Tuskin on mitään muuta asiaa, jota vastustetaan, niin voimakkaasti, kuin tätä Raamatun pääasiallista opetusta, että tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta. Tässä on jo sellainen suuri vaara, että itse uskosta tulee se epäjumala jota alamme palvoa ja pitää suurena hyveenä, jonka tähden Jumala katsoisi meitä hyväksyvästi. Teemme helposti uskosta jonkinlaisen teon, jota tarjoamme Jumalalle. Jolloin käsitämme koko Raamatun pääasian nurinkurisesti, eikä me silloin olla myöskään osallisia niistä lupauksista, jotka usko antaa.
Emme kelpaa Jumalalle siksi, että käymme kasteella, tai meidät viedään kastettavaksi. Emmekä sillä, että teemme totisen parannuksen. Emme edes jokapäiväisellä Raamatun luvulla, tai jatkuvalla ja kokoaikaisella rukouksella. Emmekä millään hyvillä töillä. On niitä paljon , tai vähän. Vaarallisin näistä väärinkäsityksistä on minusta se, että laitamme luottamuksen omaan uskoomme.
Oma uskomme ei meitä pelasta, jos kuvittelemme, että se on se hyvä asia, joka meissä on ja siksi me olemme Jumalalle kelvollisia. Eikö ole aika outoa ?Usko kun kuitenkin on se, josta kaikki riippuu. Miten voin väittää, ettei se riitä. Tässä ei nyt ole kyse uskon riittävyydestä, vaan siitä että sana usko käsitetään helposti väärin. Jolloin koko Raamatun pääoppi kääntyy ylösalaisin.
Jumalan suurista lupauksista tulee vaatimuksia, jotka meidän muka pitäisi itse toteuttaa ja siitä
mitä Jumala meiltä vaatii tulee Jumalan lupauksia. Evankeliumista tulee siis laki ja laista evankeliumi. Raamatun tekstiä ei mitenkään voi oikein tulkita, jos nämä asiat ensin sotketaan keskenään.
Raamatun pääoppi on siinä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Ei sitä joka johonkin hyvään ensin kykenee. Vaan sen joka ei kykene yhtään mihinkään, ei edes uskomaan siihen että hänen uskonsa olisi riittävä ansio.
Uskon kohde ja sisältö on Jeesuksen pyhä ja kallis veri, joka on vuotanut sinun ja minun edestä ja Jumala oikein hyvin tietää, että se riittää täydellisesti. Emmekä edes omalla uskollamme voi lisätä siihen mitään. Uskon salaisuus ei ole siinä, että me kykenemme jotakin uskomaan, vaan siinä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt Mikäli lisäämme siihen jotain, niin se kertoo vain siitä, ettemme ole ollenkaan käsittäneet vielä mistä uskossa on kyse. Usko ikään kuin katsoo uskon kohteeseen, ei itse uskoon.
Tämä on uskon varsinainen sisältö ja terveeksi tekevä lääke. Tämä oppi vie Jeesuksen seuraan, jossa näemme totuuden itsestämme. Ollessamme hänen seurassaan, joka on itse totuus. Hän näkee meidän avuttomuutemme ja yrityksemme kelvata turhana räpistelynä, joka ei tuota mitään. Jopa uskosta haluamme tehdä Jumalalle kelpaavan teon. Emmekä millään haluaisi käsittää sitä, ettemme voi edes sillä saavuttaa sitä minkä Jeesus on jo meille hankkinut.
Tämä merkitsee sitä, että kaikki se mitä me olemme täytyy siirtyä syrjään ja vain Jumalan lupaus siitä että Jeesuksen sovitustyö riittää, on tultava meille kaikeksi kaikessa. Tämän tähden Raamatun pääoppi on luontaisesti jopa vastenmielinen ja siksi sitä vastaan hyökätään kaikilla rintamilla jatkuvasti.
Se kun ei anna meille mitään kunniaa, eikä arvostusta. Päin vastoin se pitää parhaimmatkin ponnistelumme ja luulotellun hyvyytemme lopulta inhottavana roskana.
Siksi ei Raamatun pääoppia oikein haluta riemuiten ottaa vastaan, vaan enneminkin taistella sitä vastaan. On vaikea uskoa että se voi olla näin yksinkertaista, ettei edes uskolla ole mitään merkitystä, jollei uskomme kohteena ja koko sisältönä ole yksin Jeesus ja hänen rakkautensa.
Kun tietäisi niin…Silloin voisi jättää muut puuhat vähemmälle ja keskittyä olennaiseen. Pekka kyselee.
Tässä juuri tulee Jumalaan Luottamisen merkitys hyvin esiin. Kun Luottamus lujittuu (Usko), niin alamme nähdä vain Kristuksen ja omat miellyttämis pyrkimykset jäävät sen varjoon, että Kristus meissä vahvistuu päivä päivältä ja Armo tekee meissä kasvattavaa työtään. Oma liha kuolee ja minun tulee vähetä, kun Kristus kasvaa…
Tarkemmin ajatellen, silloin meissä pääsee Jumalan Rakkaus vaikuttamaan Kristuken kautta, ei niin, että itsestämme puristaisimme jotain hienoa ja erinomaista esiin, vaan kaiken saa aikaan Jumala. Me jäämme tavallaan sivusta katsojiksi… Ja ansiottomiksi palveljoiksi.
