https://www.instagram.com/p/BoC1cSgnsFq/?igshid=1jk5ofgtfeh2x
Seuraan levottomin mielin syksyn merkkejä. Opin jollakin tavalla vanhemmiltani vuosien saatossa kasvavan arkuuden ankaria Lapin talvia kohtaan. Vaikka tiedänkin, että kylmään vuodenaikaamme kuuluvat omat ilonaiheensa, tuntuu lämpimän kesän päättävä viileys surulliselta. Silti tuulessa lentäviä ruskan lehtiä katsoessa mielen täyttää myös kiitollisuus.
Kaunis kesä aurinkoisine ilmoineen jää mukavina muistoina mieleen. Saimme runsaan hillasadon, mustikkaa ja puolukkaakin tuntui löytyvän. Kovasti pelätty koronapandemia ei vielä keväällä eikä kesälläkään levinnyt Itä-Lappiin. Rukoilemme, että myös jatkossa selviäisimme tästä vakavasta uhasta.
Syksy riisuu luonnon vehreyden. Se opettaa luopumisen salattua viisautta. On elämäntaitoa jättää pois kaikki turha ja pitää kiinni elämän tärkeimmistä asioista. Iltojen pimetessä tuntuu hyvältä tulla sisälle lämpimään, kokoontua yhteisen pöydän ja kynttilöiden äärelle.
Kun hiukan mietimme, löytyy paljonkin kiitoksen aihetta. Siitä seuraa tyytyväinen ja levollinen mieli. Elämän mielekkyys löytyy haasteidenkin keskellä. Raamattu kehottaa meitä kiitollisuuteen. Samaan ohjaavat lukuisat kansanviisaudet.
Profeetta Jesajan kirjassa tähdennetään Jumalan kiittämisen ja ylistämisen tärkeyttä: ”Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle.” (Jes. 24: 14-16)
Jopa hautajaisten kaltaisessa surujuhlassa tilaisuuden päättävä kiitosvirsi voi olla kaikkein vapauttavin ja lohduttavin. Kaikesta huolimatta päällimmäiseksi jää ”suruilo”, haikeansuloisten muistojen kukkaseppele, joka ei kuihdu ja katoa, vaan säilyy värikkäänä. Samalla katseet kääntyvät kohti iankaikkista, katoamatonta kotia.
Jumalalta saamme elämämme, Vapahtajan Herran Jeesuksen käsiin tuomme sen korjattavaksi, ja Pyhän Hengen opastukseen luotamme täällä ajassa. Syvältä sydämestä nouseva ylistys on inhimillinen kiitos suurelle Jumalalle. Hän ei sitä tarvitse, mutta me tarvitsemme, jotta osaisimme elää ja iloita.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Kun ihmisellä on ilo Herrassa, runsas satokin on siunaus parhaimmillaan. Ilman Jeesusta meillä ei ole mitään, mikä mielemme tyydyttää, kuin ehkä hetkeksi, vt. Ps. 37:3 ja 4.
Snl. 15:15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
Eli, kaikki päivät voivat olla ilo korkeimmillaan tai ainainen kärsimys, riippumatta käsinkosketeltavasta onnesta, onnistumisesta.
Kiitos
Werner,
Onko tuo, sana, tunne vai tila?
Käsittääkseni blogisti puhuu meidän sisäisestä tilasta?
Sanoisimpa, että kysymys on sisäinen tila, minkä Jumalan Henki saa ihmisessä aikaan.
Kiitollisuus on kaikkien hyveiden äiti.
Tänään kiitän seurakuntamme nuorisotyöstä ja siitä, että varajäsenenä pääsen huomiseen valtuuston kokoukseen. Kiitän tästä Kotimaa 24 mahdollisuudesta. Kiitän miesten raamattupiiristä tänä iltana ja sen vetäjästä. Kiitän monista ystävistä, joiden kanssa saa kulkea yhteistä matkaa ja verkostoista, joita samalla syntyy. Kiitän monista toimintamahdollisuuksista ja kutsuista niihin. Kiitän niistä, jotka kritisoivat uskoa näissä keskusteluissa. Kiitän siitä, että Jumalan Henki tänään muistutti siitä, että kiinnitän liikaa huomiota moninaisiin puuhailuihini ja tyytyväisyyteeni siihen, että saan aikaan jotain. Kiitän viikonlopun miesten leiristä ja sinne tulevista miehistä. Kiitän Jumalaa siitä, että on valtavan paljon kiitoksen aiheita.