Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista ja liitteestä.
Aseet ovat erilaisia riippuen taisteluista. Pyhä tohtori Martti Luther taisteli perkelettä vastaan aseinaan: Jumalan sana, iloisilla laulut ja mustepullo.
Raamatussa puhutaan Jumalan sota-asusta, miksi se on tärkeä?
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. (EF. 6:11-13 FB38)
Yksi Efesolaiskirjeessä mainituista varusteista on alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ymmärrän sen tarkoittavan, ettei kristityn sovi haastaa riitaa edes pahuuden henkiolentoja vastaan. Olemme sen sijaan sovinnon ja rauhan asialla. Aseitahan tässä varustuksessa on vain yksi, Hengen miekka, Jumalan sana. Eiköhän silläkin tarkoiteta rauhan evankeliumia.
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnasta. Rauhan evankeliumi on rauhaa Jumalan kanssa.
Pyhä Paavali kirjoittaa oivallisesti rauhan evankeliumista:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:1-11 FB38)
”Rauhan evankeliumi on rauhaa Jumalan kanssa.” Onhan se rauhaa ihmistenkin kesken: ”Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.”
Evankeliumissa ei ole mitään vaateita. Laki taas vaatii ja ohjaa meidän toimintaa. Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia ja 0% evankeliumia.
”Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia ja 0% evankeliumia.” Höpsis! On suuri ilo, kun saa rakastaa vapaana pelosta vihasta.
Rakkaus on tahdon asia. Monesti vain me ihmiset olemme huonoja rakastamaan. Teemme itsekkäitä valintoja ja rakastamme itseämme paljon enemmän kuin Jumalaa ja lähimmäisiä. Ainoastaan Jeesus täytti Rakkauden kaksoiskäskyn. Meillä muilla tämäkin laki jää meistä itsestä johtuvista syistä täyttämättä joko kokonaan tai vain pieniltä osin. Nyt illalla voisimme tehdä listan siitä miten käytännössä viikonloppuna tätä käskyä täyttäisimme. Aina joudumme tekemään valintoja koska aikaa on päivässä ainoastaan 24 tuntia.
”Nyt illalla voisimme tehdä listan siitä miten käytännössä viikonloppuna tätä käskyä täyttäisimme.” Miesparka, onko sinun todellakin tehtävä ihmisen elämän ihanasta lahjasta suunnitelmallista suorittamista? Jos luonteesi tosiaan vaatii niin, älä kuitenkaan vaadi sitä muilta!
Martti Pentti, enhän sitä vaadi. Monesti vain olemme sokeat ja jätämme rakastamasta lähimmäisiä, koska emme halua ja omat toiveemme menevät lähimmäisten tarpeiden edelle. Kukaan meistä ei pelastuisi, jos ehtona olisi, että olemme rakastaneet lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Maailman henki pyrkii kaikella viekkaudella ja valheen keinoin turhentamaan Jumalan työn Kristuksessa. Tässä meidän Kristittyinä on oltava tarkkoina, ettemme lähde yhdessä maailman kanssa vähentämään Kristuksen Jumallisuutta ja alentamaan Hänet vain profeetaksi tai hienoksi opettajaksi, jolla on hyviä juttuja, kuten monella maailman humanistilla ja filosofilla.
Isän luokse ei ole montaa tietä, kuten maailma opettaa, sillä vain Kristuksen kautta meidän on meneminen Jumalan Valtakuntaan. Hänen Verensä, se on syntien sovituksen kautta, Evankeliumin Sanan kautta ihminen saa Lahjaksi Jumalan Vanhurskauden ja Uskon, joka ei ole ihmisen omaa pohdintaa ja järkeilyä, vaan Pyhän Hengen synnyttämää Uskoa niihin Lupauksiin, jotka Taivaallinen Isämme on kertakaikkiaan Pyhillensä lahjoittanut.
Tätä totuutta vastaan maailman henki sotii kaikilla mahdollisilla keinoilla, ja pyrkii näin riistämään Jumalan lapsilta sen varmuuden ja toivon, jonka Jumalani heille antanut.
”Ja Sakarias, hänen isänsä, (Johanneksen) täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta -niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta-pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” Luuk.1:68-79
Johanneksen tehtävänä oli saattaa alttarille se Uhri Karitsa, joka tulisi pois ottamaan maailman synnin. Kun aikanaan Johannes julisti ja kastoi kansaa, niin myös Jeesus tuli hänen luokseen, niin hän silloin sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Yksin Kristuksessa on ihmisen pelastuminen, ja tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja maailmaan merkiksi, jota vastaan sanotaan, mutta jotka siihen turvaavat saavat elämän sen kautta ja joutuvat näin myös siihen sotaan, josta Paavali tuossa Efesolaiskirjeessä puhuu.