Tämän kaltainen Pyhitys on Raamatun mukaista ja Jumalan mielenmukaista murhetta, joka tuottaa anteeksiantoa, kärsivällisyyttä, laupeutta ja kaikkea sitä hyvää, jota Jumala tahtoo meidän kautta maailmaan tuoda, lähimmäisestä huolehtimista, armahtavaisuutta ja lohtua siellä, missä ihmisten yli kävellään…
Kaikki me voimme Totuuden puolesta, mutta emme mitään sitä vastaan. Näin ollen on myös varmaa, että ihminen joutuu kovaan helteeseen Kristuksen tähden, sillä maailman henki on toista maata… Jokainen saa ansionsa mukaan ja syyn ja seurauksen laki on ainoa mihin se tarttuu. Köyhät ovat köyhiä omasta syystään ja sairaat ovat itse aiheuttaneet onnettomuutensa… Lohdutusta sillä ei ole, se sanoo vain kuten fariseukset Juudakselle: ”Katso itse eteesi.”
Jumalan tahto on selkeästi sanottu evankeliumissa, rakastaa lähimmäistä, jos kaiken vaikuttaisi Jumala niin miksi se ei näy rakkaudesta vaikuttavina tekoina?
Vähän tuota asiaa tönkäisin kun luin ammun tekstin Roseniuksen ” Elämän leipää” kirjasta.
Rosenius siinä selittää juuri tätä asiaa 1 Piet 2:5 pohjalta. Kohdassa sanotaan selvästi että tietyt teot ovat Hänelle oikein mieluisia. Harvoin tulee oivaltaneeksi, että meidän vähäpätöiset teot voisi olla Jumalalle erityisen mieluisia, kunhan vain ne on tehty kiitollisuudesta Hänen armoaan ja rakkauttaan kohtaan.
Ari, miten niin ei näy? Kaikki hyvä maailmassa on Jumalasta. Hän valjastaa jumalattomankin omaan käyttöönsä, niin että he keräävät hyvää vanhurskauden astioille? Kaiken pahan maailmassa saa aikaan synti, joka ihmistä niin kiehtoo.
”Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.” sanal.21:18 Jumala ei salli Vanhurskaan hukkua, mutta väärämielinen ei käsitä Jumalan töitä, vaan pitää vanhurskaita pilkkanaan.
Jos katsot vain sitä vääryyttä, mitä ihmiset saavat aikaan, niin et näe, miten Jumalan seurakunta kukoistaa ja huolehtii vähäisistä. Rakkaus peittää paljot vääryydet, sillä kuka meistä on niin täydellinen, ettei jää tilaa anteeksiannolle?
Panettelija (perkele) on se, joka sanoo, mikset tehnyt enemmän ja paremmin… Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän, siksi rukoillaan ja pyydetään että Jumala herättäisi meidät kaikki näkemään sorretun hädän.
Ari kysyi: miksi tekoja ei näy? Ihan hyvä kysymys. Sillä se liittyy keskeisesti blogini aiheeseen.
Eli siihen että, vaikka Jumala vihaa syntiä, niin samaan aikaan Hän rakastaa syntistä. Niinpä Jumala rakastaa jokaista omaansa ja siksi tämän vähäisetkin uskossa tehdyt teot ovat Jumalalle hyvin mieluisia.
Tuo tieto tulisi innostaa jokaista tekemään todella paljon hyvää kaikille. Onhan meillä valtavasti kiitoksen aihetta, kun jatkuvasti saamme tuntea omaa pahuuttamme syvemmin ja samalla silti Jumalan rakkauus ympäröi meitä. Näin tasapaino säilyy sisimmässämme.
Pelastusta pidetään kuitenkin, niin itsestään selvänä ja automaattisena, ettei sitä koeta minään suurena ihmeenä ja innostuksen lähteenä. Jollemme enää ole syntisiä, niin ei valtava kiitollisuuskaan ole tarpeen. Kiitollisuus ja Jumalan rakkaus ei pääse innostamaan meitä hyviin tekoihin. Kristityt kun ovat mielestään tehneet oman osuutensa, kun ovat uskoneet armon sanoman. Unohdamme sen, että rakkaus Jumalaan näkyy siinä että osoitamme rakkautta kaikille muille syntisille. Viemme rakkauden sanomaa eteenpäin, siitä rakkaudesta joka Jeesuksella on. Emme omastamme.
”Viemme rakkauden sanomaa eteenpäin, siitä rakkaudesta joka Jeesuksella on. Emme omastamme.” Juuri näin! Emme suosittele itseämme, vaan että jokainen oppiasi tuntemaan Kristuksen. Emme tunne ketään enää lihan mukaan, vaan Kristuksen tähden pidämme kaikkia Kristuksessa uutena luomuksena. Jos joku on Kristuksessa niin hän on rakas Kristuksessa ja ansaitsee kaiken kärsivällisyyden ja lohdutuksen. Näinhän me toivomme myös itseämme kohdeltavan.
”Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.
Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 2.Kor.5:13-18
Sami Paajanen kirjoittaa: ”Luther kopio Augustinukselta ja vähän fiksasi Raamatullisia oppia, että vain tietyt ihmiset vanhurskautetaan. Tämän verran voitte siitä tietää, loput on salaista tietoa. Ja tämä on se iloinen asia. Hyvää jatkoa. Itse en ostaisi tälläistä teologiaa.”
Tämä ei pidä paikkaansa ollenkaan! Mistä ihmeestä nämä tietosi otat?
Olen kysynyt predestinaatiosta dosentti Timo Eskolalta ja minulla on hänen kirjansa”Evankeliumi Paavalin mukaan, roomalaiskirje kaikelle kansalle”.
