Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef. 5:25-27)
Minkälainen on hyvä seurakunta; minkälaista seurakuntaa voidaan sanoa pyhäksi?
Miksi on tärkeää, että Jumalan sanaa saarnataan seurakunnassa oikein?
Miksi kristillinen kaste on välttämätön?
Mitä on pyhitys; mitä on kristittyjen pyhyys?
Miten syntinen ihminen voi olla pyhä ja paha?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
Luther – evankeliumi kaikille kansoille omalla kielellä (12.3.2015)
Liitäisin tuon verkko/nuotta vertauksen ”kirkkososiologiaan”/kirkkoteologiaan. Kansankirkko-näkemystä ja käytäntöä voi puolustaa silloin, kun valtaosa kansasta kuuluu kirkkoon. Niinkauan kuin kirkko ( luterilainen kirkko ) ei virallisesti ole kumonnut tunnustuksensa perusteita, kirkon jäsen voi kuulua
kansankirkkoon ( kaste edellyttää laajamuotoista kasteopetusta. ).
Jos ymmärretään niin, että kirkko on luopunut kristillisen kirkon
”tuntomerkeistään”, tunnustavalle kristitylle tulee ”sisäisiä kipuja”
Kirkkoon kuulumisesta. On kristittyjä, luterilaisia, jotka ovat kipuilleet tämän kysymysten kanssa.
Mielestäni ns. Ekumeeniset uskontunnustukset ja luterilaisen kirkon viralliset tunnustuskirjat toimivar tässä kysymyksessä rajanvetäjinä.
Sakari ja Martti, kiitos hyvistä kommenteista. On hienoa, kun meillä kastetaan lapsia ja he pääsevät Jumalan lapsiksi. Meidän henkilöseurakunnassani on ilo käydä. On hienoa kuunnella saarnaa ja osallistua Herran aterialle ja tavata muita kristittyjä.
Luterilaisessa kirkossa on monenlaisia seurakuntia. Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta itse valita seurakuntaa (pitkät matkat), mutta tulevaisuudessa perustetaan uusia henkilöseurakuntia, jolloin valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Toki ei kannata vaihtaa seurakuntaa, jos siihen on tyytyväinen. Monesti tyytymättömyys voi johtua myös meistä itsestämme.
Täällä Kotimaa 24:ssä on viime viikkoina käyty mielenkiintoista keskustelua ”kansankirkosta” ja ”valtiokirkosta”. Keskustelussa on todettu, että pohjoismaiset luterilaiset kirkot ovat enemmän ”valtiokirkollisia” kuin Suomen kirkko. ( esim. Tanskassa Tanskan valtio. ”kustantaa” käytännössä kirkon kulut pappiloita ja pappien palkkoja myöten; Norjan pappien palkat maksaa valtio, samoin Islannin pappien palkat Islannin valtio. Tanskassa kirkolla ei ole edes virallista, kirkon asioista päättävää kirkolliskokousta ).
Suomen tilanteessa on erikoista, että kirkolliskokouksella on suvereeni asema lakiensa laatijana; eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä kirkolliskokouksen päätökset.
Voisi sanoa, että Suomen luterilaisella kirkolla on vielä yllättävän hyvä asema vaikuttaa Sananjulistuksellaan kastettuihin jäseniinsä.
Kirkon ns. Julkisoikeudellinen asema avaa ”ovet” sellaisiinkin tilanteisiin, joihin yhdistysmuotoisilla kirkkoyhteisöillä ei ole menemista.
Sakari, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Perintö on hyvä. Tulevaisuus näyttää, miten kirkko pysyy uskollisena kirkon Herralle Jeesukselle Kristukselle.
”Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava.”
Joku voisi jopa kuvitella, täällä Suomessa on kirkon suhteessa valtioon jonkinmoinen kirkkovaltio-ilmiö: eduskunta ei kävele kirkon yli: eduskunta on suhteessa kirkkoon ota tai jätä tilanteessa ( kun kysymyksessä ovat kirkolliskokousten päätökset, joilla on katsottu olevan jopa
perustuslain asema ). Siis Suomi joissakin tilanteissa ”kirkkovaltio”?
