Pitää jatkaa bloggaamista, kun on alkuun päästy… Eiköhän tahti tästä rauhoitu… 🙂
Jokainen kokee varmasti ajoittain taivasikävää. Tarkoitan oikeasti että jokainen. Uskonnottomilla se ilmenee eri tavoin, mutta (arvaan ja huomaan) että jonkinlainen hahmotelma jokaisella tuntuu olevan ”paremmasta maailmasta” tai jonkinlainen täydellisyyden idea, johon kaikkea verrataan, ja jota kohti pyritään, kukin sen mukaan mitä pitää oikeana ja tavoiteltavana. (Oikeastaan edes sanaa ”täydellinen” ei olisi olemassa, jos tätä ideaa ja ajatusta kaiken vertailupohjana ei olisi.)
Tämän sisäisen kaipauksen voi selittää kukin tavallaan, mutta kristitylle taivas on kaikista erilaisista näkemyksistä huolimatta tila, jossa kaikki on viimein paikallaan ja oikein.
Toistakymmentä vuotta päiväkerhoja ja pyhäkouluja pidettyäni olen huomannut miten paljon helpompi sitä on hahmottaa kysymällä ”Mitä siellä ei ole?” kuin ”Millaista siellä on?” Paljon on kirjoitettu lauluja, joista suurinta kipeää kaipausta ja outoa väristystä on aiheuttanut laulu ”Kerro mulle jossakin on taivas”.
”Siell ei kukaan kysy papereita
eikä mihin kerhoon kuulutaan.
Siell ei tarvi enää laskelmoida
mitkä ihmissuhteet kannattaa.
Siell ei ole enää kyyneleitä
siell ei turvauduta valheisiin
Siellä on vain joukko eksyneitä
jotka takas kotiin noudettiin, noudettiin
Kerro mulle jossakin on taivas
Kerro siell ei ole kuolemaa
Kerro mulle jossakin on taivas
Kerro siellä Jeesus asustaa”
Kaikki taivaskuvaukset, poisnukkuneiden rakkaiden kohtaamisesta, Jeesuksen näkemisestä vihdoin, ylistyksestä ja puhtaasta luonnosta tuntuvat tietysti ihmeellisen hyvältä. Itselleni on jostain syystä merkinnyt aina todella paljon se, että taivaassa ei ole valheellisuutta. Totuus on aina ollut niin tärkeä asia, että kaikki nettipalstojen nimimerkkini ovat ”Totuus” -sanan johdannaisia tai eri kieliversioita. (Pieni paljastus, jos joskus kohdataan toisissa piireissä, ja kommentit ja kirjoitustyyli vaikuttavat tutuilta 🙂 )
Mutta tämä perinteisistä taivaskuvauksista. Minulla on kaiken edellämainitun lisäksi eräs ehkä hieman hupsu haave. Keskustelin siitä jälleen kerran isän kanssa vieraillessani entisessä kotikaupungissani vanhempien luona. Haluaisin päästä Luentotilaisuuteen, jossa perusteellisesti käytäisiin läpi maailmanhistoria ja kaikki mysteerit luomiseen ja elämän tarkoitukseen liittyvät asiat.
Oli tällä luennolla sitten powerpointia ja kuvamateriaalia tai ei, mutta ainakin vastaukset kaikkeen. Sitten voisi tyytyväisenä lähteä luontoon ja rakkaiden kanssa ikuisuutta viettämään.
Iskä sanoi että hän olisi mennyt metsään samoilemaan jo ajat sitten, eikä moinen luento kiinnostaisi. Mutta voisin kirjoittaa siitä uudenlaisen romaanin, joka poikkeaisi aiemmista. Vähän samantapaisen kuin C.S. Lewisin hieno klassikkoteos ”Suuri avioero”. (Ei paineita.) Nyt on muuta työn alla, ja aihe olisi ehkä minulle liian haastava, ja siinä ei voisi olla kantaaottamaton. Joten jää luultavasti spekulaation tasolle.
