”Vai on lehmä tehnyt kaikkensa! Saatanan lypsylehmä, jonka utareista ei maitoa heru. Teuraaksi kuuluisi. Ongelmana vain, että kukaan ei sitä jätettä söisi. Ei minkitkään.”
Keskipohjanmaa-lehti ja IS ovat kertoneet haapaveteläisen opettajan ja kaupungivaltuutetun, Ilkka Revon somevaikuttamisesta. Opettaja on moittinut voimalla sekä Hapaveden luterilaista seurakuntaa, että ministeri Krista Kiurua, siitä lyhyt lainaus yllä.
Opettaja on perussuomalainen ja IS on kysynyt puolueen puheenjohtajan ja puoluesihteerin kantaa. Kumpikaan ei asetu häntä puolustamaan, sen tekee vain puolueen piirin puheenjohtaja, joka vakuuttaa luottamustaan Repoon.
Lehden haastattelema Ilkka Repo itse pitää mielipidettään osuvana ja kertoo voivansa esittää sen hiukan lievemmässä muodossa uudelleen. Samalla hän luonnehtii itseään syvästi uskonnolliseksi.
Tämmöiseksi on siis mennyt poliittinen keskustelu Suomessa. Hallitukseen alkuvaiheessa paheksuttiin opetusministeriä voimakkaasti ja monelta taholta siitä, että hän oli käyttänyt sanaa ”paskantärkeä”. Arvosteltiin, vaikka joka kodin olohuoneessa ”scheisse” ja ”fack you” kaikuvat monta kertaa joka päivä. Nyt sitten perussuomalainen lasten opettaja kehottaa teurastamaan poliittisen vastustajansa.
Mitä sanoo Haapaveden seurakunta ja mitä sanoo kirkko? Varmasti ongelma on, että se mitä ennen ajateltiin ja saatettiin sanoa neljän seinän sisällä nyt huudetaan isoon ääneen kaikille. Niin kauan kuin kirkkoon kuuluu kansan enemmistö, kirkkoon mahtuu hyvin monenlaisia ja myös vastakkaisia mielipiteitä. Siitä on hyvä pitää kiinni, oikeudesta olla eri mieltä ja myös sanoa se.
Samalla meidän pitää kirkkona pitää huolta siitä, että joku tolkku säilyy. Alussa lainattua tekstiä ulostava ihminen ei ole ”syvästi uskonnollinen”. Hän ei voi olla kristitty, sillä kristitty ei puhuttele kanssa-sisariaan ja -veljiään noin. Sitä vain kysyn, voiko hän olla lasten opettaja julkisessa, yhteiskunnan ylläpitämässä koulussa?
Tästähän on tullut mielenkiintoinen keskustelu. Ministeri Kiurun kielikuvaa käyttäen siinä on vähän sellaistakin piirrettä, että blogisti yrittää työntää narulla jotain sellaista mikä tarvitsisi tukevamman välinen. Kaksi asiaa tulee mieleen.
”… olisivat Jeesus mutta myös Paavali sitä mieltä, ettei kristitty, Jeesuksen seuraaja voi puhua noin. Olisi vaikeata käsittää, JOS joku Jeesuksen seuraaja puhuisi näin niin hänen olisi ehdottomasti tehtävä parannus.” (HP) Sanoisin että kyllä voi sanoa, ja että ei välttämättä tee parannusta. Maailma ja ihminen ovat sellaisia, ja aina sanominen ja puuttuminen eivät auta, eivät aina edes kannata.
Tärkeämpi kommenttini on että esille otettu sanominen sijoittuu politiikan – ymmärtääkseni jopa puoluepolitiikan – kentällä. Vaikka en ihaile perinteeksi jäykistynyttä luterilaista regimenttioppia, tässä asiassa ajattelen että blogistin esille ottamaan asiaan tulisi tarttua reilusti samalla kentällä ja politiikan välineillä. Sen käsitteleminen kirkon/seurakunnan tai uskon viitekehyksessä jää selvästi vajaatehoiseksi, sen keskustelu mielestäni osoittaa.
Kun Ilkka Repo vastaa nettisivuillaan hänen tekstejään kritisoineelle keskustan Mikko Kärnälle, käsittelee liki kolme neljäsosaa pitkästä vastauksesta kirkkoa.
