Ohitin pimeässä tämän paikan tottumuksesta kaarteen ulointa reunaa ajaen. Takaisin tullessani huomasin kuinka hyvä tuo piintymykseni oli. Rankat sateet olivat uurtaneet kaarteen sisäreunaan monta metriä syvän kuopan, joka jatkui parisenkymmentä metriä syväksi uurteeksi, jota seurasi muutaman sadan metrin jyrkkä rinne vuorten välissä olevan laakson pohjaan.
Elämämme on kuin kuoppainen tie. Erilaiset kolhut muovaavat oloamme. Emme voi kokonaan välttää vastoinkäymisiä. Ne kuuluvat kohtaloomme. Ne ovat kuin railot, savannin sateiden muodostamat, tulvien tuomia.
Mutta meillä on myös vieläkin rankempi puolemme, karu todellisuus, jonka kanssa elämme. Ihmiskunnan lankeemuksesta osallisina mekin olemme syyllisiä Jumalan edessä. Tämän näkeminen on ensimmäinen askel parannusta kohti. Tunnustamme tilamme ja pyydämme Vapahtajaamme avuksemme. Hän on meidän pelastuksemme. Hän vie meidät eteenpäin. Tie jatkuu eteenpäin. Anteeksiannon kestävä väylä johtaa perille. Matka ei pysähdy, vaan jatkuu sitä tehtävää täyttämään, johon meidät on pantu, Jumalan asialle hänen kunniaansa kuuluttamaan ja hänen armoansa kirkastamaan.
Jumalan suuri rakkaus on elämämme voima. Hänen anteeksiantamuksensa meidän tulevaisuutemme ja toivomme. Elämme Jumalan laupeuden varassa, armahdettuina syntisinä, vapautettuina, anteeksiannosta kiitosta kantaen.
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,
joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Sunnuntai 01.09.2019
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
1. lukukappale: Sananl. 28:13-14 tai 5. Moos. 9:1-6
Tutkistelen tässä jutussani Sananlaskujen sanomaa.
Kirkkomme opettaa ripistä sitä suuresti arvostaen.
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, mistä aikaisemmin on suurelta osalta vaiettu. Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.
Nykyisin messuun osallistumisen yhteydessä ei yleensä ole käytössä yksityistä rippiä, kuten aikaisemmin oli, vaan se toimitetaan messun alussa yhteisenä synnintunnustuksena ja sitä seuraavana synninpäästön sanana.
Jumalanpalveluksen luonne kristikansan yhteisenä kokoontumisena tulee täten esille. Elämme Jumalan edessä kokonaisena kansana. Yhdessä tunnustamme oman puutteellisuutemme ja syntimme. Kun Jumalan edessä tunnustamme oman vajavuutemme ja syynalaisuutemme, niin silloin voimme jättää kaiken keskinäisen syyttelyn ja keskinäisen vikoilun. Sen sijaan saamme kokonaisena sisarus- ja veljesyhteisönä käydä yhteisesti vastaanottamaan Vapahtajamme armollisen rakkauden valmistamaa täydellistä anteeksiantamusta, ei vain joillekin meistä suotuna, vaan kokonaisena seurakuntana, kokonaisena kristikuntana, yhtenä joukkona, yhden Isän lapsina, Jumalan perheen jäseninä.
Vapahtajamme on jo tuonut meille sovituksen Jumalan ja ihmiskunnan välille. Siksi kiitämme häntä riemullisesti hänen täytetystä työstään. Kaikki on valmiina. Anteeksianto on todellinen ja täysipainoinen. Siksi myös messussa vastaanotamme armon vakuutuksen todellisena tapahtumana. Juuri tässä ja nyt meidän syntimme pyyhitään pois. Juuri nyt Jumalan laupeus kohtaa meidät. Jumala on hyvä ja siksi hänen sanansa on taivaan kosketus maan päällä. Messussa julistettu synninpäästö on vahva ja väkevä. Se saa voimansa taivaan kirkkaudesta. Se on täynnä Pyhän Jumalan kosketusta. Kaikkivaltiaan Jumalan suuri rakkaus sytyttää sydämemme ja täyttää mielemme kiitoksella ja ylistyksellä. Jumala on hyvä ja hänen hyvyydestään me pääsemme osalliseksi.
Vapahtajamme armon varassa olemme autuaita, mutta jos sen halpana pidämme, niin silloin sielumme kulkee harhaan.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa,
tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
Suokoon Jumala meille kaikille turvallista elämän matkaa ja ohjatkoon meitä kaikessa. Hänen hyvyytensä ja siunauksensa olkoon elämämme voimana ja turvallisena tukenamme.
tekstit sekä pyhän aiheen pieni esittely on luettavissa osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190901
Samma på svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20190901
Tuosta ripistä tulee väkisin mieleen jonkinlainen katolilainen heijastuma, jossa sunnuntaisin käydään ottamassa vastaan synninpäästö ja palataan sitten taas heti vanhoihin tapoihin eli käytännössä petetään itsensä, mutta ei tietenkään Jumalaa.
Onhan täysin mahdollista jopa todennäköistä, että päästön saatuaan ei ehdi edes kotiin saakka kun jo sydämessään rikkoo Jumalaa ja ehkä lähimmäistäkin vastaan. Jopa kirkossa saattaa tulla mieleen synnillisiä ajatuksia jostakin ihmisestä.
Mitä tällainen näennäinen kristillisyys sitten hyödyttää?
Jumalahan näkee sydämen todellisen tilan, eikä Häntä voi pettää.
Todellinen kristillisyys on sitä, että ihminen elää valvovalla ja avoimella sydämellä Jumalan edessä kaiken aikaa ja se tarkoittaa sitä, että silloin Pyhä Henki voi huomauttaa, jos elämässämme on jotain mikä meidän tulee tunnustaa ja korjata.
Kun se on tehty, Jumala vastaa siihen antamalla rauhansa.
Tämä on päivittäistä parannuksessa elämistä.
