Olen pyrkinyt ymmärtämään ja oppimaan erästä asiaa tarpeeksi, jotta se aina pysyisi mielessäni ja voisin siitä selkeästi opettaa muita. Aina tuo asia tuntuu karkaavan käsistä. Varsinkin juuri silloin, kun uskon aivan pian sen saavuttavani. Olen siis vuosia jo ihmetellyt sitä, miksi juuri tuo asia karkaa yhä uudelleen ulottuviltani ja minun on uudelleen alettava oppimaan siitä ja kun sen löydän koen , etten ole koskaan aiemmin näin selkeästi tätä asiaa käsittänyt. Miksi tämä yksi asia on sitten noin vaikea opittava ja että pysyn siinä asiassa aina oppipoikana. Tänään löysin Roseniuksen tekstistä vastauksen. Hän kirjoittaa: ” vaikka minä voin oppia ja säilyttää mielessäni kaiken muun, en kuitenkaan koskaan voi oikein säilyttää mielessäni sitä, mitä opetan tästä Jumalan vanhurskaudesta”.
Tässä siis olemme nyt yhdessä Kristuksen salaissuden äärellä Roseniuksen ja kaikkien muidenkin Jumalan pyhine kanssa samalla viivalla. Ei meistä yksikään voi käsittää ja uskoa, tai pitää edes jatkuvasti mielessään tätä salaisuutta, joka kuitenkin on Raamatussa täysin selkeästi ja selvästi meille ilmoitettu. Uudelleen ja uudelleen tuo salaisuus katoaa mielestä ja saamme sitä hapuillen etsiä. Kunnes siinä hengellisessä sumussa käsi osuu Vapahtajan hellään käteen ja Hän tarttuu käteemme lujasti. Jolloin taas se taivaallinen ilo täyttää mielen.
Olemmekin siis kakki niitä viisaita ja ymmärtäväisiä, joilta tämä salaisuus on kätketty. Viisautemme ei riitä Jumalan vanhurskauden käsittämiseen. Se selittää sen, miksi viisautta etsivät pitävät tätä oppia hulluutena. Heille se on jatkuvan hyökkäysten aihe. Sitähän ei kyetä järjellisesti selittämään. Sitten taas uskonnolliset pitävät oppia pyhäin häväistyksenä, koska siinä Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Laki kun on
uskonnollisille uskonelämän perusta. Ihmisen järki kun ei kykene käsittämään sitä että Jumalan vanhurskaudessa laki ja armo pysyvät yhtä aikaa voimassa. Miksi sitten tämän päivän opetuslapsillekin on tämä asia liian vaikea käsitettävä ja uskottava, eivätkä nämäkään kykene säilyttämään sitä aina mielessään. Siksi, että kyse on Kristuksen salaisuudesta , jonka voimme ottaa vastaan, mutta emme kykene tätä Jumalan salaisuutta koskaan oikein uskomaan emmekä käsittämään. Ei ole edes kyse siitä, että oppi olisi vaikea käsittää ja uskoa. Sillä se on meille mahdotonta. Siksi se pysyy edelleen Kristuksen salaisuutena.
Se ei ole vain vaikea, vaan sitä ei voi ymmärtää, jollei armon kokemusta ole. Jumalan armo ei riipu tunteista, eikä niistä ahdistavista kokemuksista mitä lapsena on voinut saada. Surullista on jos lapsuudessa on tehty hengellistä väkivaltaa ja puhuttu asioista, joita lapsi ei kykene käsittelemään.
Juha kirjoitit:
13.04.2020 16:28 ” Reijo. Pääsiäinen, kaste ja vanhurskaus kuuluvat yhteen”.
Juha,
Kaikki, koko Raamattu Jumalan Sana on yksi kokonaisuus, eli kuuluu yhteen. Ne eivät ole yhdessä sekavasti vaan järjestyksessä. Kaikki alkaa vanhurskautuksesta, eli Isä palkitsee ne, jotka Hänen vedossaan lähestyvät häntä, vt.
