Olen pyrkinyt ymmärtämään ja oppimaan erästä asiaa tarpeeksi, jotta se aina pysyisi mielessäni ja voisin siitä selkeästi opettaa muita. Aina tuo asia tuntuu karkaavan käsistä. Varsinkin juuri silloin, kun uskon aivan pian sen saavuttavani. Olen siis vuosia jo ihmetellyt sitä, miksi juuri tuo asia karkaa yhä uudelleen ulottuviltani ja minun on uudelleen alettava oppimaan siitä ja kun sen löydän koen , etten ole koskaan aiemmin näin selkeästi tätä asiaa käsittänyt. Miksi tämä yksi asia on sitten noin vaikea opittava ja että pysyn siinä asiassa aina oppipoikana. Tänään löysin Roseniuksen tekstistä vastauksen. Hän kirjoittaa: ” vaikka minä voin oppia ja säilyttää mielessäni kaiken muun, en kuitenkaan koskaan voi oikein säilyttää mielessäni sitä, mitä opetan tästä Jumalan vanhurskaudesta”.
Tässä siis olemme nyt yhdessä Kristuksen salaissuden äärellä Roseniuksen ja kaikkien muidenkin Jumalan pyhine kanssa samalla viivalla. Ei meistä yksikään voi käsittää ja uskoa, tai pitää edes jatkuvasti mielessään tätä salaisuutta, joka kuitenkin on Raamatussa täysin selkeästi ja selvästi meille ilmoitettu. Uudelleen ja uudelleen tuo salaisuus katoaa mielestä ja saamme sitä hapuillen etsiä. Kunnes siinä hengellisessä sumussa käsi osuu Vapahtajan hellään käteen ja Hän tarttuu käteemme lujasti. Jolloin taas se taivaallinen ilo täyttää mielen.
Olemmekin siis kakki niitä viisaita ja ymmärtäväisiä, joilta tämä salaisuus on kätketty. Viisautemme ei riitä Jumalan vanhurskauden käsittämiseen. Se selittää sen, miksi viisautta etsivät pitävät tätä oppia hulluutena. Heille se on jatkuvan hyökkäysten aihe. Sitähän ei kyetä järjellisesti selittämään. Sitten taas uskonnolliset pitävät oppia pyhäin häväistyksenä, koska siinä Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia. Laki kun on
uskonnollisille uskonelämän perusta. Ihmisen järki kun ei kykene käsittämään sitä että Jumalan vanhurskaudessa laki ja armo pysyvät yhtä aikaa voimassa. Miksi sitten tämän päivän opetuslapsillekin on tämä asia liian vaikea käsitettävä ja uskottava, eivätkä nämäkään kykene säilyttämään sitä aina mielessään. Siksi, että kyse on Kristuksen salaisuudesta , jonka voimme ottaa vastaan, mutta emme kykene tätä Jumalan salaisuutta koskaan oikein uskomaan emmekä käsittämään. Ei ole edes kyse siitä, että oppi olisi vaikea käsittää ja uskoa. Sillä se on meille mahdotonta. Siksi se pysyy edelleen Kristuksen salaisuutena.
Salattua mannaa…
Se kai johtuu siitä, että Jeesus on tällainen Veles, joka piiloutuu milloin minnekkin. Kun luulit löytäneesi jotakin, niin toinen paikka kumoaa edellisen ja sitten tulee jo kolmas paikka.
Kun oli jumalan poika, onkin Ihmisen poika. Kun oli Daavidin poika, onkin Joosefin poika ja Daavidin herra.
On Marian poika, mutta syntynyt yksin jumalasta. Ja sitten, Onkin Jumala itse, joka tuli ihmiseksi.
Jumalan poika, Marian poika, Daavidin poika, Joosefin poika, siis kenen onkaan poika ? Kenen on Jumala.
