Tanska on merkittävä sikatalousmaa, jossa on yli 4500 sikalaa. Yhteensä Tanskassa on noin 19 miljoonaa sikaa. Tanska, joka on hieno luterilainen maa, on merkittävä sianlihan viejämää. Tanskalainen kinkku on maailmankuulu. Tanska on sianlihan tuottajamaista maailmasta samanveroinen kuin Uusi-Seelanti lammasmaana. Sikaa viedään yli 4,5 miljardin euron edestä vuosittain.
Eniten tanskalaiset vievät sikaa Saksaan, Englantiin, Puolaan ja Italiaan, mutta myös hirveitä määriä Kiinaan ja Japaniin ja Venäjälle.
Sikaa viedään enemmän kuin kasvatetaan: toisin sanoen sitä myös tuodaan rajusti. Joka vuosi Tanskassa teurastetaan sikoja sama määrä ja vähän enemmän kuin niitä itse asiassa on sikaloissa.
Tanska on yksi maailman edistyneimpiä sikatuotantomaita. Se on kehittänyt erilaisia robottijärjestelmiä, jotka helpottavat sikafarmareita, jotka pitävät yllä tuhansien sikojen sikaloita. Sikatalous työllistää Tanskassa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alku- ja lopputuotannon työntekijöitä kohden Tanskassa on yli 1200 sikaa.
Sikopaimenilla riittää puuhaa. Viitisen vuotta sitten oikeutta eläimille -aktivistit nostivat esiin – vähän niin kuin Suomessakin – Tanskan sikaloitten ongelmia. Eläimet olivat ruhjoutuneita ahtaissa oloissa, poikivia emakkoja liian ahtaissa karsinoissa. Tehotuotannolla on hinta, jota maksavat kuluttaja ja sika ja kaikki siltä väliltä. Tanska on kuitenkin tiedostanut ongelman, ja epäkohtiin on puututtu.
Nyt Tanska kielsi halal- ja kosher-teurastukset. Sikoihin näitä teurastusmuotoja ei nähdäkseni ole sovellettu. Suhteutettuna tanskalaiseen sikatuotantoon olisin ihan ite mielessä arvellut, ettei halal ja kosher voi olla niin suuren haloon ja jeesustelun väärti.
”− Ihmisoikeussopimuksissa ja -teoriassa oletetaan, että oikeudet kuuluvat psyykkisesti terveille ihmisille, ja siksi on määritelty, että ihmisen tulee saada pitää omat mielipiteensä ja uskomuksensa ilman, että muut pyrkivät niitä muuttamaan.”
Minullekin jäi hieman epäselväksi uutisen viesti, mutta yllä olevaan lainaukseen viitaten olisi hyvä huolehtia, että myös ns. terveet ihmiset saavat pitää omat mielipiteensä ja uskomuksensa ilman, että muut pyrkivät niitä muuttamaan. Viittaan, esim. viimeaikaiseen jankutukseen avioliiton määrittelyn muuttamistarpeesta ja siihen, että saako jatkossa olla sitä mieltä, että avioliitto on vain miehen ja naisen keskenään solmima liitto ja jos on tätä mieltä ja opettaa niin, niin saako olla vapaa sanktioista.
Ps. Naapurimaissa on esimerkkejä siitä, että valtion kanssa eri mieltä olevat on leimattu mielisairaiksi harhaisiksi ja heidät on lähetetty uudelleen koulutukseen eli aivopesuun. Ts. terveistä on väkisin tehty sairaita.
Jännästi yhdistit psykoosipotilaiden uskonnonvapauden avioliittolakiin;) Tuo, mitä nimität ”jankutukseksi avioliiton määrittelyn muuttamistarpeesta”, on itse asiassa lakialoite ja siihen liittyvät perustelut.
Olet ilmeisesti huolissasi mielipiteenvapaudesta, mikä tässä (avioliittolain) yhteydessä on outo huoli. Mielipiteenvapauteen ei voida avioliittolakia muuttamalla Suomessa kajota. Jos et usko minua, kysy muilta.
Itse artikkelista täytyy minunkin todeta, etten oikein tavoittanut mistä oli kyse.
