Hyvä ja syvä
Koin syvän elämyksen kun otin uuden raamatun käteeni. Aloin lukemaan sitä alusta alkaen. Sen vihreät kannet olivat miellyttävät. Painoasu erinomainen. Se oli vironkielinen uusi laitos vuodelta 1999 ja painettu kolmisen vuotta sitten.
Tunnelma syveni jo karttoja katsellessani. Lapsuuden ja nuoruuden muistot täyttivät mieleni. Mielikuvat tulivat eläviksi. Omat tuntemukset ja patriarkkojen elämänkohtalot kulkivat sisäkkäin. Nuoruuden kokemukset ja Raamatun henkilöiden tuntemukset nivoutuivat toisiinsa.
Myös nuo muinaiset ihmiset olivat olleet lapsia. Myös heillä oli nuoruuden haaveensa. Myös heillä oli oma elämänsä edessään. Myös heillä oli työtä ja aherrusta. Myös he uurastivat ja kokivat mitä on olla ihminen. Myös heillä oli oma sukupolvien ketjunsa johon he jäsentyivät.
Oman asemani omassa ympäristössäni olin sijoittanut Raamatun tapahtumiin. Omat tunteeni heijastanut noiden entisten aikojen kokemuksiin. Raamatun maailma oli osa minun maailmaani ja osa minun elämääni, ajatuksiani, haaveitani.
Tuo elämysten maailma on syventynyt historiallisten opintojen myötä. Se on kasvanut, vahvistunut, voimistunut. Niin kuin puu kasvaessaan muodostaa uusia vuosikertoja, niin oma kehitykseni on tuonut mukanaan uusia ympyröitä elämän runkoon. Vuosien tutkistelujen myötä mukaan on tullut uusia ulottuvuuksia. Kuva on selkeytynyt, saanut lisää väriä. Ihmiskunnan yhteys on tullut merkittävästi mukaan.
Olemme osa yhteistä sukupolvien ketjua. Muinaisten ihmisten ja nykyajan menon välillä on aikaero, mutta ihminen on sama. Eri kulttuurien välillä on eroja ilmaisuissa, mielikuvissa ja tunteiden esittelyssä, mutta ihminen on sama. Sama kokeva, tunteva, rakkautta kaipaava, tulevaisuutta etsivä ihminen kaikkialla.
Raamatun äärellä tämä aikakausien yli ulottuva yhteys näkyy vielä selvemmin. Jumalan huolenpito meistä ihmisistä on ollut sama jo muinoin ja yhä edelleen Hänen hyvyytensä on elävä meidän keskellämme. Maailmassa on muutoksia mutta Jumala on sama kaikkina aikoina.
* * *
Ostin vironkielisen raamatun toukokuun alussa Virossa käydessäni.
Aikaisemmin minulla on muutama sataa eri raamattua, eri aikakausilta, eri käännöksiä, pitkälti yli sadalla eri kielellä.
* * *
PIIBEL
VANA TESTAMENT
APOKRÜÜFID
UUS TESTAMENT
Tallinn 2012
© Eesti Piibelselts 1999
ISBN 978-9985-889-40-4
En tiedä tulemmeko taivaassa tunteettomiksi, mutta nykyisellä ymmärryksellä en ymmärrä lapsena kasteessa saatavaa uudestisyntymistä, jota ilman jääneet joutuisivat kadotukseen.
Olen jonkinasteinen luterilainen, mutta en ole ainakaan vielä saanut erotuksi, vaikk en hyväksy luterilaisuuden kadottavan perisynnin rakennelmaa. Olen joskus ennenkin jossain todennut, että sellainen rakennus täytyy olla tosi vino, joka tälle perustukselle on rakennettu tai rakennetaan.
Matias Roto toteaa seuraavaa: ”Risto ja Reijo esittävät teksteissään sellaisia raamatuntulkintoja joita ei ole esiintynyt vanhan kirkon aikana.
Heidän esittämänsä oppi on keksitty vasta viimeisen puolentoista sadan vuoden aikana.”
Mikä tässä on mielenkiintoista Rot vetoaa ihmisiin ja heidän oppeihinsa, siis kirkko koostuu ihmisistä jotka selittävät omia ajatuksiaan ”oikeina oppeina”,
MUTTA
entä mitä kertovat ko ajan kirkon TEOT, ottaako Roto nekin mielellään omaan ”oikeaan uskoonsa” eli katolilaisuuden ristiretket, luterilaisten vainot ja sodat ”oman oikean uskon” puolesta tai suomen kirkon omaan uskoon pakottamisen, siis uskontopakko oli suomessa voimassa vielä 1900 luvulla, onko tämä nykyinen uskonnon vapaus usi keksintö eli voiko Roto hyväksyä sen kun kerran ”vanhan kirkon” puitteissa sitä ei ollut?
