Olen pyrkinyt ymmärtämään ja oppimaan erästä asiaa tarpeeksi, jotta se aina pysyisi mielessäni ja voisin siitä selkeästi opettaa muita. Aina tuo asia tuntuu karkaavan käsistä. Varsinkin juuri silloin, kun uskon aivan pian sen saavuttavani. Olen siis vuosia jo ihmetellyt sitä, miksi juuri tuo asia karkaa yhä uudelleen ulottuviltani ja minun on uudelleen alettava oppimaan siitä ja kun sen löydän koen , etten ole koskaan aiemmin näin selkeästi tätä asiaa käsittänyt. Miksi tämä yksi asia on sitten noin vaikea opittava ja että pysyn siinä asiassa aina oppipoikana. Tänään löysin Roseniuksen tekstistä vastauksen. Hän kirjoittaa: ” vaikka minä voin oppia ja säilyttää mielessäni kaiken muun, en kuitenkaan koskaan voi oikein säilyttää mielessäni sitä, mitä opetan tästä Jumalan vanhurskaudesta”.
Tässä siis olemme nyt yhdessä Kristuksen salaissuden äärellä Roseniuksen ja kaikkien muidenkin Jumalan pyhine kanssa samalla viivalla. Ei meistä yksikään voi käsittää ja uskoa, tai pitää edes jatkuvasti mielessään tätä salaisuutta, joka kuitenkin on Raamatussa täysin selkeästi ja selvästi meille ilmoitettu. Uudelleen ja uudelleen tuo salaisuus katoaa mielestä ja saamme sitä hapuillen etsiä. Kunnes siinä hengellisessä sumussa käsi osuu Vapahtajan hellään käteen ja Hän tarttuu käteemme lujasti. Jolloin taas se taivaallinen ilo täyttää mielen.
Olemmekin siis kakki niitä viisaita ja ymmärtäväisiä, joilta tämä salaisuus on kätketty. Viisautemme ei riitä Jumalan vanhurskauden käsittämiseen. Se selittää sen, miksi viisautta etsivät pitävät tätä oppia hulluutena. Heille se on jatkuvan hyökkäysten aihe. Sitähän ei kyetä järjellisesti selittämään. Sitten taas uskonnolliset pitävät oppia pyhäin häväistyksenä, koska siinä Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Laki kun on
uskonnollisille uskonelämän perusta. Ihmisen järki kun ei kykene käsittämään sitä että Jumalan vanhurskaudessa laki ja armo pysyvät yhtä aikaa voimassa. Miksi sitten tämän päivän opetuslapsillekin on tämä asia liian vaikea käsitettävä ja uskottava, eivätkä nämäkään kykene säilyttämään sitä aina mielessään. Siksi, että kyse on Kristuksen salaisuudesta , jonka voimme ottaa vastaan, mutta emme kykene tätä Jumalan salaisuutta koskaan oikein uskomaan emmekä käsittämään. Ei ole edes kyse siitä, että oppi olisi vaikea käsittää ja uskoa. Sillä se on meille mahdotonta. Siksi se pysyy edelleen Kristuksen salaisuutena.
Tulevien vuosien ja vuosikymmenien aikana nämä viisi lähetysjärjestöä ovat tukevasti Luther-säätiön näyttämällä tiellä etääntymässä evankelis-luterilaisen kirkon piiristä. Syy on hyvin ilmeinen: vuosi vuodelta valtakirkossa on yhä vähemmän jäseniä, jotka ovat valmiita katsomaan suopeasti naisia ja seksuaalivähemmistöjä syrjiviä asenteita.
Historia on osoittanut, että uskonnollisten yhteisöjen kohdalla keskiöstä erkaatuvat ääriajatukset eivät pysty elämään sovussa enemmistön kanssa vaan oma oikeassaolemisen tarve ajaa ne lopulta yhteisön ulkopuolelle. Sulkeutuminen ja sisäänpäinkääntyminen on näissä piireissä geneettistä.
Ehkä ei kannata ruveta profeetaksi sen suhteen miten ev.lut.kirkko kehittyy ja ketkä sen piiristä erkaantuvat. Täälläkin monet ”jo erkaantuneet” ovat ajamassa kirkkohallituksen vastaisia linjauksia.