Se ei tee ihmistä synnittömäksi, mutta silloin hän pysyy oikeassa suhteessa Jumalaan mikä on tärkein asia kristillisyydessä.
Tuon artikkelin valossa vaikuttaa siltä, että kirkko haluaa pitää itsellään sellaisen oikeuden, että vain sillä on oikeus antaa synninpäästö.
Saattaa olla, että kirkon piirissä tähän lujasti uskotaankin kun näkee miten viikottaisesta synninpäästöstä onkin tehty niin tärkeä hetki.
Tämä on kuitenkin silmänlumetta koska ei voida tietää, ovatko kaikki tosissaan tehneet parannusta synneistänsä ja siitä huolimatta heille julistetaan synninpäästö eli tämä on puhdasta uskonnollista näytelmää.
Näin ainakin itse monet kerrat tällaisessa tilanteessa mukana olleena olen kokenut.
Kirkollinen näytelmä päättyy ehtoolliseen, jossa monet nauttivat Kristuksen ruumiin ja veren väärin, vaikka eivät ole todellisuudessa tehneet parannusta elämässään.
Kirkko on ottanut itselleen oikeuksia, joita se ei ole todellisuudessa saanut Jumalalta vaikka annetaan ymmärtää, että sen palvelija pappi on Jumalan sanansaattaja maan päällä ja joka myös hallitsee oikean opin.
Annetaan myös ymmärtää, ”ettei kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”, mikä on Jumalan hallitusvallan väheksymistä.
Ei Jumala ole sitonut itseään yhteen ja ainoaan kirkkokuntaan, ei edes kaikkiin ns. kristillisiin kirkkokuntiin vaan kaikkiin niihin, kaikkialla, jotka tahtovat Hänen tahtoansa noudattaa.
He muodostavat ”Pyhän papiston”, eivät ainoastaan ne, jotka ovat saaneet teologisen koulutuksen, mikä ei millään tavalla takaa sitä, että he olisivat oikeassa suhteessa Jumalaan. Nyt on alkanut näyttää vahvasti siltä, että juuri he ovat luopioita ja pettureita suhteessa Jumalaan ja Hänen sanaansa.
Kristillinen kirkko on tietääkseni ollut sitä varten, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa tulisi kaikkien tietoon ja joka uskolla otettaisiin vastaan.
Kirkko on ottanut ihmisen jo kasteessa vauvana ikäänkuin huomaansa ja sitten saattanut heidät elämänsä lopulla hautaan.
On ajateltu ja uskottu, että tällä tavoin pienistä lapsista tulee kristittyjä, jotka kerran perivät Taivaan.
Näin on annettu ymmärtää, mutta käytäntö ei vastaa teoriaa. Pienistä kastetuista lapsista vain harvoista tulee aikuisina Kristuksen seuraajia, niitä, jotka tunnustautuvat Hänen omikseen, joille ainoastaan Jeesus on valmistanut sijan Taivaassa.
Teorian ja käytännön välillä on valtava aukko.
Silti kirkossa ei suostuta myöntämään, että tässä olisi jotain ongelmaa.
Todellisuudessa kirkko ”sumuttaa” kaikki jos mahdollista, kehdosta hautaan.
Tämä sumutus jatkuu usein vielä vainajan hautajaisissakin. Ei ainoastaan vainaja ole autuas. Olen omin korvin kuullut papin sanovan, että ”Jeesuksen tähden olemme kaikki kerran Paratiisissa”, vaikka varmasti tiesin, ettei siinä saattoväessä ollut montaa Jeesuksen omaksi tunnustautuvaa.
Mutta eipä sillä tunnu mitään merkitystä olevan.
Kirkko julistaa mielellään kaikki autuaaksi.
Nämä näytelmät, jossa on pääosanesittäjät ja ymmärtämätön yleisö, jatkuu ilmeisesti niin kauan kuin tätä maailmanaikaa vielä eletään, tai ellei Jumala asiaan jotenkin puutu.
Monet näistä pettäjistä ja petetyistä nukkuvat pois sitä ennen ja ovat jo nukkuneetkin ja kohtaavat todellisuuden, jota eivät ole voineet odottaa.
Moni haluaisi päästä kertomaan totuuden täällä vielä oleville, mutta ei voi.
Ne kirkon työntekijät, jotka eivät ole taipuneet kirkon nykyiseen virkakäsitykseen, on kylmästi laitettu tai pakotettu pois virastaan.
Kohta ne, jotka eivät halua vihkiä samaa sukupuolta olevia, kokevat saman kohtalon.
Kirkko on jo ottanut asiassa niin monia askelia, että on vaikea uskoa sen kokonaan perääntyvän asiassa vaan näyttää, että se viedään väkisin läpi jollain aikataululla. Niinkuin aikanaan naispappeus.
Kun se toteutui tiesin jo silloin, että tämä toinen asia tulee pian perässä!
Tällä tavalla siis synninpäästöjä antava kristillinen kirkkomme toimii!
Se tarvitsisi itse synninpäästön, mutta ei taida ymmärtää sitä pyytää ja mitäpä se hyödyttäisi, eihän se ole tietääkseni parannusta tekemässäkään.
Raimo
Muutama sana pitkään kommenttiisi
1) Kirkko on Kristuksen ruumis. Koska kukaan ei voi pelastua ilman Kristusta, niin kukaan siis ei voi pelastua kirkon ulkopuolella, koska silloin ollaan myös Kristuksen ulkopuolella.
Efesolaiskirje:
1:23 joka ( = kirkko = seurakunta) on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
2) Niin kuin ensimmäisen uskonkappaleen mukaan Isä on luonut sekä näkyvän että näkymättömän maailman ja myös pitää sitä yllä
ja niin kuin toisen uskonkappaleen mukaan Poika Jeesus Kristus on pelastanut maailman
niin myös Pyhä Henki tekee työnsä kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän kautta.