”siis kirkko koostuu ihmisistä jotka selittävät omia ajatuksiaan “oikeina oppeina””
Tämän vuoksi on Raamattu-pohjainen keskustelu on lähes mahdotonta.
Lausuman ristiriitaisuutta lisää kirkon ”kiveen kirjoitettu” julistus, että Raamattu on ainoa auktoriteetti, vaikka se kohta jatkuu ”ja tunnustuskirjat”.
Ari Pasanen :”Mikä tässä on mielenkiintoista Rot vetoaa ihmisiin ja heidän oppeihinsa, siis kirkko koostuu ihmisistä jotka selittävät omia ajatuksiaan “oikeina oppeina”,”
Näinhän ihmiskunta on toiminut koko olemassaolonsa ajan. Tästä mm. erilaiset filosofit kuten esim. vasemmistoa edustanut Feuerbach, tekivät tulkinnan, jonka mukaan hengen käsite on ainoastaan ”ihmiskunnan sukukäsite”, jolloin Jumala on luomus, jonka ihmiskunnan mielikuvitus on oman kuvan mukaiseksi muovaillut.
Henk,koht. arvostan filosofeista Hegeliä siksi, että hän pitää Jumalaa ideana, Logoksena, joka on kaikki itseensä sulkeva rakkaus, jossa oleminen ja tietäminen eivät ole erillisiä vaan ykseytenä muodostavat elämän äärettömän kaikkeuden, jossa ihmiskunnan kehittyminen on pienin askelin etenevä itsetajuiseksi tulemisen prosessi. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että ihminen ei pysty kohoamaan jumalalliseen ennen kuin hän ”kumoaa henkensä luonnollisuuden ja äärellisyyden”, mikä mielestäni tarkoittaa samaa kuin Paavalin opetus ”lihansa kuolettamisesta Hengen avulla”.
Oma ”hegeliaanimme” Snellman tarkastelee ajattelussaan henkeä, yksilöllisyyttä, subjektiivisuutta ja persoonallisuutta. Hän päätyy tarkasteluissaan ajatukseen, jonka mukaan henki on itsensätietävä ja tässä tietämisessään vain itseensä kohdistunut ja vapaa, mikä tarkoittaa, että itsetietoisuutena henki on puhdas suhde itseensä, minä=minä, joka on itsensä tiedostava oleminen.
”Tällainen hengen itsetietäminen kuuluu puhtaan ajatuksen valtakuntaan [kuten esim. lause ”Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta” antaisi ymmärtää/th] – – Vain ajatuksen valtakunnassa, puhtaasti ajattelevana, ei tunteissa ja havainnoissa, on hengellä tietoisuus identtisyydestään itsensä kanssa, tietoisuus levosta ikuisessa vaihtelussa, joka muodostaa hengen tosiyksilöllisen itsetietämisen [jota ainakin oman tulkintani mukaan voisi kutsua myös omaksitunnoksi].
Ari
Oikeat teot ovat kasteen lahjan perusteella tehtyjä tekoja.
Roomalaiskirjeen selityksessään E.G. Gulin kirjoittaa selittäessään Room. 13:13-14 kohtaa:
”Säädyllisyyden vastarajaa ilmentää kolme pakanallista paheiden paria: mässäykset ja juomingit, haureudet ja irstaudet, riita ja kateus. Tätä vastassa on kehotus ”Herran Jeesuksen Kristuksen päälle pukemiseen”. Tämä perustuu lahjaan: Kristuksen päälle pukeminen on jo tapahtunut kasteessa Gal 3:27. Siinä Herra otti omakseen ja lahjoitti kastetulle vanhurskautensa ja pyhyytensä. Lahjasta on tehtävä päätelmä: nyt on – niin kuin Kol 3:12 asian tulkitsee – pukeuduttava ”sydämelliseen armahtavaisuuteen, toisin sanoen Hengen hedelmiin Gal 5:22. Uusi siveys on kasteen siveyttä.”
E.G. Gulin. Roomalaiskirje.
Kristitty siis on pukeutunut Kristukseen kasteessa ja tämän takia Jumalan lapsen siveys on kasteen siveyttä.