Revon silmissä ”kirkko on porttokirkko, joka on hylännyt opetuksissaan ja kirkollisissa pyhissä toimituksissa kirkon peruskiven, Raamatun. .. Raamattu on kirkon peruskivi, johon koko kirkon olemassaolo perustuu ja pohjautuu. Raamatun sanoman mukaan homous on Jumalalle iljetys ja kuolemansynti. Miten kirkko voi tehdä ja siunata sellaista Jumalan nimeen, joka on Jumalan silmissä kauhistus ja kuoleman arvoinen asia?”.
Tässä Revon perustelu luonnehdinnalle kirkosta porttokirkkona. Kirjoittaa kertoneensa näkemyksestään 15 vuoden ajan.
HANNU,
riittävä vastaus omaan kommenttiisi tuli jo Jorma Hentilältä. En tiedä, mitä kautta hän on päässyt paremmin tutustumaan Revon ajatusmaailmaan ja mietin, mahdanko minä edes haluta siihen tutustua.
Kerron Hannu kuitenkin, miksi alunperin itse kävin tässä regimenttejä sekottamaan. En oikeastaan käynyt, sillä tuo iltapäivälehti, jonka pitkä uutinen myöhemmin katosi älypuhelimestani, se kertoi Ilkka Revon arvostelleen Haapaveden seurakuntaa. Regimenttien sekottaja oli siis oikeastaan Repo. (Sivumennen sanoen, sama sukunimi oli teologisen tiedekunnan eksegeetiikan opettajalla, joka opetti hepreaa Snelmanninkadulla – on varmasi jo autuaasti edesmennyt. Etunimeä en muista enkä sukua tunne, mutta eivätkö ne Karjalasta meille tule, Revot, Karhut ja Oravat?)
Martti Pentti, Jorma Hentilä ja Heikki Palmu. Minulla ei yksinkertaisesti ole intoa puuttua jonkun rääväsuisen ja itselleni tuiki tuntemattoman paikallispoliitikon räyhääviin puheisiin ja vuodatuksiin. Sellaisiin kun voi perustellusti reagoida kahdella eri tavalla: haastaa asiattomuudet tai jättää ne omaan arvoonsa. Aina ei kannata provosoitua kun provosoidaan.
MARKO, ei sinun tarvitsekaan, sehän on tässä ihan vapaaehtoista.
Mutta jos tämän mediassa nyt kiertävän rääväsuun puheet ovat sinulle liian vähäisiä, tuon mukaan europarlamentiikko Laura Huhtasaaren, josta kirjoitin pari vuotta sitten blogin, joka on yhä luettavissa.
Laura Huhtasaari julisti Turun Mikaelin kirkossa, että perussuomalaiset tukee kirkkoa ja kirkon arvoja ja ajavat sitä, että suomalaiset tulevat aina ensin. Pieni lainaus:
”Kyllähän Raamatussakin sanotaan, että jos muukalainen muuttaa tänne, niin olkoon niinkuin muutkin asukkaat. Ja tämä on suoraan Raamatusta.” (Suomen Uutiset videoi tilaisuuden, lainaus on suoraan videolta. Mutta Raamatusta sitä ei löydy.)
Raamattu, Uusi ja Vanha testamentti puhuvat pakolaisista ja muukalaisista hyvin myönteisesti. Perussuomalaiset (+ kristilliset) sanovat puolustavansa kristillisiä arvoja. Mutta eivät puolusta, vaan yleensä vastustavat pakolaisia. No Hannu, saako tämän sanoa? Että joku sanoo yhtä ja tekee toista.
Tämä kai on yksi ydinkysymys jos ja kun näistä puhutaan. Ovatko meidän puheemme ja elämämme sopusoinnussa keskenään? Vai ovatko puheet yhtä ja teot ihan toista.
Ei varmaankaan ole viisasta ottaa kantaa kaikkien rysänperäläisten varavaltuutettujen törkeyksiin ellei ole paikalla, kun niitä suustaan päästetään. Tämä koskee myös keskusteluja netissä. Provosoituminen olisi mielestäni vastaaminen samalla mitalla. Eri asia on sanoa selvästi, että tuollainen kielenkäyttö ei ole oikein eikä hyvin.
Luther kirjoittaa 8. käskyn selityksessä Isossa Katekismuksessa. ”Panettelijoiksi sanotaan siis sellaisia, jotka eivät tyydy siihen, mitä tietävät, vaan sen jatkoksi sekaantuvat tuomioistuimelle kuuluvaan tehtävään. Jos sellaiset tietävät toisesta hituisenkin verran, levittävät he sitä joka soppeen, kutkuttelevat sillä mieltään ja kahnuttelevat itseään, kun saavat kaivella toisen halpamaisuuksissa kuin siat, jotka kääntelevät itseään loassa, kärsällään sitä tonkien. Tämänhän on päivänselvästi Jumalan tuomiovaltaan ja virkaan sekaantumista, tuomion langettamista ja rankaisemista mitä ankarimman arvostelun perusteella”.