Mielestäni kysymys on niin tärkeä, että siihen kannattaa syventyä ja pohtia Raamatun kokonaisilmoituksen kannalta. Jos Jumala kerran haluaa että kaikki ihmiset pelastuvat (näinhän Raamatussa sanotaan), niin miten Hän sitten olisi määrännyt ennalta toiset kadotukseen ja toiseen pelastumaan? Lutherilainen predestinaatio onkin niin että Jumala on määrännyt kaikki ihmiset kadotukseen, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, ei ole yhtään synnitöntä: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan…. Room. 3:10.. Ihmiset ovat kuolleita synteihinsä. Siis kuolleessa tilassa. Kristus on kuollut koko maailman syntien tähden ja sovittanut ne täydellisesti ristillä. Evankeliumia on siksi julistettava kaikille. Näinhän Jeesuskin sanoi lähetyskäskyssä.
”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu”. Room. 10:13. Ihminen voi kuitenkin hylätä Jumalan kutsun ja kääntää selkänsä Jumalalle ja paatua. Hän valitsee siis itse kadotuksensa. Mutta ketään ei ole ennalta määrätty kadotukseen.
Kopioin tähän osan dos. Eskolan luennosta. ”Kysymys predestinaatiosta ja vapaan tahdon ongelma Lutherilla. Sitaatti on pitkä, mutta toivon että siitä olisi apua joillekin.
”Vanhurskauttamiskäsityksen kannalta on olennaista pohtia, mikä on “universaalin” sovitusajatuksen asema Lutherilla. Ainakin nuorempana Luther oli vahvasti kiinni Augustinuksen predestinaatio-käsityksessä. Roomalaiskirjeen luennoissa (1515) selittäessään Room. 8 Luther pohtii vapaan tahdon ongelmaa. Onko ihmiselle annettu vapaa tahto, jolla hän voi hankkia tai olla hankkimatta itselleen ansiota? Ei toki. ”Tähän vastataan: vapaalla tahdolla, joka siirtyy armon ulkopuolelle, ei ole vähintäkään mahdollisutta päästä vanhurskauteen, vaan se juuttuu syntiin.” Augustinus on oikeassa, kun hän kutsuu sitä ”mieluummin orjalliseksi kuin vapaaksi tahdoksi”. (Valitut teokset I-III).
Mutta silloin, kun armo omistetaan, tahto on varsinaisesti vapaa, ainakin mitä tulee pelastukseen.
”Tosin se aina on vapaa luonnollisessa merkityksessä, mutta vain siihen nähden, mikä sen omassa vallassa on ja sen alaisena, mutta ei siihen nähden, mikä on sen yläpuolella, koska se on vangittuna syntiin eikä silloin voi valita sitä, mikä on hyvää Jumalan mielen mukaan.” (s. 231)
Miten sitten pitäisi ymmärtää lause ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat”? (1. Tim. 2.4). Lutherin selitys kovenee: ”Nämä ja toiset niitten kaltaiset väitteet ovat kevyitä niin kuin ensimmäinenkin. Sillä nämä lauseet on aina ymmärrettävä ainoastaan valituista, niin kuin apostoli sanoo 2. Tim. 2, 10:ssä: ‘Kaikki valittujen tähden.’ Ei näet Kristus ole ilman muuta kuollut kaikkien puolesta, koska hän sanoo: ‘Tämä on se veri, joka on vuodatettu teidän edestänne’ ja ‘monien edestä’ – hän ei sano: kaikkien edestä – ‘syntien anteeksiantamiseksi’ (Mark. 14:24)”.
Tässä vaiheessa Luther päätyy siten rajatun sovituksen käsitykseen (vastaavaa näkemystä kannattaa myöhemmin viiden kohdan kalvinismi, “Five point Calvinism”). Lutherin tekstin ajoitus (ennen varsinaista murrosta) selittää kuitenkin ongelmaa. Roomalaiskirjeen luennot pidettiin 1515; kiista Erasmuksen kanssa alkaa 1519; Sidottu ratkaisuvalta kirjoitetaan 1524–25. Uudet näkemykset puolestaan tulevat esiin myöhemmissä teoksissa, kuten Galatalaiskirjeen lopullinen kommentaari 1531, ja Schmalkaldenin uskonkohdat 1537.”
Teologisissa keskusteluissa on usein taipumus korostaa ihmisen sidonnaisuutta ja Jumalan “monergismia” (yksinvaikuttavuutta) niin, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa juuri mihinkään. Tästä seuraa se erikoinen käsitys, että ihmisen ei kuvitella voivan edes ajatella Jumalaa tai uskontoa ilman sidonnaisuutta. Luther oli tässä aiheessa kuitenkin realisti. Hänelle on tärkeätä tehdä ero ihmisen alapuolisten () ja yläpuolisten () asioiden välille. Kuten yllä todettiin, ihminen kokee olevansa varsin vapaa. Hän kykenee tekemään kaikenlaisia arjen valintoja, hankkimaan ammatin, menemään naimisiin ja valitsemaan erilaisten asioiden välillä. Siksi Luther toteaa, että meillä on vapaus meidän “alapuolellamme” olevissa asioissa. ”
”Sidonnaisuus koskee ihmisen hengellistä kuolemaa. Lutherin mukaan olemme täysin sidottuja suhteessa pelastukseen. Hänen kirjansa tarkka nimi kuuluukin “Orjuutetusta tahdosta” (De servo arbitrio). Tämän näkemyksen tarkoituksena on selittää, miksi Raamatun ja etenkin Paavalin mukaan pelastus merkitsee jumalattoman ihmisen vanhurskauttamista.