Mikä profeetta on? Sanan keskeisin merkitys on ymmärtääkseni Jumalan ilmoituksen välittäjä: ”Minulle tuli tämä Jumalan sana.” Väärä profeetta siis väittää Jumalan sanoiksi jotain muuta, kenties omia sepityksiään.
Lutherin kaltaisen teologin nimittäminen vääräksi profeetaksi osuu aika lailla harhaan. Hän ei pitänyt itseään profeettana eikä kai kukaan muukaan ole häntä sellaiseksi sanonut. Sen sijaan hän oli merkittävä Raamatun tuntija, tutkija ja opettaja.
Martti Pentti, mitä hyötyä ihmiselle on että ”tuntee” Raamatun vaikka ulkoa jos ei ole nöyrtynyt parannukseen ja saanut syntejään anteeksi?
Poistin yhden Arin tekstin siitä syystä että siinä oli liiaksi suuria kirjaimia.
Nettiympäristössä isojen kirjainten käyttö kokonaisissa sanoissa tarkoittaa huutamista.
Huutamista en hyväksy tässä keskustelussa.
”Mitä hyötyä ihmiselle on että “tuntee” Raamatun vaikka ulkoa jos ei ole nöyrtynyt parannukseen ja saanut syntejään anteeksi?” Voiko Raamatun ulkoa osaava olla nöyrtymättä parannukseen tai uskomatta syntejään anteeksi? Joskin tuntemisen voi laittaa ensi alkuun lainausmerkkeihin, ne häipynevät siitä ajan mittaan.
Ari
Parannuksen pääpaino ei ole ihmisen nöyrtyminen. Nöyrtyminen ei ole ihmisen suoritus, jolla armo ansaitaan. Päin vastoin. Nöyrtyminen on seurausta siitä että Jumalan lain saarna on näyttänyt ihmisen olevan niin kelvoton, ettei mikään itsessä oleva enää riitä eikä kelpaa Jumalan tahdon täyttämiseen.
Tämän oman puutteellisuuden näkemisen keskellä kaiken vajavaisuuden pois pyyhkiminen on vain ja ainoastaan Jumalan oma teko. Jeesus Kristus on jo lunastanut meidät, joten anteeksiantamus on ojennettu koko maailmalle jokaiselle ihmiselle. Kasteessa meille on tuo Kristuksen anteeksianto luovutettu ja usko on Jumalan teko, jolla me otamme vastaan Kristuksen täytetyn työn meidän autuudeksemme.
” Maailmassa on muutoksia mutta Jumala on sama kaikkina aikoina.”
Aamen!
Tässä tulee toinen kommentti alussa lupaamiini vastineisiin.
Kaksi uutta keksintöä ilmauksesta Pyhän Hengen kaste
Reijon ja Riston esittämä oppi Pyhän Hengen kasteesta on syntynyt viimeisen puolentoista vuosisadan aikana. Tuon uuden opin perustava ero alkuperäiseen vanhan kirkon opetukseen on siinä että kaste erotetaan vedestä.
Esittelen tässä kaksi merkittävää virstanpylvästä tämän uuden opin syntymisessä.
1. Ensimmäinen askel
Keswickin kokouksessa 1875 haluttiin herätyksen menevän eteenpäin. Siinä mielessä se siis oli ihan hyvä pyrkimys. Mutta sitten erään julkilausuman kohdalla markkinoitiin uusi oppi, josta tuli suuri ongelma opinkehityksen näkökulmasta.
Hengellisen syventymisen käsitteeksi valittiin nimitys ”Pyhän Hengen kaste” kristillisestä kasteesta irrallisena ilmiönä. Tämän opetuksen myötä unohdettiin se, että kautta koko kristikunnan Pyhän Hengen lahja on aina yhdistetty kasteeseen. Kirkko seuraa apostoli Pietari oli opetusta ensimmäisenä helluntaina, että Pyhän Hengen lahja saadaan kasteessa: ”—kaste — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan—.”
Jo sanastollisesti vedetön kaste on kielenvastainen. Opetuksellisesti se on vieläkin vaarallisempi, koska Pyhän Hengen toiminta erotetaan pyhästä kasteen sakramentista, tapahtumasta jonka välityksellä Hän tulee luoksemme.
Huomattava on että Keswickin kokouksessa 1875 tuon ”Pyhän Hengen kasteen” yhteydessä ei mitenkään kosketeltu kielilläpuhumista. Sellainen keksintö tuli esille vasta neljännesvuosisata myöhemmin.
