Nyt kun otsikoissa on taas Lempäälän kiusaamistapaus, niin pari huomioonotettavaa asiaa koskien sitä ja tuhansia muita vastaavia tapauksia vl-liikkeen lähihistoriassa*.
Lempäälän kiusaamistapauksen selvittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää varsinkin uhrin, hänen omaistensa ja tukijoittensa, kuin myös koko Lempäälän ry:n kannalta. Kaikki osapuolet hyötyisivät, että asiat selvitettäisiin ja sitä ei enää tarvitsisi spekuloida.
Mutta yhtä tärkeää olisi miettiä aivot kuumina vl-liikkeen piirissä sitä, että osataanko siellä selvittää oikein mitään asioita ilman henkimaailman sarvipäitä, ihan vain asiat asioina? Usein vl-soplakat kulkevat seuraavanlaista latua.
Joku sanoo totuuden tai jonkun eriävän mielipiteen jostakin asiasta.
Joku kertoo omasta todellisesta kokemuksestaan, joka ei ole liikkeelle eduksi.
Joku tavantallaaja oikaisee ”väärää” ihmistä hänen puheissaan, teoissaan tai käsityksissään.
Joku ihminen kokee tulleensa kiusatuksi uskonystävien taholta ja haluaa itselleen oikeutta.
—> Hänet halutaan vaientaa.
Tavallaan kaikki sellaiset asiat, mitkä mielletään yhteisön kannalta epäedullisiksi, mitkä sotivat, liikkeen normistoa, yksimielisyyden ja rakkauden ilmapiiriä vastaan tai illuusiota siitä, halutaan vaieta. Yksilö, joka aiheuttaa ”repimistä” halullaan keskustella jostakin asiasta tai puolustaa itseään kun on tullut väärin kohdelluksi, halutaan hiljaiseksi. Häntä syytetään uskovaisten vikomisesta, anteeksiantamattomuudesta, repimisestä, seurakunnan rakkauden rikkomisesta ja lopuksi kruununa: Jumalan valtakuntaa vastaan nousemisesta.
Kaikissa ihmisporukoissa kultapossukerhoista uskonyhteisöihin, tulee ihan varmasti eteen tilanteita, joita joudutaan selvittelemään ja varmasti useimmat asiat selviävät ihan järkiperäisen selvittelyn avulla, asiat asioina. Vl-liikkeessä raskauttavan asiana selvittelyssä on tuo yksimielisyyden trauma, jota liike on sairastanut vähintään 60-70-luvulta lähtien.
Kun et ole yksimielinen seurakunnan kanssa, olet joutunut uskossasi haaksirikkoon ja kyse voi olla ihan puhtaasti käytännönasiasta, kahvinkeittimen koosta, ostetaanko ry:lle uusi uuni vai ei tai sitten sanot ääneesi uskovaisten käyvän konserteissa. Eli liikkeestä puuttuu sellainen terve itsensä ilmaisun mahdollisuus. Yksimielisyyden illuusiota pidetään yllä vaikka henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, jos sitten joku takanapäin tai mielessään jupiseekin jotain asiaa vastaan, hän voi pyytää jupinoitaan ja vääriä valvomisia anteeksi puolisoltaan tai joltakin uskonystävältään. Jos olet oikein uskomassa, et jupise mitään asiaa vastaan, mitä liikkeen piirissä tapahtuu ja jos jupiset, pyydät ne anteeksi tai muuten voit olla kohta ulkopuolella Jumalan valtakunnan ja sieltä ei noin vain sormia napsauttamalla tulla takaisin.
Tämän Lempäälän tapauksen yhteydessä moni on puhunut siitä, että juttu olisi pitänyt selvittää ry:llä, eikä tehdä asiasta julkista ja varsinkaan rikosilmoitusta. Näin on kyllä yritettykin, mutta tulokselta 100-0, jossa uhri on saanut otsaansa vainoharhaisen leiman ja jota hän ei voi luonnollisestikaan omalle kohdalleen hyväksyä. Ihmettelen jokaista kristittyä, joka voisi tällaisen asian hyväksyä hänen kohdalleen.
Minusta olisi parempi, että niin kauan kuin vl-liikkeessä vallitsee 70-luvun hoitokokousten selvittämisen malli, siellä ei selvitetä ainoatakaan asiaa, ei tulitikkuaskin kokoistakaan, muuten tulee romahduksia, lähes ruumiita tai jopa ruumiita, kuten on hirvittävällä murheella todettava. Joidenkin tällaisten selvittelyjen, neuvonpitojen, hoitokokousten – rakkaalla lapsella on monta nimeä – seuraamuksena on ollut itsemurha.
