Tänään tapaninpäivänä nautimme vielä viimeistä päivää joulusta ja siirrymme sitten pikkuhiljaa arkeen ennen uuden vuoden juhlia.
Lapsuudessa tapaninpäivä oli yksi joulun parhaista päivistä; silloin ei enää ollut ”virallista” jouluohjelmaa, eikä pakollista ”joulukäyttäytymistä”, sai keskittyä kavereiden kanssa olemiseen ja niinpä pelasimme usein jääkiekkoa.
Tapaninpäivän merkitystä ei varmaan monikaan tiedä kuin ehkä pintapuolisesti. Alunperin Tapaninpäivä oli ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä eli kyseessä on aika vakava päivä.
Raamatussa kerrotaan, että Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Ja taas kerran kansan vanhemmat ja lainopettajat saatiin uskomaan, että Stefanos herjasi Moosesta ja Jumalaa. Vääristä todistajista ei taaskaan ollut pulaa. Heitä löytyy aina paikalle pyytämättäkin.
Stefanos suolasi terävästi vastustajansa sanoillaan ja muistutti, että profeettoja on aina vainottu ja tapettu. Sekös sai tuomitsijat raivon partaalle ja kiristelemään hampaitaan.
Stefanos raahattiin kaupungin ulkopuolelle ja kivitettiin julmasti. Hän näki taivaan avautuneena ja Ihmisen Pojan seisomassa Jumalan oikealla puolella.
Viimeisenä rukouksena ennen nukkumistaan pois, Stefanos pyysi, että ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!”
Meille suomalaisille kristityille ajatus marttyyriydestä on kaukainen ja vieras asia, sillä keskellämme ei ketään tapeta uskonsa tähden. Kuitenkin kristittyjä kuolee jatkuvasti marttyyreina maailmalla.
Ja mikä sitten yhdistää nykyajan kristityt marttyyrit Stefanokseen, on anteeksiantamus. Tämän päivän Lähi-idässä kristittyjen marttyyrien anteeksiantamus nousee vahvana todistuksena yli vihan ja väkivallan.
Nuori kristitty tyttö teki kuolemaa Irakin Mosulissa. ISIS oli kiduttanut häntä pahasti ja hän kärsi pahoista palovammoista. Viimeisenä pyyntönä ennen kuolemaansa tyttö pyysi äitiään antamaan anteeksi kiduttajilleen.
Toinen tyttö Mosulista sanoi kansainväliselle uutiskanavalle antavansa anteeksi ISIS taistelijoille sen takia, kun Jeesus opetti; ”rakastakaa toinen toistanne niin kuin minä olen teitä rakastanut. Tämä on se mitä meidän tulee oppia; Anteeksiantamusta.”
Tapaninpäivän vahva opetus lienee meille juuri anteeksiantamuksessa sillä marttyyrien veri on kautta vuosisatojen huutanut anteeksiantamusta. Ja se, jos mikä, on ollut kristillisen todistuksen vahva sanoma laupeuden ohella.
Hyvää Tapaninpäivää! Eläköön anteeksiantamus keskellämme vahvana niin hyvinä kuin heikkoina hetkinä.
Kieltämättä väkivallan ihannointiin liittyvä marttyyriys on aina kyseenalaista. Nykyajan marttyyrit kuolevat anteeksiantamus huulillaan ja rakkaus sanoissaan.