Kirkko on kolmiyhteisen Jumalan työväline koko ihmiskunnan pelastuksen yhteyteen saattamiseksi.
3) Usko tulee kuulemisesta eli siis ensiksi tulevat Jumalan sana ja sakramentit ja sitten näiden välityksellä saadaan usko ja Pyhän Hengen lahja. Käytännön maailmanlaajuinen kristikunta on syntynyt ja elää ja toimii vain siellä missä ensiksi on julistettu evankeliumia ja sakramentteja jaettu ja vasta sitten ihmiset edes tietävät sanomaa Jeesuksesta saatikka pääsevät uskossa vastaanottamaan julistetun elämän sanan.
Pitkässä kommentissasi on monia kohtia joihin voisi tuoda täsmennystä, mutta kaiken kaikkiaan voinen todeta sen, että mihin näytät pyrkivän eli että usko saa vaikuttaa jokapäiväisen parannuksen, se saa todellisen toteutumansa juuri siitä, että Jumalan kansa elää yhteistä uskon elämää pyhän kristikunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa ja sieltä saa ammentaa voimaa päivittäiseen uskon kilvoitukseen ja elämän täyteen rohkaisuun Pyhän Hengen voimassa ja johdossa, keskinäistä rakkautta ja toinen toisensa kunnioittamista tietäen että myös meidän kanssaihmisemme, rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa saavat ammentaa elämänvoimansa meidän yhteisen Herramme edessä pyhää Jumalaa palvoen.
Matias Roto kuinkas kun ”kansa” alkoi sotia keskenään ja tappamaan toisiaan, siis luterilaiset keskenään, kuinka siinä toteutuu anteeksianto?
Ari
Muista että ihmiset ovat aina syntisiä itsessään. Kuvitelma että ihminen muka voisi joskus tulla synnittömäksi on itsensä pettämistä.
Galatalaiskirje:
6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
Se joka haluaa toisia tuomita, on itsekin vikapää.
Johanneksen evankeliumi:
8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.”
Otappas opiksesi mitä Pyhä Kirja sanoo. ettei vain eksytys pääsisi valtaan eikä Jumalaa tulisi syytetyksi valehtelijaksi.
1.Johanneksen kirje:
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Ari
Kysyt kuinka anteeksianto toteutuu.
Tekstissäni jo vastaan kysymykseesi: Synninpäästön sanassa. Messussa me saamme kokonaisena Jumalan kansana kuulla synninpäästön sanan ja tuon lausutun sanan välityksellä Jumala itse antaa meille täydellisen synninpäästön.
Matias Roto tuot esille ilmeisesti että minä tuomitsen, en mielestäni.
Entä miten toimivat ne jotka tappoivat toisia ns ”veljiä” sisällissodassa, eivätkö he tuominneet kun tappoivat?
Onko yhdessäkään murhaajassa Jumalan henkeä?
Entäpä synninpäästö niille jotka eivät enää ”kerinneet” messuamaan tai jopa vankileirillä tapettiin ilman että pääsi messuun?
Ari
En puhunut siitä että synninpäästöä haluava alkaisi itse ”messuamaan”, vaan siitä että väki tulee yhteiseen messuun ja näin pääsee osalliseksi koko seurakunnalle julistetusta synninpäästöstä.
Ne jotka jonkun ylivoimaissen esteen takia eivät pääse osallistumaan yhteiseen messuun, voivat pyytää sielunhoitajaa toimittamaan yksityisen ripin heidän luonaan.
Matias Roto messuamisella tarkoitin siis etteivät ehtineet juuri yhteiseen messuun eivätkä siis saaneet synninpäästöä.
Vastaappa nyt onko yhdessäkään murhaajassa Jumalan henkeä?
Onko Jumala ”voittajien” puolella vai kuinka suhtautua kun vankileireillä tapettiin vielä ”veljiä”?
Ari
Kysymys on siitä onko hän tehnyt parannuksen eli onko hän ottanut vastaan Jumalan antaman anteeksiannon.
Mietippäs onko sinussa aikoinaan esiintyneen donatolaisen liikkeen henkeä.
Tässä kirkkomme opetusta:
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi : ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne. kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaaksen sen juurilleen ” .
Haureus on tulkittava lähimmäisen rakkauden ymmärtämättömyydeksi.
Siis ihminen syntyy synnistä vapaana.
Reino
Maria Magdalenan evankeliumi on gnostilainen kirjoitus, joka on vieraantunut hyvin kauas kirkon alkuperäisestä sanomasta. Se on mielenkiintoista luettavaa, mutta ei sovi opin perustaksi.
Teoksen laajempi käsittely veisi tämän ketjun aiheen ulkopuolelle.
Jeesuksen oppi oli ja on täysin gnostilainen korostaessaan ihmisten, naisten ja miesten, tasa-arvoa, lähimmäisen rakkautta kaikkien ihmisten kesken.
Maria tunsi täysin Jeesuksen sanoman hänen maanpäällisenä elinkumppaninaan ja rakastettunaan.
Reino
Maria Magdalenan evankeliumi sisältää erittäin vähän minkäänlaista historiallista alkuperäistietoa. Se on myöhempää mukaelmaa oman liikkeensä syntysijojen ajattelutavoista kertoen. Historiallisena lähteenä sitä ei voi käyttää vaan ainoastaan myöhäisemmän perinteen muutoksen kuvaajana.
”” usko saa vaikuttaa jokapäiväisen parannuksen, se saa todellisen toteutumansa juuri siitä, että Jumalan kansa elää yhteistä uskon elämää pyhän kristikunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa ja sieltä saa ammentaa voimaa päivittäiseen uskon kilvoitukseen ja elämän täyteen rohkaisuun Pyhän Hengen voimassa ja johdossa, keskinäistä rakkautta ja toinen toisensa kunnioittamista tietäen että myös meidän kanssaihmisemme, rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa saavat ammentaa elämänvoimansa meidän yhteisen Herramme edessä pyhää Jumalaa palvoen.”” (Matias Roto)
Missä menee Pyhän Hengen pilkan raja, siis kun yllä selkeästi väitetään: ””saa ammentaa voimaa päivittäiseen uskon kilvoitukseen ja elämän täyteen rohkaisuun Pyhän Hengen voimassa ja johdossa, keskinäistä rakkautta ja toinen toisensa kunnioittamista ”” niin kuinka tämä on toteutunut kirkon historiassa ja toteutuu tänä päivänä?