Mutta ajatus on kiehtova. Siitä luennosta siis 🙂
Uskon, että itsemurhaan päätynyt ihminen kokee ( realistisesti ) tulleensa täysin eristetyksi omasta elämän ympäristössään ja ei katso itsellään olevan elämän jatkamisen edellytyksiä. Tässä ratkaisussa on vielä usein se ikävä lisäpiirre, että tähän päätynyt ihminen vie mennessään vielä jonkun muunkin. Vielä on realistisesti huomioitava geeniperimämme.
Tältä ajattelupohjalta mielestäni pitäisi löytää ehkäisyohjelma, jonka onnistuminen on todella vaikea asia. Itselläni ei ole konkreettista neuvoa ihmisarvostuksen parantamisessa tässä ehkäisytoiminnassa. Ennenkaikkea itsemurha ajattelun pelastavana ratkaisuna tullessa mieleen ihmisessä. Tietoisuus tulee esiin vasta teon tapahduttua.
”Uskon, että itsemurhaan päätynyt ihminen kokee ( realistisesti ) tulleensa täysin eristetyksi omasta elämän ympäristössään ja ei katso itsellään olevan elämän jatkamisen edellytyksiä.”
Useinhan se onkin näin. Itsemurhat kasautuvat ihmisille, joilla menee huonosti. Huonosti meneviä ei taas tahdota auttaa. Vaikka ihmiset puhuisivat kauniisti kaikkien ihmisarvosta, niin käytännön uhrauksia ei tahdota tehdä, ei suomalaisten kärsivien tai ulkomaalaisten kärsivien hyväksi.
Hyviä ihmisiä kyllä maailmassa riittää, mutta harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta nämä ovat työpöytäideologeja, joiden mielestä jonkun pitäisi tehdä jotakin sen sijaan että he itse luopuisivat omastaan. Tällainen työpöytäidelogisuus on hyvin yleistä moniin aatteellisuuksiin liittyen. Se voi koskea yhtä hyvin luonnonsuojelua kuin kärsivien auttamistakin.
Asiaa ei auta Suomen kristillinen kulttuuri, jonka perussanoma on ”sinä et kelpaa”. Tämän viestin kärsivä ihminen helposti muistaa. Jumalalle ihminen kelpaa vain armahdettuna, ei omana arvokkaana itsenään.
Elämän tarkoitus löytyy siitä, että ihminen ymmärtää oman arvonsa ilman välikäsiä, ilman Jumalaa, joka vain rankaisee armottomasti, jos ei toimi ja usko oikein.
”Uskon, että itsemurhaan päätynyt ihminen kokee ( realistisesti ) tulleensa täysin eristetyksi omasta elämän ympäristössään ja ei katso itsellään olevan elämän jatkamisen edellytyksiä. Tässä ratkaisussa on vielä usein se ikävä lisäpiirre, että tähän päätynyt ihminen vie mennessään vielä jonkun muunkin. Vielä on realistisesti huomioitava geeniperimämme.”
Oletko kokenut, oletko kokeillut? Itsemurhan syitä on monia. Ja huomioitavinta on että esimerkiksi depressio tai muu hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu mielenterveyden häiriö ei välttämättä ”vaadi olosuhteita” siinä mielessä missä monet sitä haluavat sieltä hakea.
Itse olen kokeillut, mutta enhän minä sitäkään ole saanut hoidettua. Kokemukseni ei ole juuri kauempana tuosta. Ongelmani oli pikemmin sitä että en ollut ympäristöstä irrallinen ja en jaksanut sitä kaikkea roskaa mitä maailmalla oli tarjota. Ja luultavasti se, että itsemurha on varsin tunnetusti ”copycatrikos” ja sain asiaan ikään kuin mallia.