Eli jotain on mennyt näissä ikävissä tapauksissa pahasti pieleen, kun hoidettava ei olekaan saanut uskonystäviltään tarvittavaa apua ahdistukseensa. Näissä tapauksissa on vaikea jälkeenpäin mennä todistamaan hoitokokouksen yhteyttä itsemurhaan, mutta kuolleen läheiset ovat tienneet kertoa, että juuri hoitokokous ja siihen liittyvät asiat ovat uhria ahdistaneet. Muutaman tapauksen olen kuullut, jossa itsemurha on tapahtunut heti hoitokokouksen jälkeen tai seuraavana yönä. Ja päälle päätteeksi on kielletty omaisia tekemästä asiasta rikosilmoitusta.
Ole siis tietoinen armas lukijani, että jos liityt/teet parannuksen vl-liikkeeseen, sinne ei välttämättä lain koura ylety, siellä on yhteisön maine ja illuusio seurakunnan rakkaudesta tärkeämpi kuin yksilön terveys ja hyvinvointi ja siellä ei voi koskaan olla niin, että yksilö voisi olla oikeassa.
Mutta voit löytää sieltä myös maanpäällisen Onnelan. Varsinkin jos sinulla ei ole elämässäsi omia toiveita, tykkäät, että sinulle kerrotaan kaikki ne asiat, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, alistut mielelläsi synnytysrumbaan tai sinkkuuteen ja osallistut ahkerasti ja hymyssä suin ry:n talkootyöhön.
Liikkeen nurja puoli ja 70-luvun kurinpidollinen mentaliteetti voi tulla vastaan tosi yllättävästikin aivan kuin puun takaa ja silloin viedään miestä kuin ajopuuta kuohuvassa ja pelottavassa koskessa. Noh, voihan tuon kaiken ottaa vastaan suurena haasteenakin 🙂 Eipähän ole elämä tylsää 🙂
*Muokattu väärinkäsitysten välttämiseksi.
Näin näissä piireissä käy, kuin edellä on kuvattu.
Lempäälän tapauksessa eräänä lauantai kokousteltiin pitkään ja päästiin sopuun asioista ja siitä miten se seurakunnalle ilmoitetaan.
Yö oli pitkä sunnuntaihin ja ilmeisesti jonkun pokka ei kestänyt olla väärässä, vaan piti ilmoitus seurakunnalle (Lempäälän rauhanyhdistyksen väelle) muuttaa ja tehdä uhrista syyllinen.
Pienestä oli kiinni rauha ja rakkaus. Ehkä vain yksi hlö ei kestänyt olla pieni ja voivansa joskus erehtyä, oma kunnia???.. nyt sitten pitää Poliisin tutkia asiaa.
Koko yhteisö pelkää, kuka joutuvansa itse seuraavaksi vastaavaan tilanteeseen, joku pelkää, että joutuu ihan itse päättämään puolesta tai vastaan, moni kulkee ohi ja sulkee silmänsä eikä kuuntele ja ajattelee tuskan, häpeän ja kiusaamisen itsestään poistuvan, joku vaan haluaa uskoa ja siten poissulkee tapahtuneen, joku säälii uhria salaa, harvat vain uskaltaa tukea uhria saati vierailla heillä.
Kari, kiitos kun uskalsit tulla kommentoimaan, vaikka sinua on mun blogiin kommentoimisesta aiemmin nuhdeltu Nuhtelija ilmeisesti ajatteli, että ei ole väärin lukea mun blogia, mutta on väärin kirjoittaa siihen
Valitettavan tutun kuuloista monessa yhteisössä … Kyseenalaistaja on hajaannuksen aiheuttaja, vaikka menetelmät itsessään olisivat kyseenalaisia ja kritiikki aiheellista. Liian usein hengellisissä kuvioissa myös erilaiset toimintatavat, näkökulmat ja ihmisten luonteiden erilaisuus ohitetaan leimaamalla kaikki paradigmasta poikkeava ’vihollisen vastustuksena’. …
Totta tuo Vuokon mainitsema jatkuva huonommuuden tunteessa eläminen ja sillä riepottelu. Pahimmillaan se lamauttaa ihmisen kokonaan, niin että tilanteelle ei voi nähdä pakotietä eikä mitään toivon ja muutoksen mahdollisuutta. Ei erityisen kristillinen elämänasenne!