Olen jo tässä aiemmin tuonut esille suomen sisällissodan, jossa luterilaiset tappoivat toisiaan, niin kuinka tämä voidaan liittää yllä olevaan väitteeseen ja vieläpä väittää että kirkko olisi Jeesuksen ruumis?
Eikö tästä jokainen voi ihan itse ”nähdä” kenen voimassa kirkko toimii? Siis johtaako Pyhä Henki väkivaltaan?
Ari
Kun olin Humppilan seurakunnan kirkkoherrana 1975-79, niin niihin aikoihin eri puolueitten johtavat henkilöt olivat sopineet, että annetaan menneitten olla menneitä ja ruvetaan yhdessä rakentamaan omaa kotikuntaa. Sieltä täältä kuului yksittäisiä katkerien muistojen ääntä, mutta yleislinja saatiin parannettua. Oikeistoenemmistöinen kunnanvaltuusto valitsi puheenjohtajakseen SKDL ään kuuluvan valtuutetun ja kaikki puolueet, omaa väriään kätkemättä, alkoivat tehdä yhteistyötä yhteisen kunnan hyväksi. Paljon saatiin rakennettua ja kunta nousi taloudessaan merkittävästi.
(Vasta paljon myöhemmin ja aivan toisista syistä kunnan talous on tullut tiukemmaksi.)
Suosittelen sinullekin, että jätät menneet vastakkainasettelut ja alat etsimään kaikkien yhteistä hyvää, jotta voisimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Hebrealaiskirje:
6:18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. entähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
Tämä merkitsee että lopetat päättömät kirkkoa näykkivät vihjailusi, otat lusikan kauniiseen käteen ja alat tekemään yhteistyötä Jumalan kansan kanssa. Muista että kirkko on Kristuksen ruumis. Kristus pitää huolta omista jäsenistään, niistäkin jotka ovat kovia kolhuja saaneita.
Ota huomioon, että sellaiset jäsenet, jotka hylkivät muita jäseniä eivät kauaa voi elää ruumiin yhteisessä verenkierrossa, joten ne irtoavat ja kuolevat omaan eristyneisyyteensä.
Ari
Älä koskaan yritä nimittää Pyhän Hengen pilkaksi raamatullista oppia siitä, että usko tulee kuulemisesta eli siis että Pyhä Henki käyttää kirkkoa työnsä tekemiseen uskon syntymiseen ja sen vahvistamiseen. Muista että Pyhä Henki luo kirkon yhteyden, yhteyden takeena siis on Jumala itse, ei ihmisten omat yrittämiset taikka raatamiset.
Ihmistekoinen yhteys on kuin kasa risuja. Ne eivät elä yhtenä, vaikka ovat toistensa kosketuksissa. Sen sijaan Kristus rungossa oksat elävät samasta elämää ylläpitävästä mahlasta, Jumalan voimasta.
Sanot siis puheenvuorossasi sellaista mitä sinun ei vahingossakaan pitäisi sanoa: ”Missä menee Pyhän Hengen pilkan raja, siis kun yllä selkeästi väitetään: —”.
Riskinä on että varomattomuuttaan tuomitset itse itsesi. Muista Jeesuksen sanat: ”Sanoistasi sinut tuomitaan.”
Matias Roto et vastaa selkeisiin kysymyksiin, siis mitä on Pyhän Hengen pilkka?
Ehdotuksesi että lopettaisin evankeliumin julistamisen ja palaisin kirkon helmaan on absurdi, kuinka palaisin siihen pimeyteen jossa elin liki 40 vuotta?
Toivottavasti tulee vielä aika jolloin Jumala kutsuu sinua niin että voit tehdä parannuksen ja uskoa evankeliumin. Valittavasti en voi olla varma kuinka asia on, kutsuuko vai ei, sillä vaikka synnit olisivat veriruskeat niin ne voi saada anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei, ymmärät varmaan mitä haen?
Ari
Irrallaan oleva oksa ei pysy elossa. Vain pysymällä rungossa sillä on elämä.
Rungosta irti joutunut oksa kuivettuu. Näin käy jokaisen sellaisen joka ei pysy kirkon yhteydessä. Koska kirkko on Kristus puu ja sen jäsenet oksia tuosssa elämää antavassa puussa.
Kirkko on Pyhän Hengen työväline. Juuri kirkkoa hän käyttää sanansa eteenpäin viemiseen. Sellainen joka ei rakenna yhteyttä, hajottaa Jumalan kansaa. Sellainen ei ole tervettä opetusta, vaan jakautumista eli lohkoiksi hajoittamista eli lahkolaisuutta. Pyhien yhteys on Pyhän Hengen työ. Siksi myös sanan julistuksessa on varottava sellaista, missä itse itsensä kutsuneet touhuavat porukkaa rikki repien.
Juutalaisuudessa kukaan ei saanut toimia rabbina ilman että synagogan esimies oli antanut hänelle valtakirjaa rabbin tehtävään. Kirkko on jatkanut samaa käytäntöä:
Synagogan esimies —-> kreikaksi episkopos —> piispa
Rabbi —> kreikaksi presbyteros —> esim ruotsin präst = pappi
Niinpä kirkon eli Jumalan kansan puolesta opettavalla pitää olla pappisvihkimys.
Toki jokainen voi omassa ympäristössään todistaa omasta uskostaan ja kertoa mitä se merkitsee, mutta ilman virkaan vihkimystä henkilö ei ole Jumalan edustaja maan päällä, vaan hänen todistuksensa on ainoastaan sitä mitä hän itse uskosta ajattelee.
