Korkein hallinto-oikeus on 18.9.2020 jättänyt voimaan Oulun tuomiokapitulin 13.6.2019 antaman kirjallisen varoituksen papille, joka oli kirkon opin, lainsäädännön ja ohjeistuksen vastaisesti vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. Päätös on merkittävä maallisen tuomioistuimen ratkaisu kirkon perusoikeudellisesta asemasta Suomen oikeusjärjestelmässä.
KHO toteaa johdonmukaisesti kirkon vihkimistä koskevan säännöstön perustuvan kirkkolain 1 luvun 1 §:ssä olevaan kirkon tunnustukseen, kirkkojärjestykseen ja kirkkokäsikirjaan. Kirkon avioliittokäsitys on perustunut ennen 1.3.2017 voimaan tullutta muutosta siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä sitä ole sen jälkeen muutettu. Päinvastoin, kirkolliskokous on 18.5.2018 hylännyt aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta.
Kotimaa-lehti uutisoi KHO:n päätöstä näkyvästi kotimaa.fi –sivustolla korostaen yhden oikeusneuvoksen eriävää mielipidettä. Siinä punnittiin näkökohtia varoituksen määräämisen puolesta ja sitä vastaan seuraavasti:
- Kirjallisen varoituksen puolesta puhuu toiminta harkitusti kirkollisen ohjeistuksen vastaisesti.
- Varoitusta vastaan puhuu se, että samaa sukupuolta olevien avioliitosta on herännyt keskustelu kirkon piirissä, siitä on erisuuntaisia käsityksiä ja se on hyväksytty muissa pohjoismaissa.
Tämän lainoppineen oikeusneuvoksen mielestä siis missä tahansa organisaatiossa saa toimia lain, sääntöjen ja selvien ohjeiden vastaisesti, jos siitä on herännyt keskustelua ja erilaisia mielipiteitä? Asiaa parantaa vielä, jos muissa pohjoismaissa toimitaan toisella tavalla!
KHO:n päätös merkitsee, että tälläkin mielipidesivustolla usein esitetyt väitteet siitä, että kirkon vihkimiskäytäntö olisi syrjintää, ovat perusteettomia. Papit, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja, ja piispat, jotka sen hyväksyvät, toimivat kirkon tunnustuksen ja lainsäädännön vastaisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä on kaikkien asianomaisten noudatettava, siihen ei pitäisi Kotimaa-lehdellä ja Olli Seppälällä olla mitään sanomista. Nyt voisi odottaa, että palattaisiin lähtöasemiin, missä oltiin ennen 1.3.2017. Liberaalit papit ja piispat ryhtyisivät noudattamaan kirkon avioliitto-oppia ja konservatiivit puolestaan etsimään tapaa, miten maistraatissa vihittyihin sateenkaaripareihin tulisi suhtautua tasaveroisina seurakuntalaisina. Kun tähän on tultu, niin tästä pitää päästä eteenpäin.
Blogisti: ”Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä on kaikkien asianomaisten noudatettava, siihen ei pitäisi Kotimaa-lehdellä ja Olli Seppälällä olla mitään sanomista.”
Onneksi emme elä sen enempää yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessa totalitarismissa, joissa ei ole sananvapautta.
Ei tarvitse olla ennustaja todetakseen, että päätös repii entistä enemmän kirkkoa. Apartheid jatkuu ja piispat ovat entistä enemmän hukassa, kun esivalta ei päästänytkään piispoja pinteestä, vaan jättää sotkut sakastiin. Maailma muuttuu tasa-arvoisemmaksi, mutta kirkko sulkeutuu suvaitsemattomuuteensa.
Tapio Tuomaalaa on väärässä, päätös korostaa kirkon yhtenäisyyttä ja lujittaa sitä.
