Syvä elämys Raamatun äärellä

Hyvä ja syvä

Koin syvän elämyksen kun otin uuden raamatun käteeni. Aloin lukemaan sitä alusta alkaen. Sen vihreät kannet olivat miellyttävät. Painoasu erinomainen. Se oli vironkielinen uusi laitos vuodelta 1999 ja painettu kolmisen vuotta sitten.

Tunnelma syveni jo karttoja katsellessani. Lapsuuden ja nuoruuden muistot täyttivät mieleni. Mielikuvat tulivat eläviksi. Omat tuntemukset ja patriarkkojen elämänkohtalot kulkivat sisäkkäin. Nuoruuden kokemukset ja Raamatun henkilöiden tuntemukset nivoutuivat toisiinsa.

Myös nuo muinaiset ihmiset olivat olleet lapsia. Myös heillä oli nuoruuden haaveensa. Myös heillä oli oma elämänsä edessään. Myös heillä oli työtä ja aherrusta. Myös he uurastivat ja kokivat mitä on olla ihminen. Myös heillä oli oma sukupolvien ketjunsa johon he jäsentyivät.

Oman asemani omassa ympäristössäni olin sijoittanut Raamatun tapahtumiin. Omat tunteeni heijastanut noiden entisten aikojen kokemuksiin. Raamatun maailma oli osa minun maailmaani ja osa minun elämääni, ajatuksiani, haaveitani.

Tuo elämysten maailma on syventynyt historiallisten opintojen myötä. Se on kasvanut, vahvistunut, voimistunut. Niin kuin puu kasvaessaan muodostaa uusia vuosikertoja, niin oma kehitykseni on tuonut mukanaan uusia ympyröitä elämän runkoon. Vuosien tutkistelujen myötä mukaan on tullut uusia ulottuvuuksia. Kuva on selkeytynyt, saanut lisää väriä. Ihmiskunnan yhteys on tullut merkittävästi mukaan.

Olemme osa yhteistä sukupolvien ketjua. Muinaisten ihmisten ja nykyajan menon välillä on aikaero, mutta ihminen on sama. Eri kulttuurien välillä on eroja ilmaisuissa, mielikuvissa ja tunteiden esittelyssä, mutta ihminen on sama. Sama kokeva, tunteva, rakkautta kaipaava, tulevaisuutta etsivä ihminen kaikkialla.

Raamatun äärellä tämä aikakausien yli ulottuva yhteys näkyy vielä selvemmin. Jumalan huolenpito meistä ihmisistä on ollut sama jo muinoin ja yhä edelleen Hänen hyvyytensä on elävä meidän keskellämme. Maailmassa on muutoksia mutta Jumala on sama kaikkina aikoina.

* * *

Ostin vironkielisen raamatun toukokuun alussa Virossa käydessäni.

Aikaisemmin minulla on muutama sataa eri raamattua, eri aikakausilta, eri käännöksiä, pitkälti yli sadalla eri kielellä.

* * *

PIIBEL

VANA TESTAMENT

APOKRÜÜFID

UUS TESTAMENT

Tallinn 2012

© Eesti Piibelselts 1999

ISBN 978-9985-889-40-4

  1. Ari, ensimmäiset ”Kristityt” olivat Juutalaisia, jotka ottivat Hänen sanansa vastaan. Olen itse saanut hätäkasteen ja Jeesuksen opin tuntemaan vasta aikuisiällä, vaikka olin korva kuulolta kuullut Jeesuksesta, mutta en tuntenut vielä Vapahtajaani.
    Kun Hän lopulta ilmestyi elämääni, niin tuon kokemuksen, jota voisi sanoa kivisydämen muuttamiseksi lihasydämeksi tapahtui kuin Jeesus tuli asumaan minuun. Hämmennys oli suuri ja koko silloinen elämä muuttui täysin.

    Kuljin tuon tapahtuman jälkeen lukemattomissa seurakunnissa ja menin jopa uudestaan kasteelle, mutta mistään en löytänyt sitä, mitä oli Jeesukselta saanut tuona nimenomaisena yönä, kun Hän tuli luokseni. Lopulta asiat alkoivat kirkastumaan ja sain lukuisia uskonveljiä ja siskoja, jotka opastivat ja rukous joka on kaiken hengellisen ymmärryksen syvintä olemusta antoi selvät vastaukset moniin kysymyksiin.

    Ei ole syytä väheksyä kenenkään uskoa, mutta itselleni on auennut selvänä se, että Jumalan Henki asuu Sanassa, jonka kautta saadaan ymmärrys, ilman Sanaa, ei ole syntynyt mitään.

