Kun olin perheeni kanssa lähdössä työhön Keniaan, sain hyvältä ystävältä kirjeviestin. Kirjeeseen hän oli liittänyt otteen Martti Lutherin saarnasta ja varustanut sen lyhyellä esipuheella: ”Jos joskus pitkällä matkalla tarvitset sielullesi virvoitusta, ota eväsvakkasesta vaikka tämä Lutherin sana: Kun taivas on avoinna, ei mitään puutu.”
Lutherin kirjoitus on sanomaa avatusta taivaasta. Tuo tervehdys oli ja on ollut jatkuvasti parasta matkaevästä, mitä olen saanut. Todella pitää paikkansa tämä sana: ”Kun taivas on avoinna – ei mitään puutu.
Olethan Sinä ystävä löytänyt tämän aarteen? Olethan oppinut löytämään ilosi ja rauhasi tässä sanomassa: Taivas on avoinna!
Millä perusteella me sitten voimme olla vakuuttuneita siitä, että taivas on avoinna? Millä perusteella pilvien peittäessä taivaan, ahdistuksen yllättäessä, väsymyksen keskellä tai synnin syyttäessä?
Vastaus on tässä: Kristus on sovintotyönsä kautta avannut meille syntisille taivaan. Ilman Kristusta taivas pysyy suljettuna. Synti erottaa meidät elävästä Jumalasta. Ja sielunvihollinen tekee kaikkensa pitääkseen meidät erossa taivaan ja maan Herrasta.
Siksi tarvitset uudelleen ja uudelleen vakuutuksen: Kristuksen veren kautta on taivas avoinna. Jeesus on täydellisen uhrin antanut Golgatalla, Hän on kuolemallaan kuoleman voittanut ja Hän on edellämme käynyt taivaaseen. Saat uskoa tämän sanoman omalle kohdallesi. Saat elää tästä evankeliumin sanomasta.
Kun taivas on avoinna, ei mitään puutu!
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 140-141, SLEY, 1982.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon (KR-38: valistakoon) sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. “Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan heille siunaukseni.” 4. Moos. 6:24-27.
Herran siunaus lienee tutuin jumalanpalveluksen loppuliturgiasta. Jumalanpalveluksesta on hyvä lähteä matkaan siunattuna. Herran Jeesuksen omana ja hänen suojelukseensa jätettynä.
Harvemmin olemme kuulleet tai lukeneet Raamatusta tuota suurta Jumalan lupausta heti siunauksen jälkeen: “Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan heille siunaukseni.” Herran siunaus on kuin verkko, joka heitetään suojaksi Jumalan omien ylle. Sen verkon läpi ei pääse mikään Taivaallisen Isän tietämättä ja sallimatta.
On puhuttelevaa huomata, että Herran siunaus ei ole jokin liturginen mantra, joka kuuluu mekaanisesti lausua jokaisessa jumalanpalveluksessa. Ei, vaan kun Herran kutsuma pappi lukee Jeesuksen nimeen kokoontuneen kansan ylle siunauksen sanat, he todella saavat siunauksen. Ei siksi, että he olisivat erityisen hyviä kristittyjä, vaan siksi, että Jumala on näin itse luvannut.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 234, SLEY-Kirjat, 2005. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
RUKOUS
Opeta minua, Jeesus, että Paavalin tavoin katsoisin vain sinuun, ja sinuun ristiinnaulittuna. Se sattuu, koska syy on minun. Se parantaa, koska armo on sinun. Aamen.
Petri Vähäsarja, teksti taisi olla Perussanoman viime vuoden seinäkalenterissa.
Mika
Kiitos sinulle hyvästä blogistasi!
Reijo Arkkilan teksti on todella hyvä. Yhden kerran Reijo kävi luonamme julistamassa Jumalan sanaa. Tulkkasin häntä englannista ranskaksi. Kuulijat pitivät kovasti hänen esityksistään.
Kiitos hyvistä kommenteista!
Petrin tekstit ovat hyviä.
Kiitos Jumalalle!
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Kol. 3:16
Hengelliset laulut ovat syvimmältä olemukseltaan kiitosta, rukousta ja Jumalan sanan esilläpitoa. Sävelen liittyminen sanoihin aivan kuin vahvistaa niitten tehoa. Kirkkoisä Augustinus kirkon historian alkutaipaleelta onkin sanonut: ”Joka laulaen rukoilee, se kaksinkertaisesti rukoilee.”
Olavi Rimpiläinen, Oot Vappaa, piispa Olavin puheita, s. 74, SLEY, Helsinki 2002.
RIIPU TURVALLISESTI
”Minä olen sinut nimeltä kutsunut.” Tämä tunnus kuvaa eräältä osaltaan hyvän Jumalan huolenpitoa meistä. Se on hyvin läheistä ja henkilökohtaista. Oikein nimeltä mainiten Herra huolehtii meistä, pyhässä kasteessa saadulta nimeltä mainiten.
