Tampereen kiakkokansalaisille

Heikki Hiilamo lausui iltapäivälehdelle, että sekavien juoppojen osoittama ns. kritiikki Tampereella ”kohdistui enemmän eliitin itsenäisyysjuhlaa kohtaan”. Hiilamon mukaan ”vaikka juhlissa on myös tavallisia kansalaisia, niin kyllähän se on kansainvälisestikin aivan poikkeuksellisen elitistinen juhla”.

Minulla oli ennen tapa nähdä kaikki asiat rakenteina tai osana isoa rakennetta. Kun jollakin lapsella isä kotona joi viinaa ja koulu ei maistunut, se oli yhteiskunnan ja koululaitoksen vika. Systeemi on mätä, eivät ihmiset. Nyt olen vähän pehmentänyt näkökantojani: myös yksilöt ovat kauniisti sanottuna itse ryssineet elämänsä.

Käyty keskustelu presidentti Niinistön syrjäytymiskampanjasta (http://www.tavallisia.fi) vuosi sitten meni niin, että vasemmisto on köyhän asialla, joten se tietää paremmin, että Niinistön porukat ovat vieraantuneita. Niinistön porukoista nettisivulla on seuraava lausunto:

”Nämä ovat ehdotuksia arjen asiantuntijoilta, niiltä, jotka kasvokkain kohtaavat haastavissa tilanteessa olevia nuoria ja heidän perheitään. Mukana on ollut ihmisiä, jotka edustavat muun muassa etsivää ja erityisnuorisotyötä, sosiaalitointa, koulua, poliisia, vammaisia, urheiluseuroja, päihdetyötä ja maahanmuuttajia. Työryhmien tuloksia ovat kommentoineet nuoret, vanhemmat sekä iso joukko pitkän linjan asiantuntijoita ja lääkäreitä.”

Etsivä nuorisotyö tuossa tarkoittaa Helsingin kaupungin Diakonissalaitokselta ostamaa palvelua, jossa syrjäytyneitä lähdettiin etsimään sieltä, missä he ovat, syrjässä. Kadulta ja jonkun sohvalta. Heitä oli myös rikkaiden kodeissa pelaamassa tietokonepelejä, sosiaalisilta taidoiltaan heiveröiset eväät saaneita.

Ihan tavallisia asioita -kampanjassa on äideille ja isille ohjeita. Kuten: ”Älä lyö. Piste.”

Se taas tarkoittaa:

”Pelolla kasvattaminen tekee lapsesta ja nuoresta ahdistuneen.

Väkivallan uhka kertoo lapselle, että hän on vaarassa. Tukistamalla, läpsimällä tai nipistämällä kurittaminen viestii lapselle, että hänen kehonsa on huono. Se opettaa myös julmasti, että isot saavat satuttaa pieniä. Väkivalta on laitonta.”

Ennen vanhaan oli tavallista, että isä antoi remmiä perseelle. Tosiasiassa se oli isien raukkamaisuutta, omaa heikkoutta ja kyvyttömyyttä. Ja jos missä vain sellaista tapahtuu, siinä siirretään raukkamaisuutta, heikkoutta ja kyvyttömyyttä sukupolvelta toiselle, siinä sukupolvesta toiseen kostetaan ja sysätään luuseriksi.

Jos neuvo, että älä hakkaa lastasi, on vieraantunut tai ajastaan jäänyt, niin tilanne on hieno. Silloin ei tarvitse varmaan hevostakaan hakata.

En tiedä uusimpia lukuja, mutta ennen vanhaan suututin uskovaiset sanomalla, että hengellisten kesäjuhlien asuntovaunualueilla on perheitä, joissa nainen pelkää, että mies lyö. Suomessa joka viides nainen kokee perheväkivaltaa, pakostakin sitä on uskovaistenkin kodeissa. Se vahingoittaa lasta myös, pelon ilmapiiri traumatisoi loppuiäksi.

Nykyään perheväkivalta on laitonta. Ennen se oli yksityisasia. Lainsäätäjät kuitenkin tietävät, että rakkautta ei voi säätää lailla. Vasemmistolaisessa yhteiskuntaideologiassa ajatellaan, että yhteiskunnan pitää olla vahva perusta, niin että kaikilla on mahdollisuus perustaa turvallisesti oma perhe. Oikeistolaiset puhuvat yksilöstä, siitä, että rakkautta ei voi säätää lailla, ja tärkeintä lapsen kannalta on, mitä tapahtuu kotona. Molemmat ovat oikeassa. Nyt on sanottava nuo kaksi asiaa kiireesti ääneen, pantava ne pöydälle ja katsottava, mitä niistä konkreettisesti seuraa. Tärkeää on, että kumpikaan puoli ei ole väärässä.

