Ihminen on sekä henkinen että fyysinen olento.
Otetaan esimerkiksi rakkaus. Rakkauden tuntee vatsassa. Kun olet rakastunut, vatsasi on lämmin ja se voi hyvin. Kun suret, kaipaat, olet yksin… silloin palelet. Vatsasi on kylmä, sekaisin.
Liike lähtee hartioista. Niin kuin Turkka opetti aikoinaan teatterikoulussa. Hän tiesi mistä puhui. Hän pani oppilaat usein ryömimään, konttaamaan. Matkimaan hiipivää leopardia. Olet saattanut nähdä leopardin liikkeen vaikkapa eläintarhassa tai luontoelokuvassa. Kun katsot sitä seuraavan kerran, pane merkille kuinka sen hartiat liikkuvat. Ylös ja alas. Ikään kuin väreillen. Ja ne ovat täydellisen rennot.
Olin välillä melkein unohtanut fyysisyyteni. Teatteriharrastukseni elpymisen myötä muistin sen jälleen. Älä sinäkään unohda. Sillä se on osa Luojan luomaa ihmisyyttä. Tanssi. Urheilu. Liike. Rakastelu. Työ. Kaikki fyysinen ponnistelu pyöräilyn ja lapion heilutuksen välillä. Miksi Luoja olisi luonut meidät tällaisiksi, ellei Hän olisi tahtonut, että käytämme myös näitä hienoja lahjoja?
Lähden katsomaan lauantaina Taivaslaulua Oulun kaupunginteatteriin. Ensi viikolla voit lukea Rauhan Tervehdyksestä, mitä siellä koin. Odotan kiinnostuneena. Odotan kuinka ohjaaja Heta Haanperä on laittanut näyttämölle sekä ruumiin että sielun. Sopusoinnussa. Jumalaa ylistävinä, elämää janoavina.
Onnittelut Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leolle lapsenlapsesta ja antoisia tulevia vuosia isoisän joskus vaativassakin tehtävässä. Kiitos myös Karjalan kansan oman kielen säilymiseksi tehdystä työstä ja perinteen siirtämisestä uusille sukupolville.
https://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI
Teatterissa fyysisyys ja moraalista vapaa kokemus ohjaa käyttäytymistä monesti väärään suuntaan. Hyvä näyttelijä toimii ”arvovapaasti” ja käyttäytyy seksinkin suhteen toimien tarvittaessa jopa biseksuaalisesti esiintyvänä. Tämä on viimeisen vuosikymmenen ikävä trendi. Miehen ja naisen roolin vaihtelu on jo luonnollista taiteessa, mutta on luonnotonta, kun ihminen sen oikeasti tekee lääketieteen keinoin.
Lapset ja tulevat polvet sekä ihmissuhteissa kestävät arvot heitetään romukoppaan. Elämysteollisuus kukoistaa. Fyysisyyden rinnalle tarvitaan todellakin hengellistä tietoa ja ohjautumista, jota Timo Juntunen ilmeisesti odottaa lisää. Ruumis, sielu ja Henki.
Matteus 19 luku on varsin hyvää Jeesuksen opetusta avioliitosta (yksiselitteisesti miehen ja naisen välinen liitto) ja ihanteista sen suhteen. Ihannetta ja armollisuutta vastaan toimii meidän kova sydämemme.
Jeesuksen mukaan on Matt. 19 mukaan toisaalta kolmenlaisia avioliittoon kelpaamattomia.
Tähän joukkoon minusta sopivat hyvin homoseksuaalisuuden harjoittajat, joilla saattaa olla jokin alttius jo äidin kohdusta ja ympäristön vaikutus tutkimusten mukaan eli ihmisten sellaisiksi tekemät, kuten Jeesus sanoo. Jeesus puhui synneistä jotka ovat tekojen ja jopa ajatusten tasolla ja kiusaukset ja himot. Paavali puhuu syttymisestä naiset naisia kohtaan ja miehet miehiä kohtaan ja siihen kiinni jäämisestä Roomalaiskirjeen 1. luvussa.