Näin päädytään kysymykseen synnistä. Synnin valta on Lutherin mukaan täydellinen. Hän jäi katolisten opponenttiensa kanssa pysyvään ristiriitaan siitä, onko perisynti täydellistä ja onko uskovaan jäävä paha himo (konkupisenssi) todella syntiä. Vapaan tahdon ongelma on itse asiassa ratkaistu juuri tässä yksityiskohdassa. Ihmisen “yläpuolella” olevan vapauden romuttaa syntikäsitys. Vaikka ihmiset kykenisivät tekemään monenlaista kaunista ja hyvää elämässään, he eivät kykene poistamaan synnin mukanaan tuomaa tuomiota.”
”Lutherin kirja Sidottu ratkaisuvalta pyrkiikin valottamaan juuri sidonnaisuuden ja orjuutuksen syvyttä. Mitä on sidottu ja miksi? Ensinnäkin Luther vastaa Erasmuksen vastustamaan paradoksiin, jonka mukaan vapaan tahdon kiistäminen tekee pelastuksesta determinististä. Lutherin mukaan pelastuksen takana on aina Jumala, joka valitsee. Lukija saa tässä vaiheessa käsityksen siitä, että Luther edustaisi ankaraa predestinaatiokäsitystä (s. 46). Lutherin mukaan kuitenkin ainoa paradoksi on siinä, että koska Jumala on “varmasti luvannut armonsa alennetuille”, kukaan ei voi pelastua ennen kuin hän tietää, ettei hänen autuutensa riipu hänen kyvyistään tai päätöksistään (s. 49).
Tämän jälkeen alkaa Lutherin perustelu. Tahto ei kykene itseään muuttamaan eikä kääntymään (s. 53). Siksi Paavali kirjoittaa, että lain kautta “tulee synnin tunto”. Vapaa ratkaisuvalta on nimittäin “siinä määrin sokea, ettei se edes tunne syntiä, vaan tarvitsee opettajaksi lain.” (s. 287). Vaikka voidaan siis myöntää, että “vapaa ratkaisu pyrkimyksillään voi edistyä johonkin mittaan, nimittäin hyviin tekohin ja eli yhteiskunnalliseen ja siveellisen lain mukaiseen vanhurskauteen”, se “ei voi ulottua Jumalan vanhurskauteen” (s. 290). Siksi Paavali erottaa kaksi vanhurskautta: “toisen hän sijoittaa lakiin ja toisen armoon; tämä jälkimmäinen lahjoitetaan ilman edellistä ja sen tekoja”.”Vastassa Lutherilla on kaksi kilpailevaa näkemystä, (1) pelagiolaisuus, jonka mukaan ihmisen on tehtävä osansa pelastumisen prosessissa ja (2) Erasmuksen prosessivanhurskauttaminen, joka uskoo sydämiin vuodatetun armon synnyttävän pelastavaa vanhurskautta. Luther kulkee välistä. “Paavali ruhjoo nämä molemmat yhdellä ainoalla sanalla samaan kasaan sanoessaan, että kaikki vanhurskautetaan lahjaksi, ja vielä, että heidät vanhurskautetaan ilman lakia ja lain tekoja.” (296).
Tulemme avainkohtaan. Jos Luther kiistää vapaan tahdon, perustuuko hänen pelastusoppinsa nimenomaan predestinaatioon? Tämä ei voi olla oikea vastaus, koska juuri tämä oli Erasmuksen väite, jota Luther on koko kirjansa ajan vastustanut. Luther toteaa, että vapaan tahdon kumoaa käsityksemme lain voimasta. Jumalan laki ei auta syntistä edistymään hurskaudessa, vaan paljastaa synnin. Siksi pelastus ei voi perustua ihmisen kuuliaisuuteen. Vastakohtana ei kuitenkaan ole kaksinkertainen predestinaatio – jota Luther oli nuorempana (ehkä nominalismin ansiosta) kannattanut. Sen sijaan vastakohtana on Kristuksen työ lain täyttäjänä.
Vanhurskauttamisopin sisällön ratkaisee näin ollen lain ja evankeliumin erottaminen, Lutherin suuri löytö. Koska ihminen on kuollut synteihinsä eikä laki voi häntä siitä nostaa, uskon, pelastuksen ja uuden elämän täytyy perustua evankeliumiin Kristuksen rististä. Silloin ei enää kysytä, valitseeko Jumala tiettyjä ihmisiä maailmasta. Silloin kysytään, keille kaikille on julistettu evankeliumia. Silloin ei kysytä, onko Kristus kuollut vain valittujen puolesta. Kypsän Lutherin näkemys perustuu ajatukseen universaalista sovituksesta. Kristus on kuollut kaikkien puolesta. Siksi kuka tahansa, joka kuulee lain ja evankeliumin saarnan, voi pelastua.
Kypsä Luther ja sovituksen universaalisuus
Uransa edetessä Luther syventää vuosi vuodelta käsitystään siitä, että Kristus on kuollut kaikkien syntisten puolesta. Selittäessään universaalia pelastusta Gal. 3:13 (Gal.sel., 332s) Luther vastustaa sofisteja jotka tekevät Kristuksesta pelkän esikuvan ja korostaa kaikkien syntien olevan Kristuksen päällä. Profeetat ymmärsivät, että Kristuksesta tulee ”suurin pahantekijä”. Hän ruumiissaan ”kantaa kaikkien kaikki synnit”. Ei niin, että hän itse olisi niitä tehnyt, vaan niin, ”että hän otti omaan ruumiiseensa meidän tekemämme synnit, sovittaakseen ne omalla verellään.” (333). Sivu sivulta Luther kuvailee tätä sovituksen kattavuutta. ”Ne synnit, joita minä, sinä ja me kaikki ikänä olemme tehneet ja vast’edes teemme, ovat Kristuksen omia, ikäänkuin hän itse olisi ne tehnyt.” (334).