Armollinen anteeksiantaja, uhrautuja, mutta tuleekin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Käskee juoda hänen verensä ja Ilmestyskirjassa sanoo kuin vihainen: ”Verta te saitte juodaksenne ja sen te olette ansainneet” .
”Joka on meidän puolella ei ole meitä vastaan ”, ihminen sanoo, olemme sinun nimissäsi puhuneet ja ennustaneet, hän sanookin; ”minä en koskaan tuntenut teitä.”
Sanoo: Yksikään piirto tai kirjain ei laista katoa niin kauan kuin taivas ja maa pysyy, mutta meille kerrotaan, hän täytti lain meidän kaikkien puolesta, emme ole enää lain alla, vaan armon alla. Laki on kumottu ja ristiinaulittu. Tässä hän laki, josta Mooses puhui. Laki ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin nousi taivaaseen, mutta tulee takaisin.
Vanha kansa sanoi: Mitä usempi kokki sitä sekaisempi soppa, ja tässä se pitää paikkansa.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä on niin nopeaa tuo hengen lento, ettei huolellisuus pysy mukana…. ei aina ihan sormetkaan.
Ongelma on siinä, että, vaikka salaisuus on meille selkeästi ja helposti omaksuttavissa, niin kykyämme käsittää ja uskoa siihen on aivan liian vähän. Jos joku väittää käsittävänsä Jumalan armon ja Vanhurskauden aina helposti, niin se kertoo vain siitä, ettei hän tiedä mistä puhuu.
vähän selitystä.
Daavidin poika oli Kuningas Salomo, joka rakensi temppelin, ja avajaisissa hän rukoilee myös muukalaisten puolesta, Hän sanoo myös: ”Taivasten taivaatkkaan eivät ole kyllin suuret sinun asuisijaksesi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut.
Joskus myös muita kuninkaita sanotaan Daavidin pojiksi, muistan ainakin Hiskiaan.
Mutta Jeesus ei ollut kuningas, eikä Daavidin poika muutenkaan, hänellä ei ollut Isää, ja suku periytyy isän kautta. Jeesukselle on siirretty Salomon ajatus Jumalan asuinsijasta muodossa: ”Jumala ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä. ” Ajatus ei ole hänen omansa, vaan Salomon.
Kun odotettiin jopa kahta messiasta. Messias ben David,
ja Messias ben Joosef.
Tämä Joosef tarkoittaa Jaakobin toiseksi nuorinta poikaa, jonka veljet myivät Egyptiin. Hänen poikiaan olivat Efraim ja Manasse. Jaakob siunasi oikealla kädellä Efraimin, vaikka Efraim oli nuorempi.
Kyse ei siis ole Marian Joosefista, jota uskottiin Jeesuksen isäksi, vaan Jaakobin pojasta, joka nousi korkeaan asemaan Egyptissä ja auttoi kansaa nälänhädän aikana.
Kun Jeesuksesta yritettään muokata, sekä Daavidin, että Joosefin poikaa niin, sellaista ei voi olla.
Teräviä havaintoja Tarja. Yksi selitys näille ’dikotomioille’ voi olla se, että Uusi testamentti sisältää traditioita kahdesta eri Jeesuksesta (Barabban etunimi oli myös Jeeus!) Ja kahta Messiastahan odotettiin: kuninkaallista ja papillista. Kuningasmessias olisi ollut Jumalanpoika ja pappismesias vastavasti Ihmisenpoika. Jumala nimitti kuninkaan, suuri neuvosto ylipapin.
Seppo
Olet ottanut oppisi jostain täysin käsitteet sekottavasta lähteestä. Barabbas, yhdessä käsikirjoituksessa myös Jeesukseksi nimitetty eli siis Mooseksen seuraajan Joosuan nimen mukaan nimetty, esiintyy Uudessa testamentissa tasan yhdessä yhteydessä, Pilatuksen tapauksen yhteydessä. Kaikki tuo yli menevät kuvitelmat ovat sekoilua, juopuneen harhoihin verrattavia.