Nyt on käynyt niin, että omia ääriajatuksiaan ajava pieni porukka on yrittänyt taivuttaa kirkkoa/kirkkohallitusta omalle hyvin suppea-alaiselle linjalleen ohittaen/unohtaen sen, mikä on kirkon perimmäinen tarkoitus: julistaa evankeliumia rakastavasta Jumalasta, joka rakastaa maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen syntyä neitsyestä ihmeksi ja kuolla ristinkuoleman, jonka kautta kaikkien synnit on sovitettu, niin että kaikki Jeesukseen uskovat saavat syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Tämä evankeliumi on tarkoitettu/tarjolla kaikille rotuun, sukupuoleen, ikään, kulttuuriin, asemaan tms. katsomatta. Siksi tarvitaan alttiutta lähteä sitä viemään sinne, missä sitä ei vielä ole julistettu ja koluttamaan heitä, jotka jo ovat ottaneet evankeliumin vastaan. Siinä sivussa harjoitetaan laupeudentyötä, pyritään parantamaan naisten, lasten sairaiden, vanhusten, lukutaidottomien jne. asemaa niin että kaikilla olisi ihmisarvoinen elämä.
Tämä on se ilosanoma, minkä vuoksi kirkko tekee lähetystyötä.
Ei minua pelota esittää arvioita siitä, mitä oletan tulevaisuudessa tapahtuvan. Minulla ei ole mitään pakonomaista tarvetta olla oikeassa eikä maailmani romahda siihen, jos edellä esittämäni ennuste ei toteudu. Se on vain minun paras arvioini siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ei sen enempää.
Juuri taipumaton oikeassaolemisen pakkomielle estää kyvyn/kasvun ja herkkyyden nähdä ja kuulla. Samalla se pyrkii tukahduttamaan muita ja kaikkea elävää, mikä ei taivu sen tahdon/vallan alle.
”Juuri taipumaton oikeassaolemisen pakkomielle estää kyvyn/kasvun ja herkkyyden nähdä ja kuulla. Samalla se pyrkii tukahduttamaan muita ja kaikkea elävää, mikä ei taivu sen tahdon/vallan alle.”
Viime vuosina olemme saaneet nähdä hyvin paljon tuollaista Sonjan mainitsemaa oikeassa olemisen pakkomiellettä juuri niiden taholta, jotka ovat yrittäneet vaikuttaa niin, että viisi lähetysjärjestöä olisi suljettu kirkon virallisten lähetysjärjestöjen ulkopuolelle.
Nyt kun kirkkohallitus ei ole taipunut ”sen tahdon/vallan alle” kuten Sonja asian ilmaisee, niin kirkkohallitusta syytetään vastuuttomuudesta ja työsyrjintää suosivista asenteista.
Tulkaa kaikki -liike toimii avoimesti ja demokraattisesti. Kyllä ne taipumattomat pakkomielteet ovat siellä, missä ei vieläkään kyetä hyväksymään naisten pappeutta ja seksuaalivähemmistöjä.
Ennen kaikkea Luther-säätiöläiset perillisineen edustavat sitä selkeimmillään. Ja se, että niissä piireissä toimii pappeja, jotka ovat vielä ev.lutinkin virkapappeudessa (vai mikä se on), on todella huolestuttavaa, jopa vaarallista.
Esimerkkinä tällainen LHPK & ev.lut.pappi kehoittaa kauan sitten eronnutta ihmistä menemään uudelleen naimisiin sen ex-puolison kanssa, tai vaihtoehtona on sitten loppuelämä ilman puolisoa. Muuten tekee huorin. Mitähän mieltä piispat ovat tämmöisestä?
Minusta on järkyttävää, että halutaan kieltää ihmisiltä elämän suurin asia, rakkaus, niin monelta. Eronneilta ja seksuaalivähemmistöiltä. Se on todella rakkaudetonta.
Niin ja täysin vastoin elämää ja yltäkylläisyyttä! Se on elämänkielteisyyttä; ei mitään muuta.
Juasu :”Sulkeutuminen ja sisäänpäinkääntyminen on näissä piireissä geneettistä.”
Onko geneettistä se, että vain omaa Raamattua 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi toivoneena koulukiusattuna ja lääkäreiden diagnisoimaa koulukammoa potevana ”pakolaispentuna” irtosin lopulta ruumiistani ja kohtasin ”unessa” voiman, joka sanoi ”Minä olen rakkaus”.
Hullua tai ei, niin en ole koskaan voinut unohtaa tuota kokemusta ja sen vuoksi yksi ehdottomista lempikappaleistani vielä näin vanhoilla päivilläkin on
http://www.youtube.com/watch?v=B_iAbCpl5Js
On ota kantaa kenenkään ruumiistairtoamiskokemusten geneettisyyteen.