Muista Jaakobin kirjeen varoitus:
Jaakobin kirje:
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Ari, sinulle ei ole vielä selvinnyt mitä tarkoittaa: ”Kaikille voi tapahtua kaikkea, ei ole rakkaus , eikä kuolema ihmisen käsissä.”
Ismo malinen sinulle taasen ei ole selvinnyt ”rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa”.
En muuten ymmärrä lausahdustasi ollenkaan, siis mistä se on peräisin, en pysty sitä Raamattuun yhdistämään?
Tauno,
ymmärrän, ettet ole halukas kommentoimaan kaikkea kirjoittamaani koska joutuisit ottamaan kantaa entisen työnantajasi Suomen ev. lut. kirkon viimeaikaisiin toimiin, jotka niinkuin kirjoitin, eivät ole sille kunniaksi.
Etkö sinä ollut aikanaan Sleyn lähettinä?
Olet nähnyt ja kuullut miten Sleytä on kirkon taholta kohdeltu.
Kuinka sen pappit on yksi toisensa jälkeen savustettu ulos kirkosta ja miten kirkko on estänyt ja hankaloittanut Sleyn työtä joka puolella.
Ja ihan vaan sen takia että Sleyssä on haluttu pitää kiinni Jumalan sanasta, josta kirkko on luopunut.
Olenkohan ymmärtänyt oikein tuon sanomasi, että pelastus on vain kirkon sisällä kun se itse ajaa ulos niitä, jotka tahtovat pitää Jumalan sanaa ohjeenaan?
Ilmeisesti tarkoitit kristillisiä kirkkoja yleensä, mutta
Raamattu puhuu kuitenkin näkymättömästä kirkosta, johon kuuluvat kaikkina aikoina eläneet Jeesukseen uskovat. Se on se oikea Kristus-kirkko, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta.
Jorma
Puhe yhdestä, pyhästä, yhteisestä ja apostolisesta kirkosta ikään kuin se olisi yksistään näkymätön kirkko, ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen.
Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että Jumala on näkymätön.
Vanhan kirkon opetushan on: Näkymätön Jumala on Isänä vain niille, joille kirkko on näkyvä yhteisö.
Toki tällä näkyvällä kirkolla on myös sellaista yhteyttä, joka ei näy, kuten luterilaisuuden ”Toinen Martti” eli Martin Chemnitz toteaa, esimerkiksi jumalanpalvelusten välillä ihmiset ovat hajallaan eri puolilla seurakuntaa eivätkä koko aikaa kokoontuneena kirkossa, vaan ainoastaan jumalanpalveluksiin tullessaan ovat nähtävästi yhdessä.
Toiseksi
Kaikkiin kohtiin vastaaminen olisi tehnyt koko jutun liian pitkäksi. Tässä asian karu syy. Monelle lukijalle liian pitkät jutut jäävät kokonaan sivuun. Kirjoitan siis mieluummin vähän joka luetaan kuin paljon jota ei lueta.
Matias Roto:””Irrallaan oleva oksa ei pysy elossa. Vain pysymällä rungossa sillä on elämä.
Rungosta irti joutunut oksa kuivettuu. Näin käy jokaisen sellaisen joka ei pysy kirkon yhteydessä. Koska kirkko on Kristus puu ja sen jäsenet oksia tuosssa elämää antavassa puussa.””
Tuossa tuot esille kirkosta eroavan kohtalon, sovitatko tuota omaan lahkoosi eli luterilaiseen kirkkoon, eikö ko lahko eronnut katolilaisesta THE kirkosta?
Sitten vielä tämä:””Kirkko on Pyhän Hengen työväline. Juuri kirkkoa hän käyttää sanansa eteenpäin viemiseen.””(Matias Roto)
Siis oletan että tunnet historiaa niin kuinka voit väittää että Pyhä Henki olisi ollut johtamassa ristiretkiä, noitavainoja, toisuskoisten vainoja…. ja tänäpäivänä kaikenlaisen haureuden hyväksymistä., edelleenkin kannattaa miettiä missä menee raja Pyhän Hengen pilkassa, huomaa etten väitä sinun pilkkaavan vaan että heräisit miettimään mitä kirjoitat ja mieten saa voi vaikkuttaa sinun elämääsi iankaikkisuudessa, en siis ole tuomarina vaan julistan evankeliumia jossa juuri Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamatonta.
Ari
Luterilaisuus ei ole lahko. Uskonpuhdistus ei koskaan pyrkinyt eroon yhteisestä eli katolisesta eli maailmanlaajuisesta kristikunnasta omaksi porukakseen.
Uskonpuhdistushan ei ollut hakeutumista poispäin katolisesta kirkosta vaan pyrkimystä tulla todella aidosti katoliseksi eli palauttaa kirkon eräitä sivuun menneitä toimintoja takaisin alkuperäiseen katoliseen muotoonsa.
Kirkkomme keskeisessä tunnustuksessa eli Augsburgin tunnustuksessa sanotaan.
Esipuheessa
Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.
Loppuyhteenvedossa
Esille on tuotu vain se, mikä näytti välttämättömältä, jotta tulisi selväksi, ettei meikäläisten keskuudessa ole opissa eikä seremonioissa omaksuttu mitään Raamatun tai katolisen kirkon vastaista. On ilmiselvää, että me olemme mitä suurimmalla huolella pyrkineet estämään uusien epäkristillisten oppien leviämisen seurakunnissamme.
Jotenka arvoisa keskustelukumppanini. Vaikuttaa kuin sinulla olisi täysin virheellinen käsitys siitä, mikä oli reformaation ajan varsinaisten pyrkimysten suunta ja tarkoitus. Reformaation tarkoituksena oli saada kirkko siksi. mitä se olemukseltaan varsinaisesti on: Yksi, pyhä, katolinen eli maailmanlaajuisesti yhteinen eli koko kristikunnan yhteen konkreettiseen ja näkyvään yhteiseen yhden elävän ja puhtaan jumalanpalveluksen viettämiseen.