Jeesusta voidaan oikein perustellusti kutsua Daavidin pojaksi. Kuvaavaa tilanteessa on, että Matteuksen sukuluettelon aluksi Jeesuksesta tehdään kahdenkin esi-isänsä poika: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo”(Mat1:1)
Sanaa ”poika” sovelletaan Raamatussa huomattavan väljästi meidän kielenkäyttöömme verrattuna.
Esimerkiksi lauseessa ”Joosef oli Eelin poika” viitatataan siihen, että Marian aviomies Joosef oli Marian isän vävy, ja sitten jatketaan pitkin Marian sukua. Vastaavanlainen käytäntö on myös jakeessa 27, sillä Sealtuel oli Jekonjan poika ja Nerin vävy(1.Ai3:17)
Sukuluettelo osoittaa sekä äidin että ottoisän puolelta Jeesuksen Daavidin pojaksi. Luukas äidin puolelta ihan biologisesti ja Matteus isän puolelta juridisesti. Luukas jatkaa Daavidista eteenpäin Natanista ja Matteus Daavidin toisesta pojasta Salomosta.
Barabbas saattaa Matias esiintyä Ut:ssa eri nimin monessakin paikkaa. Kuten teologioan tohtori Barbara Thiering on osoittanut sama henkilöä ehken edusti narraatoissa usein eri nimi tai nimike.
Jeesus Barabbas oli siis Jeesus Isän poika ja Jeesus Nazareus oli myös Jeesus Isän poika. (Taivaallisesta Isästään kun puhui usein) Tämä on luonnolista kun katsoo asiaa Vanhan testamentin typologian valossa, Vt:ssä syntien sovitukseen tarvittiin k a k s i syntiuhrikaurista, joista eläväksi jätettetty vei kansan synnit Azalille erämaahaa. Jeesus-liike halusi seövästi tomia ja toimi Vt:n antamien mallienmukan, jotta ”kirjoitukset kävisivät toteen!” Minusta aivan luonnollista,kunotaa huomiuoonajanpoliittis-uskonnolisen tilanteen.
Seppo
Tunnistin tekstissäsi tuon höpötyksesi lähteen yhdeksi Barbara Thieringin mielettömistä teorioista, joita juuri kukaan itseään kunnoittava teologi ei ota todesta, koska noiden teorioiden pohjalla ei ole riittävästi faktapohjaa, vaan kaikki on ilmassa leijuvaa vapaata sepittelyä, korkealentoisia teorioita vailla kosketuskohtaa ajan todelliseen lähdeaineistoon.
Aika varovaista on Seppo todistelusi: ”teologioan tohtori Barbara Thiering on osoittanut sama henkilöä ehken edusti narraatoissa usein eri nimi tai nimike”. Vastaavanlaisia ”osoitettuja” kyllä on kosolti liikkeellä, kirkkoisiä ja tohtoreita eriävine mielipiteineen.
Viittaat Seppo useisiin syntiuhreihin lakiliiton aikana, mikä on tietysti totta. Kuitenkin uuden liiton puolella yksi uhri oli riittävä. Esimerkiksi näin aihetta valaistaan: ”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen… meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”(Hepr1:1,10)
Pahoitteluni, jos tulin sopimattomasti Matiakselle osoitetun väliin. Jään uteliaana odottamaan hänen perusteltua kantaansa. (Jos saan esittää kainon toivomuksen: vähemmän tunnustuksia ja enemmän Raamattua. )
Seppo
En todellakaan mielettömiä teorioita vain sillä perusteella, että teoriassa mainitaan arameankieliset sanat ”bar”, ”poika” ja ”’ăḇ”, ”isä”, kun niiden käyttö esiintyy tyyliin: ”Koska pappi on präst ja hevonen on häst”, niin papin pitää ratsastaa hevosella eikä ajaa autolla.
Ei riitä että joitakin sanoja mainitaan, vaan on hallittava myös niiden käyttö.