Yhden munkin löytö oli paikallinen ilmiö. Samalla munkki loi yhden jakaantummista kristinuskon muodoista ja hylkäsi yhtenäisen kirkon opetuksen. Suuri hypetys, ja oman egon korostus, laajat ristiriidat ja keskinäiset kahnaukset värittivät munkin toimintaa. Asiallinen ja oikea kritiikki toki tunnustetaan, vaikka lapsi meni pesuveden mukana. Teologin löytö ei ollut mikään löytö, se oli jo olemassa monien munkkien kirjoituksissa ja kirkon elävässä elämässä.
Katolisen ero syntyi useasta syystä Lutheriin katsoen. Yksi syy oli myös perisyntioppi mistä enemmän ei haluta puhua. Rippikäsityskin sai uutta sisältöä Lutherilla. Calvinin ja Zwinglin todistukset ovat asiaa tänäkin päivänä.
Katolisilla Uskon takaajana on Oikea Kirkko osallistuvat jäsenensä nykyään miten ripin osallisuuteen. Protestantit katsoivat Oikeaan Uskoon minkä vain Jumala Yksin voi antaa.
Edellisestä seuraa Oikean Uskon haaste Luterilaisille jolloin meilläkään ei tarvinne ihmetellä Jumalanpalvelusaktiivisuuden perään.
30.tä vuotisesta sodasta voin muistella lisää kunhan kirjan huomaan. Toinen puoli kirjasta käsitteli Buurisotaa mikä sekin ajassa sattuu hyvin. Loppui muuten kesällä 1922.
Englantilaiset muuten eka kertaa asiassa käyttivät dum dum luoteja. Ja niin, oli siellä myös pohjoismaalaisia siirtomaaherruutta vastustamassa, ja yksi Heistä Sant Helenan jälkeen selvisi Suomeen asti. Monet kirjan ovat varmasti lukeneetkin.
Kirkkovuoden aikaan liittyen pitää kysyä miten Sovintouhrin muistaminen aikanaan vaati viattomien karitsojen runsasta tappamista.
Menivätkö eläimet ravinnoksi, vaan oliko tappamisella vain uhraamisen mieli jolloin palattiin aikaa sitten eläneisiin riitteihin mysteereissä, ja niiden uskotuissa vaikutuksissa hyvän tekemiseen ymmärryksessä ja samalla palvonnassa.
Pekka Veli, näin on. Jos Jumala ei vanhurskauta jumalatonta, kenelläkään ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua. Ylpeys ja omavanhurskaus istuu ihmisessä tiukassa.
Kun opetuslapset tajusivat Jumalan riman olevan niin korkealla, että sinne ei hurskainkaan ihminen yletä, ihmettelivät he ja kysyivät Jeesukselta kuinka kukaan voi sitten ylipäätään pelastua. Siihen Jeesus vastasi että ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
Tämän tajuamiseen, oman yrityksemme mahdottomuuden ymmärtämiseen ja myöntämiseen Jumalan mittapuun edessä, Jumala haluaa meitä johdattaa, jotta voisimme ottaa vastaan evankeliumin Kristuksesta ja iloita siitä ja päästä Jumalan lapsiksi.
Ihmeelliseen paradoksiin Jumala on meidät Riitta kutsunut. Hän kuljettaa meitä monen kärsimyksen läpi. Tässä omassa kärsimyksen suossa moni hengellinen tosiasia avautuu aivan uudella ja raikkaalla tavalla. Se toivo johon meidät on kutsuttu on valtaisa ilon lähde. Juuri suuremmiman hädän ja murheen keskellä saamme kääntää katseemme iankkaisen elämän toivoon, jonka Jumala Pojasaan lahjoitaa kelvottomalle ja jopa jumalattomalle. Se tuottaa niin valtavan ilon ja riemun että leikkausarvet meinaa revetä.
Kiitos Sami kommentista. Raadollista munkin elämä on, eikä siinä suhteessa sen kummempaa, erityisempää, ku Lutherilla. Ei hän mitään uutta tietenkään keksinyt, jota ei aiemmin oltu noteerattu.
Munkin elämä on täynnä pahuutta ja ilkeyttä, omahyväisyyttä ja surkeaa räpiköintiä läpi tämän maailman. Opin tänään sen miksi Paavali kirjoitti: ” kuolema on minulle voitto”.
Paavali sai tajuta saman, mitä määkin. Hänenkin oma minä pullisteli ja lakkamatta kävi hegellistä sotaa Paavalin sisimmässä. Sen sodan voiton hän näki saavuttavansa kuolemassa.
Sama voitto oli munkin mielessä silloin, kun kuulin lääkäriltä sairastuneeni vakavasti.Tajusin silloin että nyt pääsen perille, Mun minä jää tappiolle.