    Jos joku on saanut lapsena kasteen, niin on se yhtä pätevä, kuin aikuisena saatu. Usko on se mikä saa aikaan meissä muutoksen.
    Milloin ja missä ihminen saa uskon? Silloin, kun ihminen kuulee Jumalan Pojan äänen. Te kuulette sen huminan, mutta ette tiedä mistä Se tulee ja mihin Se menee…Niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.

    • Matias Roto, Jumala armahtaa syntisen, joka nöyrtyy ja tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Jumalan kutsuessa, ja antaa tälle henkensä siis voiman jolla elää niin että ei enää elä siinä saastaisuudessa jossa ennen eli, kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä.

    • Ollaksemme täsmällisiä meidän pitää sanoa, että Jumalan sana on sekä lakia että evankeliumia.

      Laki kertoo mitä meidän pitää tehdä. Samalla se paljastaa ettei kukaan ihminen, ei yhden yksikään, omine tekoineen, ansioineen tai muine meriitteineen, milloinkaan eikä missään olosuhteissa saata edes pienen pieneltä osalta myötävaikuttaa omaan pelastumiseensa, ei sitten ripauksen ripaustakaan, vaan omassa itsessämme olemme ansainneet vain ja ainoastaan kadotuksen ja tuomion.

      Evankeliumi puolestaan kertoo, että Jeesus Kristus on täysin vapaasta ja rajattomasta armostaan ja rakkaudestaan armahtanut meidät täydellisesti ja kokonaisesti kaikista meidän synneistämme Golgatan ristillä ja ylösnousemuksellaan tuonut meille vanhurskauden yksistään lahjaksi ilman että meillä olisi siihen rahtusenkaan vertaa omaa lisättävää. Tämän täysimittaisen ja ilman ehtoja annetun lahjan varaan turvautuminen eli ilmaiseksi annetun Jumalan hyvyyden vastaanottaminen on pelastavaa uskoa. Usko siis ei ole meidän tekomme armon saamiseksi vaan tuohon lahjaksi saatuun armoon luottamuksensa panemista. Sen varaan heittäytymistä ilman mitään omaa ponnistelua tai muuta omaa tekoa.

  2. Ismo Malinen, tiedän monia jotka ovat ”kokeneet” Jumalan voiman eli päässeet jopa huumeista tai viinasta eroon ja alkaneet ns ”uskontien”, mutta miksi heidän elämänsä ei kuitenkaan jatku hedelmää kantaen vaan julistavat voimatonta jumalaansa, siis niinkuin Jumalalla ei olisi voimaa muuttaa koko ihmisen elämää niin että tämä kantaisi hyvää (Sanan mukaista) hedelmää?

    Vastaus on etteivät he ole nöyrtyneet ja tehneet parannusta ja uskoneet evankeliumia.

    • Ari

      Jo lukemattomia kertoja olen toistamasta toistanut että jos alamme puhumaan uskon hedelmistä, niin edustamasi uskonsuunta ei suinkaan ole yhtään sen kummempi. Ihmiset ovat yhtä mahdottomia täysin riippumatta siitä millä tavoin he ovat uskonopin käsittäneet.

      En kuitenkaan alennu kertomaan konkreettisia esimerkkejä aivan siitä syystä että silloin moittisin Jumalan työtä näitä elämässään epäonnistuneita ihmisiä, jotka Isä Jumala on luonut, jotka Poika Jeesus on Golgatalla lunastanut ja joita Pyhä Henki alati kutsuu kasteen armoon ja Herran pyhän aterian antamaa taivaalliseen ravintoon.

      Loan heittämisessä eniten tahriintuu se joka sontaa paiskoo.

    • Esimerkiksi Raamatusta ei löydy sellaista ”uudestisyntymistä”, mikä tapahtuisi pyhän kasteen ulkopuolelta. Kaikki uudestisyntymisestä puhuvat kohdat kertovat Jumalan teosta kasteen suuressa tapahtumassa. ”Uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistumisen pesu” Tiit. 3:5; ”Alkuperäisestä (=Jumalasta syntyminen) = vedessä ja Hengestä syntyminen” Joh. 3:3,5. Jne.

      Miten paljon olet puhunut Herran pyhän ehtoollisen antamasta iankaikkisen elämän lahjasta. Joh. 6:53-58.

      Miksi tuomitset toisia uskovia (vrt Matt 7:1 ”älkää tuomitko” ja Room. 14:13 ”älkäämme enää tuomitko”) kun voi puhua kasteen ja Herran pyhän ehtoollisen välityksellä puhtaasta armosta saamastamme täydellisestä pelastuksesta, jonka ainoana perustana on Kristuksen täytetty työ Golgatan ristillä.