Olen nimittäin lukenut ja tenttinyt Raamatun aramean jo kevätkautena 1965. Samalla kurssilla olivat myös sittemmin Helsingin yliopiston vararehtori Sollamo ja sittemmin itämaisten kielten professori Harviainen, vain muutaman mainitakseni.
Jäitä hattuun Matias 🙂 Tässä yhteydessä teologian tohtori Thieringiltä oli minulla
v a i n se periaate, että yhtä tiettyä ihmistä saattoi edustaa Ut:ssa usea eri nimi. Mikä on täysin mahdollista kun ottaa huomioon, että kirjoittajat halusivat vielä tuolloin suojella kohteitaan roomalaisilta ja roomalaismielisiltä juutalaisilta. Peitenimien käyttö oli aivan yleistä.
Muu yo. viesteissäni on omia johtopäätöksiäni.
Ja muuten: suhtautumisessa Thieringiin pitäisi konservat. teologienkin ehkä muistaa nöyrästi miten kävi kun silloiset ’totuuden tuntijat’ suhtautuivat naureskellen ja kieltäen tohtori Semmelweisiin…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ignaz_Semmelweis
Rauli: ”Sanaa ”poika” sovelletaan Raamatussa huomattavan väljästi meidän kielenkäyttöömme verrattuna.”
Olennaisat tässä asiayhteydesä Rauli on minusta se, että nimen omaan juutalaisita Jumalan adotoimaa tai ’synnyttämää’ kuningasta kutsuttiin ’Jumalan pojaksi’:
”Totisesti s i n ä olenminun rakas p o i k a n i, tänä päivänä minä sinut synnytin!”
Näin Jumala Daavidista tämän tultua kuninkaaksi. Jeeuksen liitäminen Daavidin sukuun korostaa hänen kuningasmessiaanisuuttaan. Eikä häntä syyttä voideltu kuninkaallisella nardus-voiteella.
Matias: En todellakaan mielettömiä teorioita v a i n sillä perusteella, että teoriassa mainitaan arameankieliset sanat “bar”, “poika” ja “’ăḇ”, “isä”.
Tämä sana ’vain’ tuossa Matiaksen yo virkeessä (harvennun minun) on tyypillinen harhaustus olkinuke ja rted herring. Matias tietä aivan hyvin, ettei ym. käsitykset perustu ’vain’ tuon ’Matiaksen ’vain’ sana sisältöihin.
Roto: ”vaan kaikki on ilmassa leijuvaa vapaata sepittelyä”
Sitähän se Raamattu on.
Luk 3:23 ” Hänen luultiin olevan Joosefin poika.” Raamattu ei siis väitä, että Jeesus olisi Joosefin poika.
Kyse on vain siitä, että Jumala tuli ihmiseksi eikä mitenkään silloin voi oikeasti olla kenenkään miehen poika. Se että Jeesus kuoli ristillä antaen itse pois henkensä on mielletty niin että siinä kuoli myös Jumala. Joten siihen asti päästään mukana mutta siitä eteenpäin ei.
Kun Jumala olisi ollut Jeesuslapsi, ja sitten Kristus, Hän olisi päätoimensa jättänyt huolimatta 30.si vuodeksi.
Ei kovin vastuullista harkintaa.
Näin ainoa vaihtoehto on Jumalan Jeesuslapsen ottaneen omaksi pojakseen.
Pekka: ”Kyse on vain siitä, että Jumala tuli ihmiseksi eikä mitenkään silloin voi oikeasti olla kenenkään miehen poika.”
Ihmmiset ovat yleensä jonkun miehen poikia.
…tai tyttäriä.
Voisikohan haastetta katsoa mahdollisuudessa Ihmisellä olla samanaikaisesti vanhurskautettu ja syntinen, ja eikö tämä ole kirkkommekin todistus.