Hebr. 11:6, … sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Myös Joh. 6:44 vahvistaa saman, “Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Tässä vain pari Raamatunkohtaa, joissa alku on Isän veto, jonka kaikki ihmiset kohtaavat tavalla tai toisella. Siihen vastaaminen, antautuminen, jättäytyminen vapaaehtoisesti Jeesuksen pelastettavaksi, on Isän palkkio.
Sitten, — sen jälkeen, tulevat asiat, joita vanhurskautettu kohtaa, ja ensimmäinen, yleensä, on vesikasteen vastaanottaminen, mikä on merkki siitä Isän palkkiosta ja Jeesuksen vaikuttamasta uudestisyntymisestä, Ylhäältä, Pyhästä Hengestä.
Aikoinaan Jeesuksen uhri meidän syntiemme sovitukseksi suoritettiin pääsiäisenä, jota uskovat muistelevat ja painottavat yhteisellä leivän murtamisella ja sen nauttimisella viinin kanssa.
Jeesus on ovi taivaan tielle. Muutakin kautta sinne yritetään nousta, mutta heitä Jeesus kutsuu varkaiksi ja ryöväreiksi, vt. Joh.10:7-10.
Eli lyhyt kommenttisi on sekava.
”Siihen vastaaminen, antautuminen, jättäytyminen vapaaehtoisesti Jeesuksen pelastettavaksi, on Isän palkkio.” Mistä Paavali sitten puhuu kirjoittaessaan Filippiläisille: ”En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.”
Matias Roto kirjoittaa 13.04.2020 19:45:
” Reijo Raamattu puhuu kasteesta vanhurskauden antamisen välineenä. Kasteessa annetaan pyhitys ja vanhurskaus Jumalan Pyhän Hengen voimassa. 1.Korinttolaiskirje: 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet PESON (siis kasteen), te olette pyhitetyt, te olette VANHURSKAUTETUT meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.”
————————
Matias,
Raamatussa ei näitä sakramentaalisia ‘välineitä’ mainita, etenkään pelastavina, koska:
Joh. 6:35
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.”
Tätä ennen Jeesus mainitsee kuinka ajallinen leipä syötynä ja viini juotuna, ei poista todellista nälkää eikä janoa. Eli ehtoollinenkaan sakramenttina ei vaikuta mitään, niinkuin ei kastekaan.
Sitä vastoin kaste (ei vedessä) Kristukseen on yhtäkuin pelastus ja Jeesuksen ennen taivaaseen astumistaan asettama kaste on vanhurskautetun julistus maailmalle, siitä mitä on tapahtunut. Samoin on ehtoollinenkin, jolla toimituksella Jeesus on käskenyt julistamaan Hänen kuolemaansa, kuolleista heräämistä ja taivaaseen nousemista.
Mitä tulee 1.6 Korintolaiskirjeen kohtaan johon viittaat, niin selityksesi osoittaa kahta asiaa:
– et usko mitä on kirjoitettu, tai
– et ymmärrä mitä on kirjoitettu
9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Ensin luetellaan konkreettiset asiat, joista Jeesuksen veri on korintolaiset puhdistanut.
Verbi on “apo-louo”, eli pestä jostakin, synneistä, joita 9. ja 10. jae luettelevat. Nämä uskoontulleet, jopa perverssit, olivat tulleet puhtaiksi Jeesuksen veressä, kun he antoivat pelastaa itsensä.
Kasteesta ei tässä puhuta ei edes vihjaista.
Sakramenttien kyllä sanotaan tekevän saman lopputuloksen kuin Jeesuksen veri, mutta tuloksista on osoituksena lähes kaikkien lapsikasteeseen luottavien tai siitä piittaamattomien kastettujen elämä ja teot.