Mutta on toki hauskaa kuulla kuinka ihmisillä joilla ei ole psykologintutkimusta tai omaa kokemuista asiasta tietävät aina syyn. Ja se syy on aina yksi ja tietty. Ja yleensä vielä se sama josta tämä ihminen syyttää kaikkea muutakin. Taikaluoti joka aikaansaa kaikki ongelmat yhteiskunnassa. Kas se on uskottavaa. Että kukaan ei ole huomennut ja löytänyt ilmiöjoukkoa jonka takana on vain yksi relevantti muuttuja. Ja että tämänlaisesta asiasta ei saisi aivan älyttömästi helposti tieteellisiä todisteita niin että tämä juttu oikein paistaisi tilastoviidakoista kuin lyhty. Nyt joudutaan pelaamaan ties miten monilla muuttujilla ja saadaan irti lähinnä epämääräisiä todennäköisyyksiä.
http://www.adressit.com/huoli_2015
Yllä oleva adressi kerää nimiä mielenterveushoitojen saannin parantamiseksi.
Jokainen itsemurha on tragedia!
Olavin merkittävä panos lepää siinä tosiasiassa, että jokaista ihmistä tarvitaan yhteisössä!
Muistelen aikanaa kun Pieksämäki oli (Kaarlepyyn vastakohtana) Suomen huonoin kunta tilastollisesti ja sai HS kuukausiliitteessä palstatilaa.
Eräs koulutettavani nuori oli kuukausiliitteen kuvassa ja toinen kertoi kuinka löysi metsästä ’tilastomerkinnän’ hirttäytyneenä.
Kristinusko poiketen kaikista muista vakaumuksista luo näköalan jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta ja tuo toivon iankaikkisesta elämästä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.
Vatsanhuuhtelusta kotiutettavasta nuoresta voi vielä tulla huippu kerhonohjaaja, sillä vastuu ja ilosanoma kypsyttää!
Lopulta itsemurhan partaalta on vain kaksi tietä sanovat pitkäntien rinnallakulkijat: Tulla Jeesus uskoon tai rakastua! Molemmat kelpaavat, mutta vain usko Jeesukseen pelastaa!
Se, että mielenterveyden häiriöistä tai itsetuhoisista ajatuksista kärsivät ihmiset saavat nopeasti ja ajoissa apua, on luonnollisesti tärkeää. Ja tärkeää on myös se, että kynnys avun saamiseen pidetään matalana vaikka sitten aiheeseen liittyvien kampanjoiden avulla. Pitkässä juoksussa pidän kuitenkin vielä tärkeämpänä, että puututaan niihin syihin, jotka saavat ihmisen menettämään elämänhalunsa.
Yksi suuri syy itsemurhien takana on ymmärtääkseni syrjäytyminen ja siitä syntyvät taloudelliset ongelmat sekä yksinäisyys. Näen, että työ- ja opiskelupaikkojen luominen kaikille ja erityisesti nuorille on tässä avainasemassa, jotta ihmiset eivät putoa yhteiskunnan ulkopuolelle.
En malta myöskään olla sanomatta, että nuorten osalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla moninkertainen itsemurhan riski. On rehellistä tunnustaa, että tässä joukossa on keskimääräistä enemmän pahoinvointia ja itsetuhoisia ajatuksia. Tämän osalta meidän tarvitsee jatkaa työtä sen parissa, ettei kenenkään tarvitse elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan torjunnan ja syrjinnän pelossa.
Vain aito sydämestä lähtevä elämä ja todistus Jeesuksesta voi koskettaa epätoivoista ihmistä. Kerran sielunhoitopuhelimeen soitti epätoivoinen nuori mies ladattu ase vieressään. Kerroin hänelle rauhallisesti Jeesuksesta, että Hän on Tie, Totuus ja Elämä hänellekin. Keskustelimme pitkään, hän tahtoi varmistua asiasta. Vain Jumalan armolla ja viisaudella asia onnistui. Nuori antoi elämänsä Jeesukselle ja sai uuden elämän voiman ja tarkoituksen Jeesuksessa. Ristiinnaulittu Jeesus on Jumalan Voima ja Viisaus jokaiselle eksyneelle.
Arvostan kovasti Sydänmaalakan näkemyksiä. ”Opin tuntemaan” hänet Aseman lapset toiminnan kautta, jota olen kannattanut jo kauan. Sydänmaalakalla on pitkä kokemus eri järjestöissä ja hän tuntee tilanteet ruohonjuuritasolla.
