Syyrian lapset ja halla-aholainen argumentti

Halla-aho on ihan kova luu televisiossa. Toimittaja kysyi, minkä takia veronmaksajien rahoilla voidaan remontoida persujen puoluetoimisto muttei ottaa Syyrian pakolaisia. Jussi totesi, että jos YLE on näin kiinnostunut, se voi leikata omia budjettivarojaan syyrialaisten hyväksi. Näin Halla-aho kepittää, hän on nokkela vastauksissaan. Minusta oli hupaisa, kun sekä toimittaja että Halla-aho venyttivät naamarinsa euforiseen hymyyn keksiessään jotain nasevaa, jolla lyödä vastustajaansa.

Se, että vaaliehdokas päihittää vastustajansa suorassa lähetyksessä, ei merkitse, että hän pidemmän päälle oikeasti olisi oikeassa. Mutta maailma on rajallinen, täytyy asettaa aikaraja. Siihen mennessä parempaa ei ollut, ja sitä rataa.

Minusta tuntuu, että Halla-aho on melko pragmaattinen. Ainakin äskeisen perusteella ihmiset ja puoluetoimistot ovat numeroita ja rahayksiköitä. Hän ei vastannut toimittajan kysymykseen, miksi persujen puoluetoimisto on juuri hänen mielestään parempi kohde. En politiikasta mitään tajua, joten en pysty hiillostamaan sillä, eikö poliitikon tehtävä tuossa tilanteessa olisi ollut ajaa semmoista erikoisjärjestelyä, että revitään ne pakolaisfyrkat YLEltä ja persujen remontilta. Halla-ahokin priorisoi kyllä, hän kävi kampanjaa mainoksella, jossa piti valita, pakolaiset vai vanhustenhuolto.

Olen fantasioinut sillä, että olisin jossain asiassa samaa mieltä Jussin kanssa. En pitäisi sitä mahdottomana. Onhan asioita, joista kaikki ovat Jussin kanssa samaa mieltä. Hirmuinen osa ihmisistä on esimerkiksi sitä mieltä, että loisiminen on väärin. Siinä asiassa Jussi ei tuo keskusteluun mitään uutta. Ellen väärin muista, minusta joku Jussi pyssykirjoitus Hyvinkään jälkeen oli ihan ok. Minä olen ampunut RK62:lla ihmisen muotoista maalitaulua opetellakseni tappamaan, mutta käsittääkseni Jussi ei.

Halla-aholla on tämmöinen ajatus, että jos pelastetaan 500, niin ei silloin kuitenkaan pelasteta kahta miljoonaa muuta, ja täten ei ole mitään merkitystä näillä viidelläsadalla.

Muistuttaa teinipoikaa Titanicilla. Kun laiva oli uppoamassa, äiti yritti pelastaa itsensä ja kuopuksen. Vanhempi poika sanoi siihen: ”Äiti, älkää menkö. Kuollaan kaikki.”

Kun ei kaikkia voi pelastaa, ei pelasteta sitten ketään. Kuollaan kaikki. Hädissään olevan 16-vuotiaan kohdalla traaginen oikeudenmukaisuuspyyntö ”kuollaan kaikki” on inhimillisesti katsoen ymmärrettävä. Kansanedustajan palkkaa nauttivan poliitikon suusta tämmöinen kuulostaa ”kuolemanoikeudenmukaisuudelta”, kuolemantuomiolta.

Nyt tässä on tämmöinen asia, että ihmistä ei saa jättää heitteille. Jos edes joku voidaan pelastaa, hänet on pelastettava. Maanjäristyksen jäljiltä tai tulipalon keskeltä on pelastettava niin monta kuin ehditään ja voidaan. Uhrien määrä on minimoitava. Miltä se lehdistötiedotustilaisuudessa vaikuttaisi, jos palokunta ja hengenpelastajat salamavälkkeessä posmottaisivat poliitikkomaisen tasapaksulla puhepapatuksella: ”Laskettiin, ettei sieltä nyt saada ihan kaikkia ulos, joten jätettiin sitten ne kaksivuotiaat lapsetkin sinne, kun ei se nyt kokonaisuuden kannalta olisi mitään ratkaissut.”