Näin Ihmisellä sydämessään ottaneena ja asiaa vapautuksesta tunteneena on vaiva epäuskon asiassa mahdollisuutena.
Voisiko asiaa syntyä myös kirkkomme opetuksesta jolloin sydämessään par excellence asiaa kokenutta ei tahdota päästää irti kirkon huolinnasta liian vapaaseen elämään vaan todistuksessa kirkkopolitiikassa on parempi pitää Ihminen kiinni siinä mistä Hän juuri oli vapautumassa.
On jatkuvasti kirjoituksia viisailta ja ymmärtäväisiltä mitä esim. Luther tarkoitti, tai mitä Trenton julistukset tarkoittavat.
Luther selventää tarkoituksissaan katekismuksessa, että ”mitä se on”. Näitä sitten kansakoulussa jo opettelimme.
Kun tulin uskoon v. 1956, niin tunsin kuinka tiesin kaiken, eli tiesin sen mitä minun autuuteeni kuuluu. Kokemuksen valtavuus on vieläkin läsnä, koska Jeesus, Itse kokemus on alati läsnä minussa.
Alkoi tuolloin, v. -56, uskon kilvoitus, jota en ole tarvinnut käydä yksin, en omassa voimassani.
Kun sanoin, että tiesin kaiken, niin todella se oli sitä, eli kaikki se mitä siihen astiseen vaellukseeni Kristuksessa oli tarvis. Eli uskonelämä ei ole tietokilpailua, vaan uskossa elämistä ja uskossa tietämistä. Tämän olen huomannut olevan yleensä salaisuus, josta ”tämän maailman älyniekat” puhuvat. He eivät yleensäkään esitä mitään vastauksia omiin älyllisiin pohdintoihinsa, vaan ne ovat kysymyksiä ja olettamuksia täynnä.
Paavali sensijaan painottaa, että puhuttaisiin ja opetettaisiin sitä mistä ollaan varmat, eli uskonasiat tutkiskellaan hengellisesti.
Inhimillinen äly ja viisaus ei ymmärrä, mitä on ”tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo”, tai ymmärtää, että ei ole yhtä oikeaa, on vain synteesi, jota muunmuassa ekumenia edustaa.
Kuolleiden ylösnousemus ajatuksena ei ole tullut vasta Jeesuksen kertakaikkisen uhrin seurauksena, se oli jo aikaisemmin olemassa.
” Alkuperäiset lain puolesta kiivailijat, eli makkabilaiset ottivat omakseen käsitteen Danielin ja Hesekielin kirjoista. Toisessa makkabilaikirjassa sitä käytetään rohkaisemaan marttyyriuteen lain tähden. Toisen makkabilaiskirjan 7.luvussa, jossa seitsemän veljestä antautuu mieluummin kuoliaaksi kidutettavaksi kuin rikkoo Mooseksen lakia.
Ollessaan jo aivan viimeisillään toinen veljistä sanoi : ” Sinä riistät meiltä tämän ajallisen elämän, mutta maailman kuningas herättää meidät, jotka kuolemme hänen lakinsa puolesta, uuteen, iänkaikkiseen elämään. ”
Kolmas sanoi ylväin mielein: ” Taivaasta minä olen nämä jäsent saanut ja Hänen lakinsa tähden minä katson ne vähäarvoisiksi ja minä toivon saavani ne Häneltä jälleen. ”
Ja ollessaan kuolemaisillaan neljäs sanoi näin : ” On lohdullista, kun niillä, joiden täytyy kuolla ihmiskäden kautta, on Jumalalta toivo, että hän taas herättää heidät. Sillä sinulla ei ole mitään ylösnousemista elämään. ”
Tuon viimeisen lauseen hän tarkoittaa kiduttajalleen.