Raamatussa on muitakin tämän läheisen ja henkilökohtaisen huolenpidon vertauskuvia. Profeetta Jesaja sanoo: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.” (Jes. 49:15-16)
Kun Jeesus lähetti opetuslapset tehtäväänsä, hän puhui heitä kohtaavasta vainosta ja ihmispelosta. Hän sanoi heille, ettei heidän tarvitse pelätä ihmisiä. Ja hän rohkaisi heitä tutulla varpusvertauksella: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” (Matt. 10:29-30)
Ajelin jossakin Simon ja Kuivaniemen välillä. Kuoviäiti johdatteli lentokyvyttömiä poikasiaan leveän asfalttitien yli. Yhtäkkiä ilmestyi suoran päästä tummansininen iso bemari. Vauhdilla se ajoi poikueen päälle. Höyhenet vain pölisivät. Hetkessä idylli oli muuttunut murhenäytelmäksi. Mieleeni tuli tuo varpusvertaus.
Paljon pahempia murhenäytelmiä me näemme ja kuulemme tiedotusvälineistä päivittäin. Rajusti Jumalan sana ja jokapäiväiset kokemukset törmäävät yhteen.
Lutherkin tunsi tämän tilanteen, jossa hyvän Jumalan hyvät lupaukset ja tapahtuneet tosiasiat törmäävät. Luther valitsi Jumalan sanan. Jumala ei valehtele. Jumala puhuu sanassaan totta. Jos hän on luvannut pitää hyvää huolta meistä, niin se on totta. Uhmakkaasti, vastoin ns. tosiasioita ja kokemuksia on pidettävä kiinni siitä, että Jumala puhuu sanassaan totta.
Ei ole helppoa kuljettaa tätä asiaa sydämeensä keskellä koettelemuksia ja kärsimystä. Ei ole totisesti helppoa. Tai pikemminkin olisi kai sanottava, toisille on helpompaa, toisille ei.
Apostoli Paavali sanoo tessalonikalaisista, että he ottivat suurissa ahdistuksissa sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä. (1 Tess. 1:6) Tunnen valoisia kristittyjä, jotka huolten painaminakin kuitenkin jaksavat säilyttää luottamuksensa Herran hyvyyteen. Jumala siunatkoon näitä aikamme tessalonikalaisia.
Jos asiat eivät näin helposti suju, ei silti kannata menettää toivoa. Yhdelle on yksi tie, toiselle toinen. Vanhassa testamentissa on hyvä ja ilmeikäs verbi kuvaamassa toisenlaista tilannetta. Se on verbi ”riippua”. Psalmista sanoo: ”Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.” (119:31) Juuri riippumisesta on kyse, kun joutuu vastoin kokemaansa ja näkemäänsä pitäytymään siihen, että Jumala on hyvä ja pitää minusta huolta. Ote on heltiämäisillään, mutta silti yritän riippua kiinni siinä, mitä Jumala on luvannut. Enkä niin tehden todellakaan joudu häpeään. Mooses sanoo koettelemuksien läpi kulkeneelle kansalleen: ”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.” (5 Moos. 4:4)
Hyvä Herramme on sinut ja minut nimeltä kutsunut ja luvannut huolenpitonsa. Opetelkaamme tänä aikana Jumalassa ja hänen sanassaan riippumisen taitoa vastoin kaikkea, mikä puhuu vastaan. Herra lupaa: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan.” (Ps. 91:4)
Piispa Olavi Rimpiläinen (1937-2019), Oot Vappaa, s. 15-17, SLEY, 2002.
Kiitos hyvästä lohdutuksen sanasta: ”Kun Taivas on avoinna, ei mitään puutu!”
Itse olen monesti saanut seuraavista Apostolin sanoista iankaikkisen lohdutuksen ja toivon, johon voimme myös itsemme kätkeä, kun hän puhuu meille läpi aikojen takaa:
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. 2.Tess.2:13-17
Onnellinen ja iloinen sellainen ihminen, jonka Jumala on valinnut ja pelastanut kertakaikkiaan. Pitäkää lujasti kiinni Jumalan lupauksista, sillä ne ovat varmat ja kestävät yli kaiken. Aamen
Aamen!
Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.
Katekismus, s. 102, 2000, Edita, Helsinki.
Tehkäämme siis tästä päätelmä:
Ken Jeesukseen Kristukseen uskoo ja on kastettu, hän on Jumalan edessä puhdas ja kirkas.
Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, että Hän on Jumalan Poika, rakas Vapahtajani, ja minä olen kastettu.
Siis olen minäkin puhdas ja kirkas.
Ah, Jumala meitä auttakoon, että voisimme niin päättää sydämemme pohjasta. Kuinka autuaat olisimme, jos meillä olisi sellainen usko!
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 213, SLEY, 1925.
Ne yksitoista opetuslasta vaelsivat… sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä… Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”… Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Matt. 28:16,18,19
Tässä maailmassa merkittävät teot ovat yleensä alkaneet hyvin vähästä. Miten paljon sanoja voidaankaan laatia muutamasta kirjaimesta! Geometriassa kaikki alkaa pisteestä. Lampeen heitetty pieni kivi saa aikaan pienen kehän, sitten suuremman ja suuremman, kunnes se ulottuu rannoille. Pienistä aluista Jumala lähettää virran tulvimaan kaikkialle maailmaan.
Charnock, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, Symbolum Oy, Kol. 1:16-17. Tämän päivän teksti.
https://www.facebook.com/share/p/1EK1pzEfqg/