Taistelu ei tosiaan ole lihaa ja verta vastaan, vaan sota on hengellinen ja käydään myös Hengen asein. Aseista vahvin on rukous.
Erinomainen kommentti, kiitos Ismo. Päivä on hyvä aloittaa kukonlaulun aikana rukouksella. Tämän lisäksi on hyvä lukea vaikka vähäkatekismusta tai psalmeja. Näin olemme valmiit päivän haasteisiin.
Olen samaa mieltä kanssasi Juha. Minä ja rakas vaimoni aloitamme aina päivämme juuri kuten sanoit ja iltaisin siunaamme itsemme Herran rukouksella. Nämä rukoukset antavat meille sekä voimia päivän askareisiin että myös rauhallisen yön levon. Eikö ole suloista ja onnellista, että meillä seksuaalivähemmistöillä että teillä heteroilla on sama armahtava Jumala, joka rakastaa meitä kaikkia ja viimein kantaa meidät taivaan kotiin?
Seija, kiitos positiivisesta ja hyvästä kommentista. Isän meidän -rukous ja Herran siunaus sopii niin aamuun kuin iltaankin ja joka päivän hetkeen. On aina ilo lulea kun riiputaan Jumalassa.
Jumalan sota-asu on vertauskuva. Kaikille Roomanimperiuminasukkaille roomalainen sotilas varusteineen oli tuttu näky. Tätä kuvaa käytti mm.Paavali havainnollistaakseen kristityn kilvoitusta. Se ”sota” tai taistelu, jota tuolloin tarkoitetaan käydään jokaisen ihmisen sisimmässä. Toisaalta pidämme hyvänä ja oikeana Jumalan lain ohjeita, toisaalta itsekäs luontomme saatanan yllyttämänä kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Tämä taistelu lopullisesti päättyy vasta tulevan maailman elämässä, johon Kristuksen armo syntisen ihmisen kantaa.
Erinomainen kommentti, kiitos Yrjö. Päivän taistelut alkaa, kun avaamme silmämme. On tärkeää, että meillä on aamulla aikaa seurustella Jumalan kanssa. Tällöin päivä menee paremmin, vaikka aina tulee kompasteltua, mutta nousemme ja pääsemme maaliin.
Rakkaus ei ole pohjimmiltaan tahdon asia. Rakastamme armosta. Rakastamme, koska Jumala on rakastanut ja rakastaa meitä. Minä puen rukouksen suojapuvun ylleni aamuisin, että pysyisin rakkaudessa, sen tuntemisessa, tunnistamisessa ja teoissa pitkin päivää. Rukous pitkin päivää on paras apu.
Päivi, kiitos hyvästä kommentista. Jumalaa ei voi syyttää avioeroista tai meidän muista valinnoista, joissa emme laita lähimmäisen etua meidän toiveiden edelle. Toki heijastamme Jumalan rakkautta ympäristöömme, mutta olemmeko mustia peilejä, joista ei paljoa rakkautta heijastu?
Jumalan yhteydessä ei voi olla vain musta peili. Jotain himmeässä kirkastuu. Toivo on uskon ja rakkauden seuralainen.
P.S. Oma avioeroni aikoinaan oli lähimmäiseni parhaaksi. Koimme sen molemmin puolin samoin.
Päivi, kiitos kommenteista.
Herrramme Jeesus Kristus käski meitä rakastaa toinen toistamme:
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
(Joh. 13:34-35 FB38)
Tätä taistelua ’rakastaa vai ei rakasta’ kampailemme elämämme loppuun asti. Laki on ehdoton, mutta me vesitämme sen helposti ja löydämme kaikki mahdolliset porsaanreijät.
”Tätä taistelua ‘rakastaa vai ei rakasta’ kampailemme elämämme loppuun asti. Laki on ehdoton, mutta me vesitämme sen helposti ja löydämme kaikki mahdolliset porsaanreijät.” Kenties itse koet rakastamisen noin vaikeaksi. Tunnet kuitenkin varmaan lempeitä ihmisiä, joille piittaamaton tai vihamielinen suhtautuminen toiseen ihmiseen on lähes mahdotonta. Heidänlaisiaan ei tällä hetkellä juurikaan julkisuudessa arvosteta vaan nimitellään vaikkapa suvakeiksi. Meitä on joka tapauksessa moneksi, omia ongelmiaan ei pidä heijastaa kaikkien yhteisiksi.