  3. Risto

    Kiitos kysymyksen asettamisesta. Kysymyksesi liittää ajatukseni Samariassa Sykarissa olevan Jaakobin kaivon äärelle. Tuon 32 metriä syvän kaivon äärellä Jeesus kohtasi samarialaisen naisen.

    Johanneksen evankeliumin tyylin mukaisesti luku neljä tuo esille syvällisen pelastussanoman alkaen hyvinkin konkreettisesta elämäntilanteesta. Nainen oli tullut kaivolle vettä ammentamaan ja Jeesus pyysi häneltä juotavaa.

    Vanhatestamentillinen vastaavanlainen tapaus oli kun Aabrahamin palvelija Harranin kaivon äärellä pyysi vettä Rebekalta. Vanhassa testamentissa Isak sai vaimon itselleen. Naisesta tuli sittemmin Jeesuksen esiäiti. Samarian tapauksessa kokonainen kylä kääntyi Jeesuksen puoleen.

    Nainen ammentaa veden Jeesukselle, mutta ihmettelee Jeesuksen tapaa kysyä vettä samarialaiselta naiselta. Tuossa keskustelussa Jeesus johti keskustelun elävään veteen.

    Ilmaus ”elävä vesi” esiintyy tässä kahdessa kerroksessa. Jaakobin lähde oli sellainen lähde, että se ei ollut vain veden säilytysastia, vaan se antoi vettä maassa olevista vesisuonista. Sen vesi siis oli kaivosta itsestään pulppuavaa vettä eli juutalaisen sanonnan mukaan ”elävää vettä”.

    Tästä ulkonaisesta elävä veden lähteestä Jeesus johdatti kysymyksenasettelun ikuisen elämän veden ääreen. Nainen antoi ”elävää vettä” eli kaivosta kumpuavaa vettä, mutta Jeesus tarjosi sellaista elävää vettä että siitä osalliseksi pääsevä saa iankaikkisen elämän.

    Jeesuksen tarjoama vesi on Pyhän Hengen käytössä oleva vesi. Se on iankaikkisen elämän vesi. Se on kasteen vesi. Kaste antaa autuuden joka kumpuaa iankaikkisuuteen asti ulottuvaksi ikuiseksi elämäksi. Jeesuksen Kristuksen kaste eli Pyhän Hengen kaste eli kristillisen kirkon kaste on ihana Jumalan lahja. Kasteen armosta me saamme olla Jumalan lapsia ja toivon perillisiä.

    Kaiken tämän antaa se elämän vesi jonka Jeesus antaa. Kasteen vesi yhdistää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kasteen vesi puhdistaa kaikesta saastasta ja uudistaa elämämme Pyhän Hengen voimasta. Kasteessa me saamme Pyhän Hengen lahjan, elämän lahjan, uskon lahjan, osallisuuden yhdessä ruumiissa yhteiseen toivoon.

    Tämä sama sanoma on kerrottu 1. Kor. 12:13 jakeessa: ”Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

    Kansojen kohtaaminen yhtenä Jumalan kansana Jumalan edessä – voiko sen suurempaa lahjaa olla kuin Sykarin kaivon kohtaamisen juutalaisen ja samarialaisen kohtaaminen ja sen rinnalla Paavalin avaama näköala juutalaisen ja kreikkalaisen kohtaaminen yhteisessä jumalanpalveluksessa, koska kokonaiset kansat on yhdistetty kasteen kautta yhteen yhdeksi Jumalan kansaksi, joka tunnustaa yhtä uskoa yhteen Jumalaan ja yhdessä Hengessä yhdestä sydämestä kiittää ja ylistää yhtä Herraa Jeesusta Kristusta.

    .

  4. ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.

    Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”
    Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” Joh.7

    Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Ilm.22

    Kun ihminen uskoo, Jumalan Pojan Evankeliumin, Hän saa lahjaksi Jumalan Vanhurskauden, joka on yhtä, kuin luettu, synnittömäksi. Kasteessa ihminen saa omistaa Kristuksen Lupaukset täysimääräisenä ja täydellisenä, ilman ehtoja kuten Matias hyvin asian ilmaisi.
    On turhaa kaivaa Kristitystä mitään muuta kuin Armoa, heikkoutta ja syntiä. Yhtään hyvää työtä ei kukaan Kristitty pysty omissa voimissaan tekemään. Jos joku joskus tekee hyvää, niin se on Kristus, joka nuo työt saa aikaan.