2. Toinen askel
Elettiin 1800 -luvun loppua ja 1900 -luvun alkua. Charles F. Parham, 4.6.1873 – n 29.1.1929, oli kuullut tuosta uudesta opista ja alkoi kaivata ”Pyhän Hengen kastetta”. Kun hän oli pohdiskellut noita kysymyksiä, niin erään kerran hän kohtasi erään kristityn, joka puhui kielillä. Tuo kohtaaminen muutti hänen elämänsä. Hän ajatteli että tuossa nyt on se uusi, jota hän oli kaivannut. Tämän jälkeen Parham alkoi opettamaan sillä tavoin, että kielilläpuhuminen on Pyhän Hengen kasteen merkki.
Parham ei ollut tullut ajatelleeksi että kielilläpuhumista on esiintynyt kaikkina aikoina kautta koko kirkon historian, mm. erittäin runsaana herännäisyyden alkuaikoina meidänkin maassamme. Koska hänen historian tietämyksensä oli vajavainen niin ymmärtämättömyyttään hän tuli luoneeksi kirkon historiassa ennestään esiintymättömän uuden opin, missä kielilläpuhumiselle annettiin lähes sakramentin asema, Pyhän Hengen kasteen tunnusmerkkinä.
Parham vaikutti William J. Seymouriin, josta tuli merkittävä hahmo Azusa Street Revival -liikkeessä, joka oli voimakkaimmillaan noin 1906.
Noista 1900 -luvun alun tapahtumista lähti liikkeelle helluntailiike, jonka merkittävänä erityistuntomerkkinä on juuri kielilläpuhumiselle annettu tunnusmerkin asema.
* * *
Näiden kahden askelen jatkumoa ovat kaikki sellaiset opit, joissa Pyhän Hengen kasteesta puhutaan vedellä tehtävästä kritillisestä kasteesta irrallisena tapahtumana ja sellaiset opit joissa kielilläpuhuminen asetetaan tuon Pyhän Hengen kasteen tuntomerkiksi.
Kolmas kommentti
Muutamassa puheenvuorossa on käytetty sanaa uudestisyntyminen eri merkityksessä kuin mitä se on Raamatussa.
Raamatussa juuri kaste on uudestisyntyminen.
Tiituksen kirjeessä todetaan että ennen kastetta elettävä elämä on pimeydessä elämistä: Tiit. 3:3: ” Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.”
Mutta kun sitten Jumalan Jeesuksessa tekemä pelastustyö kasteen kautta pääsi vaikuttamaan elämässämme, niin Jumalan armosta saimme Pyhän Hengen vaikuttaman uudestisyntymän Jumala lapsena.
Tiit. 3:4-7
”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.”
Olkaamme tarkkana sanoista.
Tiituksen kirjeessä ei puhuta
u u d e s t i s y n t y n e e n
pesusta ikään kuin uudestisyntymä olisi jotain aikaisemmin ennen kastetta tapahtunut eli kasteesta irrallaan oleva tapahtuma.
Tässä ei myöskään puhuta kasteen jälkeen myöhemmin uudestisyntyvästä ikään kuin uudestisyntymä olisi jotain kasteen jälkeen joskus myöhemmin jonain toisena elämänhetkenä tapahtuva tapahtuma.
Tässä kohdassa käytetään sanaa uudestisyntymisen pesu eli sellainen pesu jossa ja jonka välityksellä uudestisyntyminen tapahtuu.
Tiituksen kirjeen ilmauksessa käytetään kreikaksi sanaa ”palingenesia”, ”uudestisyntymä”, joka esiintyy Uudessa testamentissa vain kahdesti.
Ensimmäisen kerran muodossa παλινγενεσίᾳ, palingenesia, koko maailmankaikkeuden uudistumisesta Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä.
Toisen kerran muodossa παλινγενεσίας, palingenesias, tässä kasteen vaikutuksen ilmauksena eli kertomassa kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymästä.
Sanan merkitystä kuvaamaan vielä teksti kreikaksi ja sanatarkasti suomeksi
”—esōsen ēmas dia loutrou palingenesias kai anakainōseōs pneumatos hagiou—”
” (Jumala) — pelasti meidät uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistumisen pesulla —.”
Tässä siis kasteen pesua tarkoittava sana on varustettu dia -prepositiolla ”dia loutrou”, mikä antaa merkityksen ”kasteen avulla”, ”kasteen välityksellä”, ”kastetta välineenä käyttäen”, ”kastetta työkalunaan käyttäen” elikkä tähän tulee dia sanalle instrumentaalinen merkitys.