Reijo
Koska tahallasi olet sulkenut silmäsi vanhan kirkon eli siis apotoleja seuraavien sukupolvien opetukselta, niin sinulta on myös jäänyt huomaamatta että juuri tuo viittaamasi Joh. 6 luku puhuu ehtoollisen sakramentista.
Jeesus antaa ruumiinsa ja verensä Herran pyhän ehtoollisen leivässä ja viinissä ja juuri tämän sakramentin kautta hän antaa meille iankaikkisen elämän.
Viittaat siis sakramenttiin, muttet ymmärrä että puhut nimenomaan sakramentista.
Joten avaa silmäsi ja näe totuus.
Juha ja Matias,
Meni ehkä liian kauan aikaa vastata teille, mutta toivottavasti nämä löytyy perille.
Juha: ”Pääsiäinen, kaste ja vanhurskaus kuuluvat yhteen”.
Reijo: ”Eli lyhyt kommenttisi on sekava.”
OK. Sinä et ymmärtänyt. Selitän mahdollisimman yksinkertaisesti:
RISTI
Juha,
Ristin yhdistävyys alkaa vanhurskautuksesta, jonka ihminen vastaanottaa vapaaehtoisesti, jopa ilolla, vt. Biblia 1776, Ap.t. 2:41 ” Jotka siis mielellänsä (asmenos) hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.”
Nämä n. 3000 sielua vastaanottivat vapaaehtoisesti, ilolla, mielellänsä, vastaan Pietarin puheen kautta tarjotun pelastuksen. Tuo vapaaehtoisesti-sana jäi jo ammoin pois RKK:n raamatuista sekä tuli virallistettua ”tarkistetussa” alkuperäisessä tekstissä, jonka papit Westcott/Hort toimittivat. Tämä pari pappeja tunnustautui ei-kristityiksi painottamalla, että he eivät usko Kirjoitusten alkuperään Jumalan ilmoituksena, lähinnä Seurakunnalleen. Vapaaehtoisuus, tietoinen, Jumalan tahtoon alistuminen alku, eli uskoontulo, ei sovellu kirkkolaitoksien jäsenluettelon kriteeriksi. Noissa luetteloissa on sitten myös uskovia, jopa helluntalaisia, koska se ei ole mitään vaikuttanut.
Jumala tarvii aina ihmisen työtoveruutta, ennenkaikkea ihmisen itsensä vanhurskautuksessa. Tuo yhteistyö on VAIN suostumus vastaanottaa Jumalan kadotukselta pelastava uudestisyntyminen, uskoontulo.
Sakramentaalinen vanhurskautus edellyttää ihmisen työtä, etenkin fyysisesti. Tähän ei mielestäni sovi töksäyttää risti-sanaa.
Reijo, en tiedä mitä yrität todistella. Mielestäni Biblian sana mielellänsä sopii hyvin tekstiin, vaikka sitä ei ole kaikissa käsikirjoituksissa. Minulla on Nestle-Aland Novum, jossa ko. sana on huomautuksissa. Ihan kiva kun olet kiinnostunut uskovaisista ja Raamatusta. Turhaa tässä on enempää vääntää.
”Kun saavuimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloiten vastaan.” Tääsäkin on sama sana. Pitäisikö tämäkin kääntää: *ottivat meidät vapaaehtoisesti vastaan’? Sana, joka viittaa tunnelmaan, ei tarkoita päätöksentekoa.
Juha,
Mielellänsä eli kreikaksi asomenos tarkoittaa vapaaehtoisuutta, kun ihminen uudestisyntyy, eli on kysymys vapaaehtoisesta, eli halusta tulla Jeesuksen pelastettavaksi.
Syy, etten koe tätä samalla tavalla ’kivaksi’ kuin sinä, johtuu siitä, että tahdotonta uskoontuloa ei ole. Sakramentien voima on aina sellaista, mikä tapahtuu, halusit tai et ja se mielletään ’armoksi’.
Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa. Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat. Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra. Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti. Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan. Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.
(Ps. 111 / FB38)
Juha,
Tämä on on Raamatun todistus.
Mikä on sinun todistuksesi, minkä voisit antaa tämän sinuun uskossa sulauduttua?
Eli omin sanoin.
Reijo, se riittää mitä on Raamatussa. Minulla ei ole omaa vanhurskauttamisoppia. Jumalan vanhurskaus riittää. Omavanhurskaus ja omat teot ei ole minkään arvoisia.
Tuli tänään mieleen, että suomenkielen sanalla ”ymmärtää” on useita hyvin erilaisia merkityksiä. Joku ymmärtää jotain, mutta ei kaikkea. joku taas ymmärtää väärin, kolmas ei mitään ja ne. Mitä siis tarkoitamme,kun keskustelemme siitä että jokin viisaus on salattu ymmärtäväisiltä? Sille joka ei kulje uskon luottamuksessa eikä halua toteuttaa Jumalan tahtoa koko mielestään ja tahdostaan, niin otsikkoni ajatus on täysin hänelle tarpeeton, eikä hän voi asian luonnetta mitenkään tajuta. Jolloin ” sana ymmärtää” saa merkityksen: ”ei ymmärrä mitään”. Toiselle taas, jolle Jumalan tahdon mukainen elämä on tärkeintä elämässä ja Jumalan ajatusten ymmärtäminen todella tärkeää, hänelle sama sana merkitsee ymmärryksen lisääntymistä, mutta samalla isoa puutetta, jostakin hyvin olennaisesta, jonka olemassaolon vain aavistaa ja haluaa pyrkiä kaikin keinoin eteenpäin, jotta ymmärtäisi vielä paremmin.
Toisaalla manitsin, että kun tulin uskoon 10-vuotiaana, niin koin, että ymmärrä, suorastaan tiedän kaiken. Se olikin, itseasiassa kaikki, mitä minä silloin tarvitsin. Sitten ’kaikki’ lisääntyi taivasmatkan edistyessä. Tuli vastaan tilanteita ja riittämättömyyttä ymmärtämisessä, mutta se on riittänyt tähän päivään asti.
Yksi syy, miksi en ole kirkkoisien fanittaja ja heidän hokemiensa toistaja, johtuu seikasta, että olen lapsuudestani saakka saanut kuulla yhtä syvällistä opetusta oivalluksineen, kuin konsanaan Augustinus, tai jopa Lutherkin. Se mitä hyvää he ovat sanoneet ja se kirjattu, ei ole pahaa. Kuitenkin jokainen alkaa alusta, eikä jatka siitä mihin mainitut muinaiset pyhät ovat päässeet.
Ei ole jatkumoa, on aina siunattu alku, jokaisella, joka uskoon tulee, kieltää itsensä, ottaa ristinsä (henkilökohtaisen uskon) ja seuraa Jeesusta, joka päivä.
”Kun tulin uskoon 10-vuotiaana, niin koin, että ymmärrän, suorastaan tiedän kaiken.” Tuo lienee tyypillistä niillekin 10-vuotiaille, joita usko ei ole koskettanut. Murrosikä kuohuineen ja kyseenalaistamisineen on vielä edessäpäin.
Martti,
Uskoontuloani vähättellevien kommenttiesi ketjuun haluan lisätä painotuksen, mikä piti tulla tekstissä esille.
Uskoontulo on hengellinen kokemus, jonka jälkeen, jopa 10-vuotias uskoontullut on kykenevä tutkiskelemaan hengellisesti, etenkin uskonasiat. Eli mitä siihen asti on eteen tullut.
Kysymys on hengellisestä asiasta, todellisuudesta, ei henkisestä. Kysymys sinulle, oletko kokenut henkisen ja hengellisen eron sekä oletko kokenut, kuinka ne sotkeutuvat?