Teatterin ohjaaja vaikuttaa ja käsikirja voi ohjata näyttelijöitä tekemään moraalitonta ammattinsa ja työpaikkansa puolesta. Jopa ohjaajan seksuaalinen nöyristely tai asemansa hyväksikäyttö on tavallista ns. arvovapaassa kulttuuriympäristössä.
100 vuotta sitten syntynyt kuuluisa ruotsalainenkin nainen solmi suhteen ohjaajaan Euroopassa ja menestyi hylkäämällä silloisen miehensä. Kiusaukseen saattaminen on ikävää todellisuutta ja painostettuna moni tekee, mitä pyydetään tai mihin johdetaan asioita. On monia näyttelijöitäkin, jotka menestymisen saamiseksi ovat käyttäneet kaikkia mahdollisia keinoja. Ei ihme, että avioliitot lasketaan 5-10 tasolla, joka kuvastaa tarkoitushakuisuutta ja elämyksellisyyttä ei sitoutunutta rakkautta myötä- ja vastamäkiin.
Äskeinen tekstini ei liity varsinaisesti Taivaslaulu -näytelmään, mutta on minun taivaslauluni fyysisyyttä ja vain lihan himoja tyydyttävään elämyskulttuuriin ja seksiin sekä hyväksikäyttöön.
Nykyinen yhteiskuntamme ajattelutapa ei ole valmis ottamaan näitä pienimpiä vastuulleen ainakaan montaa, vaan tuodaan työvoimaa ulkomailta ja itse eletään itsekkäästi ilman lasten sitovaa ja 24 tuntia/7 päivää viikossa työllistävää vaikutusta. Tukholmassa jo 60 % talouksista on yksineläjiä. Sinkkukulttuuri on lisääntyvästi voimissaan ja itsekkyys sekä itsekeskeisyys. Perhe ja varsinkin suurperhe on heikoissa kantimissa ja perheen arvomaailman heikentämiseksi Taivaslaulu toiminee hyvin.
On kovin vanhanaikaista ja tyhmää terveydellisestikin ottaa suuria ja sitovia vastuita kantaakseen, kun tarvitaan vapaa-aikaa moniin harrastuksiin nykyaikaisessa perheessä sekä vaimolle että aviomiehelle. Kuitenkin Jeesus sanoo, että joka ottaa yhden näistä pienimmistä kotinsa, ottaa minut. Lapset ovat melkoinen rakkauskoulu itsekkyydestä pois pääsemiseksi.
”Käytön puutteessa surkastuneita pikkulinnun siipiä alkaa kutittaa selkäpuolellani. Minun on vaikea istua aloillani. Nokastani kuuluu huuto kuin autontorvi. Silmiin syttyvät hätävilkut. Suihkuava kyynelneste jäätyy tuulilasille. Siipisulat kohisevat selässä ja on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan. Leveiksi ja kantaviksi, tuulta ja pyryä pelkäämättömiksi” (kirjasta Taivaslaulu).
Timo, kirjoitat kauniisti, väkevästi, elämänmakuisesti. Kun luin Taivaslaulun, en välttynyt itkulta, rajulta sellaiselta. Mieheni ei ole uskaltanut kirjaa vieläkään lukea. Haluaisin nähdä myös näytelmän. Ehkä joskus on tilaisuus. Nämä asiat ovat kaikkea ,muuta kuin mustavalkoisia. Nämä viiltävät syvältä ihmisten elämää – ja kuolemaa. Syvyyttä, rujoutta, kauneutta.
Saisinpa luettavakseni sen juttusi Rauhan Tervehdyksestä. Löytyykö se sitten myös netistä? Voitko linkittää tänne?
RT ilmestyy huomenissa. Linkitän.
Tuossa. 1500 merkkiin puristettuna: http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00012208
Kiitos!