Martti Pentti, totta, rakastaminen ei todellakaan ole minulle aina helppoa. Toki sellaisen ja sellaisten ihmisten rakastaminen on helppoa, jotka rakastavat myös meitä. Tiedän yhden, joka rakasti kaikkia ihmisiä, myös vainoajiaan loppuun asti. Ainoastaan Jeesus Kristus pystyi tähän. Hän kuoli viattomana koko maailman syntien tähden ja ristilläkin rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta. Meillä muilla tämä on vähän niin ja näin. Maailmassa ei olisi avioeroja, hylkäämisiä, pettämisiä, itsekästä ajankäyttöä tai muutakaan Jumalan tahdon vastaista, jos me kaikki osaisimme rakastaa. On helppo olla sokea itselle. Onneksi voin olla rehellinen (tosin voinko, selittelenkö, kaunistelenko?) Jumalalle ja pyytää päivittäin anteeksi syntejäni ja valintojani, joka osoittaa, etten osaa rakastaa lähimmäistäni niin kuin itseäni. Entä Jumalan rakastaminen?
Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia, jota ei yksikään muu kuin Herramme Jeesus Kristus pysty tai ole pystynyt täyttämään.
Se juuri on evankeliumi, että Jeesus on täyttänyt lain. Meidän ei enää tarvitse sitä tehdä. Sen sijaan me saamme Jeesuksen seuraajina toteuttaa Hänen tahtoaan. Eikö sekin ole iloinen asia, evankeliumi?
Martti Pentti, joo näinhän se on. Meillä on selvä Herran käsky rakastaa lähimmäisiämme. Tämä käsky on ehdoton laki, jota yksikään kristitty ei voi väheksyä tai laiminlyödä. On hienoa kulkea Kristuksen valmistamissa teoissa, vaikka me ihmiset olemme huonoja toteuttamaan Jumalan hyvää tahtoa. Aitoa uskoa seuraa aina Jumalan tahdon mukaiset teot. Lähimmäisen palvelimen on meillä etuoikeus ja iloinen asia, mutta evankeliumia ei laki koskaan ole. Laki ja evankeliumi on hyvä osata erottaa, eikä evankeliumille Jeesuksesta Kristuksesta voi antaa uutta sisältöä. Toki rakkautemme kohde ymmärtää evankeliumia paremmin, kun näkee miten kristityt rakastavat pyyteettömästi. Tekomme ei tee meistä kristittyjä, vaan kristitty tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja.
”Tekomme ei tee meistä kristittyjä, vaan kristitty tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja.” Tämä juuri erottaa rakkauden kaksoiskäskyn laista, jota noudatetaan rangaistuksen uhalla tai palkkion toivossa. Rakkaus toteuttaa itsensä. 1. Joh. 4:7-16 lienee tärkein tätä käsittelevä kohta Raamatussa.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista ja raamatunkohdasta. Evankeliumia on Jumalan rakkaus, jota me saamme osaksemme ilman mitään tekoja. Sinä voit pitää evankeliumina Rakkauden kaksoiskäskyä, mutta minä lakina, koska se sisältää kaiken lain. Totta on, että uskovainen tekee luonnostaan hyviä tekoja, mutta mitään sen ihmeempää siinä ei ole, koska niinhän jokaisen ihmisen pitäisi tehdä, koska Jumala on niin laissaan vaatinut. Mutta meidän rakkautemme on vajavaista, emmekä me koskaan tee tarpeeksi, koska olemme rajallisia. En usko, että minussa tai minun toiminnassa ole mitään niin erinomaista, että siitä kaipaisin jotakin kiitosta, ei edes rakkaudessa. Jos sattumalta joskus jotain hyvää ja rakastettavaa teen tai tekisin, niin kiitos kuuluu yksin Jumalalle.
”Jos sattumalta joskus jotain hyvää ja rakastettavaa teen tai tekisin, niin kiitos kuuluu yksin Jumalalle.” Näin juuri, paitsi se olisi sattumaa vain ihmisen näkökulmasta katsottuna. Eikö tämä ole evankeliumia?
Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, pelasta minun sieluni!” Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. (Ps. 116: 1-9 FB33)
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja.
Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
”Olen Kristuksen sotilas, minun ei ole lupa tarttua aseisiin”, sanoi Pyhä Martti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Martinus_Toursilainen
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista ja liitteestä.