Toinen juttu on sitten, miten paljon vl-liikkeessä näyttää olevan vielä niitä itsessään vahvoja ja päteviä, jotka eivät tuosta alemmuuden-ja huonoudentunteesta kärsi. Ehkä he osaavat olla kyseenalaistamatta sääntöjä ja ainakin painaa kysymykset niin tiukasti sisälleen, että energia säästyy ulkoiselle onnistumiselle. En tiedä, oman kokemukseni mukaan kyseessä on pitkälti kovien arvojen liike, jossa ei hengelliselle pohdinnalle ja etsinnälle ole tilaa.
>>>Esimerkiksi oikeuslaitoskin on ollut ihan varmasti Raamatun aikaan ihan erilainen kuin nyt ja siinä valossa ymmärtää hyvin tuon Paavalin neuvon ratkoa itse riitatilanteet.>>> Vuokko Ilola
Ei kai Paavalin pointti ollut oikeuslaitoksen kelvollisuudessa. Kaiketi se Rooman valtakunnassa oli ihan vertailukelpoinen omamme kanssa.
Minä ajattelen, että kysymys on siitä, mitä kristillinen rakkaus ja anteeksiantaminen on. Haastaa nyt uskonveli tai -sisar leivättömän pöydän ääreen, miten se natsaa yhteen anteeksiantamisen kanssa, josta Jeesus antoi neuvon Pietarin sitä kysyessä?
Häpeähän se kristitylle on, sellainen anteeksiantamattomuus, on tuona aikana varmaankin ajateltu.
Jorma Ojala, rohkenen vahvasti epäillä yhtäläisyysmerkkien vetämistä 2000-luvun Suomen ja antiikin Rooman oikeuslaitoksien välille.
Tuskinpa tapakulttuuritkaan ovat suoraan verrannollisia; kiusaamiseen ja perättömiin lausumiin ei välttämättä ollut aivan samanlainen suhtautuminen kuin nykyään.
Täällä on moneen kertaan todettu, että kaikki mahdolliset keinot Lempäälän asian selvittämiseksi ilman viranomaisia on käytetty. Neuvotteluissa paikalla ollut henkilö kertoo, että sopu oli jo syntynyt mutta joku halusi ylpeyttään sittenkin tehdä uhrista syyllisen.
Tämä on tilanne niillä tiedoilla, mitä tällä hetkellä on käytettävissä. En voi ymmärtää vaatimusta ”anteeksiantamisesta” tilanteessa, jossa uhrista yritetään väkisin tehdä syyllinen. Se ei olisi anteeksiantamista vaan valheeseen suostumista ja pahalle periksi antamista. Joku kohtuus kohtuuttomuudessakin. Miten voidaan vaatia antamaan anteeksi sellaiselle, joka tietoisesti valehtelee ja vääristelee, kieltää tekonsa ja kieltäytyy pyytämästä anteeksi?
En voi tietää kuinka tarkasti edellä sanomani sopii ko. tilanteeseen, mutta nuo periaateet pätevät mielestäni joka tapauksessa yleiselläkin tasolla.
Sama ”anteeksiantamisen” logiikka on toiminut niin vl-liikkeen kuin katolisen kirkonkin kohdalla myös suhtautumisessa pedofiliaan: yhteisön etu jyrää yksilön; tärkeää ei ole se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.
Kiitos Panu, just noin on asia.
Uhri nimenomaan halusi heti alkuun selvitettävän asianosaisten kesken rakkauden hengessä, miksi hänestä levitellään valheita ja hänet leimattiin sillä perusteella vikojaksi, seurakunnan rakkauden rikkojaksi.
Sitten juttu vietiin UHRIN TAHTOMATTA seurakunnan eteen käsiteltäväksi. Siinä hommassa ei merkannu mitään uhrin raskaus, synnytys ja pieni vauva, kun miehet mustissa alkoivat häntä riepottelemaan. Koko homma on ollut järjenköyhyyttä, varsinkin kun missään vaiheessa vastapuolis ei ole pystynyt esittämään mitään rikkeitä/syntiä uhrin kontolle. Jossakin vaiheessa repästiin omaksi valheelliseksi tueksi ”salaisuus” uhrista, jota ei kuulema voinut kertoa.
Uhri ei liioin ole mikään räyhäävä persoona, tasan kaikkea muuta, tulette vielä huomaamaan asian jossakin tv-ohjelmassa, näin ainakin uskon tapahtuvan, että siihen se johtaa, ellei sitten asiaa saada muutoin selvitetyksi.