KHO:n päätökseen on luonnollisesti paljonkin sanomista niin minulla kuin monella muullakin, joka on seurannut vuosikausia kirkon sisäistä keskustelua avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Päätös on juridisesti merkittävä, mutta ei vaienna keskustelua millään tavalla. Ajatus, että kikko palaisi lähtöasetelmiin, missä oltiin ennen 1.3.2017, on toiveajattelua eikä tunnista todellisuutta, missä kirkossa jo eletään. Yritin Kommentissani – mihin arvatenkin viittaat nimeni mainiten – hahmotella mitä päätöksestä voi seurata.
Kiitoksia kommentista. En suinkaan kiellä keskustelua, mutta se ei ole piispojen kaipaamalla tavalla kunnioittavaa, jos lähtökohtana ei ole kirkon lainsäädännön ja pelisääntöjen kunnioitus vaan suoranainen anarkistinen omavaltaisuus. Siksi toivoisin Kotimaa-lehdeltäkin jollakin tavoin positiivisempaa näkokulmaa kirkon tulevaisuudesta.
Näin nyt sitten, kun (perusteltu ja looginen) päätös ei ollutkaan toivottu ja pelkästään myöntyvä. Näin se menee.
Nyt on vielä tälläkin tavalla avautunut kirkolle mahdollisuus pysyä kannassaan, joka on tietysti ollut muutenkin käytettävissä koko ajan.
Olli Seppälä. ”Joitain konservatiiveja saattaa myös ilahduttaa mahdollisuus rangaista sateenkaariparien vihkijöitä ja siunaajia luvan kanssa.”
Niinhän sinä luulet. Se on vain surullista, että näitä ”vihkijöitä” on olemassa. Ei rankaisu tätä toimintaa muuta, eikä rankaisun mahdollisuus siis mitään iloa tuota. Ei ole ”hähhää-meininki päällä” Kirkko on jakautunut juuri tässä asiassa, rankaistiin tai ei.
Yhtä paljon olen surullinen piispojen edellisestä linjauksesta. Piispallinen ”kaitsenta” savusti vanhasta pappeudesta kiinni pitävät pastorit ulos luterilaisesta kirkosta.
Uusien tuulien edustajilla lienee vielä paljon muutakin ”siivottavaa” Raamatusta kuin mieheksi ja naiseksi luominen ennen kuin ovat tyytyväisiä? Uskon, että KHO:n päätös ei uudistamisen tarpeita lopeta, vaan antaa ”uutta vettä myllyyn”?
Olli
Korkeimman hallinto-oikeuden linjaus on sisällöltään samanlainen, kuin aikoinaan myös avioliittolain valmisteluissa on linjattu. Uudella avioliittolailla ei haluttu sitoa uskonnollisten yhteisöjen käsiä mitenkään. Niiden valta päättää omista avioliittokäsityksistään on selkeästi tuotu julki valmisteluasiakirjoissa.
On myös huomattava, että tuon uuden avioliittolain mukaisesti vihkitoimitusta toimittava pappi ei ole maallisen vihkimistoimittajan jatke vaan nimenomaan kirkollisen vihkimisen toimittaja, joka tunnustetaan juridisesti yhtä päteväksi kuin maistaraatissa tehty vihkiminen.
Minusta paras ratkaisu tähän kiistaan olisi, että ”kapinapapit” piispa Sadinmaan johdolla perustaisivat uuden kirkkokunnan, joka heidän mielestään paremmin vastais ”ajan henkeä”.
Vanha kirkko jäisi rauhaan ja ”Uusi Viini” kaadettaisiin” uuteen leiliin”. Kaikki saisivat mitä haluavat. Konservatiivit olla rauhassa ja uudistajat mellastaa mielensä mukaan.
Vaikka olenkin voimakkaasti samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen puolella, KHO:n päätös on perusteltu ja mielestäni on parempi, että asia ratkaistaan kirkossa kuin sen ulkopuolella.
