Kun kärräsin kirjalaatikoita autooni, sain henkeeni kaksi sanaa:Takaisin Raamattuun! Aloin miettiä mitä tämä sana mrkitsee ja miten sitä on mahdollista noudattaa. Jos katselemme asioita alkuseurakunnasta alkaen, niin pienelläkin historiantiedolla nähdään, että kirjoja on kirjoitettu tavattoman paljon Jokainen herätysjohtaja tai sellaisena itseään pitänyt on kirjoittanut kitrjoja tallentaakseen omaa oivallustaan jälkipolvien tutkittavaksi.
Nyt on siis mahdollista, että ihmisten omat kokemukset ja ympäröinyt yhteiskunta on muokannut ajattelua ajassa ja tilanteessa. Jotenkin tulee sellainen ajatus, että Raamatun sanan suhteen on tapahtunut liennytystä ja sanaa on alettu tulkita ja soveltaa osin yleisen mielipiteen pohjalta. Viisisataavuotta sitten ei tarvinnut ottaa kantaa virkakysymykseen, koska se oli kuin kallioon hakattu järjestys. Ei myöskään neutraali avioliittolaki työllistänyt yhtään teologia. Tietenkin tapainturmelusta on ollut kaikkina aikoina. Uskonpuhdistuksen tärkein anti monen mielestä on Jumalan sanan eli Raamatun kääntäminen ja painaminen kansojen kielille. Ehkä yksi menestyksen salaisuus on kin siinä, että suuri yleisö innostui asiasta. Luther kavereineen oli kuitenkin vähemnmistönä pappis-säädyssä ja suurten voittojen saavuttaminen olisi ollut mahdotonta. Rahvaan viha on ainoa, jota vallanpitäjä pelkää.
Kun aikaa kuluu ja asioita kirjataan ja tutkitaan ja kirjataan, niin siitä tuleekuin hämähäkin verkko, joka sitoo seuraajansa johonkin oppisuuntaan, jota täytyy hengästyneenä puolustaa. Tulee selityksiä, selityksen tutkielmia, tutkielmien vertailua ja lopulta jokainen valikoi itselleen sopivat lähteet ja muodostaa niistä itselleen sopivan bunkkerin.
Ikuisuuskysymykseksi saattaa muodostua Raamatun luotettavuus ja kenellä on siihen tekijänoikeudet. Jos uskomme Pyään Henkeen niin me tiedämme, että Hänellä on tekijänoikeudet Raamatun tekstiin. Jos ajattelemme tavallista kirjailijaa, niin kirjan ilmestyttyä kirjailijalta itseltään kysellään asioita kirjaa koskien. Ei kysellä kirjapainon faktorilta eikä autokuskilta. Siksi sanat: Takaisin Raamattuun, ovat tärkeät. Meillä on lupa pyytää rukoillen Pyhää Henkeä avaamaan lukijalle mitä Hän tarkoittaa ja mitä näkee hyväksi avata. Meillä on siis ainutlaatuinen mahdollisuus kokoontua pienissä tai suuremmissa ryhmissä lukemaan ja tutkimaan sanaa, jonka Hän avaa aina tarpeellisin osin,kun vain olemme avoimia ottamaan sanan sydämeen sellaisena kuinka se on kirjoitettu. Uskon, että tänä sekavana aikana tarvitaan sellaista nöyryyttä Jumalan edessä, että kyselemme Häneltä, joka on kaikkeenriittävä avaamaan kirjan sinetit.
Jos on tarkoitus noudattaa Jeesuksen rukousta yhteydestä, niin pitäisi otta huomioon joitakin asioita. Huono keskustelun avaus on mielestäni sellainen, jossa toisen usko tyrmätään ja vaaditaan jotakin. Jeesus ei tarkoittanut, että tulemme kaikki samanlaisiksi vaan Hän tarkoitti, että kukin tunnustaa Hänet Herraksi.
Martti Pentti siis en voi mistään löytää varmaa ja tarkkaa evankeliumia josta voisin tarkistaa onko tuo sanomasi oikean evankeliumin mukaista?
Luepa ensi alkuun nuo lainauksessa mainitut kohdat Raamatustasi.
”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” Evankeliumi on sanoma Jeesuksesta, syntisten pelastajasta. Ei kai sitä sen tarkemmin voi sanoa.