Nyt kun sain jo jatkoaikaa leikkausen muodossa niin tuo voitto siirtyi hiukan tuonnemaksi. Odotus tuon voiton saavuttamiseen ei sentään kadonnut. Vasta sitten olen saavuttanut päämääräni, kun pääsen eroon tästä vanhasta ihmisestä eli omasta rakkaasta minästä. Lutherin oma minä oli varmasti hänen raskain taakkansa. Niin kuin jokaisen hurskaan taistelijan, joka näkee oman minänsä pahimpana esteenä ja vaarana voittopalkinnon saamiselle..
Pekka Veli, oma minä ja oma tahto voivat palvella Jumalaa, kun ne palvelevat Jumalaa eivät ne ole esteenä Jumalan palvelemiselle, ja käskyjen täyttämiselle, päinvastoin. Asia riippuu siitä, kenen palvelukseen annamme ruumiimme, tahtomme, sielumme. Ihminen ei ole siis ytimeltään paha, jos näin olisi emme voisi saavuttaa pelastusta, emmekä ikinä pelastua. Olisimme samassa tilassa kuin langenneet enkelit, vailla katumuksen mahdollisuutta.
Olen varmaankin antautunut Jumalalle jo monta kertaa, mutta ei se ole koskaan tuottanut toivomaani tulosta. Aina se oman itsekäs minä on pysynyt mukana. En vain ole sitä onnistunut ravistelemaan pois. Eikä ne yritykset tuota sitä iloa ja riemua, joka tulee siitä, että voin tunnustaa kaiken ja olla Jumalan edessä suurena armahdettuna syntisenä. Täysin kelvottomana ja uskon kautta omistan täydellisen kelvollisuuden Jeesuksen kalliissa sovituksessa. Joten kun olen suuri syntinen ja olen saanut suuren armon, niin siitä sanan mukaisesti seuraa suuri rakkaus Jumalaan.
Juuri näin. Jeesus sanoi: joka on saanut paljon anteeksi, hän rakastaa myös paljon.
Tässä on juuri se ydin. Kun ihminen tajuaa Jumalan pyhyyden edessä miten paljon hän on rikkonut Jumalaa vastaan ja että hän ei voi itseään auttaa, koska ei hänellä ole voimaa eikä kykyä täyttää Jumalan lakia, vaan hän tarvitsee toisen avun nimittäin Jeesuksen Kristuksen, sovittajan ja välimiehen, joka on täyttänyt lain, silloin hän tarttuu Jumalan Kristuksessa tarjoamaan sovitukseen ja armoon. Kristuksesta tulee hänelle rakas ja yhä rakkaampi.
Pekka Veli, näyttää siltä, että kuitenkin kadut syntejä ja haluaisit olla parempi, haluat siis pyrkiä ideaaliin ja täyttää Jumalan käskyjä, joten en näe tuossa mitään ongelmaa. Jumalalle antautuminen on joka päiväistä, joka hetkistä, koko elämän jatkuva prosessi. Näin Jumalan kuva kirkastuu meissä.
Riitta, ei kukaan kristitty ajattele, että hänellä olisi kykyä itse täyttää Jumalan käskyjä, saatikka voimaa. Ihminen ei kuitenkaan ole tahdoton, vaan kristitty Riitta tahtoo, tahtoo ja omalla tahdolla tahtoo. Omilla jaloilla hän menee kirkkoon jne… kristitty ei ole tahdoton, kykenemätön, vaan Jumalan armon avulla hän tekee yhteistyötä pelastuakseen pahasta maailman ajasta.
Sami, no tuossahan tuo tulikin selvästi esiin, että sinun mielestäsi ihminen hyvyytensä voimin, siis omin voimin, saavuttaa pelastuksensa. Kaikki siis ihmisen omista voimista ja kyvyistä kiinni.
Jumalalla saatikka Jeesuksella Kristuksella Vapahtajalla ja syntiemme sovittajalla ei ole tässä ajatysmallissa mitään merkitystä, armosta nyt puhumattakaan. Todella erikoinen käsitys.
Riitta, olet informoitu väärin, jos todella noin ajattelet.
Luostarissaan pari riviä on melkoista vähänttelyä, kun tuo professori piti noina vuosina noin kuuden puhelinluettelollisen verran luentosarjoa niistä teksteistä. Pelkästään omat konseptit veivät puolisen tuhatta sivua.