Toki joku voisi tässä kohdin myös ymmärtää dia sanan ilmauksena ”kasteitse”, ”kasteen kautta” (vrt muodot ”maitse”, ”meritse”) mutta tässä vaihtoehdossa kasteen sakramentaalinen syvyys ja voimallinen teho katoaa pelkäksi ulkoiseksi toimintapaikaksi, ikään kuin uudestisyntymä tapahtuisi ilman niitä työvälineitä ja toimintamuotoja joita Jumala uudesti synnyttämisen aikaansaamiseksi käyttää.
.
Matias Roto, kun ymmärrät kasteen uudestisynnyttäväksi , niin kuinka ihminen voi päättää toisen puolesta uudestisynnyttääkö Jumala vauvan vai ei, siis kuka päättää kastetaanko vauva vai ei, entä kun suomessa oli uskontopakko niin kaikkien oli liki pakko kastattaa vauvansa (ettei vauvat menettäisi kansalaisoikeuksia)?
Entä kuinka on ”toisuskoisien” kristillisten kirkkojen kanssa kun he eivät kastata vauvoja vaan myöhemmin ihminen saa itse päättää meneekö kasteelle vai ei, kuinka näiden perheitten lasten käy jos kuolevat ennen kasteelle menoa?
Voiko ihminen päättää omastakaan puolestaan syntyäkö vai ei?
Ari
1.
Vain epäuskoinen joka ei usko Raamatun lupausta asettaa kysymyksen: ”Uudestisynnyttääkö Jumala vauvan vai ei?”
Tuollaisen epäilyksen kylväjä tekee samoin kuin käärme paratiisissa: ”Onko Jumala todella sanonut?” ja sitten yrittää vieroittaa ihmisen Jumalan sanan vakaalta pohjalta.
Tiituksen kirjeen luvussa kolme sanotaan se mitä Jumala tekee.
Kaste on tapahtuma jonka välityksellä Jumala antaa meille uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen. Se riittää. Jumalan sana on varma. Ihmisen omia höpinöitä asioita sotkemaan ei siinä enää tarvita.
2.
Vain kastettu pelastuu. Mark. 16:16 Jeesus sanoo, että kaste on välttämätön pelastukseen. Saman hän on sanonut jo Nikodemukselle. Kaste on välttämätön pelastukseen. Joh. 3:3,5-6.
Tästä voidaan tehdä se johtopäätös että kasteen aikuisuuteen jättävät altistavat lapsensa kadotukseen joutumiselle, kun eivät tarjoa heille kasteessa lahjoitettavaa pelastusta. (Eri tilanne on sellainen missä kaste on ajateltu toimittaa, mutta sitä ei ole ehditty tekemään. Tähän kysymyksenasetteluun en tällä kertaa puutu. Sillä tämä erityistapaus ei ole pätevä perustelu kasteen aiheettomaan siirtoon.)
3.
Raamattu on Jumalan sana. Mitä Jumala sanoo se pitää paikkansa. Raamattu nimittäin sanoo selkeästi että kaste pelastaa: ” — pelastaa kaste—” 1. Piet. 3:21.
Niinpä voidaan sanoa että vain Jumalan sanaan uskomaton voi kieltää tämän lupauksen mikä sisältyy Pietarin kirjeeseen. Jos nimittäin ei usko tätä sanaa, niin ei silloin siis usko Jumalaa, joka tämän sanan on antanut. Niinpä sellainen joka väittää tätä sanaa vastaan inttää ja kinaa itse Jumalaa vastaan tyyliin: ”Mitä kummaa sinä Jumala oikein olet mennyt sanomaan, kun tuollaista väität, että kaste muka pelastaa!”
Joskus tulee mieleen risririita, että kun/jos kaikki kastetut ihmiset ovat uudestisyntyneitä, niin kuinka on mahdollista esim. Suomessakin (jossa suunnilleen kaikki vauvat on kastettu menneinä vuosikymmeninä), että monet näistä uudestisyntyneistä ihmisistä eivät piittää lainkaan kristinuskon opeista. Täälläkin on taannoin kommentoinut henkilöitä, jotka ovat ilmoittaneet haluavansa peruuttaa kasteensa. Miten uudestisyntynyt ihminen voi sellaista haluta? Jos ihminen saa Pyhän Hengen voiman kasteessa niin miksi vaikuttaa siltä, että joidenkin ihmisten elämä on kaikkea muuta kuin Pyhän Hengen johdossa elämistä?
