Vierailin Nobel-runoilija Pablo Nerudan (1904-1973) talossa Isla Negrassa kiirastorstaina. Se on yksi Nerudan kolmesta kotimuseosta. Aiemmin olen Chilen matkallani käynyt hänen talossaan Valparaisossa. Santiagon museotalossa en ole käynyt.
Isla Negra sijaitsee linnuntietä noin 45 kilometriä Valparaisosta etelään. Siitä tulee jotenkin etäisesti mieleen Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää. Tosin Tyynenvaltameren aallot ovat puhuttelevammat kuin Laajalahden kaislikko.
Innostuin ostaman museon kaupasta Nerudan vuosina 1962-63 kirjoittaman omaelämänkerrallisten runojen sarjasta (Memorial de la isla Negra) tehdyn englanninkielisen ja hieman karsitun version Isla Negra. A Notebook. Se on Alastair Reidin kääntämä ja ilmestynyt ensimmäisen kerran 1970. Ostamani pehmytkantinen on kaksikielinen versio. Saatoin verrata englannin ja espanjan muotoa – valitettavasti en tarkkaa sisältöä, sillä en osaa espanjaa. Vaikutelma oli silti, että Nerudan äidinkielinen runous on tiiviimpää, pakatumpaa kuin merkityksiä avaava Reidin käännös. Mutta niin se on usein runokäännöksissä.
Runoissa on hyviä oivalluksia omasta elämästä, erilaista minuuksista ja aatteista, joita jokainen kantaa mukanaan. Neruda sanoo (vapaasti suomennettuna) muun muassa että, ”Ja silloin jätin lapsuuden taakseni, / sillä ymmärsin, että kansallani ei ollut lupaa elää, / ja hautakin oli heiltä kielletty”.
Runossa Religión en el Este (Uskonto idässä) Neruda kuvaa intialaista jumalien paljoutta taivaalliseksi supermarketiksi. Hän sanoo: ”Rangoonissa ymmärsin, että jumalat / ovat erityisesti köyhän ihmisolennon vihollisia, / kuten Jumalakin on.”
Vasemmistolaisuus ja sen mukainen elämänkatsomus näkyvät toki vahvasti Nerudan runoudessa. Hän julistaa runossa La verdad (Totuus): ”Olen omistautunut teille molemmille, idealismi, realismi. / Te olette kuin vesi ja kivi, / maailman osia, / valo ja elämän puun juuret.”
Isla Negraa lukiessani ajattelen, että mainiota, elämäkertansa voi myös runoilla.
P.S. Jos joku jää miettimään, mitä minä siellä Chilessä hyppäämään, niin vastaus on, että perheasioissa. En siis Nerudan tähden.
Katso kuvia Isla Negrasta
Nerudankin vuoksi voisi Chilessä käydä. Hieno runoilija. Sama kuolinvuosi kuin Allendelle. Kumpikin olisi luultavasti saanut kiusaantuneisuudesta infarktin, jos olisivat tienneet, millaisia ikoneja heistä uustaistolaisuuden piirissä aikanaan tehtiin. Otsikko tuo mieleen Munthen hienon romaanin/muistelmat.
Vähän niin kuin tarkoituksella… Hieno kirja.