Juuri vuosisatojen aikana on syntynyt, tai rakennettu , ajatus yksittäisestä munkista kammiossaan tai tornin vessassa. Ajatus äkillisestä tornikokemuksesta on sittemmin tutkimuksessa saatettu kyseenalaiseksi. Toki sillekin löytyy vielä kannattajia, mutta kyse on enemminkin tekstien valossa progressiosta, jonka olennaiset elementit, kuten ajatus armosta, vanhurskaudesta ja uskosta Jumalan vuodattamina kilvoittelullla hankitun ominaisuuden sijaan, löytyvät jo Lutherin varhaisimmista reunamerkinnöistä. Niissä on kyse paluusta keskiaikaisen aristoteelisen skolastiikan ohi aitoaugustinolaisempaan lähempänä Petrus Lombardusta olevaan teologiaan, kuten augustinolaismunkille sopii.
Ilmari K. En lainkaan vähättele vaan kiteytän samaa löytöä, jonka itse olen omassa tutkistelussani tehnyt.
Jumala antoi minun löytää sen mistä minun kohdallani on kyse siinä, että Jumala vanhurskautaa minut,- jumalattoman ja syntisen.
Se tuotaa loputtomasti iloa,iloa, iloa ja rauhaa, sekä saa aikaan rakkautta Taivaalliseen isään ja hänen poikaansa, sekä heidän hyvään tahtoonsa minua ja kaikkia kohtaan.
Uskon tehneeni täsmälleen saman löydön, kuin Luther. Sillä siinä on se Jumalan voima konkreettisesti minun silmieni edessä. Voima joka saa minut liikkelle ja muuttaa synnin turmelemaa olemustani. Näyttäen yhä syvemmin sen miten mitätön olen kaikilla hengellisillä mittareilla ja miten ihana on Jeesus.
Lutherin elämään tod. näk. suuresti vaikuttanen ystävän Alexin äkillistä kuolemaa on etenkin luterilaisuudessa aivan liian vähän tutkittu
Sami Paajanen:”” ei kukaan kristitty ajattele, että hänellä olisi kykyä itse täyttää Jumalan käskyjä,””
Et taida pitää minua kristittynä, olenhan tääläkin jo monta kertaa tuonut esille että uudestisyntyneillä kristityillä on voima voittaa kaikki kiusaukset ja synnit, Pyhä Henki.
Lupaahan Jumala antaa voiman kaikkiin kiusauksiin niin ettei ne ole yli voimien.
Pekka Veli, ymmärrän täysin mitä tarkoitat tuolla löydöllä, koska itse olen saanut löytää sen saman.
Uskon, että monesti käy niin, että ihminen tulee kääntymykseen, hän tulee uskoon. Hän alkaa elää uskovaisen elämää ja yrittää ryhdistäytyä, mutta huomaa kuitenkin itsessään, että hän tekee edelleen syntiä. Hän huomaa ettei hän olekaan oikeastaan muuttunut sen kummemmaksi. Room. 7:21 sanoin: ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni.”
Hän huomaa edelleen lankeavansa samoihin synteihin kuin aiemminkin. Aikansa ”lain alla” taivallettuaan, hän lopulta saa tulla Jumalan armosta kohtaamaan ristiinnaulitun Kristuksen ja sitten vasta aukeaa se mitä kristinusko on. Ihminen ymmärtää ettei hänellä ole mitään tarjottavaa Jumalalle. Ei mitään kykyjä, ei mitään voimaa tulla paremmaksi, vaikka kuinka uskovainen onkin omasta mielestään.
Kun ihminen turvautuu yksin ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen, hänen sovitustyöhönsä, Jumala lukee tämän turvautumisen vanhurskaudeksi ja lahjoittaa ihmiselle uskon, joka kirkastaa Jeesuksen sovitustyön suuruutta hänelle. Sillä itsessäänhän ihmisellä ei ole mitään, millä sovittaa itseään. Näin aukeaa sana: ”Vanhurskas elää uskosta”. Kristus alkaa elää uskovassa, ja luo uuttaa elämää. Alkaa vaellus Hengessä.
Uskovasta tulee nyt Jumalan lapsi, jonka sydämessä alkaa orastaa rakkaus Vapahtajaan, joka on kärsinyt ristinkuoleman ja maksanut kaiken velan hänen puolestaan. Sydämen täyttää rauha ja ilo.