit? Juuri on todistettu monisanaisesti miten erilaiset virkakäsitykset eivät ole harhaoppia. Eikö siinä tehdä ennakkorangaistuksen tapaisia toimia rikoksesta, jota ei vielä ole tehty? Eikö seurakunnilla ole oikeus äänestää itselleen sellainen kirkkoherra, mitä haluavat?
Mielenkiintoinen kysymys. Maallikkotuntumalla sanoisin, että ei täytä syrjintärikoksen tunnusmerkkejä. Oletan, että avoimesti ja käytännön toimillaan naisten pappeutta vastustava henkilö voidaan ohittaa kirkkoherranvaalissa. Säännöt ovat mielestäni selvät, kirkko ei tee eroa mies- ja naispappien välillä.
Edellisen kappaleen jälkeen lukaisin asiasta Wikipediasta. Tämä vaikuttaa olennaiselta: ”… kirkolliskokous hyväksyi myös ponnen, jonka mukaan niillä, jotka vastustavat papinviran avaamista naisille, on edelleen oikeus tulla vihityksi pappisvirkaan ja nimitetyksi kirkon virkohin.”
Tuohan kyllä näyttäisi merkitsevän, että naispappeutta vastustavilla on oikeus kirkkoherran virkaan siinä missä muillakin.
Tuollaisessa tilanteessa voisi olla vaikeaa esittää pitävää näyttöä syrjinnästä. Virkamiesten valitsijoillakin on keinonsa junailla virkoihin mieleisiään henkilöitä. Näin ainakin kunnissa ja valtiolla, oletan että kirkossakin keinot löytyy.
Lauri Lahtinen: ”En tiedä onko käytäntönä, mutta jostain muistiini on tarttunut asia, ettei vaalisijaa saisi antaa enää vanhalla virkakannalla oleville kirkkoherran virkaa varten.”
Laurille voin sanoa, ettei häneen muistiinsa tarttunut asia ole käytäntönä. Tiedän sen siitä, kun vanhoillislestadiolainen herätysliike on edelleen ”vanhalla virkakannalla”, siellä ei siis hyväksytä naisen pappeutta. Vanhoillislestadiolaiset papit ovat kuitenkin niin ”fiksuja”, että he tekevät yhteistyötä, jopa alttarilla naispuolisten kolegojensa kanssa.
Kotiseurakuntani kirkkoherran vaalissa (v. 2015) yksi ehdokkaista oli vanhoillislestadiolainen, joten vaalisija on annettu silloin vanhalla virkakannalla olevalle. (ponsi on siis edelleen voimassa)
On tietenkin luonnollista, että sellaiselle ehdokkaalle, joka kieltäytyy jo etukäteen yhteistyöstä naiskollegojen kanssa, ei anneta vaalisijaa.
Oisko kumminkin rajatapaus? Mieleen tulee ketomus Raittiuskilpakirjoitus ajalta. Jonkin kerrotaan kirjoittaneen: Kun juoppo isä tulee juovuksissa kotiin, se ei riisu ja jos riisuukin, niin heittelee pitkin lattioita ja rähjää perheelleen. Kun raitis isä tulee juovuksissa kotiin, hän viikkaa vaattensa kappiin ja menee nätisti nukkumaan. Tihinen! Oletko ajatellut, että yhtä luonnollista on se toinen mielipide sellaisen omaavalle. Kumman luonnollinen on kunnioitettavaa ja toisen häpeällistä?
Lauri Lahtinen
Totesin, että on tietenkin luonnollista, että sellaiselle kirkkoherraehdokkaalle, joka kieltäytyy jo etukäteen yhteistyöstä naiskollegojen kanssa, ei anneta vaalisijaa. Tällä tarkoitin, että on turha valita sellaista kirkkoherraa, joka ei halua työskennellä naiskollegojensa kanssa. Sanavalintani oli ehkä huono, sillä jos oikein ymmärsin, niin olit käsittänyt, että arvioin kommentissani kahden mielipiteen luonnollisuutta.