(Makkabilaiskirjat kuuluvuvat Juutalaisuuden apokryfeihin, eli ei niin sanottuun arvovaltaiseen opetukseen, syystä, että jos tuo ei pidäkkään paikkaansa, syyllistyy valehteluun. )
Lain puolesta kiivailijoita sanotaan myöhemmin selooteiksi, ’ Lainselotai’ . He myös uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Siitä on kaunis kirjoistus Eleasarilta ennen Masadan joukkoitsemurhaa. Josefuksen kertoman mukaan
Lähteenä kirja : Kiista Kuolleenmeren kääröistä .
Makkabilaisajat kertovat ajallisesti noin 160- ennen Jeesusta olevasta tilanteesta jolloin Antiokhos Epifanes ( Syyrian seleukkidit ) valloitti maan, ja vaati juutalaisia luopumaan omista tavoistaan, hänen mielestään kaikilla maailmassa tuli olla samanlaiset tavat ja juutalaisten tavat ja lait eivät siihen sopineet. Hän myös häpäisi temppelin tuoden sinne omia kuviaan. Juudas Galilealaisen johdolla vihollinen ajetettiin ulos maasta ja temppeli puhdistettiin. Sodan tiimellyksessä myös Juudas kuoli.
Oli erittäin hyvä Tarja että otit Maccabealaiskirjat esiin. Sillä ne ja niiden ajanhistoria ovat avain Uudentestamentin Jeesus-liikkeen/haukkaessealaisten tavoitteiden ja spesiifisti ut.n eräitten nimien ymmärtämiseen. Valaistusta niistä saavat myös eräät ’enkelinäyt’.
Maccabealaisaika sijoittuu juurikin Vt:n ja Ut:n väliin.
Tässä ei nyt ole kyse ylösnousemuksesta, eikä yleensä uskon elämän tosiasioista yleensä. Niissä voimme oppia ja olla varmoja monessakin kohdin. Ne kyllä pysyvät mielessämme, eivätkä sieltä helpolla katoa.
” Nyt Jumalan vanhurskaus josta laki ja profeetat todistavat on ilmoitettu ilman lakia.” Sen sijaan sisältää jotakin, johon ihmisen kyky käsittää ei yllä. Tässä on kyse Jumalan vanhurskaudesta joka luetaan uskoville. Tässä on kyse siitä vanhurskaudesta joka luetaan syntiselle ilman tekoja. Tässä on kyse Jumalamme ja Vapahtajamme vanhurskaudesta. Tässä on kyse siitä , että Vapahtajamme on Jumala ja Hän lukee minulle ja sinulle vanhurskauden ilman mitään tekoja.
Tämä asia on niin käsittämätön, että se ei voi mieleemme syöpyä syvälle. Eikä siellä pysy. Yhä uudelleen alamme vaatia itseltämme ja itsestämme jotakin hyvää ja sitä, että pyhyys ja vanhurskaus jotenkin meissä ilmenisi, jotta voisimme uskoa tämän. Silloin meiltä katoaa se vanhurskaus , josta tässä on kyse ja alamme huomaamatta pystyttää omaa vanhurskautta. Jolloin ilo ja voima katoaa. Uskosta tulee kivireki jota emme jaksa vetää.
Tässä on Jumalan suuri salaisuus, joka on vastoin kaikkea meidän järkeämme. Olemme sitten miten järkeviä, tai järjettömiä tahansa. Emme kykene oikein käsittämään sitä, että Jumala Jeesuksessa lahjoittaa meille oman pyhyytensä, vaikka olemme siihen täysin arvottomia.
Pekka
”Tässä ei nyt ole kyse ylösnousemuksesta, eikä yleensä uskon elämän tosiasioista yleensä. ”
Pääsiäisessä, uskonnollisesti, on kyse ylösnousemuksesta. Sorry, jos en ymmärtänyt ajatuksenjuoksuasi kokonaisuudessan, vaan menin pääsiäisen henkeen.
Pekka
” Nyt Jumalan vanhurskaus josta laki ja profeetat todistavat on ilmoitettu ilman lakia.”
Kuulostaa Paavalilta.