Nähtävästi blogisti (pappi) ei ymmärrä, että kristittykin tekee syntiä. On häpeällistä kaivella toisten syntejä julkisuudessa. Jeesus sanoi: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte sillä teille mitataan”.
Ei ole ihmisen asia arvioida toisen uskon syvyyttä.
Martti Pentti. Poliittisesti sitoutumattomana ”porttokirkon pappina” olen kuullut ja lukenut kaikenlaisia vuodatuksia itseään uskovaisina pitäviltä ja totuuden torviksi julistautuneilta. Joukossa on ollut muun muassa pappeja, poliiseja, poliitikkoja ja vapaakirkollisia sekä seurakunnan luottamushenkilöitä. Minulle maksetaan jopa palkkaa mm. siitä, että teen välillä itseni tyhmemmäksi kuin olenkaan.
Marko, Hyvä Veli. Älä koskaan tee itseäsi tyhmemmäksi kuin mitä olet. Ole itsellesi uskollinen. Kunnioita itseäsi ja ole itsellesi uskollinen. Yläviistosta sinua opettavia besserwissereitä ja oikeita uskovia kyllä riittää, mutta imitatio Christi, uskollisuus ainoalle Mestarille on kyllin, älä luovu siitä.
RIITTA, Hyvä Sisko,
varoitat minua tuomitsemisesta ja muistutat Martti Lutherin Isosta Katekismuksesta. Se on kirja, jota olen useasti lukenut ja koettanut siitä oppia. Esimerkiksi viidennen ja kuudennen käskyn selitykset ovat vaikuttavia. Samoin kahdeksas. Jo Vähässä Katekismuksessaan Luther kirjoittaa kasteesta sanoja, joita olen usein saarnoissani toistanut. Pidän niitä omalle uskolleni hyvin tärkeinä:
”Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”
Ehkä voisi sanoa, että tämä Lutherin tulkinta on eräällä tavalla oma uskontunnustukseni. Olen syntynyt ja kasvanut Kalannissa, Liisa Eerikintyttären mailla ja myöhemmin, ensimmäisessä papinpaikassani Oulussa tullut vedetyksi myös ystäväjoukkoon, körttiläisten joukkoon. Tilaan Henki-lehteä ja koen sen avoimuuden ja kriittisyyden itselleni sopivana.
Mutta Riitta, sinun kirjoituksesi, jossa paheksut minun tuomiohenkeäni. Tuomioni kohteena oli suomalaisessa mediassa laajasti esillä ollut teksti, jossa valtioneuvoston nimeltä mainittua ihmistä sanottiin lehmäksi, sanottiin ettei hänen utareiustaan mitään heru ja ehdotettiin hänen teurastamistaan. Sitä tekstiä sinä et tuomitse, vaan minut.
Sanot, Lutherilta vauhtia puheeseesi ottaen, että olen loassa tonkiva sika. Riitta, jos minä sanoisin sinua loassa tonkivaksi siaksi, kokisitko sen tuomitsemisena? Miksi siis tuomitset, vaikka Jeesus kieltää? Sekö tässä nyt on paha, että minä pappina olen tuomitsemass Ilkka Revon puhetta? Vai se, että hän on tuomitsemassa hallituksen yhtä naista, häpäisemässä ja teurartamassa häntä? Eikö sinulla ole mitään myötätuntoa häntä kohtaan naisena, ihmisenä, kristittynä?
Kovin kummallisella tavalla tuot esille ajatuksen, ettemme tuomitsisi toistemme uskoa. Siitähän minä olen kanssasi samaa mieltä. Useampaan kertaan olen tässä keskustelussa korostanut sitä, etten tuomitse Ilkka Revon uskoa – olen vain sitä mieltä, ettei hän kristittynä voi herjata mainitsemaansa ihmistä eikä ehdottaa hänen teurastamistaan. Luetun ymmärtäminen?! Vai oletko Riitta tästäkin eri mieltä?
Synti on tuomittava, mutta syntinen on autettava pelastukseen. Näin olen kristillisyyden ymmärtänyt. Laki on jumalattomuutta ja sen hedelmiä, syntisiä ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä vastaan. Evankeliumi armahtaa syntisen ihmisen.