Jos kerta rakastavasta Jumalasta julistetaan sanomaa- niin miksi nämä rakastavasta Jumalasta julistavat esim naispapit saavat SEKL:n ja SLEY:n näkemään punaista.
Esim SLEY pisti pihalle naispappeuteen myötämielisiä. Miksi tämmöistiä pitää tukea. Entä mämä SLEY:n vaihtoehto messut.
Olisi aika noloa jos esim SLEY lähetti jossain paikassa X alkaisi sanella sen paikan X kirkossa että täällä en toimita messua jos siellä minua avustaa naispappi.
Koska konfliktien vaara on olemassa, niin eikö ole viisasta toimia ennakkoon ja pyrkiä poistamaan mahdolliset uhkatekijät.
Toiseksi on aika ikävä kuunnella tuota alituista ruikutusta, että pieni porukka yrittää taivuttaa. Pitäskö sen pienen porukan vain olla hiljaa, jotta kaikki näyttäs sille että kaikki on hyvin vaikka sisällä onkin aika moinen tulipalo. Eikö kaikkia osapuolia pidä kuulla, myös pieniäkin vähemmistöjä. Olemme jo tarpeeksi kuulleet valtaa pitävien näkemystä antakaamme myös oppositiossa olevien ilmaista mielipiteen…
Paitsi jos kannattaa näkemystä jossa kaikki on omasta mielestään hyvin eikä suostu keskustelemaan epäkohdista- kaikki siis on silloin OK kun kukaan ei puhu mitään poikkipuolista ja kun oma näkemys on vallalla.
Albert, komppaan taas täysin sinua!
”Koska konfliktien vaara on olemassa, niin eikö ole viisasta toimia ennakkoon ja pyrkiä poistamaan mahdolliset uhkatekijät.” Albert Heikkilä
”Tämä on aikamoinen kolmiodraama siinä mielessä, että on kyse kirkon, yhteiskunnan ja lähetysjärjestöjen välisestä suhteesta. Oikeastaan neliödraama, koska valtion ja kirkon lainsäädännön lisäksi lähetysjärjestöjen on otettava huomioon myös kohdemaan lainsäädäntö ja paikallisten kirkkojen päätökset.” Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko
https://www.kotimaapro.fi/article/noudattavatko-lahetysjarjestot-ihmisoikeuksia/
Tässä on nyt nostettu esiin vain nämä eri toimijat, heidän turvallisuutensa, vakaumuksensa ja lainsäädännöt. Entä ne ihmiset, joiden takia sinne mennään töihin? Heidän tarpeensa eivät nyt olekaan puheen keskiössä. Tämä on todella erikoista!
Salme Kaikusalo: ”Nyt on käynyt niin, että omia ääriajatuksiaan ajava pieni porukka on yrittänyt taivuttaa kirkkoa…”
Minusta pitäisi osata erottaa toisistaan propaganda ja tosiasiat.
Naispappeus hyväksyttiin käsittääkseni lähes 30 vuotta sitten. Samoin ylivoimainen enemmistö suomalaisista ja evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä suhtautuu samaa sukupuolta oleviin pareihin täysin luontevasti.
Johanna Korhosen ja Sari Roman-Lagerspetzin tavoin ajattelevien leimaaminen pieneksi ääriajatuksia ajavaksi porukaksi osoittaa joko suhteellisuudentajun puutetta tai halua vääristellä totuutta omien kirkkopoliittisten tarkoitusperien tueksi.
Minä olen aina kunnioittanut sitä, että asioista voidaan olla eri mieltä ja arvostan suuresti sitä, että eri mieltä olevat perustelevat omia näkemyksiään. Sen sijaan valheelliseen propagandaan suhtaudun halveksien.
Jusu, Minä en ole maininnut mitään nimiä, joten kommentteihin ei pidä lukea sisään sellaista, mitä niissä ei lue. ”Pieni porukka” on enemmän kuin kaksi henkilöä.
Mitä tulee suhteellisuudentajuun, niin olen kuullut hyvin usein mainittavan, että minulla on kyky erottaa villakoiran ydin ja siten selkeä suhteellisuudentaju. Yleensä en kehu itseäni, mutta tulkoon nyt mainituksi, kun otit asian esille. 🙂
Jusu sanoo: ”Minä olen aina kunnioittanut sitä, että asioista voidaan olla eri mieltä ja arvostan suuresti sitä, että eri mieltä olevat perustelevat omia näkemyksiään. Sen sijaan valheelliseen propagandaan suhtaudun halveksien.”