Jos joku ilmoitetaan ilman lakia, se tarkoittanee, että ei tule sanktioita vaikka tekisi syntiä. Usko omaan vanhurskauteen, uskon kautta, riittää.
Laki on vain ohjeellista, noudata, tai ole noudattamatta.
Mutta itse kannat seuraukset. Paavali tosin sanoo myös: ” Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vahvistamme sen. ” Otappa siitä sitten selvä.
Korona ajasta tuli mieleen tarina Egyptistä, kun kansan piti sulkeutua sisätiloihin. Jos totteli käskyä, Jumalan vihan vitsaus kulki ohi. Jos ei, saattoi menettää esikoispoikansa.
Vaikka kukaan ei halua sanoa korona-virusta vitsaukseksi, niin onhan tässä samoja piirteitä, pitää sulkeutua sisätiloihin, sairastuminen voi kulkea ohi. Eikä vanhurskaalla, oli se sitten omasta toimesta tai Jumalan toimesta ole kummempaa eroa. Sisälle vain kaikki.
Vanhurskas on muuten hepr, tsaddik. Tarkoittaneeko saddukeuksia, en tiedä.
Tsaddiq tarkoittaa Tarja kirjaimellisesti ’oikeudenmukainen, suora.’
Jos vapautuu aineellisista kiusauksista ihan vain itsestään, tai jonkin yliluonnollisen voiman auttamana, on tietysti selvää, että ei tee silloin rikoksia, ei ole ahne, ei varasta, ei vihaa, eikä todista väärin, ei valehtele, pyrkii etsimään totuutta valheen sijaan. Itkee itkevien kanssa ja iloitsee loitsevien kanssa, tuntee myötätuntoa ja rakkautta, on kaikin puolin jalomielinen.
Se kaikki tulee luonnostaan, ilon kautta, eikä lain kirjaimen kautta. Mutta hyvin harvoille noin tapahtuu ja siksi on hyvä opiskella, mitä se oikeamielisyys, vanhurskaus tarkoittaa. Ja silloin sen tavoittaminen on kilvoittelua.
Tarja Parkkila Raamatun mukaan ajattelemasi ””Jos vapautuu aineellisista kiusauksista ihan vain itsestään, tai jonkin yliluonnollisen voiman auttamana”” ei tapahdu itsestään, sillä Jeesus Sanoo:
Joh. 5:42
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Siis jotain on tapahduttava sillä:
Room. 11:32
Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
Siis kuinka ihminen voi todella rakastaa lähimmäistä, siihen on ratkaisu, Pyhä Henki.
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Ari
Minä olen Pyhä henki, puolustaja ja totuuden etsijä. Minulla on rakkautta, myös Juudakseen. Minä tunnen monta Juudasta kirjan lehdiltä, eivät he ole sen syntisempiä kuin muutkaan.
Onko sinulla ? Pyhä henki.
Minulla on myös rohkeutta ajatella itse, ei vain toistaa jotain lauseita, joissa luvataan, ” Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on käynyt ylenpalttiseksi. ” Minun mielestä rikollisille kuuluu rangaistus ja uhrien kuuluu saada oikeus. Tämä on lain henki.
Tarja Parkkila olet aivan oikeassa että rikolliselle kuuluu rangaistus.
Mikä sitten erottaa uudestisyntyneen (Pyhän Hengen omaavan) muista on sydämen halu elää Jumalan tahdossa, heitä ei enää tarvitse lain ja rangaistuksen avulla hillitä.
Tämä ajattelu että Jumala katsoo syntisiä Jeesuksen vanhurskauden läpi ei ole Raamatullista, ei Jumala syntiä katso läpi sormien, ei katsonut juutalaisten eikä katso nytkään.
Se että saa armosta kaikki ennen tehdyt synnit anteeksi ja saa Pyhän Hengen ei anna oikeutta tehdä syntiä vaan voiman ja rakkauden elää Jumalan tahdossa.