Oletko muutoin tietoinen että yhteisen kristikunnan liturgia on saman liturgian jatkumoa, jollaiseen Jeesus jo aikoinaan osallistui ja jollaisessa hän virkaan vihittynä rabbina synagogissa saarnasi. Juuri samanlaisiin liturgisiin synagogamenoihin myös apostoli Paavali säännöllisesti osallistui. Sekä Vapahtajamme että Paavali olivat liturgiaan osallisutumisessaan niin säännöllisiä että heistä sanotaan: ”Tapansa mukaan.”
Jeesuksen kasvinkumppani eli vanhaa juutalaista sanontatapaa käyttäen ”veli” Jaakob Vanhurskas, joka Pietarin jälkeen tuli Jerusalemin piispaksi, vietti aikaansa Jerusalemin temppelissä niin paljon rukoillen, että hänen polviensa sanotaan känsittyneen kuin kamelin polvet.
Mietippäs miten sinä osallistut alkuperäiseen liturgiaan.
Matias Roto toit esille:””Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.””
No ajatteleppa nyt ihan omalla järjelläsi, toteutuiko tuo?
Ei kauniit puheet ja tavoitteet tee asiaa oikeaksi vaan tekoina näkyvä keskinäinen rakkaus, siis miksi tämän edellä tuodun jälkeen nämä ”saman kristuksen seuraajat” tappoivat toisiaan sodissa?
Ari
Otapas historia ihan niin kuin se on. Miten sinun edustamasi liikkeen syntyhistoria kuvaa paljon puhumaasi rakkautta.
Talonpoikaiskapinan edellä kapinaa hankitsevat alkoivat protestoida esivaltaa vastaan ja ottivat yhdeksi protestin muodoksi sen, että jättivät lapsensa kastamatta. Kun Luther 1523 meni yhden kerran puhumaan heille että kaste iankaikkisen pelastuksen armovälineenä ei sovi tällaisen protestin välineeksi, niin hän oli päästä hengestään ja vain vaivoin pääsi pakenemaan paikalta.
Tammikuussa 1525 Zürichissä kaupunginraati kovensi otteitaan lastensa heitteille jättämisestä eli kastamatta jättämisestä, niin silloinpa muutamat protestoivat ja kastattivat itsensä uudelleen lapsikasteesta piittaamatta.
Kun tämä jo oli tapahtunut niin sen jälkeen aikaisemmin 1518 Ingolstadtin yliopiston vararehtorin virasta juutalaisvainon järjestämisen takia lähtemään joutunut Hubmeier vuosina 1525-1527 kirjoitti muutaman tekstin uudelleenkastamisen puolustelemiseksi.
Hubmeier oli myös yrittänyt päästä kapinallisten johtoon, mutta oli epäonnistunut.
Talonpoikaiskapinallisten toimintaa eräät aikalaiset kuvaavat ryöstelyksi, murhaamisiksi, raiskaamisiksi jne.
Joten arvoisa keskustelukumppanini: onko tämä sitä rakkautta mistä puhut.
Jälkiviisaasti voimme todeta että eri historioitsijoiden arviot talonpoikaiskapinan tappioista Saksalle ovat noin 100 000 – 200 000 kuollutta. Erot johtuvat siitä mitkä tuon aikaiset kapinat lasketaan yhteen ja mitkä pidetään erillään muina samaan aikaan esiintyneinä kapinoina.
Joten näiden lukujen äärellä pyydän sinua Ari vähentämään toisten ihmisten kritikointia ja enemmän näkemään, mitä tarkoittaa vanha sanonta: ”Pata kattilaa soimaa. Musta kylki kummallakin.”
Toisia ärsyttämällä kaivaa verta omasta nenästään. Joten ei riitä, että vain vaatii toisilta rakkautta, vaan on myös elettävä rauhassa ja sovussa toinen toisensa kanssa.
Olin muuten 1980 -luvulla mukana kenttätyössä erään tutkimuksen haastatteluissa, missä kävi selville että jos joku tulee toimeen omassa perheessään puolison ja lasten välillä, niin sellaiset tulevat toimeen myös sukunsa ja naapuriensa kanssa, mutta sellaiset taas, joilla oli ongelmia omassa perheessään, useinkin kokivat ongelmia myös sukulaistensa ja naapuriensa kanssa.
Joten rakkaudessa eläminen on hyvin kokonaisvaltainen asia ja juuripa siksi kannattaa aloittaa ahkera ja säännöllinen seurakunnan kokoontumisissa käynti. Näin voi kasvaa uskossa, toivossa ja rakkaudessa ja joka päivä uudelleen ja uudelleen saa opetella yhdessä elämisen alkeita Pyhän Jumalan edessä.
Matias Roto en yhtään ymmärrä mitä tekemistä minulla on jonkin kapinan kanssa, olenko tuonut esille jonkun ihmisen ajatuksia? Kaiken pyrin tuomaan evankeliumista ja Raamatusta, siis jos jossain olen väärässä niin oikaise se RAAMATUN Sanalla.
Ajatuksesi on puolustaa omaa kirkkoa sillä että toiset ovat tehneet myös kauheuksia on todella harhaanjohtava, siis jos joku kapina porukka on tappanut toisia niin ei se kumoa ja oikeuta sinun kirkkoasi tappamaan omia ns ”uskon veljiä”, kuten suomen sisällissodassa.
Ari
Etkö tajua sitä, että omassa teologiassasi ajat juuri tuon 1520 -luvulla syntyneen liikkeen perinnäissääntöjä, kun väität raamatullisiksi sellaisia opetuksia, jotka puhuvat tasan tarkkaan Raamattua vastaan.
Sanoutumalla irti tuon liikkeen syntyhistoriasta sanoudut irti myös omista juuristasi ja oppi-isistäsi, vaikka opetuksessasi kuitenkin kuljet heidän talutusnuorassaan.