Näin minäkin olen tehnyt, kunnioitan eri mieltä olevia vaikka en ole samaa mieltä kaikista asioista. Kirkossa ei tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä, kuten juristikin sanoo vastineessaan, mutta yhteistyötä pitää voida tehdä ja siihenhän kaikki lähetysjärjestöt ovat sitoutuneetkin.
Minäkään en pidä valheellisesta propagandasta, kuten esim. harhaan johtavista vihjailuista ja tosiasioiden vastaisista syytöksistä joidenkin lähetysjärjestöjen kohdalla.
Jos nyt kysytään, mitä vihjailuja tarkoitan, niin kehotan lukemaan sekä blogin ”Kirkkohallituksen lähetystyöpaperi osoittaa vastuuttomuutta” kommentteineen sekä tämän uutisen kommentit niin minun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea uudelleen.
Oikein rauhallista joulun odotusta kaikille osapuolille!
Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys!
Jeesus on puhunut meille tämän, jotta meillä olisi Hänen ilonsa sydämessämme ja meidän ilomme tulisi täydelliseksi.
PS. Salme Kaikusalolle:
Yritä edes, siis puhua omissa nimissäsi. Älä enää koskaan puhu minun nimessäni!
Sonja Ottavainen,
Tuohtumuksesi on mielestäsi yllättävää ja aiheetonta.
Puhun aina vain omissa nimissäni. Lainaukset toisten kommenteista niihin vastatessa, ovat täysin luvallisia, enkä ole ainut, joka käyttää vastauksissaan lainauksia kommentista, johon vastaa omalla kommentillaan.
Voimme olla asioista eri mieltä, mutta toistemme kimppuun ei kannata käydä. Asiat riitelevät, ei ihmiset, kuten sanotaan.
Yritän elää todeksi sanaa: ”Mikäli teistä riippuu, niin eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Salme, sinä et vastannut minulle. Jos et ymmärrä asiaa ja osaa sitä omin sanoin ilmaista niin älä kieroile ainakaan minun piikkiin. Sopiiko?
Salme Kaikusalo, ensin kirjoitat noin:
”Jusu, Minä en ole maininnut mitään nimiä, joten kommentteihin ei pidä lukea sisään sellaista, mitä niissä ei lue.”
Sitten vähän ajan kuluttua kirjoitat näin:
”“Juuri taipumaton oikeassaolemisen pakkomielle estää kyvyn/kasvun ja herkkyyden nähdä ja kuulla. Samalla se pyrkii tukahduttamaan muita ja kaikkea elävää, mikä ei taivu sen tahdon/vallan alle.”
Viime vuosina olemme saaneet nähdä hyvin paljon tuollaista Sonjan mainitsemaa oikeassa olemisen pakkomiellettä juuri niiden taholta, jotka ovat yrittäneet vaikuttaa niin, että viisi lähetysjärjestöä olisi suljettu kirkon virallisten lähetysjärjestöjen ulkopuolelle. Nyt kun kirkkohallitus ei ole taipunut “sen tahdon/vallan alle” kuten Sonja asian ilmaisee, niin kirkkohallitusta syytetään vastuuttomuudesta ja työsyrjintää suosivista asenteista.”
Miksi sotket tällä tavoin henkilöitä, asioita ja toisten sanomisia omiin tarkoituksiisi? Tahallista se on tai sitten totaalista sokeutta/tyhmyyttä. Kumpaa?
Sonja, en edelleenkään ymmärrä tuohtumustasi. Laitoin sinun kommenttisi lainausmerkkeihin (tosin en maininnut heti perään, että se on sinun, mutta se on oman kommenttini alla). Omassa kommentissani viittaan sinun sanontaasi, toki oletan, että sinä tarkoitat oikeassa olevilla lähetysjärjestöissä toimivia. Mutta tätä samaa oikeassa olemisen halua löytyy myös vastapuolelta aivan yhtä paljon.
Olen pahoillani, että tuotin sinulle mielipahaa. Sellaiseen minulla ei ole mitään tarvetta.
Kysymys ei ole mielipahasta, vaan streittiydestä; reiluudesta. Ja koskemattomuudesta, jos ymmärrät. Siis ei uida liiveihin.
Toivotan hyvää yötä, ettei tarvitse käydä tukkanuottasille kuten lapset, jotka kinaavat kuka on oikeassa. 🙂
Hyvää yötä!
Minä en harrastaisikaan sellaista. Haluan vain asiat selviksi. Mutta hyviä unia!