Kuka muistaa, että vietämme paastonaikaa, valmistautumista kohti pääsiäistä?
Venäjän ortodoksinen kirkko voisi tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa jakaa maailmalle vuosisataista hengellistä viisauttaan.
Että mitenpä katua syntejä, tehdä parannusta, kukin omista synneistään, ja valmistautua pääsiäiseen.
Rauhan evankeliumia. Rakkautta lähimmäistä kohtaan. Tai vaikkapa jo neuvostoaikana suosittua ja neuvostovallan propagoimaa rauhanideologiaa.
Eipä sieltä Venäjältä, sikäläisen ortodoksisen kirkon johtomiehiltä, kuulu yhtään mitään.
Venäjä hyökkää toista valtiota vastaan, tappaa siviilejä, pommittaa ydinvoimalaa
ja haluaa vaihtaa ulkomaisen valtion demokraattisesti valitun johdon.
Venäjä kieltää omilta kansalaisiltaan tiedonsaannin ja puhumisen sodasta. Valehtelee omille kansalaisilleen patologisesti siitä mitä Ukrainassa on meneillään.
Missä on tässä tilanteessa Venäjän ortodoksinen kirkko – se on hiljaa.
Missäpä on nyt läntisen katolisen kirkon paavi lausuntoineen?
Hänkin on hiljaa.
Nykyinen paavi on esittänyt lausuntoja ja moraaliohjeita meille kuolevaisille tästä ja tuosta asiasta. Ilmastosta, pakolaisista ja seksistä.
Mutta kun on kyseessä diktatuurin hyökkäys demokratiaa vastaan Ukrainassa, tähän ei olekaan mitään moraalis-ylivertaista sanottavaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on antanut läntisen kristikunnan tuhkakeskiviikolle aivan uuden merkityksen.
Jos yhtä maata ja maailmanrauhaa tuhkaksi tuhoamaan lähtenyt maa aloittaa sodan, ollaanpa me suurten kirkkokuntien edustajat vain hiljaa.
Otetaan kantaa ja esitetään mielipiteitä silloin, kun se ei reaalimaalimassa maksa mitään, tuottaa moraalipisteitä tai ”oman” valtiovallan suosiota.
Eikö kristikunnalla todellakaan ole mitään sanottavaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen?
Blogisti esittää hyviä kysymyksiä Venäjän ortodoksisen kirkon sodasta vaikenemisesta ja nykyisen paavin vaikenemisesta ja kysyy: ”Eikö kristikunnalla todellakaan ole mitään sanottavaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen?”
Varmaan kristikunnalla olisi paljonkin sanottavaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen, mutta kirkot ovat voimattomia kun aseet puhuvat. ”Kuinka monta divisioonaa Paavilla on? ” Oli Isä Aurinkoinen (Stalin) kuulema kysellyt aikanaan. Ei Euroopan unionillakaan ole käytössään sotakoneistoa ja Venäjän ordoksikirkon johtomiehet Pelkäävät Vladimir Putinia ehkä enemmän kuin Jumalaa.
Oman maamme historiasta lötyy myös arvosteltavaa kirkon suhtautumisessa sotiin. Uskonnot ovat alisteinen maalliselle vallalle maailman joka kolkassa. Valitettavasti.
Jeesuksen sanoja tässä toteutuu..
”Älkää luulko, että minä olen tuomaan rauhaa maan päälle, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan eripuraa ja miekan. ”
”Veli kääntyy veljeä vastaan, kansa kansaa vastaan, ja lopussa pahinpia vihamiehiä ovat omat perhekuntalaiset. ”
Tältä pohjalta voidaan lisätä vielä Koraanin opetus: ”Jos ammut nuolen, et se ole sinä joka ampuu, vaan jumala. ” Tämä siitä näkökulmasta, että jumala toimii ihmisten kautta, ja saattaa tulemaan aina sitä mikä kulloinkin on tarpeen.
Joka tietysti saa meidät kapinaan ja pohtimaan noitakin sanoja vastaan, koska myös niin on kirjoitettu, että ” Sanaa vastaan sanotaan.”