Se, että uhrista levitettiin lopulta vainoharhaisuuden leimaa, on todistettavissa monelta eri taholta. Nyt jos ajattelee, että kyseessä OLISI OLLUT vainoharhoista kärsivä henkilö, VIELÄ SUUREMMALLA SYYLLÄ ASIAA OLISI PITÄNYT HOITAA IHAN MUULLA TAVALLA KUIN SEURAKUNNAN EDESSÄ RYÖPYTTÄMÄLLÄ.
Eli jos et Jorma vielä ymmärtänyt, tarkennan. Uhri halusi asiaa selvitettävän rakkaudellisessa hengessä niiden ihmisten kesken, joita asia koskee. Hänen syvästä tahdostaan, pelosta ja hätääntyneistä vetoomuksista huolimatta, asia vietiin seurakunnan eteen reposteltavaksi ja sen jälkeen hän ajautui itsemurhayritykseen, josta hänet onneksi saatiin pelastettua.
Voin sanoa Jorma, että nainen on kaikista haavoittuvimmillaan ja heikoimmillaan juuri raskauden aikaan, synnytyksen jälkeen ja pienen vauvan kanssa ja tämän asian luulisi ymmärtävän jokaisen. Ei tarvitse olla kyse hyvinvointivaltioiden ihmisistä, että tällaisessa vaiheessa olevaa äitiä enempikin suojellaan, kuin pistetään hirvittävään rankkaan prosessiin vauvoineen päivineen.
Vaikka uhri olisi vienyt sen tuhannen jakkaran johonkin kokoukseen, josta häntä alkuun syytettiin ja joku vastaava toinen tuulesta temmattu syytös mukaanlukien, jutussa ei olisi sittenkään järjenhäivää. Se ei ollut uhrin syy, että asia vietiin seurakunnan eteen ja tässä tulee esiin se vl-liikkeen kauhistus: EI OIKEASTI TAJUTA SITÄ VAHINKOA, MITÄ TÄLLAINEN JULKINEN LYNKKAUS IHMISELLE TARKOITTAA. Tai sitten pienen seurakuntalaisen hyvinvointi on kuin kärpäsenkakka ry:iden päättävien ihmisten mielestä.
Nyt voi joku sanoa mulle, etten voi puhua asiasta, kun en tiedä siitä kaikkea. En tavallaan voikkaan, mutta oikeuslaitos ois voinut. Mutta jotkut asiat ovat tasan tarkkaan kaikkien tiedossa, juuri ne, jotka tekevät uhrin lynkkaajista mielestäni syyllisiä nykyiseen asianlaitaan.
1) Juttu vietiin seurakunnan eteen, vaikka uhri vastusteli sitä ja hän oli odotuksen, synnytyksen ja pienen vauvan äitinä todella haavoittuvassa tilassa.
2) Uhrista sai levitellä jos minkämoisia valheita.
3) Lopulta kun juttu alkoi selviämään ja monet kävivät ihan kaulasta pitäen itkien pyytämässä uhrilta anteeksi perättömiä puheitaan ja uhri iloitsi vilpittömästä syntyneestä tilanteesta, yksi ihminen sai muuttaa asioitten kulun täysin päinvastaiseksi, kenenkään -joitakin yksittäisiä ihmisiä lukuunottamatta- puuttumatta asiaan. Ko. kokouksessa olleiden kaikkien ihmisten olisi pitänyt tässä vaiheessa mennä uhrin tueksi, vieläkään se ei ole myöhäistä, olkaa rohkeita, rehellisiä ja kuunnelkaa sydäntänne asiassa.
4) Vainoharhaisen diagnoosin levittäminen ympäriinsä. Uhri ei ole tällaista diagnoosia missään vaiheessa saanut itselleen lääkäriltä, väite on täysin perätön. Eikä muutenkaan kenenkään kohdalla ole oikein tällaisia juttuja levitellä.
Herra Ojalan edustamaan ajattelutapaan törmää valitettavasti kerta toisensa jälkeen. Uhrille ei ole teon selvittelyvaiheessa sijaa, vaan kaikki huomio keskittyy rikoksen tekijään. Anteeksiantaminen ja pahan tekijälle uuden mahdollisuuden suominen on hyvä asia, mutta jossain vaiheessa tuo ajattelu on lähtenyt kasvamaan kieroon. En näe siinä hänen mainostamaansa kristillistä rakkautta, vaan jotain aivan muuta. Tai jos se todella sitä on, niin toivonpa totisesti, että itse säästyn sellaisen rakkauden kokemiselta.
