Uskokaa pois, tänään 30. syyskuuta vietetään kansainvälistä jumalanpilkkapäivää. Päivä ei ole sattumalta tämä, vaan kyseessä on Muhammed-pilapiirrosten julkaisupäivä. Ne julkaistiin Tanskan suurimmassa päivälehdessä Jyllands-Postenissa vuonna 2005. Piirrokset suututtivat muslimeja ja johtivat väkivaltaisiin mielenosoituksiin eri puolilla maailmaa.
Jumalanpilkkapäivä-kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnosta täytyy voida puhua avoimesti, rehellisesti ja kriittisesti. Uskontoja ja niiden käytäntöjä on voitava vapaasti kyseenalaistaa.
Jumalanpilkkapäivä on osa laajempaa kampanjaa ilmaisunvapauden puolesta. Sen taustalla on järjestö nimeltä The Center for Inquiry, jonka tavoitteena on humanistisiin arvoihin ja tieteelliseen maailmankuvaan perusrtuva yhteiskunta. Järjestö torjuu sokean uskon ja vaatii, että kaikkia elämän ilmiöitä arvioitaisiin tieteen valossa.
Jumalanpilkka-kampanja haastaa tänä vuonna ihmiset kilpailemaan Twitterissä. Parhaalle jumalanpilkan oikeutusta puolustavalle viestille on luvassa 280 dollarin palkinto. Halvalla menee.
Taidekoulussa ollessa eräs opettajista sanoi; kaikki suuri taide (siis tämän open mielipide) sisältää, joko kaikki, tai ainakin yhden elementin näistä; usko, seksi tai kuolema. Tieteestä hän ei sanonut mitään.
Netistä löytyy hyviä artikkeleitä uskon ja tieteen yhtymäkohdista sivustolta nimeltä ; Luominen.fi (En ole palveluksessaan, joten tämä ei ole mainos).
”Pilkka sattuu omaan nilkkaan.” Suomalainen sananlasku.
Ok Mika, kun sinä siis sanoit, että
Tarkoitit, että
Ymmärrät varmaan missä ilmaisusi meni pieleen. Tämä muistutus nyt lähinnä siksi, että ei kannata ehkä lukijaa lähteä moittimaan siitä, ettei ymmärrä sinua.
Kun sanot seuraavaa:
Tarkoitatko, että maailmankuvasta saa eheän ainoastaan silloin kun siinä on uskonnollinenkin elementti? Mielestäni ei. Humanistina pystyn kyllä muodostamaan ehjän maailmankuvan ilman uskonnollisuutta. Ei maailmankuva yleensäkään kaipaa mitään yliluonnollisen tahdon tulkintoja. Se on lisämauste niille, joille maailma tällaisenaan ei kelpaa.
Sinimarja, ei kreationismi ole tieteen ja uskonnon yhtymäkohta. Se on uskonto, joka yrittää hämätä käyttämällä tieteen kieltä. Mikään kreationismin esille tuoma teoria ei ole millään tavalla tieteellisesti todistettavissa.
Minusta tämä on nyt ajautunut sivuraiteilel. Puhutaan ”tieteellisestä maailmankuvasta” ja siitä onko se mahdollinen. Nähdäkseni on. Jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen, (tietynlainen dualismi), voidaan nähdä ytimeen. Ja esimerkiksi Sam Harris ”Moraalinen maisena” -teoksessa redusoi intuitiot jne. ihmisen lajinmukaiseen käytökseen. Moraalin emotiointi on taas pitkällä filosofisellakin perinteellä. Evoluutio selittääkin esimerkiksi auttamishalusta jne.
Tieteellisessä maailmankuvassa moraali sidotaan luonnollisiin asioihin ja näin ”tieteellinen maailmankuvan” ei aseta uskontokritiikiä itsessään yhtään mihinkään. Paitsi jos on teisti jolla on omat aksioomat joita uskonnottomat eivät jaa, ja jotka siksi eivät heitä myöskään rajoita.
En kuitenkaan pidä pilkkapäiviä virallisina päivinä hyvinä. (Enkä pelkästään siksi, että mitä varten ne 364 muuta päivää ovat!) Kun uskonnottomuuden isoin ongelma on tällä hetkellä se, että mikä tahansa siihen vivahtava näkemyskin on militanttia, jotain jota hakata muusiksi ja pilkata, haukkua moraalittomaksi, tappouhkailla, dissata, sneerata, selittää että älyllinen ateismi on oksymoroni, liittää vammaisdiskurssiin, redusoida mielenterveyden häiriöksi, traumaksi, huonoksi isäsuhteeksi, äitihaavaksi.
