Helsingin tuomiokapituli osoitti taitavaa työnantajan esimiesosaamista Kai Sadinmaan menettelyjä koskevassa päätöksessään. Ottamatta mitään kantaa tässä siihen, mitä mieltä itse pääkysymyksestä olisi oltava, tuomiokapitulin enemmistön osaamiselle kantelun käsittelyssä on annettava korkea arvosana.
Tuomiokapitulin enemmistö onnistui Mauno Koiviston kuuluisaa ohjetta noudattaen olemaan provosoitumatta, vaikka sitä pyrittiin provosoimaan monilta laidoilta, eikä vähimmin kantelun kohteen toimenpitein. Molemmat äärilaidat toivoivat langettavaa päätöstä, jotta pääsisivät jatkamaan julkisuuspeliään, kuka missäkin tarkoituksessa.
Mikä siis oli se viisaus? Se, että toisaalta laadittiin pitkä ja perusteellinen selvitys itse asiasta ja sen jälkeen tehtiin väistöliike, jolla tilanne pidettiin tuomiokapitulin ja piispan hallussa niin paljon kuin se tässä muutoin niin perin juurin tupeksitussa avioliittolain muutosprosessissa tähän hätään oli mahdollista. Kapitulin enemmistö ei ottanut sitä riskiä, että hallinto-oikeus ei pitäisi Sadinmaan toimintaa kokonaisuus huomioon ottaen edes varoituksen ansaitsevana. Sen sijaan nyt hänelle annettiin niin selkeä ohjaus kuin osattiin siitä, mitä hänen ja muidenkin pappien on pidettävä hiippakunnan pappien toimintaa ohjaavan ja valvovan (kirkkoslangilla ilmaistuna ”kaitsevan”) esimiesviranomaisen mielestä oikeana menettelynä nykytilanteessa. Enemmistö pyrki varmistamaan, ettei kantelun kohde seuraavalla kerralla voisi menestyksellisesti väittää enempää tuomiokapitulissa kuin hallinto-oikeuksissakaan, ettei hänellä ollut selvää käsitystä mikä on työtä ohjaavan ja johtavan viranomaisen kanta. Näin juuri täytyy työnantajan menetellä, kun se ymmärtää, että ohjeet ja normit ja lainsäädäntö – puhumattakaan muusta sekavuudesta – eivät ole tilanteen vaatimalla tasolla eikä sille asialle voida tähän hätään enempää. Silloin työnantaja sanoo mahdollisimman selvästi, miten sen mielestä nyt on toimittava. Muuta se ei voi eikä vähempi riitä. Pallo siirtyy työntekijälle itselleen peliohjeiden kera.
Vahinko vain, että tuomiokapituli ei tehnyt päätöstään yksimielisesti.
Mutta pakko on vielä todeta itse asiasta, että sitä saa mitä tilaa. Ja aikaa ja keinoja olisi kirkolla ollut, että tältäkin kaikelta olisi voitu välttyä. Jatkoa seuraa. Valitettavasti.
Vastapainona: Onko kukaan kysynyt kommenttia professori Pekka Leinolta?
Tarkoittanet siis Espoon hiippakunnan entistä lakimiesasessoria, professori, OTT, TT, VT Pekka Leinoa,
Pekka Leino on toiminut sekä Joensuun että Helsingin yliopiston dosenttina. Persidentti Niinistä myönsi hänelle professorin arvon vuonna 2014.
Siis presidentin nimi on toki Niinistö 🙂
Häntä juuri tarkoitan. Ymmärtääkseni Suomessa ei ole montaa juuri eritoten kirkkolainsäädäntöön perehtynyttä asiantuntijaa ja Leino on tietämäni mukaan yksi heistä. Olin kerran hänen pitämällään kirkko-oikeuden kurssilla Joensuussa opintojeni tiimoilta vuosia sitten.
Professori Kankaan näkemys ja tulkinta on tullut esiin monta kertaa ja alan siksi kaipailla itse useampaa lainopillista tulkintaa ja näkökulmaa. Varsinkin muidenkin lakien perspektiivistä kuin siivililainsäädännön puolelta.
Oikeustieteen ja teologian tohtori Arto Seppänen edustaa myös parhainta mahdollista tietämystä kirkko-oikeuden alalta.
Se vaan on, että valtamediat kysyvät lausuntoja itselleen ideologisesti mieleisiltä oikeusoppineilta, parhaimpana esimerkkinä eräs ihmisoikeusprofessori, jonka meriittilistaan kuuluu SKP:n jäsenyys ja joka ohjelmallisesti asiantuntijalausunnoissaan tuo omaa ideologiaa esille.
Professori Kangas – selkeästä suuntautuneisuudestaan ja lähes täydellisestä kirkko-oikeuden tietämättömyydestään huolimatta – on sieltä lievimmästä päästä.
Kari- Mattti Laaksonen,
Sanot että Prof. Urpo Kankaalla on ”selkeä suuntautuneisuus”. Mitä tarkoitat?
Jukka Kivimäki, keskustelun tuoksinassakin pitäisi pysyä totuudessa, eikä levittää perätöntä tietoa. Professori Kangas ei ole TK-liikkeen lainopillinen neuvonantaja. Hän oli kerran julkisessa tilaisuudessamme puhumassa asiantuntijana. Sen jälkeen hän ei ole tietääkseni ollut yhteydessä liikkeeseen. Saatamme toki myöhemmin ottaa häneen yhteyttä, jos tulee tarve.
Vesa Hirvonen
Kiitoksia oikaisusta. Pahoittelen erehdystä.
Liikkeenne taholta on säännöllisesti viitattu juuri häneen, eikä muihin asiasta lausuntoja antaneisiin lainoppinaisiin . Tästä päättely, että hän toimisi lainopillisena konsulttinanne.
Voihan olla, että täällä esiintyy usein Urpo Kankaan nimi siksi, että hän vastaa nimen mainitsevien kommentoijien käsitystä avioliittoon vihkimisestä. Tasavertaisuuden vuoksi olisi tietysti tärkeää kuulla muidenkin oikeusoppineiden arvioita. Erityisesti heidän, jotka ovat perehtyneet kirkolliseen lainsäädäntöön.