Aseet ovat erilaisia riippuen taisteluista. Pyhä tohtori Martti Luther taisteli perkelettä vastaan aseinaan: Jumalan sana, iloisilla laulut ja mustepullo.
Raamatussa puhutaan Jumalan sota-asusta, miksi se on tärkeä?
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. (EF. 6:11-13 FB38)
Yksi Efesolaiskirjeessä mainituista varusteista on alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ymmärrän sen tarkoittavan, ettei kristityn sovi haastaa riitaa edes pahuuden henkiolentoja vastaan. Olemme sen sijaan sovinnon ja rauhan asialla. Aseitahan tässä varustuksessa on vain yksi, Hengen miekka, Jumalan sana. Eiköhän silläkin tarkoiteta rauhan evankeliumia.
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnasta. Rauhan evankeliumi on rauhaa Jumalan kanssa.
Pyhä Paavali kirjoittaa oivallisesti rauhan evankeliumista:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:1-11 FB38)
”Rauhan evankeliumi on rauhaa Jumalan kanssa.” Onhan se rauhaa ihmistenkin kesken: ”Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.”
Evankeliumissa ei ole mitään vaateita. Laki taas vaatii ja ohjaa meidän toimintaa. Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia ja 0% evankeliumia.
”Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia ja 0% evankeliumia.” Höpsis! On suuri ilo, kun saa rakastaa vapaana pelosta vihasta.
Rakkaus on tahdon asia. Monesti vain me ihmiset olemme huonoja rakastamaan. Teemme itsekkäitä valintoja ja rakastamme itseämme paljon enemmän kuin Jumalaa ja lähimmäisiä. Ainoastaan Jeesus täytti Rakkauden kaksoiskäskyn. Meillä muilla tämäkin laki jää meistä itsestä johtuvista syistä täyttämättä joko kokonaan tai vain pieniltä osin. Nyt illalla voisimme tehdä listan siitä miten käytännössä viikonloppuna tätä käskyä täyttäisimme. Aina joudumme tekemään valintoja koska aikaa on päivässä ainoastaan 24 tuntia.
”Nyt illalla voisimme tehdä listan siitä miten käytännössä viikonloppuna tätä käskyä täyttäisimme.” Miesparka, onko sinun todellakin tehtävä ihmisen elämän ihanasta lahjasta suunnitelmallista suorittamista? Jos luonteesi tosiaan vaatii niin, älä kuitenkaan vaadi sitä muilta!
Martti Pentti, enhän sitä vaadi. Monesti vain olemme sokeat ja jätämme rakastamasta lähimmäisiä, koska emme halua ja omat toiveemme menevät lähimmäisten tarpeiden edelle. Kukaan meistä ei pelastuisi, jos ehtona olisi, että olemme rakastaneet lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Maailman henki pyrkii kaikella viekkaudella ja valheen keinoin turhentamaan Jumalan työn Kristuksessa. Tässä meidän Kristittyinä on oltava tarkkoina, ettemme lähde yhdessä maailman kanssa vähentämään Kristuksen Jumallisuutta ja alentamaan Hänet vain profeetaksi tai hienoksi opettajaksi, jolla on hyviä juttuja, kuten monella maailman humanistilla ja filosofilla.
Isän luokse ei ole montaa tietä, kuten maailma opettaa, sillä vain Kristuksen kautta meidän on meneminen Jumalan Valtakuntaan. Hänen Verensä, se on syntien sovituksen kautta, Evankeliumin Sanan kautta ihminen saa Lahjaksi Jumalan Vanhurskauden ja Uskon, joka ei ole ihmisen omaa pohdintaa ja järkeilyä, vaan Pyhän Hengen synnyttämää Uskoa niihin Lupauksiin, jotka Taivaallinen Isämme on kertakaikkiaan Pyhillensä lahjoittanut.
Tätä totuutta vastaan maailman henki sotii kaikilla mahdollisilla keinoilla, ja pyrkii näin riistämään Jumalan lapsilta sen varmuuden ja toivon, jonka Jumalani heille antanut.
”Ja Sakarias, hänen isänsä, (Johanneksen) täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta -niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta-pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” Luuk.1:68-79
Johanneksen tehtävänä oli saattaa alttarille se Uhri Karitsa, joka tulisi pois ottamaan maailman synnin. Kun aikanaan Johannes julisti ja kastoi kansaa, niin myös Jeesus tuli hänen luokseen, niin hän silloin sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Yksin Kristuksessa on ihmisen pelastuminen, ja tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja maailmaan merkiksi, jota vastaan sanotaan, mutta jotka siihen turvaavat saavat elämän sen kautta ja joutuvat näin myös siihen sotaan, josta Paavali tuossa Efesolaiskirjeessä puhuu.