Osaako joku selittää tätä?
Eihän pelkkä biologinen syntymäkään saa lapsessa aikaan vanhempien kunnioitusta. Syntymään kuuluu myös kasvatus. Näin lienee laita uudestisyntymisenkin kanssa. Ei hengellisesti vastasyntynyt ole vielä sitä, mikä hänestä on tarkoitus tulla. Se on vasta alku.
Onko vauvan vesikaste jotain sukua juutalaisten poikien ympärileikkaukselle?
Risto Rautkoski: ”Onko vauvan vesikaste jotain sukua juutalaisten poikien ympärileikkaukselle?”
Vauvan vesikaste tarkoittaa käsitykseni mukaan vauvan liittämistä ”siihen valtakuntaan, joka ei ole tästä maailmasta”.
Onko kyseessä kulttuuriin liittyvä aikuisten lapseen suuntautuva toimitus, jota pidetään tärkeänä? Jeesuskin ympärileikattiin, mutta ei kastettu vauvana. Pietari perusteli pakanoiden ympärileikkauksen vapautusta sillä, että Pyhä Henki vuodatettiin heihin kuten meihinkin. Apt.t.15:8-11. Tässä Pietari viittaa käsitykseni mukaan mm. Jeesuksen Pyhän Hengen kasteeseen Korneliuksen kodissa, jossa Pyhän Hengen kaste tapahtui täysin yllättäen kesken Pietarin opetuksen samoin kuin juutalaisille opetuslapsille oli tapahtunut. Jos lapsia olisi tuolloin vedellä kastettu juutalaisten toimesta eikä ympärileikattu, niin olisiko tämä sama ollut Pietarin peruste vesikasteesta luopumiselle pakanoiden kohdalla? Syntykö tästä kiivas keskustelu, kuten syntyi ympärileikkauksesta aikanaan? Onko muutoksen ja kulttuurisen tulkinnan perustana syvä elämys, joka oli Pietarille tapahtunut aikanaan? Vesikasteriidat ovat ikäviä eikä toivottavia.
Tuula
Käsitykseni mukaan Jumalan valtakunta on Sanan ja Hengen valtakunta, joka ei ole tästä maailmasta. Uskomalla Sanaan, joka tuli lihaksi maailmaan ja kuoli puolestamme, pelastutaan. Vesikastajan jälkeen tulee Pyhällä Hengellä kastaja ja hän on Jeesus Kristus. Kun kuningas kastaa Pyhällä Hengellä, niin miksi tarvitaan kuninkaan alamaisen vedellä kastamista tai ympärileikkausta? Jeesuksen noustua ylös taivaaseen alkoi uusi Pyhän Hengen kasteen aikakausi. Ei kukaan kiellä kastamasta vedellä, kuten Pietari totesi Pyhän Hengen kasteen tapahduttua Korneliuksen kodissa. En minäkään kiellä sitä vesikastetta. Uskomalla Jeesukseen saan syntini anteeksi eli uskomalla Jeesukseen ja hänen opetukseensa ja Sanaan, joka tili lihaksi keskellemme ja ihmisen Poikaan joka kuoli puolestamme. Elävä vesi on Sanan totuutta ja Sana on kokonaisuudessaan rakkautta. Pyhä Henki on eläväksi tekevä voima.
Kristillinen kaste ei ole ikärasistinen vaan pelastuskeskeinen. Kaste pelastaa. Tämä siis kasteen merkityksestä.
Tavasta. Tapa kastaa myös lapset on peräisin jo ennen Jeesuksen aikaa olleesta juutalaisuudesta.
Kaste ja ympärileikkaus kaksi toimitusta yhdessä kääntymyksessä. Kun pakanat otettiin juutalaisuuteen, niin heidät sekä kastettiin että miehet myös ympärileikattiin. Nämä olivat kaksi eri osiota samassa kääntymyksen tapahtumassa.
Kääntymyksen ratkaisee vastaanottajan antama hyväksyminen.
On huomattava, että kääntymykseen tulossa ratkaisevaa oli vastaanottajan suostumus. Mikäli rabbi, pyhän kansan valtuuttamana pyhien toimitusten palvelijana ei antanut suostumusta kasteeseen ja ympärileikkaukseen, niin ihminen ei voinut kääntyä juutalaisuuteen eli liittyä Jumalan kansan jäsenyyteen.