”Mutta jos hän on se Jumalan Karitsa, joka [jo ikuisuudesta on ennalta määrätty] ottamaan pois maailman synnit, ja se, joka [omaehtoisesti] tuli kiroukseksi meidän edestämme ja verhottiin meidän synneillämme, on siitä välttämättömänä seurauksena se, että me rakkauden avulla emme voi tulla vanhurskaiksi emmekä ottaa pois syntejä. Koska Jumala ei ole pannut syntejämme meidän omille harteillemme, vaan Kristuksen, Poikansa, hartioille, ja jos hän kerran ne ottaa pois, [ollakseen niiden tähden rangaistusta kärsivänä meidän rauhamme ja me hänen haavoissaan parannettuja] emme me itse siis niitä voi ottaa pois.” (336)
Nämä lauseet osoittavat sen, että Luther on tässä vaiheessa siirtynyt täysin kannattamaan universaalia sovitusta ja tehnyt siitä pelastusoppinsa perustan. Hän toistaa usein, että Jumala ”heitti kaikkein synnit kaikkineen hänen päälleen ja sanoi hänelle”: ”Ollos sinä, Pietari, se kieltäjä, Paavali, se vainooja, rienaaja ja väkivallantekijä, Daavid, se avionrikkoja, se syntinen, joka paratiisissa söi hedelmän, se ryöväri ristillä, sanalla sanoen, ollos sinä se kaikkien ihmisten edustaja, joka olet tehnyt kaikkien ihmisten synnit!” (336)
Luther ei jätä sovitukseen teologisesti yhtään aukkoa. ”Sitten kun tämä on tapahtunut, on koko maailma puhdistettu ja sovitettu kaikista synneistä, siis myös vapautettu kuolemasta ja kaikesta pahasta.” Ja vielä kerran katolilaista oppia vastaan hän korostaa: ”jos koko maailman synnit ovat tämän yhden ainoan ihmisen kannettavina, ne eivät ole maailman kannettavina” (337).”
Jeesus antoi henkensä’ siis vain ’monien’ (hepr. rabbim kr polloi) eli ei ’kaikkien’ edestä.
Nyt on merkittävää se että ’monet’ oli nimenoman essealaisten ryhmän jäsenten eräs itsenimitys. Jeesus uhrasi siis itsenä essealaisystäviensä edestä tyydyttääkseen lähinnä Rooman verenhimoa ja toisaalta toteuttaakseen eräät profetiat, jotka hän (kuten moni muukin soter) sovelsi itseensä. Asiassa on relevantti myös sokean androgyynin näkijä Theiresiaan
ennustus erään prinssin itseuhrauksesta taistelussa kansansa edestä, mikä säilytti kansanitsenäisyyden.
Seppo, muinaiskreikan ilmaus οἱ πολλοί (hoi polloí, ’monet) käännetään myös rahvas, rahvaanomainen väki, massat KR-38 kääntää tuon (Mat20:28) monen edestä. KR-92 kaikkien puolesta ja UT-20 kaikkien lunnaat. Tässä voidaan tietysti käydä vaikka kaikkien erikielistien Raamattujen käännökset läpi tästä sanasta, mikäli intoa riittää. Entäpä missä niin sanotaan, että οἱ πολλοί viittaa essealaisiin. ”Eräät profetiat on vain ylimalkainen heitto ilman perusteluja. Mitä tuohon uhraukseen tulee itsenäisyyden puolesta, niin onhan noita. Luin eilen eräästä Repolan nuoresta nimismiehestä, jonka 1920-luvulla ampui itsensä, kun hän ei hyväksynyt Tarton rauhansopimusta, jota hän piti häpeänä. Jeesus ei myöskään ollut sellainen vapauttajamessias, kuin juutalaiset odottivat ja hän sai maksaa siitä hengellään.
Riitta Sistonen, tuo Samin fiksaus- kommentti on pelkkä heitto ilman perusteluja. Hän toteaa myös Aadamin ja Eevan olleen lain täytämisen prosessissa, joka ajatus lyötyy ”hänen muistinsa mukaan myös Mooseksen kirjojen kommentaarista, joka ei muutenkaan ole kirkon historiassa outo.” Minäkin mielelläni kaipaisin asiaan viitettä tuosta Genesis-kommentaarista. Pelkään vaan, ettei sitä tule. Lisäksi Sami taitaa ”ostaa” pikemminkin patristisen ajan teologiaa ja Lutheria hän pitää uutena tulokkaana ja hänen teologiaansa jotenkin viksahtaneena.
Se nyt vaan on Kosti niin, että monet eli hepreaksi rabbim oli essealaisten yksi itsenimitys ja polloi on rabbim kreikaksi. Ja olisiko Jeesus kuollut siis vain ’rahvaan’ edestä? Jokatapauksessa ’kaikkine’ on selvästi väärä ja manipuloiva käännös pitkässä sarjassa teologisesti ohjailevia käännösväännöksiä
Kristilliseen uskoon kuuluu olennaisesti tuo, että Jeesus on Jumala, niin kuin hän itse se on useaan kertaan ilmaissut. Vain se mahdollistaa sen että Jeesus on kaikkien ihmisten vapahtaja.