    Kristus on saattanut lain kautta tulevan vanhurskauden loppuun, eli kukaan, ei siis voi enää pelastua tekojensa kautta. Kristus on ainoa Tie. Hän on pyhittänyt meidät. Hän on kirkastava meidät, mutta ennen kaikkea, Hän on pelastanut meidät ja on pelastava meidät. Tuo on tapahtunut asia, joka omistetaan uskon kautta.

    Kristus on tullut meille Jumalan vanhurskaudeksi. Raamattu sanoo: ”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta.”
    Elävän veden virrat tulevat Jeesuksesta, joka asuu sydämessämme uskon kautta. Niin kuin vesi juotuna antaa lihalle elämän, samoin Kristus antaa meille hengellisen elämän.
    Ilman Kristusta voi olla vain henkistä ja sielullista elämää, joka kumpuaa maailman alkeisvoimista ja lain noudattamisesta, mutta niiden kautta ei ole iankaikkista elämää, eikä pelastusta.

    Ari viestisi 20:29 kertoo, että opetat kuin muslimi, puhut uskosta tekona, nöyrtymisestä ja parannuksesta samoin. Armon tie on kokonaan toinen, siinä ei ole yhtään tekoa, sitä ei voi ottaa.
    Siinä ei ole ihmisellä mitään osaa. Jumala antaa Armonsa lahjaksi Kristuksen tähden ja kautta. Sen tähden puhutaan syntymästä, koska syntyvällä ei ole mitään osaa syntymäänsä, se on kokonaan ihmisen ulkopuolisen tahon aikaan saamaa.

    Jumalan Sana synnyttää ihmisen ylhäältä ja antaa uskon.
    Vastasyntyneen kastaminen on tämän uskon ymmärtämistä
    ja Jumalan Voimaan luottamista.

    • ”Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.— Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” Seurakunta – ei siis yksittäinen kristitty – on Kristuksen ruumis. Seurakunnan toimittama sakramentti on Kristuksen teko.

  5. Kaste on Jumalan teko alusta loppuun asti. Ihminen on vain hänen kätensä tuon tehtävän toimittamisessa.

    Ari. Jotta huomaisit kuinka sanatarkasti seuraat 1520 -luvun kasteenuusijoitten väitteitä otan tekstin joka on kirjoitettu noin viisi vuotta kasteenuusijoitten keksimän opin kumoamiseksi. Edustamasi oppi keksittiin 1525 ja Luther kirjoitti tekstinsä 1529. Silti yhtä edelleen pöyrität täysin samaa levyä kuin aikoinaan Hubmeier 1525 ja 1526 niin tarkasti että Lutherin sanat sopivat yhä edelleen tasan yhtä tarkasti kuin tuolloin nelisensataa vuotta sitten.

    Luther kirjoittaa kirkkomme viralliseen oppiin kuuluvassa Isossa Katekismuksessa.

    ”Mutta he sanovat varmastikin, kuten heillä on tapana: Eikö kastekin sentään ole teko, ja sinä itse väität, ettei teoista ole mihinkään, kun pitäisi pelastua? Mihin usko nyt sitten on hävinnyt? Vastaan tähän näin: On aivan varmaa, etteivät meidän omat tekomme mitenkään edistä pelastumistamme, mutta kaste ei olekaan meidän tekomme, vaan Jumalan teko.”

  6. Matias Roto, otat ”todisteeksi” Raamatun ulkopuolisen henkilön eli Lutherin, mitä hänen sanansa tässä asiassa merkkaa?

    Jos kaste olisi Jumalan teko eikä yhtään ihmisen niin miksi sitten ihminen voi päättää kastetaanko hänen lapsi vai ei?

    Kuinka Jeesus kastettiin, menikö Hän itse kasteelle vai ei?

    Entä Pietarin selkeät sanat ensimmäisenä helluntaina:

    38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja OTTAKOON kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

    Siis jokaisen kuulijan tuli itse päättää ottaa kaste, ei siis pitänyt seisoa paikallaan ja odottaa että Jumala kastaa.

  7. Ari

    1) Otin Lutherin tekstin esille osoittaakseni että

    s i n u n

    oppisi ei ole Raamatun oppi vaan 1525 keksitty uusi sepitelmä, jolla ei ole raamatullista pohjaa, vaan jonka perusteena on Hubmeierin teoria, jota seuraat melkein sanatarkasti.

    2) Jumalan kansa on aina päättänyt siitä voiko jonkun ottaa parannukseen kasteen välityksellä.