”Kysymys sinulle: oletko kokenut henkisen ja hengellisen eron sekä oletko kokenut, kuinka ne sotkeutuvat?” Minun kokemukseni on, että hengellinen ei sotkeudu maalliseen, mutta kietoutuu ja kätkeytyy sihen. ’Maallinen’ taas muodostuu ajatuksissani luonnollisesta, mielekkäästä ja henkisestä. Nekin kietoutuvat toisiinsa.
Martti,
Mmielestäni et ymmärrä, että Raamatun opetus uskovalle on, että ajallinen ei sulaudu ajattomaan. Ihmisessä on ikuisuuden kestävä osa, joka voi päätyä taivaaseen tai helvettiin. Luotu, aikaan sidottu ei kestä Jeesuksen seuraa eikä Saatanan ja hänen enkeltensä seuraa.
Ikuinen ei sulaudu ajalliseen, tulelle talletettuun. Jumalan ihmisen laittama henki herää elämään elämää Taivaan Valtakunnassa jo täällä ajassa.
On totta, että maallinen kietoutuu hengelliseen ja yrittää maallistaa sitä. Jopa Luther ohjeisti hoitamaan maallista minäämme, niinkuin olen usein toistanut. Sen väline/kanava on psykologia, mikä ei ole oppia taivaasta, eikä sitä Raamattu tue eikä se tue Raamattua.
Raamattu sitävastoin kehottaa kuolettaa maalliset jäsenemme,
Kol.3:
5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne
Room.13:
14b, …älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.
Joh.3:
30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
Maallista osaa ihmisessä, uskovassa, ei tule hoitaa, vaikka Luther niin kehottaa.
Hän, Jeesus, joka muuttaa uudestisyntymässä asumaan sisimpäämme kasvaa ja katoava vähenee, kuolettuu.
Kun Jumala loi ihmisen, niin hän loi ihmiseen toiminnot, eli inhimillisen hengen, johon esim äly ja tunteetkin kuuluvat. Kun ihminen tulee uskoon hänen iankaikkisuuskerroksensa herää eloon. Ajallinen, eli järki tulee matkaan myöhemmin ja hoitaa asiansa alistettuna hengellemme.
Eli mitään ajallista ei yhdisty iankakkiseen ei täällä ajassa eikä taivaassa.
Näitä kyllä kaikki sakramentaaliset uskomukset vatkaavat yhdistymään ja joskus vatkaus näyttää ikäänkuin emulsiolta, mutta onkin vain katoavaa kemiaa.
Tämä on sitä ’Taivasten valtakunnan kemiaa ja fysiikkaa’, johon käsitykseni perustuu: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Martti,
Vertaus hiivasta ja sen vaikutuksesta kuvaa Jumalan Valtakunnan, Evankeliumin voimaa, levitä kaikkialle. Se ei kuitenkaan kuvaa, että kaikista tulisi Valtakunnan lapsia, oli kastettu tai ei.
Suola on tuntuva, vaikkei näkyvä. Uskovan, Jumalan seurakunnan tehtävä on olla suolana, mutta — , joka voi menettää makunsa, vaikutuksensa. Suola menettää makunsa, vaikutuksensa sulautumalla, hukkumalla maailmaan.
Kaupunki ylhäällä näkyy eikä sitä voi piilottaa. Kristitty, todellinen Jeesuksen seuraaja näkyy, koska hän seuraa Jeesusta, ristiänsä, mikä on oma usko, kantaen.
Kun ihminen tulee uskoon hän loistaa, kirkastaa Kristusta, eikä kätkeydy vakan alle, eikä edes suorita tunnelmavalaistusta.
Kun viittasin kemiaan, luulin sinun muistavan öljyn ja veden sekoittumis-keskustelumme monen vuoden takaa. Jankutit silloinkin vaikka mitä ja ‘loistavin’ löytösi oli emulsio, jossa öljy/rasva yhdistyisi veteen. Se oli jo silloin tietämättömyyttäsi kemiallis-fysikaallisesta reaktiosta, eli ettei vesi yhdisty öljyyn. Emulsio muodostuu esim. vatkaamalla tai/ja emulgaattoria käyttämällä, mutta——, ne eivät yhdisty.