Pidän blogistin toivetta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä pidättäytymisestä suhteellisen naiivina. Evankelis-luterilaista kirkon seurakunnista on twiitattu heti päätöksen jälkeen, että vihkimiset jatkuvat ja kirkkojen ovet pysyvät auki.
Blogisti myös toteaa, että tämän päätöksen jälkeen syytökset syrjimisestä olisivat perusteettomia. Tähän totean, että kokemus syrjityksi tulemisesta on aina subjektiivinen eikä kukaan voi kieltää toista kokemasta tulleensä kohdelluksi syrjivällä tavalla.
Pikemminkin pelkään, että retoriikka ja riitely aiheen tiimoilta kiihtyy, koska KHO ei ratkaissut asiaa kirkon puolesta. Katseet kääntyvät kohti piispoja ja kirkolliskokousta.
Mielenkiintoista tietenkin on, millä tavalla KHO:n päätös velvoittaa piispa Laajasaloa, joka ilmeisesti ennakoi päätöksen olevan hänen kannaltaan toinen.
> Mielenkiintoista tietenkin on, millä tavalla KHO:n päätös velvoittaa piispa Laajasaloa
Ei millään tavalla. Päätöksen mukaan Oulun tuomiokapitulilla oli oikeus antaa kiistan kohteena ollut varoitus. Päätös ei velvoita tällaista rangaistusta antamaan. Työnantaja päättää, haluaako se asiassa työntekijöitään rankaista.
Mikko Niemisen mukaan kirkon tunnustuksesta, lainsäädännöstä ja piispojen ohjeista ei pappien tarvitse välittää? Se on anarkiaa, minkä Oulun pappi on julkisuudessa ihan oikein tunnustanutkin.
KHO:n päätös vahvistaa kirkon autonomian päättää vihkimisen ehdoista ja selkeyttää oikeustilan siltä osin, että Oulun hiippakunnan papin saama rangaistus on laillinen.
KHO:n päätös ei velvoita tuomiokapituleja tällaisia rangaistuksia antamaan. Rankaiseminen ei ole velvollisuus vaan työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia.
Ja mitä tulee piispojen ohjeiden rikkomiseen, Helsingin piispa on antanut luvan vihkiä ilman pelkoa rankaisemisesta. En lähde Laajasalon puolesta vastaamaan, mutta tarkoittaisiko tämä sitä, että piispa ei katso kyseistä vihkimistä tunnustuksen vastaiseksi, lainsäädännön vastaiseksi eikä piispan ohjeistuksen vastaiseksi.
Se mikä on vastoin pappisviran velvollisuuksia Oulussa on sitä myös Helsingissä. Kukin hiippakunta on kuitenkin itsenäinen harkinnassaan, seuraako toiminnasta rangaistus ja millainen.
Kostin kommentti on tärkeä! Ei kai voi olla niin, että Helsingissä noudatetaan eri lakia ja oppia kuin muualla Suomessa? Olisi tärkeää, että kirkon sisäinen yhteys näiltä osin palautettaisiin ja hiippakunnat toimisivat yhteinäisesti kirkolliskokouksen päättämän opin mukaan. Mikäli oppi joskus muuttuu, niin sitten sama juttu toisinpäin. Vai haluaako joku oikeasti Oulun kapituli II -tapauksen, jossa joku hiippakunta kieltäytyisi vihkimästä homopareja vaikka kirkolliskokous olisi sen sallinut? Sehän olisi aivan vastaava ratkaisu kuin Helsingissä nyt.
> Se mikä on vastoin pappisviran velvollisuuksia Oulussa on sitä myös Helsingissä.
Kai tätä voisi sitten soveltaa myös toisinkin päin eli se mikä ei Helsingissä ole pappisviran velvollisuuksien vastaista ei ole sitä myöskään Oulussa?