Voiko tällä sodalla olla joku merkitys, jota me emme vielä näe, koska tämä hetki on vain pieni raita siinä suuressa matossa, jonka kokonaiskuvio on vielä kesken. Kuten laulussa sanotaan : ”Jos nuo mustat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita ne vaaleatkaan ois. ”
Sana on itseasiassa hyvin ihmeellinen veitikka, se voi kääntää asioita päälaelleen.
Olen huomannut mielipiteitä joissa ollaan hyvin vakuuttuneita siitä, että tämä on hyvän ja pahan välinen taistelu. Ukraina, sekä Länsi hyvä ja Venäjä paha.
Koska me nyt teemme Venäjästä pahan, olemme pahan tekijöitä.
Miten se tapahtuu? Venäjän tiedotusvälineet on estetty lännessä, ja meillä on mahdollisuus tehdä Venäjästä paha raivokkailla sanoilla, syyttelyillä, penettelulla. He eivät voi puolustautua. Oikeusnäkökulmasta ketään ei saisi kohdella niin, että hänellä ei ole mahdollisuutta sanoa itse mitään.
Olemme myös hyvän tekijöitä, koska me teemme Ukrainasta hyvän, sulkella kaiken muun tiedon ja mahdollisen totuuden hyvän tekemisemme ulkopuolelle. Hyvän tekeminen on aina ylistyksen arvoista ja se polkee jalkoihinsa jopa oikeusvaltio periaatteen.
Koska me olemme hyvän tehneet ja sen puolella, ja laki ei meitä koske, on armo ja anteeksianto meille itsellemme omistettu, ja se peittää alleen sen, että olemme myös pahan tekijöitä.
Evankeelisesti me olemme tehneet pahan juudaksesta ja koko kansasta, mutta emme näe sitä niin, että olemme itse tämän tehneet.
Ensin tehdään paha, ja sen jälkeen kaikki mitä se meidän tekemä paha tekee, on pahaa, vaikka se olisi ihan järkevääkin.
Tarja Parkkila: ”Olen huomannut mielipiteitä joissa ollaan hyvin vakuuttuneita siitä, että tämä on hyvän ja pahan välinen taistelu. Ukraina, sekä Länsi hyvä ja Venäjä paha. ”
Se on totta, että mainitsemiasi mielipiteitä on, mutta ovatko ne loppuun asti mietittyjä? Minusta Ukraina, Länsi ja Venäjä eivät ole hyviä, eivätkä pahoja. Nykyinen tilanne johtuu niiden johtajista. Jos johtaja on diktaattori, kuten Venäjällä, niin voidaan päätellä, että hänen ajattelunsa ja toimintansa on johtanut sotatoimiin Ukrainassa. En usko, että Venäjällä ”demokraattisesti” valittu johtaja olisi sotaa aloittanut.
Kun Neuvostoliitto 1991 hajosi, niin suomessakin odoteltiin toivekkaasti, että Venäjällä alkaisi demokraattinen kehitys. Merkkejä siitä myös nähtiin. Kuitenkin oli henkilöitä, jotka huomasivat melko varhain, että kehitys Venäjällä kääntyy epädemokraattiseen suuntaan. Jäi mieleen tapaus Suomen eduskunnan juhlaistunnosta v. 2006.
Uutinen vuodelta 2006: ”Eduskunnan juhlaistuntoa kohahduttanut vihreiden Heidi Hautalan Venäjää arvostellut puhe jakoi poliitikkojen mietteet. Puhemies Paavo Lipponen (sd) arvosteli Hautalan kannanottoa törkeäksi. Lipposen mielestä juhlaa ei saisi käyttää hyväksi ja esittää ”näin kovaa ja törkeää kritiikkiä naapurimaata kohtaan”.
Toinen uutispätkä samasta tilaisuudesta: ”Hautala sai presidentti Tarja Halosen pyörähtelemään tuolissaan, kun hän arvosteli Halosen hyvän tuttavan presidentti Vladimir Putinin hallintoa.”
Lainaus Turun sanomien verkkosivuslta.
Tarja Parkkila kysyy toisessa kommentissaan: ”Voiko tällä sodalla olla joku merkitys, jota me emme vielä näe?” Minusta sodan myönteinen merkitys voisi olla diktaattorin Putin vallan menetys. Ehkä se takaisi Euroopalle rauhanomaisemman kehityksen.