Lauri Lahtinen toteat:”” Huono keskustelun avaus on mielestäni sellainen, jossa toisen usko tyrmätään ja vaaditaan jotakin. Jeesus ei tarkoittanut, että tulemme kaikki samanlaisiksi vaan Hän tarkoitti, että kukin tunnustaa Hänet Herraksi.””
Et varmaankaan olisi oikein sulattanut Jeesustakaan kun Hän julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”
Toisaalla Jeesus selkeästi Sanoo:
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Siis minä ymmärrän tuosta ettei pelkkä suun tunnustus riitä vaan teot todellisuudessa ratkaisevat.
Selvennän vielä ettei kukaan ja paino on sanalla KUKAAN omilla teoillaan pelastu vaan kun on saanut armon ja uudestisyntynyt niin senjälkeen tehdyt teot ratkaisevat lopullisen kohtalon eli uudestisyntyneenkin nimi voidaan pyyhkiä pois elämänkirjasta jos tekee syntiä joka on kuolemaksi.
Sinä siis pidät minua pakanana, joka itse asiassa olen, mutta en ole oppinut Kristusta tavallasi, joten mene mihin itse haluat, mutta sinua en kykene seuraamaan. Muuten yksi kysymys: Kun Jeesus on nyt keskeisellä sijalla, niin mitä Jeesus sanoi sitten, kun oli parantanut ja antanut synnit anteeksi? Huusiko Hän edelleen te kyykäärmeen sikiöt.
Jos et tunnusta minun uskoani minkään arvoiseksi, niin se on sinun vahinkosi, nimittäin tämä on tuomio, joka tulee sinua vastaan jossain vaiheessa. Millä mitalla te mittaatte sillä mitalla teillekkin mitataan.
Kun tässä ”keskustelee” niin erilaiset tulkinnat ja ajatukset vilistävät, yhteen vaan en tunnu saavan vastausta, onko mitään varmaa mistä voi tarkistaa onko esille tuodut ajatukset evankeliumin mukaisia?
Siis tässäkin on tullut esille että yksi sanoo että kun suulla tunnustaa Jeesuksen Herrakseen se riittää, no mitä sanoo Raamattu?
Jeesus Sanoo:
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Entä kun Paavali sanoo:
1. Kor. 12:3
Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä.
Siis mielestäni edellä olevissa on ristiriita, Jeesuksen Sanoista voi päätellä että joku voi sanoa Jeesusta Herraksi vaikkei pääsekkään Jumalan valtakuntaan ja toisaalla Paavali sanoo että kukaan jolla ei ole Pyhää Henkeä ei voi sanoa ”Jeesus olkoon Herra”
Siis mistä löytää iankaikkisen elämän Sanat joille perustaa elämänsä?
On varmmankin eri asia sanoa Jeesukselle: ”Herra. Herra” kuin tunnustaa ihmisten kuullen: ”Jeesus on Herra.” Edellinen voi olla itsekästä liehittelyä ansion toivossa. Jälkimmäinen voi johtaa hankaluuksin.
Lauri Lahtinen kysyt seuraavasti:
Kun Jeesus on nyt keskeisellä sijalla, niin mitä Jeesus sanoi sitten, kun oli parantanut ja antanut synnit anteeksi? Huusiko Hän edelleen te kyykäärmeen sikiöt.””
Seuraava Jeesuksen Sanoma varmaankin kertoo täydellisesti vastauksen:
Joh. 8:11
Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”
Tuossa ei ole sanottu etteikö Herraan uskovat pääse taivasten valtakuntaan, vaan, että ne, jotka hokevat Herran nimessä tekevänsä sitä ja tätä, eivät välttämättä ole Herran asialla, vaan omalla voimallaan touhuavat.
Kun Jeesus jatkaa tuossa samassa luvussa: (Matt.7)
”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Niin kyse on niistä, jotka käyttävät valtaa toisiin ihmisiin ja tuomaroitsevat ihmisiä heidän tekojensa mukaan, eikä uskon. Kukaan ei tule tekojensa kautta vanhurskaaksi, siksi meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja armahtaa kanssa kulkijoita, kuten Kristus on meitä armahtanut.