Heikki hyvä, siteeraan Lutheria ja hän käyttää kielikuvaa, joka tulee ilmi sanassa ”kuin”. Mielestäni Luther käsittelee selityksessään tätä käskyä hienosti. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi”. Suppeasti käskyn ottaen voi ajatella, että enhän sano väärää todistusta lähimmäisestä, jos vain kerron ja nostan tikunnokkaan sen mitä hän on sanonut. Vaan että sehän on juuri oikea todistus lähimmäisestä.
Mutta Luther selittää, että ei tule suurennella, levitellä ja edelleen ”tonkia” toisten ”halpamaisuuksia”. Itse asiassa tulee toimia niin, että toisen ihmisen kunniaa ja mainetta ei vahingoiteta. Eikö riitä, että hän kyllä itse vahingoittaa sitä? Katson myös, että ”Kotimaa.fi” ei ole oikea paikka muutenkaan ruotia tällaista asiaa. Nimittäin nostat nyt Ilkka Revon uskon syvyyden kyseenalaiseksi. Ja mielestäni tätä ei ihmisen ole lupa tehdä. Ja siitähän Lutherkin tuossa käskyn selityksessään kirjoittaa. Tällaisissa asioissa Jumalalle kuuluu tuomiovalta ja seurakunnan tulee nuhdella synnistä ja ohjata häntä toimimaan oikein.
Revon kirjoitus on jo tuomittu oman puolueen ja muiden puolueiden taholta. Ymmärtääkseni hän on pyytänyt myös anteeksi sanomaansa. Eikö tällöin kuuluisi kristittyjen kristinuskon mukaan armahtaa ihminen? Joidenkin mielestä nähtävästi ei, vaan kyseenalaistaminen ja ruodinta sanomisista ja tekemisistä vain jatkuu. Onko tämä oikeanlaista kristityn toimintaa? Eli Jumala armahtaa, mutta ihminen ei.
Nyt olet laajentanut teemaa myös Laura Huhtasaaren sanomisiin ja perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien (kristilliset) suhtautumiseen maahanmuuttajiin. Vaikka aiemmin kirjoitit, että nyt keskustellaan vain Ilkka Revosta. Lisäkäksi Jorma Hentilä ottaa esiin Ilkka Revon suhtautumisen homoseksuaalisuuteen. Tämä näyttää minusta nyt hyvin tarkoitushakuiselta.
Kirjoitat että kristitty ei voi sanoa näin. Mielestäni totta kai voi ja se juuri onkin kauhistavaa, että voi. Mutta sitä tulee pyytää anteeksi ja siitä tulee tehdä parannus. Eikö Raamatun henkilöissä ole esimerkkejä syntiä tekevistä uskovaisista? Jumalan mies oikein suunnittelee toisen miehen murhan. Kristitty ei ole ihminen, joka ei tee syntiä vaan ihminen, joka on saanut synnit anteeksi.
Ja lisään vielä, että en tietenkään hyväksy Ilkka Revon kirjoitusta. Se nyt on sanomattakin selvää.
”Suppeasti käskyn ottaen voi ajatella, että enhän sano väärää todistusta lähimmäisestä, jos vain kerron ja nostan tikunnokkaan sen mitä hän on sanonut.” Eikö juuri tämä ’suppea ajattelu’ ole oikeaa ja arvollista? Onhan eri asia sanoa, että jonkun puheet ovat äärimmäisen loukkaavia kuin sanoa, että hän itse on loukkaus.
Riitta Sistonen, kun keskusteluketjussa arveltiin, että kyseessä on vain poliittinen kalabaliikki ja että sellaisen käsitteleminen tällä sivustolla olisi toisarvoista, toin esiin sen, että osansa saa myös kirkko. Sen blogistikin mainitsi.
Ilkka Repo alleviivaa olevansa ”uskova ihminen”. Hänen silmissään kirkko on ”porttokirkko”. Peruste on kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, kuten lainaamistani suorista sitaateista ilmenee. Hän käsittelee asiaa kahden pitkän kappaleen verran.
RIITTA kirjoitat: ”Ja lisään vielä, että en tietenkään hyväksy Ilkka Revon kirjoitusta. Se nyt on sanomattakin selvää.”
Miten se voisi olla sanomattakin selvää? Kirjoituksesi oli kaikki, mitä sinusta tiedän ja kirjoituksessasi keskityit moittimaan minua, tuomitsemaan minut. Nyt kerrot Revon pyytäneen anteeksi. Se on minulle uusi tieto. Toimimme kaikki sen tiedon varassa joka meillä on ja kerroin omat tietolähteeni: Iltapäivälehti ja Keskipohjamaa.
