Tuskin on mitään muuta asiaa, jota vastustetaan, niin voimakkaasti, kuin tätä Raamatun pääasiallista opetusta, että tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta. Tässä on jo sellainen suuri vaara, että itse uskosta tulee se epäjumala jota alamme palvoa ja pitää suurena hyveenä, jonka tähden Jumala katsoisi meitä hyväksyvästi. Teemme helposti uskosta jonkinlaisen teon, jota tarjoamme Jumalalle. Jolloin käsitämme koko Raamatun pääasian nurinkurisesti, eikä me silloin olla myöskään osallisia niistä lupauksista, jotka usko antaa.
Emme kelpaa Jumalalle siksi, että käymme kasteella, tai meidät viedään kastettavaksi. Emmekä sillä, että teemme totisen parannuksen. Emme edes jokapäiväisellä Raamatun luvulla, tai jatkuvalla ja kokoaikaisella rukouksella. Emmekä millään hyvillä töillä. On niitä paljon , tai vähän. Vaarallisin näistä väärinkäsityksistä on minusta se, että laitamme luottamuksen omaan uskoomme.
Oma uskomme ei meitä pelasta, jos kuvittelemme, että se on se hyvä asia, joka meissä on ja siksi me olemme Jumalalle kelvollisia. Eikö ole aika outoa ?Usko kun kuitenkin on se, josta kaikki riippuu. Miten voin väittää, ettei se riitä. Tässä ei nyt ole kyse uskon riittävyydestä, vaan siitä että sana usko käsitetään helposti väärin. Jolloin koko Raamatun pääoppi kääntyy ylösalaisin.
Jumalan suurista lupauksista tulee vaatimuksia, jotka meidän muka pitäisi itse toteuttaa ja siitä
mitä Jumala meiltä vaatii tulee Jumalan lupauksia. Evankeliumista tulee siis laki ja laista evankeliumi. Raamatun tekstiä ei mitenkään voi oikein tulkita, jos nämä asiat ensin sotketaan keskenään.
Raamatun pääoppi on siinä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Ei sitä joka johonkin hyvään ensin kykenee. Vaan sen joka ei kykene yhtään mihinkään, ei edes uskomaan siihen että hänen uskonsa olisi riittävä ansio.
Uskon kohde ja sisältö on Jeesuksen pyhä ja kallis veri, joka on vuotanut sinun ja minun edestä ja Jumala oikein hyvin tietää, että se riittää täydellisesti. Emmekä edes omalla uskollamme voi lisätä siihen mitään. Uskon salaisuus ei ole siinä, että me kykenemme jotakin uskomaan, vaan siinä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt Mikäli lisäämme siihen jotain, niin se kertoo vain siitä, ettemme ole ollenkaan käsittäneet vielä mistä uskossa on kyse. Usko ikään kuin katsoo uskon kohteeseen, ei itse uskoon.
Tämä on uskon varsinainen sisältö ja terveeksi tekevä lääke. Tämä oppi vie Jeesuksen seuraan, jossa näemme totuuden itsestämme. Ollessamme hänen seurassaan, joka on itse totuus. Hän näkee meidän avuttomuutemme ja yrityksemme kelvata turhana räpistelynä, joka ei tuota mitään. Jopa uskosta haluamme tehdä Jumalalle kelpaavan teon. Emmekä millään haluaisi käsittää sitä, ettemme voi edes sillä saavuttaa sitä minkä Jeesus on jo meille hankkinut.
Tämä merkitsee sitä, että kaikki se mitä me olemme täytyy siirtyä syrjään ja vain Jumalan lupaus siitä että Jeesuksen sovitustyö riittää, on tultava meille kaikeksi kaikessa. Tämän tähden Raamatun pääoppi on luontaisesti jopa vastenmielinen ja siksi sitä vastaan hyökätään kaikilla rintamilla jatkuvasti.
Se kun ei anna meille mitään kunniaa, eikä arvostusta. Päin vastoin se pitää parhaimmatkin ponnistelumme ja luulotellun hyvyytemme lopulta inhottavana roskana.
Siksi ei Raamatun pääoppia oikein haluta riemuiten ottaa vastaan, vaan enneminkin taistella sitä vastaan. On vaikea uskoa että se voi olla näin yksinkertaista, ettei edes uskolla ole mitään merkitystä, jollei uskomme kohteena ja koko sisältönä ole yksin Jeesus ja hänen rakkautensa.
Kaikki parhaat keskustelut , joita olen saanut olla synnyttämässä on ystävämme käynyt, muuttamassa turhiksi väittelyiksi, jonkun valitsemansa uhrinsa kanssa. Jolloin muut keskustelijat poistuvat ja lopulta keskustelu tyrehtyy siihen. Ketään ei voi sulkea keskustelusta pois, joten hän saa jatkaa. On se aika surullista, että kaikki ne keskustelut, jotka eniten on saaneet lukijoita on tämä ystävämme käynyt torpedoimassa pohjaan.
Pekka Veli, sinä voisit ajatella tätä toisinkin. Vastuullisuus ja velvollisuus muita kirjoittajia kohtaan astuu tässä prioriteetiksi. Minusta sinulla on suorastaan velvollisuus rajoittaa näitä torbedo ihmisiä. Minä en yleensä vastaa Arille mitään. Koska siitä ei tule mitään. Varma keino pilata keskutelu on vastata hänen viestiin.
Sami Paajanen eikö olisi helppo keino alkaa leipomaan bannapullia tai Lutherin tapaan vainoamaan?
Siis miettikääpä edes hetki mitä tekisitte jos eläisitte Lutherin aikaan ja ”kiihkoilisitte” hänen seuraajanaan, miten kohtelisitte minunlaisia ns ”uudestikastajia”?
Jeesus sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille:
47 Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet!
48 Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita.(Luuk.11)
Mitä tarkoittaa ”olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin”?
Minulle tuo tarkoittaa selkeästi että kyllä te ”ymmärrätte” uskon-isienne teot, mutta kuitenkin seuraatte heitä vaikka siellä on väkivaltaa ja pakottamista.
Ei Ari noin… Sami on kyllä sikäli oikeassa, ettei taida hyödyttää opin jakaminen, kun vastustus on niin kovaa… Mutta toisaalta eksyneitä tyulisi ohjaa oikealle tielle.
Kertomus tuhlaajapojasta lienee tuttu, siinä poika oli Jumalan lapsi (ympärileikattu tai kastettu) vauvana ja sitten vaikka oli kaiken perinnön omistaja, lähti omille teilleen ja tuhlasi ja menetti kaiken… Palasiko poika johnkin uuteen Isä yhteyteen vai menikä saman Isän luokse, jonka oli jo hylännyt paatuessaan maailman teillä?
Jumalan tiet ovat joskus ihmeellisä, kun Hän kasvattaa lastaan, mutta Armonsa ei lopu milloinkaan.
Ismo Malinen ymmärrätköhän tuota vertausta, siis eivät kaikki ymmärrä Jeesuksen vertauksia ja tämän Jeesus itse sanoo selkeästi:
10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?”
11 Hän vastasi ja sanoi: ”Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'(Matt.13)
Vaikka selittäisin vertauksen niin et sitä ottaisi/ymmärtäisi, näin se vaan on.
Pekka olekko ’päässy’ estämään etten voi lukea sun uusinta kirjoitusta?
En vaan ollu kirjautunu, ku sen julkaisin, ni se ei auennu. Nyt asia on korjattu.