Predestinaatio-oppi perustuu tämän asian kieltämiseen. Tuo oppi tekee ihmisen osuudesta pelastukseen tärkeämmän, kuin se mitä Jumala on Poikansa kautta puolestamme tehnyt. Sehän ikään kuin väittää, että vain niiden synnit on sovitettu, jotka uskovat.
Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen kaikki synnit. Ei ainoastaan niiden jotka uskovat. Muiden kohdalla sovitus jää turhaksi ja vaikka heille on tarjolla pelastus, he sen itse hylkäävät. Raamattuun perustumattomalla opilla perustellaan nyt sitä, ettei Jumala muka ole kaikille tarkoittanut pelastusta ja siksi toiset jäävät sen ulkopuolelle. Opin puolustajat itse hylkäävät heille ojennetun lahjan ja syyttävät Jumalaa siitä, että Jumala on epäreilu.
Pekka :””Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen kaikki synnit. Ei ainoastaan niiden jotka uskovat. Muiden kohdalla sovitus jää turhaksi ja vaikka heille on tarjolla pelastus, he sen itse hylkäävät.””
Siis ihminen itsekkö nyt päättää että uskoo, eikö hylkääminen tarkoita että valitsee olla uskomatta?
Onko siis ihmisellä vapaa tahto uskoa tai olla uskomatta?
Lukikohan kukaan tuota mitä kirjoitin edellä? Predestinaatio on Lutherin mukaan kaikkien ihmisten osalta kadotus, jos he eivät käänny ja usko evankeliumia Kristuksesta.
Room. 8:29-30 voi monille olla vaikea ymmärtää. Ainakin itselleni oli. Kun siinä ikään kuin sanottaisiin, että Jumala on ennalta valinnut ne, jotka pelastuvat. Mutta ei siinä niin sanota! Siinä puhutaan niistä, jotka ottavat evankeliumin vastaan ts. uskoneet sen. Heidät Jumala on edeltätuntenut (vrt. Jesaja 53:9) ja edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi jne…
Koska Jumala valmisti pelastuksen jo aikojen alussa. Vaimon siemen, Kristus, polkee rikki käärmeen pään. Eli kaikki, jotka ottavat Kristuksen vastaan, heidät on edeltä määrätty pelastumaan Kristuksessa.
Minulle tämä on ollut upea ahaa-elämys.
Riitta Sistonen mitä tarkoitat ”kääntymisellä”?
Onko se erilainen luterilaisille , muslimeille, ateiisteille …?
Jeesus sanonoo että tulee luopua kaikesta ja lähteä seuraamaan Häntä, miten tämä tapahtuu edellä mainituille, luterilaisille , muslimeille ateisteille….?
Miten uudestisyntyminen sopii kääntymykseen, milloin tapahtuu?
Riitta Sistonen, luin tuon Eskolan pitkän lainauksen. Muutama ajatus tuon johdosta. Eskola on oikeassa ajoituksen suhteen. Muuten esityksessä ei puhuta luterilaisesta predestinaatiosta vaan universaalista sovituksesta. Tässä universalismissa hän on tietysti oikeassa. Nämä ovat luterilaisessa teologiassa eri asiat. Jos Eskola näkisi universaalin sovituksen vastauksena tai ratkaisumallina luterilaiselle predestinaatioon, hän olisi väärässä. Näin hän ei kuitenkaan tee.
Olet ymmärtänyt Eskolan väärin sillä tee seuraavassa kirjoituksessa ( 17.03.2021 22:58) yhteenvetoa;
” Predestinaatio on Lutherin mukaan kaikkien ihmisten osalta kadotus, jos he eivät käänny ja usko evankeliumia Kristuksesta. Room. 8:29-30″ Luterilaisuudessa ei ole ikinä opetettu predestinaatiota kadotukseen. Calvinismi, Augustinus kallistuivat tähän näkemykseen. Luterilainen predestinaatio oppi on aina ” postiivinen” Jumala valitsee kadotuksen massasta, tietyt ihmiset ja vain he pelastuvat. Tästä loogisesti seuraisi, jos Jla. valitsee tietyt, eikö se tarkoita, että tiettyjä hän ei valitse? Näin kuitenkaan luterilaisuudessa ei ajatella. Riitta, tässä siis yrität Eskolan universalismilla ratkaista Rm 8.
Tämä ratkaisuyritys on jokseenkin tyypillinen, vähä eri variaatioin, se esiintyy kirkkomme viidennessä kolonnassa, eli viidesläisyydessä. Jos haluat tutustua luterilaiseen predestinaatioon yksimielisyyden ohje ja klassinen kristillinen Franz Piperin dogmatiikka auttavat tässä.
Pekak Veli kirjoittaa; ( 17.03.2021 21:23)
”Predestinaatio-oppi perustuu tämän asian kieltämiseen. Tuo oppi tekee ihmisen osuudesta pelastukseen tärkeämmän, kuin se mitä Jumala on Poikansa kautta puolestamme tehnyt. Sehän ikään kuin väittää, että vain niiden synnit on sovitettu, jotka uskovat.”
Luterilainen predestinaatio oppi ei ole tämän tyyppinen. Luterilainen predestinaatio-oppi vie ihmiseltä kaiken ja tekee Jlasta. monergistin ja sadistin. Sellaisesta opista on kysymys. – Vaikeita asioita.
Se, että pelastus on yksinomaan jumalan ansiota ja vain hänelle kuuluu ansio vanhurskauttamisesta ja pelastuksesta on tietysti ”vapaalle tahdolle” kova kolaus. Mutta mikäli pelastus olisi joltakin osin meidän vallassamme, se olisi perisynnin takia varsin huteralla pohjalla.