    Näin oli jo ennen Jeesusta. Kun joku perhe halusi saada kääntymyksen, niin rabbi ratkaisi voidaanko perheelle antaa parannuksen armo eli voidaanko synneistä puhdistava kaste toimittaa. Mikäli rabbi katsoi perheen olevan siihen valmis niin kääntymys toteutettiin kasteen välityksellä ja miehille toimitettiin myös ympärileikkaus.

    Kautta koko kristikunnan historian opetusta antava papisto tutki voidaanko pakanuudesta kääntyvä perhe ottaa kasteen kautta Jumalan kansan jäsenyyteen. Tämä kysymys tuli esille myös etiopialaisen kastamisessa: ”Mikä estää?” ja Korneliuksen perheen parannukseen ottamisessa: ”mikä minä olin estämään?” Tämä esteettömyyden tutkiminen on aina kuulunut kirkon toimivaltaan. Sama tulee esille myös kun Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet.” Siinäkin on kysymys samasta asiasta. Jumalan taivaallinen ratkaisu voiko kasteen antaa vai eikö voi tulee ihmisten elämään kirkon välittämänä. Kirkko on Jumalan käsi, Jumalan suu, Jumalan evankeliumin välittäjä. Niille alueille jossa kirkko ei julista, ei evankeliumikaan pääse tulemaan ja siellä missä kirkko ei ole kastetta toimittamassa ei myöskään ihmiset pääse Jumalan valtakuntaan sisälle.

    Jumala on luonut ihmiset elämään yhdessä toinen toisensa kanssa. Myös pelastuksen yhteisöllisyys on toinen toisensa kanssa elämistä yhteisessä kirkossa.

    3) Pietarin helluntaisaarnassa kerrotaan siitä että myös pienimmät lapset, alkukielen ”synnytyksen tulokset” ovat osallisia kasteen antamasta lahjasta

    ” — k a s t e e n —

    n i i n

    te saatte

    P y h ä n

    H e n g e n

    lahjan. —

    l a p s i l l e n n e —”

    Tässä on selkeätä Pyhän Hengen innoittamaa Raamatun julistusta siitä että kasteessa annettu parannus kuuluu myös äskensyntyneille, (Kreikan
    teknon, τέκνον, ”synnytyksessä esiin tullut” eli ”lapsi” verbistä tiktó, τίκτω, ”saattaa esiin vauva” eli synnyttää, johdettu nomini.)

    4) Tekstissäsi korostat tuota ottamisen ajatusta ikään kuin se olisi ilmausta vastaanottajan aktiivisuudesta ja toiminnallisuudesta. Alkukielessä se kuitenkin on passiivimuodossa eli vastaanottaminen on täysin riippumaton vastaanottajan mukanaolosta. Jotta ymmärtäisit miten vähän vastaanottajan aktiivisuutta sisältyy passiivimuotoon otettakoon kasteessa saatavan autuuden, ilon ja pelastuksen vastakohtana selkäänsä saaminen. Joku mies otti turpiinsa kun toiset pieksivät hänet. Tuossa vastaanottaja oli teon kohteena ilman että hänellä itsellään oli pienintäkään halua saada osakseen sitä mitä porukka hänelle antoi. Tässä siis tulee esille tuo että passiivimuodossa lauseen subjekti eli teon kohteena oleva ihminen ei pienimmässäkään määrin omalta osaltaan myötävaikuta teon suorittamisessa vaan on ainoastaan se johon teko kohdistuu. Teko tulee hänen tykönsä ja vaikuttaa häneen. Selkäsaunan saanut ei itse rupea värjäämään kasvojaan mustelmilla vaan ne tulevat hänen kasvoilleen toisten tekemänä.

    Tällä kielteisellä kuvalla haluan kertoa mitä tarkoittaa verbimuoto passiivi. Siinä teon keskipisteenä oleva ihminen ei itse tee mitään sen hyväksi että teko toteutuu hänen kohdallaan. Hän ei pienimässäkään määrin myötävaikuta tapahtumassa.

    Tulemme nyt tuosta kielteisestä kuvasta Pietarin saarnan myönteiseen sanomaan ja siihen mitä tuo passiivi muoto merkitsee tuossa yhteydessä.

    Pietarin saarnan suloinen lupaus siitä missä parannus ojennetaan eli missä annetaan synnit anteeksi ja missä luovutetaan Pyhän Hengen lahja, tulee vastaanottajalle täysin ilman pienintäkään omaa myötävaikutusta, niin että vastaanottaja ei omalta puoleltaan heilauta eväänsä eikä räpyläänsäkään, vaan kaikki vain annetaan hänelle.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25