Kukin hiippakunta ei päätä pelkästään siitä, mistä haluaa rankaista ja mistä ei vaan kukin hiippakunta voi itsenäisesti päättää siitä, minkä asian katsoo pappisviran velvollisuuksien vastaiseksi ja minkä ei.
On hyvä ettei maallinen oikeus puutu enempää kirkon sisäisiin asioihin. Nyt kirkko joutuu tekemään päätöksiä, jota eivät ole liberaali pappien mieleen.
Tämä KHO:n päätös on Päivi Räsäselle voitto ja Teemu Laajasalolle tappio. Saa nähdä, kuinka Laajasalo ja Hintikka siihen suhtautuu, toivottavasti alistuvat Jumalan tahtoon, koska eivät saa tukea maalliselta oikeudelta omille näkemyksilleen.
Kirkko vihkii miehen ja naisen välisen liiton ja samaa sukupuolta olevat vihkii virkamiehet, joilla on siihen oikeus.
Selvä työnjako Kalevi! Kiitos kommentista!
Tuori: ” Liberaalit papit ja piispat ryhtyisivät noudattamaan kirkon avioliitto-oppia ja konservatiivit puolestaan etsimään tapaa, miten maistraatissa vihittyihin sateenkaaripareihin tulisi suhtautua tasaveroisina seurakuntalaisina. Kun tähän on tultu, niin tästä pitää päästä eteenpäin.”
Messuun ovat kaikki tervetulleita! Suuntautumista ei kysellä. Messun lopuksi luetaan siunaus kaikille messuun osallistuneille! Tasavertaisuus syntisinä heteroina ja syntisinä homoseksuaaleina on selvä asia. Kristus on ainoa vaimosta syntynyt, joka on itsessään synnitön.
Vuorikiipeilijätkin joutuvat usein tunnustamaan, että enää ei kannata pyrkiä eteenpäin. Se johtaa ikävyyksiin. On viisautta palata takaisin, kun vielä voi.
Luultavasti myös maistraatissa vihityt samansukupuoliset aika usein harrastavat muita kuin seurakunta-asioita.
”Luultavasti myös maistraatissa vihityt samansukupuoliset aika usein harrastavat muita kuin seurakunta-asioita.
Vuorikiipeilyä?
Erään seurakunnan Facebookiin oli laitettu ainakin 5 pride päivitystä prideviikolla.
Messuun ei tullut yhtään samasukupuoli paria, eikä kukaan minkään havaittavan pride tunnuksen kanssa.
Seurakunnan pridetyöntekijäkin oli pukeutunut kirkkoherraksi. Mustaan paitaan. Volyymi on pieni.
Olen samaa mieltä Risto Tuorin kanssa, on nähtävä tämän päiväinen päätös myönteisenä. Tämä päätös on erittäin merkittävä linjaveto johon tullaan nojaamaan. Piispa Laajasalo tulee tietysti haastaa tulevaisuudessa ja asettaa kyseenalaiseksi hänen toimintansa. Myös piispa Hintikan valtakunnassa täytyy haastaa hänen näkemys. Joku pappi voisi saarnassa hiukan kokeilla puhua homoseksuaalisuuden synnillisyydestä ja kirkon avioliitto käsityksestä. Tämän päiväinen päätös pitää kirkossa voimaannuttaa.
Miten voimaannuttaa kun Kapitulit saavat toimia vakaumuksensa mukaan.
Kuten aiemmin kommenteissa todettu nyt se vaikea osio vasta alkaa.
Niin kyllä, maailma ei anna rauhaa, missä valo vielä tuikkii sen rautaunta häiriten ja herätellen. Valkeus voittaa kuitenkin kerran, koska ”kaikkien polvien pitää kerran kumartumaan Herran Jeesuksen eteen.” Parempi se jo tämän elon aikana tapahtua.