Kun elinpiiri on tämä, ei pidä kenties antaa vastapuolelle aseita. Kun on kuopassa, ei ehkä pidä kaivaa syvemmälle.
Ihminen muodostaa ehjän maailmankuvan samoin kuin esim. koira. Oman käsityskykynsä pohjalta. Koira voi seurata isännän toimia kun isäntä on tietokoneella, ja jos tietokoneen ongelmat vaikuttavat isännän käytökseen, koira havaitsee ne, mutta ei ymmärrä virustorjuntaohjelmista mitään.
Noh, pointtina vain se, että jos pitää lähtökohtana että ihmisen, juuri ihmisen, maailmankuva on täydellinen ja ihminen pystyy ymmärtämään, hahmottamaan ja selittämään kaiken mitä todellisuuteen kuuluu, sekin on uskomus. Uskon asia.
Jota ei voi todistaa.
Jotkut pitävät lähtökohtana sitä että ymmärryksen (ja myös tieteen) ulkopuolella on jotain. Joku sitä, että lähtökohtaisesti kaikki kuuluu ihmisymmärryksen ja tieteellisen tutkimuksen piiriin. Mutta mielestäni tällöin ei voi esittää ihmistä pelkkänä ”eläimenä”.
Mitä yliluonnolliseen tulee, niin edelleen itse näen asian siten, että luonnollinen edellyttää yliluonnollista. Yliluonnollinen on se mitä tarvitaan jotta ns. luonnollinen voisi ylipäätään olla olemassa ja toimia.
Yliluonnollinen ei minusta tai minulle tarkoita ”ylimääräistä”, kuten esim. A. Kangasluomalle, ja ehkä useimmille ateisteille, vaan yliluonnollinen on luonnollisempaa kuin luonnollinen.
Luonnollinen todellisuus on alisteinen yliluonnolliselle.
Yliluonnollinen siis melko samassa merkityksessä kuin esim. ”ylihyvä”. Mielestäni englannin ”supernatural” on parempi sana.
Mitä taas tulee taiteisiin, runouteen ja metaforiin, niin ne kertovat omalla tavallaan todellisuudesta. Siitä todellisuudesta, jota tiede ei tavoita.
Tieteellinen selitys ja määritelmä ei sano mistään asiasta koko totuutta. Tieteellisesti voidaan esim. sanoa, että ”lapsen kasvojen muoto saa aikaan äidissä hellyysreaktion.”
Se on totta, mutta jotain siitä puuttuu.
Samoin voidaan laulaa tai runoilla, että ”rakkaani, kumpa löytäisin tien takaisin sydämeesi.”
Miten sama asia sanotaan tieteellisesti?
Ateistit usein lukevat Raamattuakin niin kirjaimellisesti, että ohittavat kaikki metaforat, jotka kuvaavat suuria totuuksia käyttäen kuvakieltä. Täten uskonnosta keskusteltaessa tieteeseen tukeutuvan ateistin kanssa on ”kielimuuri”. Ateistin ajattelu liikkuu kertakaikkiaan vain yhdellä tasolla.
(Nyt tuli yleistys, joita yleensä yritän välttää… Mutta poikkeustapaukset ovat tervetulleita…)
Taidetta ei todellakaan kyetä selittämään tieteellisesti.
Miksi jokin teos antaa voimakkaamman tunne-elämyksen tai ajatuksen, muiston, vaikka olisi esimerkiksi abstrakti?
Tiede voi analysoida kemiallisesti esimerkiksi väriaineet ja niiden paksuudet, mutta kykeneekö se selittämään kokemuksen taiteellisesta suuruudesta tai sen puutteesta?
Samoin kykeneekö tiede selittämään, miksi ihmisellä on kaipaus Jumalan yhteyteen?
Vastaus erääseen kommenttiin ylempänä:
Kirkkoa saatan välillä kritisoida, silloin kun koen, että kirkko julistaa itsensä ulos kristinuskon leiristä, mutta Jumalaa en ole missään pilkannut.
Eikä kirkkoon kohdistuva kritiikkinikään ole pilkkaa, koska kerron syyn ja perustelut.