”En malta myöskään olla sanomatta, että nuorten osalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla moninkertainen itsemurhan riski.” Jusu Vihervaara
Tämän traagisen asian kohdalla on ideologiasta kiinni, että kumman ajatellaan olevan syy ja kumman seuraus!
Katsomus mikä pitää ihmistä luotuna ja luovuttamattoman arvokkaana tavoittelee yhteiskuntamoraalissaan ihanteita, joka toteutuessaan tuottavat moninaista hyvää hedelmää!
Postmoderni katsomus näkee ihmisen ruumiillisuuden vähempiarvoisena muokatessaan yhteiskuntamoraalia suuntaan mikä ei kunnioita luotuja ominaisuuksia.
Toisessa edellisistä katsomuksista ihminen ajautuu ristiriitaan omatuntonsa ja kokonaisen olevaisuutensa kanssa, mikä luonnollisesti lisää mm. itsemurhariskiä.
Yhteiskuntamoraalin sisältö ei ole itsestäänselvyys vaan sentähden mm. valitaan kansanedustajia! Ja kohta valitaan taas uusia kansanedustajia joilla on täydet valtuudet toimeenpanna kansantahtoa riittävällä yksimielisyydellä.
Tämän jälkeen pitäisi miettiä, että edistääkö vai vähentääkö yhteiskuntamoraalin vapaamielistäminen nuorten turhia itsemurhia!
En halua aloittaa vähemmistönuorten itsemurhista mitään suurta väittelyä varsinkin kun olen jo toinen jalka oven välissä poistumassa sivustolta ja toisaalta aihe on aika arka. En myöskään halua tarjoilla mitään valmiita vastauksia tai nostaa syyttävää sormea. Haluaisin kuitenkin esittää ajatuksen, jota jokainen voi pohtia mielessään:
Me voimme tuomita homosuhteet ja kutsua tätä taipumusta luonnottomaksi. Me voimme suhtautua tällaisiin ihmisiin varauksella ja opastaa heitä olemaan toteuttamatta taipumustaan. Me voimme sanoa heille, että he eivät saa kokea elämässään rakkautta, koska se on väärin. Mutta mitä tästä kaikesta ajattelee 15-vuotias nuori, joka pelkää olevansa erilainen kuin muut nuoret?
Sen lisäksi, että vaadimme lisää valtion rahoja mielenterveystyöhön ja muita tarttumaan tähän ongelmaan, jokainen meistä aikuisista voi myös itse omalla asenteellaan olla toimimassa sen hyväksi, ettei yhdenkään suomalaisen nuoren tarvitsisi kokea, ettei hänen elämänsä ole elämisen arvoista.
Jusu Vihervaara:
”Me voimme tuomita homosuhteet ja kutsua tätä taipumusta luonnottomaksi. Me voimme suhtautua tällaisiin ihmisiin varauksella ja opastaa heitä olemaan toteuttamatta taipumustaan. Me voimme sanoa heille, että he eivät saa kokea elämässään rakkautta, koska se on väärin. Mutta mitä tästä kaikesta ajattelee 15-vuotias nuori, joka pelkää olevansa erilainen kuin muut nuoret?”
Sinä kristitty, joka luet tuon Jusun tekstin, haluan kysyä sinulta: Onko omatuntosi puhdas?
Äh, aloitteiljana olen tumpelo. Mistä voi muokata blogitekstiä? Tuli eräs laulun säkeistö kahteen kertaan ja viimeinen on kiinni seuraavassa kappaleessa…
Oikeassa yläkulmassa on nimesi. Klikkaa sitä. Valitse kohta ’kirjoita blogiin’. Saat eteesi uuden sivun. Vasemmassa laidassa on valikko, jossa on piikin kuva. Avaa se, ja saat valinnan ’kaikki artikkelit’. Sitten klikkaat uusinta kirjoitustasi, jolloin sen otsikon alla on linkki ’muokkaa’. Kun olet tehnyt muokkauksen tekstiin, saat oikealle painikkeen, jossa lukee ’päivitä’.
Näillä pitäisi onnistua.
Kiitoksia. Nyt onnistui.