Mielipiteesi on, ettei aihe sovi Kotimaan palstoille. Miksi ei? Jos joku herjaa esivaltaa, maan hallitusta ja kuten kävi ilmi, herjaa myös kirkkoa puhuen porttokirkosta, eikö sitä voi täällä käsitellä. En ole juorunnut, tonkinut tai lisännyt mitään – olen lainannut totuudenmukaisesti ja sanonut sitten oman mielipiteeni. Niinhän sinäkin teet – mikä ero? Ei se Lutherin ”kuin” mitään muuta. Kuin lehmä, kuin sika, yritätkö selittää pois oman tuomiosi? Kielikuvaa Repokin käytti, mitä se muuttaa?
Ja tuo anteeksipyytäminen. Helppoa olisi kristityn elämä, jos anteeksi pyytämällä voisi kaiken kuitata. Oletko lukenut ”Maijan tarinan”. Mies raiskaa monta kertaa vaimonsa siskon tämän kotona. Ja kun asia tulee esille, mies pyytää anteeksi. Sen jälkeen syytetään uhria siitä, ettei hän anna anteeksi. Näinkö se sinusta toimii.
Että David tapatti himoitsemansa naisen miehen ja otti tämän sitten vaimokseen on yksi Vt:n koskettavia kertomuksia. ”Sinä olet se mies!” Me olemme syntisiä kaikki, se jos joku on itsestään selvää. Luther kuva hyvin synnistä vapautumista ja siihen kuuluu nimenomaan parannus ja uusi elämä. Se jää nähtäväksi. Mutta jo se, että blogin on lukenut tähän mennessä parituhatta ihmistä kumoaa väitteesi, ettei asiasta saisi edes keskustella. Parempi on keskustella, olla vuorovaikutuksessa kuin tukkia sitä haluavien suita.
Kuunteleminen, toisen oikein ymmärtäminen on vaikeata. Eikö sinusta ole mitään eroa, jos sanon ”kristitty ei voi…” tai sanon ”kristittynä ei voi…”
Heikki Palmu. Minulla on aika kauan ollut tunne, että kirkon töissä ollaan raakasti ylikoulutettuja, ja erilaisten älyllisten asioiden osaaminen tai pohtiminen on pikemminkin rasite kuin etu seurakuntatyössä. Tarkoitin kuitenkin tässä yhteydessä enenmänkin sitä, minulle maksetaan siitä, että tekeydyn vaitiolovelvollisuuden vuoksi tietämättömämpää kuin olen (ja hyvä niin). Samalla seurakuntatyön arjessa tarvitaan ja arvostetaan ihan eri valmiuksia kuin ainakaan ”papinkoulussa” saa. Tässä on varmaan eroja seurakuntien ja hiippakuntien välillä. Mutta kyllä pappi saa joskus olla yllättävänä varaventtiilinä ennakkoluuloille, vanhentuneille väitteille ja ihan vaan uskon asioihin sekä kirkkoon liittyville epäluuloille.
tietämättömämmäksi 🙂
Ylikoulutus on varmaankin syynä monen työntekijä turhautumiseen töihinsä. Vuosikausien koulutus ja sitten vain (suhteellisen) harvat ovat kiinnostuneet siitä valtavasta tietomäärästä. Kun palveluksia ei kysellä niin kuin oli haaveillut niin ärtymys kohdistuu työtovereihin niin kuin vankiloissa samassa sellissä olijoille tapahtuu.
MARKO,
omalla papintielläni oli aluksi painotus yhteiskunnassa ja sitten yhä enemmän sielunhoidossa. Omassa pienessä seurakunnnassa yritin tehdä siitä sielunhoidollisen yhteisön. Perheneuvonnan ammatillisessa ja diakonien, pappien ja muiden työntekijöiden ja seurakuntalaiste sielunhoito on kirkon aarteita ja vaitiolo sen välttämätön edellytys.
Mutta – eivän se tarkoita, että me kaikissa puheissamme olisimme hampaattomia.
”…että tekeydyn vaitiolovelvollisuuden vuoksi tietämättömämpää kuin olen.”
Saanko kysyä , että minkä vaitiolovelvollisuuden, tarkoitatko rippiä vai pappisvalaa tai -’lupausta?
Tarkoitan sielunhoitoon (ja muuhunkin) liittyvää vaitiolovelvollisuutta.