Kommenttini tarkoitus oli vain selventää ja oikaista käsitystäsi: ”ettei vaalisijaa saisi antaa enää vanhalla virkakannalla oleville kirkkoherran virkaa varten.” Usein näissä ”pappisvirka” keskusteluissa kommentoidaan asioita puutteellisin tiedoin ja väärinkäsityksien perusteella. Seuraavassa lainaus piispainkokousen selonteosta:
Piispainkokouksen (12.09.2006) mielestä tämän ponnen tarkoituksena on :
· yleisellä tasolla todeta toiminnan vapaus kirkossa: naispappeuteen torjuvasti suhtautuvilla on edelleen mahdollisuus työskennellä kirkossa, tulla vihityiksi papiksi ja nimitetyiksi kirkon virkoihin.
Piispainkokouksen (12.09.2006) mielestä ponsi ymmärretään väärin :
· kun sen katsotaan antavan papille, muulle viranhaltijalle tai työntekijälle oikeuden olla tekemättä kaikilla tasoilla yhteistyötä toisen viranhaltijan kanssa. Ponnen perusteella ei voi kieltäytyä työtehtävistä.
Eiköhän edelläoleva selvennä asiaa.
Se on tietysti lahjakkuutta osata kirjoittaa pykälät niin, että tarvittaessa sitä voi tulkita niin tai näin. Vaikka näin on kirjoitettu, niin se piää lukea näin. Tälläisellä politiikalla on kuitenkin lyhyet jäljet. Näin sen olen näkemässä.
Johonkin kirjoittelin jo yli 10 vuotta sitten suurinpiirtein seuraavaa: Kirkon pitää rakentaa budjettinsa 60% kannatuksen varaan. Rahat eivät tule riittämään kaikkeen nykyiseen. Kiinteistöjä muyydään tai vuokrataan ulos vähäisen käytön takia. Vahemmat kirkot siirretään museoviraston hoitoon. Palkat riittävät piispoille ja kirkkoherroille, no joku sihteeri pitää olla.
Tihinen! Jäin vähän miettimää sitä onko jollain kirkkoherraksi pyrkivällä vaalilauseena: Sitten, jos valitaan, en tee sitä tai tätä? Eiköhän jokainen näytä karvansa vasta lujasti istuttuaan määrätylle pallille. Onko sillä merkitystä uskooko neitseestä syntymiseen tai ylösnousemukseen?
Käsittäkseni ei vaalisijoja enää jaeta, vaan tuomiokapituli toteaa kaikki kelpoisuusehdot täyttävät hakijat virkakelpoisiksi, ja näistä sitten valitaan sopivin ja/tai pätevin. Vanhanaikaisessa kansanvaalissa lienee olennaisin valintaperuste ehdokkaan mieluisuus, kun taas luottamuselin saattaa, ehkä valituskierrettä peläten, kiinnittää suurempaa huomiota pätevyyteen, so. opillisiin ansioihin, työkokemuksen laajuuteen yms. seikkoihin.
Lauri Lahtinen: ”Sitten, jos valitaan, en tee sitä tai tätä? ” Tuskinpa kenelläkään eo. lausetta on, mutta tiedän, että kirkkoherraksi pyrkiville esitetään kysymyksiä esim. suhtautumisesta ”naispappeuteen”.
Olin iloinen arkkipiispa Tapio Luoman linjauksesta, jossa hän selvensi kirkon kantaa pappisvirkaan. Asian luulisi ainakin kirkon jäsenille tulleen tällä selväksi. En halua enää jatkaa tätä keskustelua. Kiitos sinulle ja Hyvää joulua
Siis yksiselitteinen kanta nollasi ne 28, jotka laittoivat itsensä likoon. Eivät välttämättä niinkään itseään varten, vaan halusivat palvella suurempaa asiaa. He eivät uhonneet, vain pyysiväy ottamaan huomioon vähemmistöltä nayttävän kannan.
Hyvää joulua! Itsekullekkin säädylle ja samalla seimen äärellä voi miettiä, miksi me olemme täällä ja miksi hän tuli tänne?