Kuten Eskola toteaa: ”Koska ihminen on kuollut synteihinsä eikä laki voi häntä siitä nostaa, uskon, pelastuksen ja uuden elämän täytyy perustua evankeliumiin Kristuksen rististä. Silloin ei enää kysytä, valitseeko Jumala tiettyjä ihmisiä maailmasta. Silloin kysytään, keille kaikille on julistettu evankeliumia. Silloin ei kysytä, onko Kristus kuollut vain valittujen puolesta.” Universaali sovitus takaa sen, että kuka tahansa, joka kuulee lain ja evankeliumin saarnan, voi pelastua.”
Kosti, riippuu miten perisynti määritellään. Ne jotka ajattelevat ihmisellä olevan edelleen vapaan tahdon, luomistyön perusteella, eivät usko omiin ansioihin. Mistä ryhmistä puhut?
Eskolan toteamus on oikea hän lähestyy asiaa Matteuksen kaste ja lähetyskäskyn näkökulmasta. Luterilaisessa tunnustuksessa on myös tämä näkökulma, mutta se ei torju predestinaatiota ja sen todellisuutta.
Niinpä, miten tuo perisynti oikein määritellään? Paras tapa sen määrittelemiseen taitaisi olla ns. arkirealismi, kun katsoo esim. lapsen kiukuttelua. Miten hyvin ne tuon taidon osaavat, vaikka heille ei ole sitä opetettu. Entäs me aikuiset? Kuinka monta pahaa ajatusta meidän mieleemme on tänäkin päivänä noussut tahtomattamme tai tahtoen. Kymmenen käskyä ovat meille peili, joka näyttää sen, että kaikkia noita käskyjä vastaan olemme rikkoneet eilen tänään ja huomenna, jos ei teoin, niin ajatuksin ja myös sanoin jne.
Mitä voimme siis päätellä? ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään, kuten Paavali toteaa (Ro3:10-12), joka oli vanhurskaankin vangittuna synnin laissa. Kansanomaisesti Luther toteaa perisynnistä, että se on ”emakko ja tekosynnit ovat sen porsaita.” Tämä voi tosin sinun mielestäsi olla vino tulkinta. No niin tai näin, tiedän kyllä vanhojen kirkkojen käsitykset asiasta ovat. Kyse on vaan siitä miten reaalisia ne lopulta ovat.
Olemmehan me siinä suhteessa vapaita, kuten Eskolakin toteaa, että me voimme vapaasti tehdä ”arjen” valintoja . Käydessäni kaupassa, tein erään asian suhteen valinnan, ostanko vai enkö osta. En ostanut. Nyt mennään sitten Jumalan ennaltatietämiseen. Jumala tiesi varmasti ennalta sen, että en osta tuota esinettä, mutta ei hän määrännyt sitä, että jätän sen ostamatta. Tälläisiä valintoja voimme tehdä siten ns. vapaasti emmekä ole orjuutettuja kuten olemme suhteessa hengelliseen kuolemaan. Eskolaa lainaten, synnin valta on Lutherin (kuten se on myös Paavalin) mukaan täydellinen, joka johti siihen kysymykseen, ”onko perisynti täydellistä ja onko uskovaan jäävä paha himo (konkupisenssi) todella syntiä.” Vai onko perisyntiä ollenkaan? Vapaan tahdon ongelma on itse asiassa ratkaistu juuri tässä yksityiskohdassa Eskolan mukaan. Syntikäsitys romuttaa vapaan tahdon. – Näin se on -. Paavali selittää mielestäni tarpeeksi selvästi, mihin meidät on luonnostamme sidottu suhteessa Jumalaan syntiinlankeemuksen jälkeen. Lain kautta “tulee synnin tunto” jne.
Predestinaatiota koskien tunget tekstiisi kovasti tätä ajatusta esille, että ”Jumala valitsee kadotuksen massasta, tietyt ihmiset ja vain he pelastuvat.”
Mutta kuten Eskola toteaa: Tulemme avainkohtaan. Jos Luther kiistää vapaan tahdon, perustuuko hänen pelastusoppinsa nimenomaan predestinaatioon? Tämä ei voi olla oikea vastaus, koska juuri tämä oli Erasmuksen väite, jota Luther on koko kirjansa ajan vastustanut. Luther toteaa, että vapaan tahdon kumoaa käsityksemme lain voimasta. Jumalan laki ei auta syntistä edistymään hurskaudessa, vaan paljastaa synnin. Siksi pelastus ei voi perustua ihmisen kuuliaisuuteen. Vastakohtana ei kuitenkaan ole kaksinkertainen predestinaatio – jota Luther oli nuorempana (ehkä nominalismin ansiosta) kannattanut.
Sen sijaan vastakohtana on Kristuksen työ lain täyttäjänä. Vanhurskauttamisopin sisällön ratkaisee näin ollen lain ja evankeliumin erottaminen, Lutherin suuri löytö. Koska ihminen on kuollut synteihinsä eikä laki voi häntä siitä nostaa, uskon, pelastuksen ja uuden elämän täytyy perustua evankeliumiin Kristuksen rististä. Silloin ei enää kysytä, valitseeko Jumala tiettyjä ihmisiä maailmasta. Silloin kysytään, keille kaikille on julistettu evankeliumia. Kiitos Riitta Sistoselle Timo Eskolan tekstistä, kuten myös tulkinnasta (Ro8:29-30).