Jormalta:
”Minä ajattelen, että kysymys on siitä, mitä kristillinen rakkaus ja anteeksiantaminen on.”
Sun on vaikea ymmärtää näitä vl-juttuja, kun sulla ei ole kokemusta. Yritän kuitenkin selvittää.
Jos nyt ajateltaisiin, että Aippa, Kaaleppi, Kertrud ja Hemmo levittelevät Hertasta valheita ympäriinsä seurakunnassa, jonka seuraamuksena Hertta laitetaan pois kahvitusryhmästä. Hertta tuosta hätääntyy ja haluaa asialle selvyyttä. Hän kyselee asianosaisilta, miksi hänestä levitellään perättömyyksiä. Hän kysyy sitä myös henkilöltä, joka ilmoittaa kahviryhmästä erottamisesta.
Hertta on ihan valmis antamaan anteeksi valhepuheet tässäkin vaiheessa jo, siitä EI ole kyse. Mutta kun valhepuheet eivät tavallaan merkkaa koko asiassa mitään, vain se merkkaa, että Hertta ON NOSTANUT KOKO ASIAN ESIIN. Hänen olisi pitänyt hyväksyä valhepuheet kakistelematta ja antaa ne anteeksi, vaikka niitä kukaan ei ollut tässä vaiheessa edes myöntänyt ja pyytänyt anteeksi.
Tässä Hertan hommassa ry:n valtaapitävien mielestä oli pahinta se, että Hertta halusi selvyyttä asialle, ei se, mitä hänestä puhuttiin.
Kyseessä on tasan sama ilmiö, mikä narsistisen ihmisen kohdalla: narsisti ei ole pahoillaan omista pahoista teoistaan, jotka hän myöntääkin, vaan siitä, että hänestä puhutaan pahaa ja pahanpuhuminen on tasan sitä, että kerrotaan, mitä narsisti on itse tehnyt, eli ei keksitä mitään hänen päänsä menoksi.
Tämä on niin tuttu kuvio vl-liikkeessä. Se, ei ole mitään, mitä pahaa joku aiheuttaa jollekkin ihmiselle, mutta se on paha, että uhri kertoo kokemastaan vääryydestä ja haluaa itselleen oikeutta. Tämä on niin käsittämätön asia! Ihan sama, mikä hoitokokousten suhteenkin: se ei ole niinkään paha, mitä silloin tapahtui ja kuinka ihmiset kärsivät, mutta SE ON PAHA, JOS NIITÄ KÄRSIMYKSIÄ MUISTELEE SYDÄN RIEKALEINA.
Kysynkin, voiko yhteisöstä sanoa, että se on narsistinen, kun sen toimintamallit ja asioiden käsittely on niin samanlainen kuin yksittäisellä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä ihmisellä?
Vielä selvennän, jotta ymmärrätte, mistä on kyse.
Valhe, pahanpuhuminen, ilkeys ja kiusaaminen voidaan tunkkasta Yksittäisten ylilyöntien, Lankeemusten, Inhimillisen erhdyksen mappiin tai piikkiin, mutta tällaisten asioitten esille nostaminen koetaan yhteisön yksimielisyyttä ja rakkautta rikkovaksi asiaksi/toiminnaksi. Tällainen vääryyksien esille nostaja halutaan hiljaiseksi, hinnalla millä hyvänsä.
Karrikoituna. Seurakunnassa tapahtuu murha. Se ei niinkään, mutta se, että asia halutaan selvitettävän, se on paha, joka sitä haluaa, hänen suunsa tukkoon ja äkkiä.
Olen niin kirkasotsainen, että kuvittelen monen lempääläläisen luulleen ja luulevan, että kun he puolustavat vallitsevia oloja, he puolustavat totuutta ja oikeutta. Ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Tähän perustuu vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä oleva potentiaali pahuuteen.
Minusta näyttää siltä, että tietoiseksi tuleminen on vaikeaa sen vuoksi, koska ihanteena on hengellinen ja moraalinen alaikäisyys, lapsenkaltaisuus, pienen paikalla oleminen, kuuliaisuus. Niille, jotka pysyvät kuuliaisina, jotka eivät ole tietoisia, on varattu paikka kunniassa. Tästä syystä niin monen ihmisen on vaikea kasvaa aikuiseksi ja samanaikaisesti pysytellä yhteisössä.