Leo Tihinen.
Miksi sinun mielestäsi Venäjällä pitäisi olla demokratia ?
Minä en usko, että venäläisistä tulisi meidän silmissä hyviä ihmisiä, vaikka siellä olisi meidän mieleinen demokratia. Siitä pitävät kyllä huolen kaikki sotia muistelevat herrat ja vihaa lietsovat muistelijat, joiden sielu jäi jonnekkin Raatteen tielle ja Kiestingin suuntaan. Kollaa kesti ja sitä rataa Muurmanskiin.
Tätä kaikkea on niin kuultu ja tullaan kuulemaan, ei sitä Venäläinen demokratia poista, koska se kaivetaan aina esiin, kuten nytkin on tapahtunut, vaikka ei ole itsenäisyyspäiväkään. Se vaatii sukupolvien vaihtumisen. Saksalaisia meillä ei luterilaisena maana uskalleta demonisoida vieläkään, mutta sekin on muuttumassa.
Putinin putoamista on toivottu niin kauan, kuin minä muistan, vaikka tiedämme kyllä, että emme voi mennä sinne valitsemaan omaa miestä tilalle . Eikä meillä ole mitään tietoa seuraajan kyvyistä tai halusta muuttaa yhteiskunta demokraattiseksi, emmekä tiedä mitä mieltä hän olisi Euroopasta, kuuntelisko hän kiltisti minkälainen meille pitää olla.
Eikö maailmaan sovi muuta kuin demokratia ? Onhan nyt uskonnonvapauskin olemassa.
Yhdysvalloissa on yhtä lailla yhden miehen diktatuuri ja sitä kuuntelee koko maailma, mitä eroa.
Tarja Parkkila: ”Miksi sinun mielestäsi Venäjällä pitäisi olla demokratia ?”
Leo Tihinen: Minun mielestä demokratia on parempi hallintojärjestelmä kuin diktatuuri.
Tarja Parkkila: ”Minä en usko, että venäläisistä tulisi meidän silmissä hyviä ihmisiä, vaikka siellä olisi meidän mieleinen demokratia.”
Leo Tihinen: Minun silmissä venäläiset ovat jo nyt hyviä ihmisiä. Heidän johtajansa Putin on se, joka on tehnyt rikoksen, aloittamalla sodan Ukrainassa. Venäjän kansa tuskin olisi kannattanut sotaa, jos heiltä olisi asiaa kysytty.
Yhdysvalloissa kansa voi vaihtaa presidentin aina neljän vuoden välein. Donald Trump vaihtui Joe Bideniin v. 2020. Kai sinäkin ole asian pannut merkille?
Leo Tihinen
Olen tottakai pannut merkille, että Trump vaihtui Bideniin, koska heti puhalsi kylmä viima Yhdysvalloista Venäjälle päin.
Siellä ei voitu sietää tilannetta, että Trump ja Putin tulivat toineen keskenään. Nyt on kiva heillä, on sota.
Minusta näytti hetken aikaa todella hienolta, kun suurvallat olivat kavereita Trumpin aikana.
Nyt tämä papparainen tirisee kaikelaista uhittelua otsa mustelimilla, ja käyttää myös Suomea pelinsä nappulana, vaikuttaa naurettavalta.
Voi tietysti olla, että mutelma tuli siitä, kun löivät Niinistön kanssa viisaat päät yhteen.
Tarja Parkkila. Luepa tämän Kotimaa -lehden uutisista (04.03.2022 14:05 – Freija Özcan Uutiset) , että mikä Bidenin otsassa oleva ”mustelma” on. Päästään näin keskustelumme lopussa Blogin aiheeseen – paastonaikaan.
Leo Tihinen
Onko paaston aikana huumori kielletty ?
”Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,
kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?”
Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne
ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,
lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.
Te ette nyt paastoa niin,
että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5 Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,
se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?
Jos kallistaa päänsä kuin kaisla
ja makaa säkissä ja tuhassa,
sitäkö sinä sanot paastoksi
ja päiväksi, joka on Herralle otollinen? ”
Jesaja 58 ja jatko kertoo minkälainen oikea paasto on.
Nyt paasto on puheissa blogin aiheen mukaan