Kerran tein kirkon koulutuskeskuksen kurssia varten tutkimuksen kääntymyksestä. Totesin että Raamatussa kääntymys liittyy joka kerta kasteeseen. Kaste antaa kääntymyksen pakanalle. Jo kastetulle parannuksen teko merkitsee kasteen antamaan armoon palaamista.
Neljäs kommentti
Riston kysymys kulttuurin osuudesta on mielestäni hyvä. Annetaanpa siihen vastaus seuraavan jutun muodossa.
Kaste ja kulttuurihistoria
Juutalaisessa yhteisössä kaste puhutteli suoraan.
Pyhässä maassa vedestä oli pula kuivana aikana.
Kun sade tuli, niin vesi herätti kuivan maan.
Tienoot tulivat täyteen kukkaan sadekauden alettua.
Vesi merkitsi elämää aivan konkreettisesti.
Rehevyys ja kukkaloisto alkoivat nimenomaan vedestä.
Näin vesi myös sai hengelllisen tehtävän.
Kaste aivan konkreettisesti ilmaisi elämän syntyä.
Tuossa yhteisössä vesi ja sen mukana kaste olivat elämä.
Meillä täällä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa valolla ja lämmöllä on myönteinen sanomansa. Juudeassa lämpöä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Mieluummin oltiin varjossa kuin auringon paahteessa. Varjo oli onnen viesti. Vesi vielä konkreettisempi.
Juutalainen yhteisö oli kollektiivinen. Useampi sukupolvi asui yhdessä. Tämä yhteisöllisyys ilmeni myös hengellisessä elämässä. Sekä kansa että kirkko olivat yksi yhteen.
Kansankirkko on raamatullinen. Koko Vanha testamentti puhuu koko kansasta Jumalan seurakuntana.
Suvut ja perhekunnat osallistuivat uskonnollisiin menoihin yhteisesti. Usko elettiin kollektiivisesti, yhteisöllisesti.
Kun pakanuudesta kääntyi ihmisiä juutalaisuuteen, niin nämä liittyivät kokonaisina perheinä. Perheen jäsenet kastettiin samalla kertaa. Miehet myös ympärileikattiin.
Perheen pää teki päätöksen perheen puolesta. Perheen aikuisille annettiin opetusta. Kun rabbi oli antanut luvan niin kaste voitiin toimittaa. Ilman rabbin lupaa kaste ei ollut mahdollinen. Kummit sekä valmistivat perhettä että pitivät huolta perheen kouluttamisesta juutalaiseen elämäntapaan.
Kenellekään ei tullut edes mieleen toimia niin jumalattomasti että lapset olisi jätetty pakanuuteen elikä ilman kastetta.
Kaikki kastetiin vanhimmista isovanhemmista pienimpiin vastasyntyneihin.
Kaste puhdisti pakanuuden ja epäjumalanpalveluksen saastasta.
Kaste antoi Pyhän Hengen eli valtuutuksen osallistua pyhän kansan pyhiin menoihin.
Tämä juutalainen tapa siirtyi kristinuskoon melkein sellaisenaan. Vain kasteen asetussanat muuttuivat. Sillä Jeesuksen kaste oli samalla Pyhän Hengen kaste. Näinpä kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tuli kristillisen kasteen tuntomerkiksi.
Kristillisessä kasteessa nykyaikana paljon keskusteltu lasten kastaminen oli tuohon aikaan niin niin itsestään selvää, ettei tätä tarvinnut edes kirjoittaa, koska kaikki sen ymmärsivät ilman muuta. Lapset otettiin pyhään Jumalan kansaan eli kirkkoon samalla kuin muutkin pakanuudesta kääntyneet.
Kun tultiin kreikkalaisen kulttuurin alueelle, niin kastekysymyksessä riitti vetoaminen vanhaan perinteeseen.
Niinpä tyydyttiin toteamaan, että jo apostoleilla oli tapana uudesti synnyttää kaikki, koko perhe, myös vastasyntyneet pienokaiset samalla kertaa.
Tästä pari esimerkkiä:
– Lyonin piispa vuodesta 177 j.Kr. kirkkoisä Ireneus sanoo: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia.”
– Kirkkoisä Origenes sanoo: ”Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin.”
Uusia kysymyksiä tuli kun tultiin latinalaiseen kulttuuriympäristöön. Silloin tultiin uudenlaiseen kulttuuripiiriin.
Tuli ajankohtaiseksi kertoa mitä hyötyä kasteesta oli.