Olen ajatellut joskus samaa: kun on Jeesuksen ja kaikki läheiset kohdannut, tuollainen ’Raamattu screenillä’-esityksen paikka..
Sitten teekutsut C.S. Lewisin & kumppanien kanssa 😉
Merkillisesti taivas alkaa muistua mieleen yhä useammin, mitä useampi vuosi kertyy elämän helminauhaan. Mieleen hiipii tietoisuus, että en elä täällä loputtomiin. Samalla tulee turvallinen olo kun muistaa Raamatun sanat ”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Mikksi pitäis uskoa? Minula ei ainakan ole mitään hinkua elää ikuisesti. Voisi muuttua pitkäpiimäiseksi. Epämusikaalisena en osaa soittaa harppuakaan.
Ja kun olen kuollut en tiedäolevani kuollut enkä elävä,joten en osaa enkä tiedä kaivata mitään, kun ei ole toimivia aivoja jossa ko. kaipuu tapahtuisi ja sanoohan Raamattukin, että kuolleet eivät tiedä mitään…
Seppo: ”Minula ei ainakan ole mitään hinkua elää ikuisesti. Voisi muuttua pitkäpiimäiseksi.”
Juu, olen täysin samaa mieltä. Miksi ihmeessä pitäisi haluta elää iankaikkisesti? Kyllä tyhjiin raukeaminen täydelliseen tiedottomuuteen, jo ennen syntymää vallinneeseen olotilaan, tuntuu monin verroin lohdullisemmalta sitten kun lamppu ullakolta lopullisesti sammuu. Varsinkin kun Helvetin tulijärveen joutumisen pelkoakaan ei enää ole. Ei siitä kirkossa ainakaan enää paasata – kuulemma.
Miten kukaan voi kuvitella haluavansa elää iankaikkisesti paikassa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin harpun soitto ja juttelu Jumalan kanssa, joka ei siedä vastaan pullikoimista ja on aina oikeassa kuten SW.
KW: ”Miksi ihmeessä pitäisi haluta elää iankaikkisesti?”
-Kristinuskon mukaan ihminen on luotu iankaikkisuusolennoksi. Joten siinä ei varsinaisesti kysytä haluaako elää iankaikkisesti. Kun ihminen on luotu, hän ei voi enää lakata olemasta.
KW: ”Miten kukaan voi kuvitella haluavansa elää iankaikkisesti paikassa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin harpun soitto ja juttelu Jumalan kanssa, joka ei siedä vastaan pullikoimista ja on aina oikeassa kuten SW.”
-Taas liität kommenttiisi jotain minkä oletat toisten näkemykseksi. 🙂 Tuo harpun soitto on perinteinen taivaskuva, jota ainakaan minä en vaadi ottamaan kirjaimellisesti. Ja miksi kuvittelet että taivaassa ei olisi muuta tekemistä kuin ”harpun soitto”? Älä anna pyhäkoulukuvien rajata ajatteluasi.
Mitä tuohon luentotilaisuuteen tulee, niin haluaisin sinne juuri siksi että en tiedä kaikkea. Ja toivoisin että et ottaisi eri mieltä olemista niin henkilökohtaisesti. Jos olet mielestäsi oikeassa, sinun tulee perustella näkemyksesi. Mieluummin niin kuin lainailla toisten (oletettuja) näkemyksiä. Tai kuitata ne typeriksi esittämättä mitään omaa.
Se tekisi keskustelusta paljon mielenkiintoisempaa.
Entä jos tietoisuus ei sammukaan? Kertomuksia ns. kliinisesti kuolleiden kokemuksista on paljon. Niistä voi toki olla montaa mieltä, mutta mitä tiedämme kuolemasta varmasti? Se mitä toivomme, tai emme toivo, ei tässä yhteydessä merkitse oikeastaan mitään. Ei senkään osalta että taivas on.
SW: ”Kun ihminen on luotu, hän ei voi enää lakata olemasta.”