Muunmuassa sakramenttioppi on emulsio, joka saadaan näyttämään pelastavalta, mutta näyttää siltä niin kauan kuin sitä jankutetaan ja tukeudutaan kirkkoisiin ja muuhun kirkkolaitoksia koossa pitävään emulgaattoriin. Heti kun tämä ‘vatkaus’ lopetetaan, nousee kaikkialla Raamatusta totuus, että ajallinen ei yhdisty ajattomuuteen. Täytyy tulla uskoon ja vaeltaa Jumalan Pojan uskossa ja Hänen voimassaan kuolemaan asti. Näin tehden on koko ajan uskon kautta edessä näkymä, avoin pääsy Jeesuksen seuraan ikuisuudeksi.
Maito on emulsio. ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.”
Martti,
Mielestäni et oikein viitsi kohdata tätä asiaa.
Tv. Reijo
Asian olen kohdannut jo nuorena ja todennut sen elämäni vaiheissa oikeaksi yhä uudestaan. Löydän sen myös Raamatusta. Jeesus itse on esimerkki siitä, miten ’ajaton yhdistyy ajalliseen’: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
”Suola menettää makunsa, vaikutuksensa sulautumalla, hukkumalla maailmaan.” Tästä olen eri mieltä. Suolan tarkoitus on juuri ’hukkua maailmaan’. Niin se pääsee vaikuttamaan. Sama asia ilmaistaan käyttämällä vartausta vehnänjyvästä: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Suola on mautonta silloin, kun se pysyy purkisaan.
Mainitsit Reijo tuossa sakramenttiopin. en ole tutustunut siihen, mutta sen tiedän että minulle uskovana on kaikilla sakramenteilla suuri merkitys. On totta, että niitä käytetään paljon väärin, mutta se ei estä niiden käyttämistä oikein.
Pekka,
Puhun sakramenttiopista sillä pohjalla kuin niiden sanotaan vaikuttavan, eli niiden merkitys on.
Mielestäni jo pelkästään evlut opetuksen ’slogan’, eli Augsburgin tunnustuksen VII kohta aiheuttaa evankelisten eron tai ainakin eri rytmin askelluksessa:
”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.”
Eli kirkko on pyhien yhteisö (uskoontulleitten eli uskovaisten) ….. jos, vai koska, siellä opetetaan puhdas evankeliumi, mikä on yhtäkuin Pietarin saarna ”että, tehkää parannus” ja sitten, eli ei sitä ennen vaan sen jälkeen ”ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen”.
Tietysti, jos tätä, eli ensimmäistä ohjetta Ek-klesialle, ei uskota eikä opeteta kaiken, eli Jeesuksen seuraamisen aluksi, niin kirkon sakramentit ovat kirkon juttu. Sitten tietysti joudutaan kohtaamaan Raamatun määritelmä sakramenteista, eli sellaisia ei kohdata. Tai ehkä kohdataan, vain vähän Raamatun ulkopuolelta, eli kehälliseltä alueelta, johon tarvitaan pyhiltä vaikuttavia kirjoitelmia, henkilöiltä, jotka ovat puhuneet oikeinkin.
Mielestäni ei ole oikeaa, jota käytetään väärin. Riitit ei kadota eikä pelasta eikä niiden kunnioituksen puute, mielestäni.
”Riitit eivät kadota eivätkä pelasta.” Nyt on erotettava toisistaan muoto ja sisältö, väline ja viesti. Riitti on muoto ja väline. Sen sisällä välittyy viesti pelastuksesta, kun se ’oikein toimitetaan’.
Lusikka ei ravitse, vaan sen suuhun tuoma ruoka.