Niinpä kerrottiin, miten valtaisan suuria olivat lupaukset, jotka kasteeseen liittyivät.
Alettiin puhumaan siitä miten kasteen kautta saatiin:
uudestisyntymä,
Jumalan lapseus,
valkeuden tulo ihmisen pimeyteen,
uuden elämän alku,
uusi luominen Jumalan yhteydessä elämiseen jne.
Meille on säilynyt monia ihania tekstejä, joissa kerrotaan, kuinka valtaisan suuria tekoja Jumala tekee kasteen kautta.
Kun tämä perusasia eli kasteen suloinen anti ja lahja oli saatu selväksi, niin itse kastetapaa ei enää tarvinnut selittää eikä erikseen perustella pienten lasten osallisuutta kasteeseen, koska aivan luonnollisesti haluttiin, että nämä iki-ihanat lupaukset ojennetaan myös lapsille.
Anabaptistisen kastekäsityksen mukaiset ongelmat ja niistä alkaneet kiistat olivat mahdollisia vasta 1500 -luvulla,
kun tuon ajan filosofisessa ilmapiirissä liikkui aivan toisenlaisia kysymyksiä. Nämä anabaptistiset ilmiöt ovat kirkon historiassa myöhäsyntyinen sivuhaara vanhan kristinuskon perinteen ulkopuolelle.
Kaikki perinteiset kirkot ovat säilyttäneet alkuperäisen kastesanoman, kun ne puhuvat kasteen suuresta lahjasta Jumalan lapseuteen tulemiseksi ja suovat kasteen armon koko perheelle ja koko kansalle.
Mistähän syystä Jeesusta ei vauvana kastettu vedellä? Sisältyykö tähän jokin sanoma?
Kristillistä seurakuntaa ja kristillistä kastetta ei ollut ennen Kristusta. Siksi Jeesusta ei kastettu vauvana. Ei siitä sen kummempaa viestiä kannata hakea.
Eikö Jeesuksen koko elämä ole meille esimerkillinen ja opiksi otettava? Mikä on ihmisyyttä ja Jumaluutta?
Jeesuksen ympärileikkaustapahtumaan liittyivät melkoiset profeetalliset Simeonin ja Hannan ilmoitukset Jeesuksesta ja hänen tehtävästään.
Matias
Jeesus kastettiin vedellä noin 30 vuoden iässä ja siihen vesikasteeseen liittyi Johannes Kastajan profeetallinen ilmoitus Jeesuksen tulevasta tehtävästä kastaa Pyhällä Hengellä. Miten tähän liittyy juutalainen perhekulttuuri vesikasteesta?
Risto
Kasteen suuri merkitys on Jumalan oma teko. Jeesus itse on läsnä jokaisessa kasteen toimituksessa, niin kuin hän oli läsnä siinä kastetoimituksessa, missä Johannes Kastaja kastoi hänet.
Kaste ei ole ihmisen oma teko, jonka hän ihminen tekee ikään kuin Jeesuksen tekoa matkiakseen.
On huomattava että Jumalan vanhurskaus on läsnä kasteessa, koska Jeesus itse on siinä varsinainen suorittaja. Kristillinen kaste on Jeesuksen kaste, koska Jeesus on siinä kaiken keskus. Kristillinen kaste on Pyhän Hengen kaste, koska Hän itse siinä toimii ja tulee luoksemme sisällöllisesti aivan samalla syvyydellä kuin Jeesuksen kasteessa.
Kristillisessä kasteessa tapahtuu joka kerta se mitä Jeesus sanoi Johannes Kastajalle: ”Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Jeesuksen täytetty vanhurskauden teko siis tulee ihmisten osaksi kasteen välityksellä.
Matias,
Kun alotin sinulle laajemman kommentin kirjoittamista, niin muistin, ettet ole tarkistanut tuosta äskettäin hankkimastasi eestinkielisestä Uus Testament’ista keskustelun alle tuodun Apt. 1:8. Eli onko hankkimasi laitos erilainen kuin esim 1945 käännös, jossa lukee, että Pyhä Henki lankeaa päällenne.
Vastaile kun ehdit.
Oletko tarkistanut Lutherin laitokset?
Eestiksi Apostolite teod 1:8
” vaid te saate väe Pühalt Vaimult, kes tuleb teie üle, ja te peate olema minu tunnistajad Jeruusalemmas ja kogu Juuda- ja Samaariamaal ning ilmamaa äärteni.”