No miksi sen eteen pitäisi sitten touhuta, uskoa ja rukoilla niin pontevasti, jos se iankaikkinen elo on joka tapauksessa kestettävä? Itse aion kuitenkin tehdä poikkeuksen tuosta säännöstä – jonka paikkansapitävyydestä ei tiedä kukaan vielä Telluksella taaperteleva ihminen – ja kuolla pois kun aika koittaa.
KW: ”No miksi sen eteen pitäisi sitten touhuta, uskoa ja rukoilla niin pontevasti, jos se iankaikkinen elo on joka tapauksessa kestettävä? Itse aion kuitenkin tehdä poikkeuksen tuosta säännöstä – jonka paikkansapitävyydestä ei tiedä kukaan vielä Telluksella taaperteleva ihminen – ja kuolla pois kun aika koittaa.”
-Siis kristinopin mukaan ihminen elää iankaikkisesti, joko taivaassa tai erossa Jumalasta. C.S. Lewisilla oli mielenkiintonen näkemys helvetistä. Eräs sinne joutunut piispa ei halunnut taivaaseen, vaikka sitä tarjottiin, koska hänen oli pidettävä tärkeä seminaari helvetissa.
Sari: ”-Siis kristinopin mukaan ihminen elää iankaikkisesti”
Juu, voi olla mutta biologian mukaan ei elä. Siksi toiseksi vanhemmillani yksin on tekijänoikeudet minuun, joten minkään ikuisesti eläväksi olennoksi luomisen tulos en ole. Kun vintiltä viimeisen kerran lyhty sammuu, niin kyllä se on siinä sitten – samaa mieltä kanssani ovat jopa monet korkeasti kristinoppineetkin.
Jotkut kokevat iankaikkisen elämän ajattelun lohdullisena koska eivät haluaisi kuolla tai peräti pelkäävät viikatemiehen vierailua. Pelkkää oman edun tavoittelua koko homma minun mielestäni, mutta eipä siinä mitään, jos taivaan ihanuuteen pääsemistä pitää elämän tarkoituksena niin ainahan sitä voi ihan vapaasti yrittää ja taivaallisen harppuorkesterin jäseneksi pyrkiä.
KW: ”Juu, voi olla mutta biologian mukaan ei elä.”
-Nämä eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja eivätkä ristiriidassa keskenään. Ihmisen ruumis kuolee ja maatuu, se on selvä. Kysymys onkin siitä onko ihminen pelkkää biologiaa, vai onko ihmisessä syvempi olemus, joka ei kuole ruumiin mukana.
—–
”Siksi toiseksi vanhemmillani yksin on tekijänoikeudet minuun, joten minkään ikuisesti eläväksi olennoksi luomisen tulos en ole. Kun vintiltä viimeisen kerran lyhty sammuu, niin kyllä se on siinä sitten – samaa mieltä kanssani ovat jopa monet korkeasti kristinoppineetkin.”
—–
-Minä en sinuna vetoaisi siihen ketkä kaikki korkeasti kirjanoppineet ovat kanssasi samaa mieltä. Se ei käy argumentista, tällaisissa filosofisissa kysymyksissä.
Mutta ei ole pakko uskoa. Jää nähtäväksi sitten mikä on totuus.
——-
”Jotkut kokevat iankaikkisen elämän ajattelun lohdullisena koska eivät haluaisi kuolla tai peräti pelkäävät viikatemiehen vierailua. Pelkkää oman edun tavoittelua koko homma minun mielestäni, mutta eipä siinä mitään, jos taivaan ihanuuteen pääsemistä pitää elämän tarkoituksena niin ainahan sitä voi ihan vapaasti yrittää ja taivaallisen harppuorkesterin jäseneksi pyrkiä.”
—
-Asia selvä. Ei tarvetta kommentoida tätä. 🙂
Sari: ”Jää nähtäväksi sitten mikä on totuus.”
Toivottavasti et joudu pettymään. Minulla ei ole mitään menetettävää.
”Toivottavasti et joudu pettymään. Minulla ei ole mitään menetettävää.”
-Miten minä voisin joutua pettymään jos kuolema onkin olemisen loppu? 🙂
Ja minä olen tässä se, jolla ei ole menetettävää jos olenkin väärässä.