Tahraton seurakunta

Yksi Raamatun hienoimmista kohdista on kuningas Daavidin synnintunnustus. On hienoa, jos Pyhä Henki näyttää meissä olevan synnin, jotta voisimme pyytää ne anteeksi ja uskoa ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi saaduksi.

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:3-19)

Minulle taasen seuraava evankeliumin teksti on tärkeä:

Joh.8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.

Se että Jumala näytti minun omat syntini ja vapautti synnin orjuudesta on suuri elämäni pelastus, siis Jumala pelasti minut siitä turmelluksesta joka maailmassa vallitsee, omista himoista ja haluista, pois pimeydestä valkeuteen.

Joh.8:34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

Juha Heinilä, minä taasen uskon täysin että Jumala on antanut voiman vastustaa kaikkia kiusauksia niin että voin ne kestää, ei ole mitään mikä voi minua pakottaa vasten tahtoani lankeamaan.

Siis kun lankean niin itse sen omasta tahdostani teen.

Tuossa Martin esille nostamassa Fil.3 kirjeen kohdassa on mielenkiintoinen kuva, jossa Paavali asettaa itsensä esikuvaksi uskon kautta vanhurskautuneiden joukossa ja sen jälkeen sanoo unohtavansa kaiken taakse jääneen ja kurottautuen eteenpäin kohti tulevaa voittoa Kristuksessa.
On kuin Paavali asettaisi vastakkain uskon kautta saatavan vanhurskauden ja oman vanhurskauden ja pyrkii saamaan kuulijat vakuuttuneeksi, että juuri siinä on meillä kilvoitus, ettemme ajautuisi takaisin lain alle, vaan säilyttäisimme Pyhän uskon loppuun saakka.

Synnin tekeminen on meillä lihassa, eikä siitä pääse eroon, kuin kautta. Johannes oli perimätiedon mukaan hyvin iäkäs (arvio yli 90v) kirjoittaessaan Kirjeessä:

”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1.Joh.1

Tuossa on n. 60 vuotta Jeesusta seuranneen apostolin todistus.

Totuudessa vaeltaminen onkin syntinsä tunnustamista ja Valkeudessa pysymistä ja se jos mikä vaatii uskossa vaeltamista ja siinä pysymistä. Ei enää omaa vanhurskautta, vaan Jumalan vanhurskaudessa pysymistä.

Vastustaja pyrkii lakkaamatta ajamaan meitä takaisin hänen viitoittamalle tielle ja yrittää saada meitä kaunistelemaan itseämme, jotta ulkokultaisuus saisi meissä tilaa ja lopulta arvostelisimme taas niitä heikkoja, jotka eivät kykene noudattamaan lakia vaikka ovat olevinaan Kristittyjä.

Kannattaa muistaa, että Armossa vaeltaminen ei ole meille luontaista, vaan perustamme elämämme helposti syyn ja seurauksen lakiin.

Kristinusko on jotain aivan muuta. Uskon kilvoitus ei ole sitä, miten hyvin me paranamme tapamme, vaan sitä miten hyvin Kristus saa meissä sijaa. meidän tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa. Uskallammeko kävellä vetten päällä?

Luotammeko Jumalaan? Mitä me pelkäämme? Puuttuuko meiltä rohkeutta?

Kristus on heikoissa väkevä, koska heikot tietävät, etteivät itse pysty mihinkään.

Tuo viheliäinen synti muistuttaa minua joka hetki, joka päivä: meillä on syntimme sovittanut Vapahtaja, joka on ollut samalla tavalla kiusattu kuin me syntiset ihmiset, armahdetut syntiset. Missä synti on suureksi tullut, siellä armo ”tulvii” rajattomana syntinsä kanssa kipuilevaa Jeesuksen omaa kohtaan. Tuo alkukielen sana oikeastaan sisältää erittäin voimakkaan ilmaisun ” kuohuta , virrata yli laitojen”. Tuo armo ”tulvii” pyhässä kastevedessä, synninpäästön ihanissa sanoissa, Herran Pyhässä Ehtoollisessa, kaikissa ns. Armoa välittävssä armonvälineissä.

Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!

”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” Matt.5

Seuraavassa on mielestäni lohdullista luettavaa seurakunnasta jonka päänä Kristus vaikuttaa:

”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.
Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.
Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: ”Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun”.

Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.
Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room.15

Kiitos teille veljet, tämä blogi on ollut monesti lohduttava.

Ja siskoille kiitos myös.

Tässä(kin) blogissa tulee esille että evankeliumin sanoma olisi että usko on syntien anteeksi saamista armossa koko elämän ajan, armo peittää kaikki synnit, onko näin?

Juha Heinilä, mitä on lapsen usko isäänsä? Onko se sitä että uskoo isänsä olevan olemassa vai että myös uskoo mitä isä sanoo JA TEKEE isän sanan mukaan?

Matt.21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’.
29 Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” He sanoivat: ”Ensimmäinen”. Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.