Otetaanpa muutama esimerkki
Raamattu: Kaste pelastaa, 1 Piet 3:21 >< 1520 luvun keksitty oppi: Ei kuulu.
Jne
Joten jos väität minun olevan syyllinen sata vuotta sitten maamme sisällissodan tapahtumiin, niin täysin samalla tavalla sinä olet syyllinen Saksan 1520 -luvun kapinaan, koska tietämättäsi yhä edellen olet täysin tiukasti sidoksissa tuon liikkeen johtoon pyrkineen Hubmeierin teologisista keksinnöistä.
Eikö sinun jo olisi aika avata silmäsi ja oppia ymmärtämään ihmiskuntaa ja sitä miten me kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa olemme suuria syntisiä, jotka elämme vain ja ainoastaan Jumalan Pojan sovintoveren turvissa ilman pienintäkään omaa ansiotamme. Kun tämän Jumalan antaman armahduksen löydät, niin silloin voit myös jättää toisten syyttelyt ja sen sijaan pyrkiä rauhaan ja rakkauteen kaikkien kanssa, ilman vikoilua ja alinomaista muiden uskovien potkiskelua.
Matias kirjoittaa asiaa!
Arille aikasempaan kysymykseen mistä kirjaamani ajatus löytyy:
”Niin minä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan kaikkea tätä selville, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkauskaan eikä viha ole ihmisen tiedettävissä; kaikkea voi hänellä olla edessä.
Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.” Saarn.9:1-2
Oletko muuten sitä mieltä, että sotaan osallistuneet sotilaat eivät voi olla Kristittyjä, koska ovat mukana sodassa?
Ismo Malinen itse en voisi sotaan osallistua eli tappaa ketään, en viholliakaan, Jeesus selkeästi käskee rakastaa vihollisiakin eikä rakkaus tee kenellekkään pahaa.
Siis kuinka voisin tuomita ketään kuolemaan, siis jos näin tekisin niin miten minulle itselleni kävisi?
Ari
On tehtävä selvä ero yksittäisen ihmisen väkivaltaisen käyttäytymisen ja yhteiskunnan suojeluun kuuluvan esivallan miekan käyttö.
Luther esimerkiksi kärjisti tämän sanomalla että myös pyöveli voi toteuttaa kutsumustaan pyövelinä. Hän osoittaa lähimmäisenrakkauttaan siinä, että hän teroittaa kirveensä erittäin hyvin jotta tuomitun kärsimykset jäävät vähemmäksi.
Augsburgin tunnustus sanoo mm seuraavaa keisarin tehtävistä yhteiskunnan suojelemisssa tilanteessa, missä Turkin valtakunta vain vähää aikaisemmin oli uhannut keisarikunnan pääkaupunkia.
XXI Pyhien palvonta
Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita. —
Matias Roto:””Etkö tajua sitä, että omassa teologiassasi ajat juuri tuon 1520 -luvulla syntyneen liikkeen perinnäissääntöjä, kun väität raamatullisiksi sellaisia opetuksia, jotka puhuvat tasan tarkkaan Raamattua vastaan.””
Minulla ei ole mitään ”omaa teologiaa”, siis kun tulin uskoon se tapahtui TÄYSIN luterilaisessa ympäristössä ja kun sain jotain opetusta niin se oli luterilaisilta, siis jos väität minun seuranneen jotain muita niin se on väärin.
Sitten PYHÄ HENKI puhui Pietarin sanan kautta ”38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”(Ap.t.2) ja näin menin kasteelle eli OTIN KASTEEN. Tämä kaikki tapahtui täysin luterilaisessa ympäristössä paitsi kaste vapaakirkossa kun eihän luterilaiset olisi kastaneet.
Se mistä kasteelle meno nousi oli täysin Raamatusta ja vain ja ainoastaan sieltä Pyhän Hengen kirkastamana.
Se mitä itse tuot esille on kirkko ja sen opetukset, siis et tuo Raamatun Sanaa esille vaan oman kirkkosi opetusta.
Ottamasi Pietarin sanoma ”kaste pelastaa” ei tarkoita pelastusta taivaaseen vaan siitä turmelluksesta joka täällä maan päällä vallitsee eli lihan poisriisumisen
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,(Kol.2)
Ari
Jos et olisi tullut tuon 1520 -luvun perinteen valtaamaksi ja mukaansa tempaamaksi, niin et mitenkään olisi voinut Pietarin helluntaisaarnasta saada lapsikasteen kieltävää käsitystä kun tuossa saarnassa Pietari nimenomaisesti käyttää sanaa lapsillenne. Näin tasan vastakkaista tulkintaa ei millään logiikalla voi saada tuosta raamatunkohdasta ja siinä esiintyvästä
lapsi -sanasta.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Vain tahallisen väärään johdattajan opetuksen vaikutuksesta voi noin erikoisen selityksen valtaan joutua, ettei lapsi muka tarkoita lasta.
Pyhä Henki on Totuuden Henki. Hän ei valehtele. Jos siis tahallaan kääntää lapsi sanan merkitsemään: ”ei-lapsi”, niin silloinhan on väärän todistuksen antaja eikä vaella totuudessa.
Ari
Selittelet 1 Pietarin tekstiä täysin sen sanamuotojen vastaisesti ja myös sen perussanoman vastaisesti.
Kirjoitat: ”Ottamasi Pietarin sanoma “kaste pelastaa” ei tarkoita pelastusta taivaaseen vaan siitä turmelluksesta joka täällä maan päällä vallitsee eli lihan poisriisumisen.”
Raamatunkohta sanoo tasan tarkkaan päin vastoin: Kyseessä EI ole lihan saastan poisottaminen elikä siis kaste ei ole saunomista tai muuta kylpemistä, vaan ylösnousseen Kristuksen työ, jotta mekin pääsisimme hänen ylösnousemuksestaan osallisiksi.