Isän tahto ja käsky on, että me uskomme Häneen, jonka on Lähettänyt, niin, ettemme enää arvio toisiamme enää lihan mukaan, vaan kaikessa katsomme vain Kristukseen ja rakastaisimme lähimmäisiämme, se on Jumala teko, että uskomme, ei meidän omat teot mitään hyödytä, siksi on turhaa enää arvioida ihmisiä lihan mukaan, vaan Hengen, joka uskoo syntien anteeksisaamisen kertakaikkiaan Jumalan Lahjan tähden, Kristuksen kautta.
Jumalan tahto on että uskomme ja Jumalan tahto on, että me pidämme tämän käskyn: ”Usko ainoastaan.” (Mark.5:34-36) Tästä paavali käyttää käsitettä, ”Uskonlain mukaan” elämiseksi. (Room. 3:27)
Arille vielä, Isän tahdon tekemisestä ja käskyn pitämisestä vielä muutama Raamatun kohta:
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:40 ja vielä:
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1 Joh.3:23-24.
Jumalan käskyn pitäminen on uskomista Jeesukseen ja lähimmäisen rakastamista. Tässä pysyminen on meille jokapäiväistä taistelua maailman hengen kanssa, joka kiljuu, kuin leijona saadakseen kieltää meidän uskomme ja niellä meidät. Tässä ei ole yhtään erotusta, kuulukoon vaikka mihin porukkaan tai olkoot kuulumatta. Kristuksessa on kaikki ja Kirkko on uskovien yhteisö ja Kristuksen ruumis, joskus silmin nähtävä, mutta samaan aikaan myös näkymätön ja Pyhä uskovien yhteisö.
”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu” Matt.24:13
Ismo Malinen:””Tuossa ei ole sanottu etteikö Herraan uskovat pääse taivasten valtakuntaan, vaan, että ne, jotka hokevat Herran nimessä tekevänsä sitä ja tätä, eivät välttämättä ole Herran asialla, vaan omalla voimallaan touhuavat. ””
Vai omassa voimassaan parantavat sairaita ja tekevät voimallisia tekoja””
Kaikkea sitä kuuleekin?
Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Kun farao käskee teitä todistamaan sananne jollakin ihmeteolla, sano silloin Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu myrkkykäärmeeksi.'” Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin: he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.
Raamattukin siis kertoo jumalattomien ihmetöistä.
Kerrataampa hiukan, siis eikö ko henkilöt ole ”uskoneet” Jeesukseen kun kerran Hänen nimessään ovat tehneet voimallisia tekoja, KYLLÄ varmasti ovat ”uskoneet” MUTTA MUTTA jokin eroitti heidät koska Jeesus Sanoo selkeästi ettei ole heitä koskaan tuntenutkaan, siis MIKSI, he olivat laittomuuden tekijöitä!
Mitä lakia vastaan he tekivät? Mooseksen lakia vai rakkauden lakia? Tekivätkö he voimallisia osoittaakseen voimaansa vai auttaakseen lähimmäisiään?
Martti Pentti huomaa mitä Jeesus todella Sanoo ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut”, siis he eivät koskaan edes olleetkaan Jeesuksen tuntemia.
Toisaalta ne, jotka Jeesus tuntee omikseen, ovat asiasta ymmällään: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'”
Juuri tuosta on kysymys, mistä Martti puhuu. Sanohan Jeesus myös: Kun annatte almua, niin älköön vasen kätesi tietääkö, mitä oikea tekee” (Matt.6:3)
Kristityt ovat ”palvelijoita”, jotka eivät omista mitään, vaan he ovat itse Jumalan omistamia. He kärsivät ja ovat inhimillisiä ihmisiä, jotka luottavat Jeesukseen kaikessa, heidän omat tekemisensä ovat ansiottomia. He saavat elää armosta, koska Jumala on heidät armahtanut, eivät sen tähden, että he olisvat jotenkin parempia, kuin muut ihmiset. Päinvastoin heistä on tullut maailmassa ihmisten sylkykuppeja ja Kristuksen vankeja. He tietävät hukkuvansa ilman Kristusta, siksi Jeesus on heille niin rakas. Omia tekoja heillä ei enää ole.
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.
Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ’Minä kadun’, niin anna hänelle anteeksi.”
Ja apostolit sanoivat Herralle: ”Lisää meille uskoa”.
Niin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.
Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’?
Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’?
Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’.” Luuk.17:1-10