Paavali kehottaa meitä , ettemme suvaitsisi riitoja tässä keskustelussa. Erimieltä saa olla, mutta on varottava henkilökohtaisuuksiin menemistä.
Juuri näin!
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt.22.14
Kaikkinensa me eksymme, jos alamme tuomareiksi, sillä meille on annettu tehtäväksi julistaa Evankelimia, jonka taas on tarkoitus synnyttää ihmisessä luottamus Jumalaan. Emme voi estää myöskään sitä, etteivät kaikki jotka kuulevat Jumalan Sanat, kuitenkaan usko. Tämä on tosiasia jonka edessä olemme. On turha kysyä miksi kaikki eivät usko, sillä kaikki eivät usko vaikka kuolleet herätettäisiin heidän silmiensä edessä.
Jos Jumalan Lahja, Kristus on uskon alkaja, niin tätä Sanaa on julistettava kaikkeen maailmaan, jotta ihmiset saisivat kuulla Evankeliumin ja uskoisivat Jumalaan.
Kristus on koko maailman syntien sovitus.( 1Joh.2:2)
”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Joh.1:9-13
Tuon yli emme pääse ja palaan ajatukseen, minkä Riitta esitti: ihminen kadotettu jo syntymässään, siis kaikki ovat kadotuksen tilassa tässä maailmassa ja Jumala on sen tähden lähettänyt ihmiskunnalle Pelastuksensa Kristuksessä meidän ulkopuolelta Taivaasta. jotta me voisimme pelastua, edes yksi meistä…
Jumalan Sana on se, joka vaikuttaa meissä kaiken. Kun kuulemme, niin se on jo Jumalan teko sillä Hän avaa sokeiden silmät ja kuurojen korvat Evankeliumilla. Mitä me siis voimme enää tähän sanoa, jos joku ei kuule? Emme voi sille mitään.
”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room.8:33
Raamatussa on selkeästi tuotu esiin, että Jumala pelastaa omansa ja tekee sen varmasti. Ketkä sitten pelastuvat? Jeesus vastaa:
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:38-40
… Kaikki jotka Isä antaa Jeesukselle, ne pelastuvat… Meidän tahdolla ei ole tähän paljon lisättävää. Emmekö siis luota Jumalaan, että Hän tietää ja tuntee omansa?
Me voimme loputtomasti arvuutella Jumalan tahtoa, pääsemättä tässä ennalta määrämisen asiassa, kuin siihen mitä meille on ilmotettu, ei sen yli eikä ohi, saivartelu vain kertoo sen, että ihmisen ylpeys ei ole vielä murtunut.
Joka luottaa vielä omiin kykyihinsä synnin edessä, se pitää helposti Jumalaa despoottina, kun ei toimi meidän mielemme mukaan, vaan vaatii meiltä sitä mihin, emme pysty… Kain ei voinut suostua Jumalan määräämään uhriin vaan toi omat työnsä tarjolle ja kun ne eivät Jumalaa miellyttäneet, niin tappoi Abelin, joka uskoi Jumalan tahdon. Kain lähti lopulta pois Jumalan silmien alta omiin töihinsä turvaten…
Ja Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
2.Tim.2:19
Kosti, hyvää keskustelua. Kirjoituksesi johdosta 18.03.2021 14:57, muutama näkökulma;
Perisynti määritellään eri kirkoissa eri tavalla. Arkirealismi vastasyntyneen kohdalla joka ei ole tehnyt mitään syntiä on huomion arvoinen!
” Olemmehan me siinä suhteessa vapaita, kuten Eskolakin toteaa, että me voimme vapaasti tehdä “arjen” valintoja . Käydessäni kaupassa, tein erään asian suhteen valinnan, ostanko vai enkö osta. En ostanut.” ( Kosti) > luterilaisuuden mukaan näin tietysti, mutta nämäkin ovat syntiä ilman uskoa.
Pakana joka pesee hampaita tai auttaa kaatunutta mummoa ylös maasta tekee syntiä. > Hieno oppi tämä vapaa tahto.
Konkupenssi ( paha himo) on itsestään syntiä ja siksi vanhoissa kirkoissa pyritäänkin himottomuuteen ja hallitsemaan tämä himo. Katumaan koko elämän tätä himoa, ajatukissa, tunteissa, sanoissa ja teoissa. Kirkolla on vastalääke tähän sairauteen. Vapaata tahtoa ei ratkaista konkupensillä vaan katumuksella, joka on vapaaehtoista.
Lutherin näkemys lain tehtävästä on ongelmallinen. Hänhän keksi tämän lain ja evankeliumin dialektiikan. Eskola yrittää tietysti yhtä ratkaisuyritystä. Predestinaatiota kadotuksen massasta se ei ratkaise. Tosin toteahan Eskola minun kanssa saman suuntaisesti; ” Jos Luther kiistää vapaan tahdon, perustuuko hänen pelastusoppinsa nimenomaan predestinaatioon? Tämä ei voi olla oikea vastaus, koska juuri tämä oli Erasmuksen väite, jota Luther on koko kirjansa ajan vastustanut.”
Lutherin kuuliaisuus ( teot ) nousee monista teologista malleista. Hänelle Jaakob oli myrkkyä. Katollinen ansio ajattelu jota hän oikeutetusti vastusti on tässä myös takana.
Luterilainen evankeliumin julistaja ei tietysti kysy kuka on valittu – hän julistaa. Silti hän tietää, että Jumala on valinnut vain tietyt ihmiset ennen maailman luomista. Ja vain nämä saavuttavat autuuden. Ei kukaan muu.