1 Piet. 3:21 – 22
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
Jos et olisi antanut virheellisen perinteesi sokaista silmiä, niin et mitenkään olisi voinut saada 180 asteen verran virheellistä tulkintaa tuosta kohdasta. Vain se että sinua on talutettu virheellisen tulkinnan perinteeseen mukaan on voinut tuoda tuollaisen virheen sisältälukiessasi tuota kohtaa.
Matias Roto:””Vain tahallisen väärään johdattajan opetuksen vaikutuksesta voi noin erikoisen selityksen valtaan joutua, ettei lapsi muka tarkoita lasta.””
Mielenkiintoinen kommentti, siis missä kohden väitän ettei ”lapsi tarkoita lasta”?
Siis taas kerran käyn tuon kohdan kanssasi läpi, en yksin sinua varten vaan toisia lukijoita.
Mikä on Pietarin puheessa ”LUPAUS”, se on kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa … siis selkeä lupaus.
Kenelle tämä lupaus on Pietarin puheen mukaan, ensinnäkin Jumalan tulee KUTSUA, siis ei ihminen voi itse oma-aloitteisesti tehdä parannusta ja ottaa kastetta, vaan Jumalan tulee kutsua.
Oliko ”lupaus” sitten vain kuulijoille, ei vain heille mutta myös heidän tuleville lapsille eli TULEVILLE SUKUPOLVILLE, siis ”lupaus” että kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa…” on voimassa vielä tänäpäivänäkin Jumalan kutsuessa.
Ari
Yrität keksiä uusia sanontoja, mutta asiallisesti alat toistamaan itseäsi tavalla, joka ei enää vie keskustelua eteenpäin.
Tässäkin viimeisessä puheenvuorossasi tulee esille se perinne, minkä talutusnuorassa sinua viedään. 1520 -luvulla keksityn opin mukaan erotat parannuksen kasteesta.
Ennestään kastamattomallehan parannus annetaan kasteen välityksellä.
Jo kastetulle riittää palaaminen jo kasteen hetkellä lahjoitettuun parannukseen eli syntien anteeksiantamuksesta elämiseen.
Koska sama toistuu väitteissäsi, niin minunkin on tämän saman keskustelun aikana toistettava jo aiemmin esille panemani teksti, missä tulee esille se, miten meidän luterilainen kirkkomme liittyy alkuperäiseen vanhan kirkon opetukseen selventäen niitä näkökohtia, jotka olivat ajankohtaisia tekstin laatimisen aikana
Tässä kirkkomme opetusta:
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä. Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Mikä on tuossa ”lupaus”? Mitä luvataan ja miten sen saa?
Ari
Tuossa on kaksikin lupausta ja sen sisäksi vielä kuvaus kenelle se kuuluu
1) Ensimmäinen kasteeseen liittyvä lupaus on parannuksen saaminen lahjaksi eli syntien anteeksi saaminen ”syntienne anteeksisaamiSEKSI”. Tässä siis ei sanota että ensin pitää saada synnit anteeksi ja vasta sitten kaste, vaan tässä sanotaan koko kasteen tarkoitus eli se mitä varten se tehdään: Se tehdään koska juuri siinä saadaan synnit anteeksi.
2) Toisena kohtana lupauksena vaikkakin edelliseen täysin sisältyen Pietari sanoo että tämän parannuksen vaikuttavan kasteen mukana me saamme Pyhän Hengen lahjan. Huomaapa tuo niin -sana tuossa puheessa. Niin sana kertoo sen mitä kaste antaa eli Pyhän Hengen lahjan: ” — kasteen — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Sitten kerrotaan kaksi ryhmää joita nämä kasteen lahjat koskevat. Sanoilla ”sillä” ja ”lupaus” nämä ryhmät sidotaan edellä olevaan kasteen toimittamiseen sisältyvään tapahtumaan.
1) Ensinnäkin koko läsnä oleva väestö ilman ikärasismia vauvasta vaariin: ” Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.”
2) Toiseksi sanotaan että tämä sama tapahtuu kaikissa kristikunnan kastetoimituksissa. Koko nykyisen maailmankauden loppuun asti kasteen lahjana annetaan syntien anteeksianto ja Pyhän Hengen lahja. Tulevassa maailmanajassa ei enää tätä toimitusta tarvita, koska toimituksen sisältö eli Karitsan valtaistuimelta virtaava elämän vesi on läsnä olevaa todellisuutta taivaan kirkkaudessa joka hetki ja kaiken aikaa.
Tämä koko ihmiskuntaa koskeva Jumalan lupaus kasteen vaikuttavuudesta annetaan sanoin: ” — ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Jotenka minun lienee aihetta kysyä kuin Filippus etiopialaiselta mieheltä, että ymmärrätkös mitä luet.
Jotta arvoisille lukijoillemme tulisi selväksi, niin kaste on vastaanottajansa näkökulmasta täysi lahja ilman minkäänlaista omaa aktiivisuutta omasta puolestaan. Se vain otetaan vastaan eikä mitään muuta.
Tuo suomennoksessa mainittu ”ottakoon kasteen” on alkukielellä passiivi muodossa. Tämä passiivi sulkee ulos kaiken kasteeseen liittyvän oman ansion tai omat teot tai ylipäätään minkäänlaisen myötävaikuttamisen kasteen toteutumisessa.
βαπτισθήτω . baptisthētō, Tulla kastetuksi ilman että itse tekee yhtään mitään vaan on tilanteessa mukana niin että voi tulla kastetuksi.
Tuo kasteen ottaminen on siis sellaista vastaan ottamista missä kaikki tuodaan kastettavalle valmiiksi ja ilman hänen omaa myötävaikuttamistaan tehdään hänen puolestaan, niin että vesi pääsee häntä koskettamaan ja kasteen ratkaisevat sanat voidaan tilaisuudessa lausua, kasteen toimittavan papin tai hätäkasteen toimittavan maallikon sanoessa: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Työ on Jumalan. Kasteen välityksellä Hän antaa uudestisyntymän ”vedestä ja Hengestä”.