Totta kai sitä voi aina syyttää yhteiskuntaa. Mutta kun kännipäissään nämä ns. mielenosoittajat Tampereella kostivat hevoselle. Semmoisen ihmisen peli on jo pelattu. En ottaisi töihin edes makkaratehtaalle, jossa hevosista tehdään salamia.

En itse diggaile Finlandia-hymnin lyriikasta, ja vanha natsi V.A. Koskenniemi on itselleni aivan yhdentekevä jamppa. Mutta kun kamera näytti sota-ajan kokeneita mummuja, jotka pyyhkivät silmäkulmaansa, niin ajattelin, että he ovat ansainnet tämän. Minusta, mitä sivusilmällä näin, se televisiolähetys Tampereelta oli siis aika mukava. Pentti Saarikosken nostaminen oli mahtavaa. Parasta oli, etten nähnyt vielä ennen tätä aamua kuvia ”kiakkokansasta”.

Kiakkokansan nettisivulla sanovat: ”Meitä yritetään kääntää toisiamme vastaan pelottelemalla huonolla tulevaisuudella, syrjäytymisellä, maahanmuuttajilla ja kerjäläisillä; keskiluokasta putoamisella.”

Kuka yrittää? On olemassa eräitä persuja, jotka koettavat saada kansalaiset näkemään maahanmuuton kauhistuksena. Missään tapauksessa he eivät ole rikkaita eivätkä eliittiä. Ja toinen asia sitten. Jos te kiakkokansan aivot, te ideologianne suuret muotoilijat, olisitte jaksaneet istua peruskoulun tunneilla riittävästi, ymmärtäisitte omilla aivoilla ajattelemisen merkityksen. Teidän pitäisi muodostaa pieniä soluja, niin että kaljakasseinenne voisitte kokoontua vaikka jonkun kotona, ja sitten siellä teidän hyvin organisoidussa solussanne käytäisiin vähän läpi, miten sitä erilaisia tietolähteitä luetaan kriittisesti, niin että ei tarvitse uskoa kaikkea, mitä sanotaan.

Aloitetaan näin yksinkertaisesta asiasta. Jos teitä yritetään kääntää toisianne vastaan, niin minä voin vakuuttaa: keskinäinen rakkaus välillänne ei lisäänny hevosta hakkaamalla.

Minua on aina oudoksuttanut se, että presidentin itsenäisyyspäiväbileitä pidetään elitistisinä. Siellä kekkuloi paskantärkeää porukkaa, kaiken maailman pyrkyreitä, joitten seurassa sitä tavallinen ihminen tuntisi vain suurta vierautta. Toiseksi siellä on kuitenkin kauheasti myös aivan tavallisia ihmisiä. Siellä on tietty määrä poppareita ja sen lajin muita julkkiksia, jotka mielellään näyttävät naamaansa hienoissa tukkalaitteissaan ja huomionhakuisissa kengissään. Televisio ja keltainen lehdistö tekevät kekkereistä jotakin, mitä ne eivät ole, ja sitten jotkut voivat juhlia itsenäisyyttä haaveilemalla pikkupöhnässä siitä, että pääsisi mukaan näyttämään omaa naamaansa. Nuo ne ovat niin kauniita, ja minä vain niin ruma, voi voi. Minusta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto näyttää isoilta osin minäkeskeisten hölmöjen naamailulta. Ette te menetä mitään. Tosin totta kai jokaiselle olisi kunnia tavata presidentti. Minusta olisi mahtava lohkaista jotain ovelaa presidentille. Mutta noin muuten… Siellä zembaloissa on kuuma, hirveä hiki, kauhea kälätys, jossa ei meinaa kuulla mitään, ja ärsyttävä ryysis niissä pitopöydissä. Boolissa maistuu viina. Te osaatte itsekin tehdä ihan hyvää boolia. Kiakkokansan makuun suosittelen tällaista boolireseptiä:

1 osa Leijona-viinaa
1 osa Pirkka-appelsiinimehua

Tietenkin linnankutsut ovat ilmaisen viinan bileet. Mutta hei kiakkokansa. Mehän maksetaan teille viinat joka tapauksessa. Hakekaa taas maanantaina fattasta fyrkkaa ja sitten äkkiä Alepaan ostamaan mäyräkoira.