Kiitos Risto Tuorille KHO:n päätöksen kommentoinnista. Niinhän siellä korkeimman oikeusasteen ratkaisujen lopussa taitaa lukea kaikille asiaomaisille ratkaisun noudattamisesta. Poliitikot sanovat saman asian termein pulinat pois. On tietenkin myös huomattava , että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä mm. , jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Ja näinhän tapahtui ja asia tuli vuosikirjaan. Eli olisi kirkossa otettava tosissaan, että kirkon autonomian rajat on tältä osin käyty. Ja niitä olisi kirkonsisäisestikin kunnioitettava.
Olisi enemmänkin syvennyttävä siihen, mikä kirkko on. Onko kirkon tunnustuksella ja opilla merkitystä jos ei siinä ei haluta pysyä? Epäselvää ei kai ole ollut mikä kirkon oppi avioliitosta on. Kirkkohan on siitä päättänyt. Voidaan jopa kysyä, onko se edes kirkon päätös. Peräti outona lähtökohtana kristillisessä kirkossa voitaisiin pitää sitä, että hyväksyä voidaan vain sellainen kirkko, joka haluaa tai jonka täytyy muuttaa oppinsa. Onko se peräti kirkon olemuksen vastaista? Eikö silloin synnytetä ihan toinen kirkko? Tuori on ihan oikeassa siinä, että kirkossa liberaalisti ajattelevien olisi avioliittoasiassa oltava tyytyväisiä siitä, että yhteiskunta on moniarvoinen ja voi siviilivihkimisen kautta saattaa samaa sukupuolta olevat avioliittoon. Totta myös on, että lähimmäisen rakkaus on voimassa ja evankeliumi kuuluu kaikille. Sitä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Tässä kannattaa kuitenkin pitää mielessä kaksi asiaa:
1) KHO ei päättänyt, mikä kirkon avioliittokanta on tai tulisi olla
2) KHO ei velvoittanut kirkkoa rankaisemaan samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja
Päätös laittaa pulinat pois siitä, oliko Oulun tuomiokapitulin antama rangaistus voimassa olevan lain mukainen. Päätös tarkoittaa myös, että tuomioistuinlaitos ei osallistu samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä koskevan kiistan ratkaisemiseen vaan kirkon on tehtävä se itse. Ja tässä keskustelussa tullaan näkemään vielä niin paljon pulinaa, että innokkaimmat voivat laittaa kotikatsomoissa popparit mikroon.
Mitä sitten tulee kommenttiisi kirkon opista ja sen muuttumisesta, pitää muistaa että kirkko on etsivien yhteisö. Jokainen päivä ja jokainen uusi tilanne haastaa meitä etsimään Jumalan tahtoa.
”Jokainen päivä ja jokainen uusi tilanne haastaa meitä etsimään Jumalan tahtoa.”
-Ai nyt sinä uskot Jumalaan?
”pitää muistaa että kirkko on etsivien yhteisö.”
-Ja kuulut kirkkoon?
Nieminen. ” Päätös tarkoittaa myös, että tuomioistuinlaitos ei osallistu samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä koskevan kiistan ratkaisemiseen vaan kirkon on tehtävä se itse”.
Tämän ymmärtäminen on minusta tässä oleellista. Eiköhän kirkon historiasta voida oppia jotain siitä, miten erilaisia kiistoja käsitellään. Minusta myös jakaantuminen kahdeksi tai useammaksi kirkkokunnaksi on mahdollinen, eikä ehkä edes huonoin ratkaisu.
Kyllä on tässä Kotimaa24:n porukoillakin nielemistä. Mutta kuten Olli Seppälä antaa ymmärtää, propaganda jatkuu, eikä periksi anneta.
Koomista sikäli, että porukka joka korostaa lakia, ei enää korostakaan lakia.
No Galatalaiskirjeessä on hyvä kuvaus lihan teoista, Gal 5:19-21.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan, EI MUUTU MIELI Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas, vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis SANAAN luota ahdistuksen tiellä, tie kulkee kohti päivää Kristuksen.