Ihmisen arvo, ihmisarvo, on tämmöinen asia, että se kuuluu kaikille. Jos minä makaan henkihieverissä kadunposkessa, niin ohi kulkevan Jussin on kerta kaikkiaan ruvettava laupiaaksi samarialaiseksi. Minä aion auttaa Jussia, jos kohdalleni sattuu, että hän tarvitsee apuani.

Ihmisen arvo, ihmisen hinta, on vailla mittaa. Yksi ihminen on ihan yhtä arvokas kuin miljoona ihmistä siksi, että 1 x mittaamaton on ihan sama kuin 1 000 000 x mittaamaton. Tietenkään emme ajattele näin kaikissa oloissa. Esimerkiksi sodassa tehdään sellaisia tietoisia päätöksiä, että joku rykmentti käsketään varmaan kuolemaan, jotta muut rykmentit voidaan pelastaa. Sodassa ei ole ihmisarvoa, sodassa ei ole ihmistä. Sen vuoksi muuten kuusi kuukautta on liian lyhyt varusmiespalvelusaika, koska siinä ajassa ei ehditä murtamaan varusmiestä psyykkisesti. Siinä ajassa ihmisestä ei tehdä konetta, joka tahdottomana ottaa vastaan käskyn kuolla. Mutta ovatpa ne varmaan laskeneet, miten paljon pitää kouluttaa, että yhdestä joukkueesta tehdään täysinoppinutta tykinruokaa.

Aina on mahdollista, että henkilö kiistää ihmisarvon. Se opitaan vanhemmilta, ja niinpä jo päiväkodeissa voidaan kiistää ihmisarvo. Eihän meillä ole, mihin vedota. Jumalaan voi vedota silloin, kun kaikki uskovat, että on tämmöinen Jumala, jolle kaikki ovat samanarvoisia. Kun Jumalaa ei ole, täytyy perustella järjellä. Mutta järkisyyt häviävät voimasyille. Kun ihmiset oikein ajetaan ahtaalle, he käyvät toistensa kimppuun tavalla, jossa ihmisarvolla ei ole merkitystä. Holokaustin uhrit pantiin kasteihin, ja orjuuden aikana orjanomistajat saivat sadattuhannet orjat hallintaan muodostamalla hierarkioita, joissa toisten orjien oli pakko orjuuttaa toisia orjia.

Halla-aho on varmasti vähintään osittaisesti oikeassa mellakkaepäilyidensä kanssa. Persut puhuvat kotouttamisen epäonnistumisesta. Toisilla argumenttina on rotu. Minulle tulee mieleeni, että jos sodan melskeestä otetaan tänne lapsi, hänen hoitamaton traumansa voi kostautua laajoille joukoille. Se ei silti ole peruste olla ottamatta sodan jaloista tänne lasta. Emme voi tietää, mitä lapsesta tulee. Suomessa on 65 000 syrjäytynyttä nuorta, osa oikeasti aivan hävyttömän rikkaista kodeista. Ei niistäkään lapsista tiedetty synnytyssairaalassa. Rikkaitten epäonnistuneet kakarat ovat onneksi esimerkkinä siitä, että tämmöinen vanha ruotsalainen sterilisaatio-ohjelma on irrationaalinen. Lasten tuomitseminen esimerkiksi vanhempiensa mukaan on näiden lasten yksilöllisyyden julmaa kieltämistä. Lapsia ei saa syyttää heidän vanhempiensa sanoista ja teoista.

Nyt minulla vain on ongelma. Jos joku kiistää lasten ihmisarvon, en tiedä, millä puolustaisin. Tämä on suoranainen natsikortin paikka, mutta koska se ymmärretään aina väärin, ei sitä voi pelata. Paras kortti jää aina hihaan, ainakin ensi kertaan. Tarkoitukseni oli pienen Syyria-alkusanan jälkeen puhua suvaitsevuudesta, mutta tässä kävin niin, että tämän tekstin mitta tuli täyteen, ja minulla tuli mitta täyteen.