Kova väite!
Missä on tahraton seurakunta, siellä missä on vain yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä, Jeesus Kristus.
Missä sama henki kirkastaa vain ja ainoastaan Jeesusta.
Missä jokainen on luopunut omasta elämästään Jeesuksen tähden.
Siis siellä missä kuullaan Jeesuksen ääntä.
Juudaksen kirjeen lopussa mainitaan tahraton seurakunta: ”Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta. Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen, ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen.” Tässä puhutaan odottamisesta ja siitä, miten odottavan tulee armahtaa epäileviä, pelastaa tuleen joutuneita ja sääliä inhottavan tahraisia. Tahrattomuus toteutuu sitten, kun Herra viimein saattaa seurakuntansa kirkkauteen.
Hienoa päästiin takaisin aiheeseen. Ihminen tai seurakunta, voi olla tahraton vain Kristuksessa uskon kautta.Kerran meistä tulee tahrattomia myös täydellisesti ja kokonaan, kun saamme kirkastetun ruumiin.
”Tekopyhyys” pitää sisällään ajatuksen, että malja on kullattu (kirkastettu) vain ulkopuolelta, tai että seinät on kalkittu valkoisella tahrojen päälle puhdistamatta seinää.
Astia voi olla ulkoa kirkas, mutta sisältä täynnä saastaa. Tahrojen poistaminen taas on kirkastamista. Tahraton on täysin kirkas.
Kun Jumala puhdistaa meistä tahroja, (tekee tahrattomia) niin Hän kirkastaa, ennenkaikkea maljan sisäpuolen, missä säilytetään puhdasta ja kirkasta vettä, jottei itse vesi saastuisi tahroista ja liasta.
Vesi (Jumalan Sana) pysyy siis ”erillään” maljasta, ja on näin ollen Henki on Pyhä ja erotettu lihasta, vaikka asuu meissä.
(Tätä tarkoittaa kun sanotaan: Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä)
Jumalan Voima asuu särkyneissä ruukuissa. Me olemme lihaa ja verta, mutta Jumalan Henki asuu meissä Kristuksen kautta, kun uskomme Hänet.
Myös Totuus on ilman valhetta ja Hengellinen raittius on Totuuden kirkastamista, valheen ja synnin paljastamista. Sen tähden me tunnustamme syntimme, emmekä peittele sitä, kun olemme Kristuksessa. Pyhä henki paljastaa synnin ja vääryyden ja on oikeamielinen sanoissaan.
Tekopyhä taas peittelee tekojaan, eikä tule valkeuteen, että Jumalan Sana puhdistaisi sielun, mutta kun kerran tulee valkeuteen niin tekonsa paljastuu, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt. Amen.
”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room.8
Kristuksessa me olemme kirkastetut (synti on otettu pois) mutta tämän me voimme nähdä vain uskon kautta, Kristillisen toivon mukaan.
Kerran meihin on ilmestyvä täydellinen Kirkkaus Kristuksen kuvan mukaan ja sitä me nyt kärsivällisesti odotamme, nyt uskoen Jumalaan, joka on meidät varmasti pelastava.
Mutta kerran me saamme nähdä Herran kirkkauden kasvoista kasvoihin, kunhan pysymme Hänessä loppuun asti lujana. Jumala Puhdistaa ja kirkastaa meitä tahroista Poikansa Sanalla kaiken aikaa.
Sitä on myös jatkuva Pyhitys, jonka Jumala tekee meissä Henkensä mukaan.
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Löysitte hienoja asioita aiheesta.
Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:1-11)
Kiitos Ismo aiheeseen palauttamista!
Nuo esille nostamasi raamatunjakeet ovat rohkaisevia ja aiheen suhteen hyvin keskitettyjä .
Tahrattomassa seurakunnassa on yksi ja sama mieli, Jeesuksen.
Fil. 3:12-21 kuvaa kristityn ja kristillisen seurakunnan vaellusta kohti päämäärää. Emme ole vielä sitä, mitä meistä tulee. ”Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.”
Martti Pentti
Juuri noissa Filippuläirjeen jakeissa kristallinkirkas selitys keskusteluumme tässä Juhan mainiossa blogissa.