Jos te oikeasti haluatte muuttaa asioita, niin teidän pitää pysähtyä. Ensin pitää ihmisen hakea ystävyyttä. Sitä saa tarjoamalla omaa apua. Mutta ystäväksi voi myös tulla kertomalle, että minä tarvitsen apua. Se voi alkaa myös omasta taloyhtiöstä. Vähemmän röökintumppeja parvekkeen alle hankeen. Pari ystävällistä sanaa rappukäytävässä. Se alkaa siitä, että omaa lasta kohdellaan hyvin ja rakastavasti. Se alkaa siitä, että kerrotaan parhaalle kaverille, että isi kotona räyhää niin, että pelottaa. Se alkaa siitä, että käy joka päivä puolen tunnin kävelyllä. Se alkaa – se ei ratkaise vielä, alku on silti aina jossain.

Vitsi on tässä. Kaikki nämä sanat tuntuvat vierailta, ne ovat niin kuin puhujalla olisi muovipussi päässä. Myös Niinistön porukan ehdotukset tuntuvat vierailta. Ne tuntuvat vierailta ja torjuttavilta siksi, että masentuneesta kaikki neuvot tuntuvat uhkaavilta vaatimuksilta. Jos joku sanoo, että lähde lenkille, se ei vaan tajua miten hirvee fiilis mulla on, se on niin vieraantunu.

Mutkun se on just toisinpäin. Masentunut itse on käpertynyt itseensä. Hän on se, joka sulkeutuu ja kadottaa yhteyden.

Kukaan ei sano, että elämä korjautuu sillä, että lopettaa röökintumppujen viskaamisen parvekkeen alle hankeen. Mutta se, jonka elämä on päässyt paremmalle raiteelle, ei enää heittele ja sillä tavoin osoita universumille, että haista paska. Toinen vitsi onkin tässä. Muutokset elämässä eivät tule yhdessä yössä. Alas kyllä tullaan, se tiedetään. Tässä maailmassa jonkun perheen elämä voidaan yrityslain ja yritysetiikan nimissä tuhota kymmenessä minuutissa. Kyllä me sen tiedämme. Mutta meillä on sananvapaus, meillä on lakisääteinen peruskoulutus, meillä on sittenkin järkky määrä kaikenlaista hyvyyttä – toisin kuin vaikka Mogadishussa. Täällä on mahdollista nousta myös omille jaloille. Okei, otan tuon duunin nyt tässä kohtaa, vaikka inhoan sitä. Kestän sen, koska minulla on suuremmat suunnitelmat, ja tarvitsen sitä vain väliaikaisesti. Ne vanhemmat, jotka eivät ole välittäneet lapsestaan sen vertaa, että olisivat kylväneet heihin itseluottamuksen siementä, eivät minulta arvostusta saa.

Tiedetään, että on paljon porukkaa, jolle ei löydy oikein mitään kunnollista duunia. Tiedetään, että suuryritysten johtajien palkkiot eivät ole missään suhteessa heidän vastuuseensa, sillä eläessään he eivät pysty menettämään niin paljon kuin mitä se saavat, ja kaiken päälle heille maksetaan siitä, että omistajilleen tuottaessaan he tuhoavat tuhansien työläisten mahdollisuuksia. He tuhoavat useammin kuin pelastavat. Ja siitä heitä kiitetään. Sehän on ihan älytöntä. On oikeistolaisia, jotka myöntävät, että kyllä tässä maassa on kauheita lahtareita.

Mutta jos te kiakkokansalaiset haluatte menestyä, teidän on näistä lahtareista huolimatta opittava jotakin, mitä voitte oppia kuuntelemalla mustaa rytmimusiikkia: Milloinkaan älä kadota omanarvontuntoasi. Milloinkaan älä kävele kumarassa. Milloinkaan älä anna järjestelmän murtaa selkärankaasi. Milloinkaan älä puhu itsestäsi tai kenestäkään alentavasti. Ne tyypit, jotka tätä sanomaa ovat laulaneet, ovat orjien jälkeläisiä – ja he ovat älynneet jotakin siitä, mitä on itsenäisyys.

PS.
Omalle kohdalleni osui hienosti tämänvuotinen itsenäisyyspäivän juhla, sillä missään kohtaa en törmännyt ”kiitoskänniläisiin” (= punaniskoihin, jotka itsenäisyyden kunniaksi vetävät itsensä puhekyvyttömään jurriin kiitos-hupparit päällä ja leijona-kultakäädyt kaulassa). Koko talvisotamässäily jäi vähemmälle, ja myös presidentin bileiden tv-lähetyksestä olin sivukorvalla huomaavinani tämmöistä.