Taistelu ei tosiaan ole lihaa ja verta vastaan, vaan sota on hengellinen ja käydään myös Hengen asein. Aseista vahvin on rukous.
Erinomainen kommentti, kiitos Ismo. Päivä on hyvä aloittaa kukonlaulun aikana rukouksella. Tämän lisäksi on hyvä lukea vaikka vähäkatekismusta tai psalmeja. Näin olemme valmiit päivän haasteisiin.
Olen samaa mieltä kanssasi Juha. Minä ja rakas vaimoni aloitamme aina päivämme juuri kuten sanoit ja iltaisin siunaamme itsemme Herran rukouksella. Nämä rukoukset antavat meille sekä voimia päivän askareisiin että myös rauhallisen yön levon. Eikö ole suloista ja onnellista, että meillä seksuaalivähemmistöillä että teillä heteroilla on sama armahtava Jumala, joka rakastaa meitä kaikkia ja viimein kantaa meidät taivaan kotiin?
Seija, kiitos positiivisesta ja hyvästä kommentista. Isän meidän -rukous ja Herran siunaus sopii niin aamuun kuin iltaankin ja joka päivän hetkeen. On aina ilo lulea kun riiputaan Jumalassa.
Jumalan sota-asu on vertauskuva. Kaikille Roomanimperiuminasukkaille roomalainen sotilas varusteineen oli tuttu näky. Tätä kuvaa käytti mm.Paavali havainnollistaakseen kristityn kilvoitusta. Se ”sota” tai taistelu, jota tuolloin tarkoitetaan käydään jokaisen ihmisen sisimmässä. Toisaalta pidämme hyvänä ja oikeana Jumalan lain ohjeita, toisaalta itsekäs luontomme saatanan yllyttämänä kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Tämä taistelu lopullisesti päättyy vasta tulevan maailman elämässä, johon Kristuksen armo syntisen ihmisen kantaa.
Erinomainen kommentti, kiitos Yrjö. Päivän taistelut alkaa, kun avaamme silmämme. On tärkeää, että meillä on aamulla aikaa seurustella Jumalan kanssa. Tällöin päivä menee paremmin, vaikka aina tulee kompasteltua, mutta nousemme ja pääsemme maaliin.
Rakkaus ei ole pohjimmiltaan tahdon asia. Rakastamme armosta. Rakastamme, koska Jumala on rakastanut ja rakastaa meitä. Minä puen rukouksen suojapuvun ylleni aamuisin, että pysyisin rakkaudessa, sen tuntemisessa, tunnistamisessa ja teoissa pitkin päivää. Rukous pitkin päivää on paras apu.
Päivi, kiitos hyvästä kommentista. Jumalaa ei voi syyttää avioeroista tai meidän muista valinnoista, joissa emme laita lähimmäisen etua meidän toiveiden edelle. Toki heijastamme Jumalan rakkautta ympäristöömme, mutta olemmeko mustia peilejä, joista ei paljoa rakkautta heijastu?
Jumalan yhteydessä ei voi olla vain musta peili. Jotain himmeässä kirkastuu. Toivo on uskon ja rakkauden seuralainen.
P.S. Oma avioeroni aikoinaan oli lähimmäiseni parhaaksi. Koimme sen molemmin puolin samoin.
Päivi, kiitos kommenteista.
Herrramme Jeesus Kristus käski meitä rakastaa toinen toistamme:
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
(Joh. 13:34-35 FB38)
Tätä taistelua ’rakastaa vai ei rakasta’ kampailemme elämämme loppuun asti. Laki on ehdoton, mutta me vesitämme sen helposti ja löydämme kaikki mahdolliset porsaanreijät.
”Tätä taistelua ‘rakastaa vai ei rakasta’ kampailemme elämämme loppuun asti. Laki on ehdoton, mutta me vesitämme sen helposti ja löydämme kaikki mahdolliset porsaanreijät.” Kenties itse koet rakastamisen noin vaikeaksi. Tunnet kuitenkin varmaan lempeitä ihmisiä, joille piittaamaton tai vihamielinen suhtautuminen toiseen ihmiseen on lähes mahdotonta. Heidänlaisiaan ei tällä hetkellä juurikaan julkisuudessa arvosteta vaan nimitellään vaikkapa suvakeiksi. Meitä on joka tapauksessa moneksi, omia ongelmiaan ei pidä heijastaa kaikkien yhteisiksi.
Martti Pentti, totta, rakastaminen ei todellakaan ole minulle aina helppoa. Toki sellaisen ja sellaisten ihmisten rakastaminen on helppoa, jotka rakastavat myös meitä. Tiedän yhden, joka rakasti kaikkia ihmisiä, myös vainoajiaan loppuun asti. Ainoastaan Jeesus Kristus pystyi tähän. Hän kuoli viattomana koko maailman syntien tähden ja ristilläkin rukoili ristiinnaulitsijoittensa puolesta. Meillä muilla tämä on vähän niin ja näin. Maailmassa ei olisi avioeroja, hylkäämisiä, pettämisiä, itsekästä ajankäyttöä tai muutakaan Jumalan tahdon vastaista, jos me kaikki osaisimme rakastaa. On helppo olla sokea itselle. Onneksi voin olla rehellinen (tosin voinko, selittelenkö, kaunistelenko?) Jumalalle ja pyytää päivittäin anteeksi syntejäni ja valintojani, joka osoittaa, etten osaa rakastaa lähimmäistäni niin kuin itseäni. Entä Jumalan rakastaminen?
Rakkauden kaksoiskäsky on 100% lakia, jota ei yksikään muu kuin Herramme Jeesus Kristus pysty tai ole pystynyt täyttämään.
Se juuri on evankeliumi, että Jeesus on täyttänyt lain. Meidän ei enää tarvitse sitä tehdä. Sen sijaan me saamme Jeesuksen seuraajina toteuttaa Hänen tahtoaan. Eikö sekin ole iloinen asia, evankeliumi?
Martti Pentti, joo näinhän se on. Meillä on selvä Herran käsky rakastaa lähimmäisiämme. Tämä käsky on ehdoton laki, jota yksikään kristitty ei voi väheksyä tai laiminlyödä. On hienoa kulkea Kristuksen valmistamissa teoissa, vaikka me ihmiset olemme huonoja toteuttamaan Jumalan hyvää tahtoa. Aitoa uskoa seuraa aina Jumalan tahdon mukaiset teot. Lähimmäisen palvelimen on meillä etuoikeus ja iloinen asia, mutta evankeliumia ei laki koskaan ole. Laki ja evankeliumi on hyvä osata erottaa, eikä evankeliumille Jeesuksesta Kristuksesta voi antaa uutta sisältöä. Toki rakkautemme kohde ymmärtää evankeliumia paremmin, kun näkee miten kristityt rakastavat pyyteettömästi. Tekomme ei tee meistä kristittyjä, vaan kristitty tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja.
”Tekomme ei tee meistä kristittyjä, vaan kristitty tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja.” Tämä juuri erottaa rakkauden kaksoiskäskyn laista, jota noudatetaan rangaistuksen uhalla tai palkkion toivossa. Rakkaus toteuttaa itsensä. 1. Joh. 4:7-16 lienee tärkein tätä käsittelevä kohta Raamatussa.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista ja raamatunkohdasta. Evankeliumia on Jumalan rakkaus, jota me saamme osaksemme ilman mitään tekoja. Sinä voit pitää evankeliumina Rakkauden kaksoiskäskyä, mutta minä lakina, koska se sisältää kaiken lain. Totta on, että uskovainen tekee luonnostaan hyviä tekoja, mutta mitään sen ihmeempää siinä ei ole, koska niinhän jokaisen ihmisen pitäisi tehdä, koska Jumala on niin laissaan vaatinut. Mutta meidän rakkautemme on vajavaista, emmekä me koskaan tee tarpeeksi, koska olemme rajallisia. En usko, että minussa tai minun toiminnassa ole mitään niin erinomaista, että siitä kaipaisin jotakin kiitosta, ei edes rakkaudessa. Jos sattumalta joskus jotain hyvää ja rakastettavaa teen tai tekisin, niin kiitos kuuluu yksin Jumalalle.
”Jos sattumalta joskus jotain hyvää ja rakastettavaa teen tai tekisin, niin kiitos kuuluu yksin Jumalalle.” Näin juuri, paitsi se olisi sattumaa vain ihmisen näkökulmasta katsottuna. Eikö tämä ole evankeliumia?
Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, pelasta minun sieluni!” Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. (Ps. 116: 1-9 FB33)