Nyt kun otsikoissa on taas Lempäälän kiusaamistapaus, niin pari huomioonotettavaa asiaa koskien sitä ja tuhansia muita vastaavia tapauksia vl-liikkeen lähihistoriassa*.
Lempäälän kiusaamistapauksen selvittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää varsinkin uhrin, hänen omaistensa ja tukijoittensa, kuin myös koko Lempäälän ry:n kannalta. Kaikki osapuolet hyötyisivät, että asiat selvitettäisiin ja sitä ei enää tarvitsisi spekuloida.
Mutta yhtä tärkeää olisi miettiä aivot kuumina vl-liikkeen piirissä sitä, että osataanko siellä selvittää oikein mitään asioita ilman henkimaailman sarvipäitä, ihan vain asiat asioina? Usein vl-soplakat kulkevat seuraavanlaista latua.
Joku sanoo totuuden tai jonkun eriävän mielipiteen jostakin asiasta.
Joku kertoo omasta todellisesta kokemuksestaan, joka ei ole liikkeelle eduksi.
Joku tavantallaaja oikaisee ”väärää” ihmistä hänen puheissaan, teoissaan tai käsityksissään.
Joku ihminen kokee tulleensa kiusatuksi uskonystävien taholta ja haluaa itselleen oikeutta.
—> Hänet halutaan vaientaa.
Tavallaan kaikki sellaiset asiat, mitkä mielletään yhteisön kannalta epäedullisiksi, mitkä sotivat, liikkeen normistoa, yksimielisyyden ja rakkauden ilmapiiriä vastaan tai illuusiota siitä, halutaan vaieta. Yksilö, joka aiheuttaa ”repimistä” halullaan keskustella jostakin asiasta tai puolustaa itseään kun on tullut väärin kohdelluksi, halutaan hiljaiseksi. Häntä syytetään uskovaisten vikomisesta, anteeksiantamattomuudesta, repimisestä, seurakunnan rakkauden rikkomisesta ja lopuksi kruununa: Jumalan valtakuntaa vastaan nousemisesta.
Kaikissa ihmisporukoissa kultapossukerhoista uskonyhteisöihin, tulee ihan varmasti eteen tilanteita, joita joudutaan selvittelemään ja varmasti useimmat asiat selviävät ihan järkiperäisen selvittelyn avulla, asiat asioina. Vl-liikkeessä raskauttavan asiana selvittelyssä on tuo yksimielisyyden trauma, jota liike on sairastanut vähintään 60-70-luvulta lähtien.
Kun et ole yksimielinen seurakunnan kanssa, olet joutunut uskossasi haaksirikkoon ja kyse voi olla ihan puhtaasti käytännönasiasta, kahvinkeittimen koosta, ostetaanko ry:lle uusi uuni vai ei tai sitten sanot ääneesi uskovaisten käyvän konserteissa. Eli liikkeestä puuttuu sellainen terve itsensä ilmaisun mahdollisuus. Yksimielisyyden illuusiota pidetään yllä vaikka henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, jos sitten joku takanapäin tai mielessään jupiseekin jotain asiaa vastaan, hän voi pyytää jupinoitaan ja vääriä valvomisia anteeksi puolisoltaan tai joltakin uskonystävältään. Jos olet oikein uskomassa, et jupise mitään asiaa vastaan, mitä liikkeen piirissä tapahtuu ja jos jupiset, pyydät ne anteeksi tai muuten voit olla kohta ulkopuolella Jumalan valtakunnan ja sieltä ei noin vain sormia napsauttamalla tulla takaisin.
Tämän Lempäälän tapauksen yhteydessä moni on puhunut siitä, että juttu olisi pitänyt selvittää ry:llä, eikä tehdä asiasta julkista ja varsinkaan rikosilmoitusta. Näin on kyllä yritettykin, mutta tulokselta 100-0, jossa uhri on saanut otsaansa vainoharhaisen leiman ja jota hän ei voi luonnollisestikaan omalle kohdalleen hyväksyä. Ihmettelen jokaista kristittyä, joka voisi tällaisen asian hyväksyä hänen kohdalleen.
Minusta olisi parempi, että niin kauan kuin vl-liikkeessä vallitsee 70-luvun hoitokokousten selvittämisen malli, siellä ei selvitetä ainoatakaan asiaa, ei tulitikkuaskin kokoistakaan, muuten tulee romahduksia, lähes ruumiita tai jopa ruumiita, kuten on hirvittävällä murheella todettava. Joidenkin tällaisten selvittelyjen, neuvonpitojen, hoitokokousten – rakkaalla lapsella on monta nimeä – seuraamuksena on ollut itsemurha.
Eli jotain on mennyt näissä ikävissä tapauksissa pahasti pieleen, kun hoidettava ei olekaan saanut uskonystäviltään tarvittavaa apua ahdistukseensa. Näissä tapauksissa on vaikea jälkeenpäin mennä todistamaan hoitokokouksen yhteyttä itsemurhaan, mutta kuolleen läheiset ovat tienneet kertoa, että juuri hoitokokous ja siihen liittyvät asiat ovat uhria ahdistaneet. Muutaman tapauksen olen kuullut, jossa itsemurha on tapahtunut heti hoitokokouksen jälkeen tai seuraavana yönä. Ja päälle päätteeksi on kielletty omaisia tekemästä asiasta rikosilmoitusta.
Ole siis tietoinen armas lukijani, että jos liityt/teet parannuksen vl-liikkeeseen, sinne ei välttämättä lain koura ylety, siellä on yhteisön maine ja illuusio seurakunnan rakkaudesta tärkeämpi kuin yksilön terveys ja hyvinvointi ja siellä ei voi koskaan olla niin, että yksilö voisi olla oikeassa.
Mutta voit löytää sieltä myös maanpäällisen Onnelan. Varsinkin jos sinulla ei ole elämässäsi omia toiveita, tykkäät, että sinulle kerrotaan kaikki ne asiat, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, alistut mielelläsi synnytysrumbaan tai sinkkuuteen ja osallistut ahkerasti ja hymyssä suin ry:n talkootyöhön.
Liikkeen nurja puoli ja 70-luvun kurinpidollinen mentaliteetti voi tulla vastaan tosi yllättävästikin aivan kuin puun takaa ja silloin viedään miestä kuin ajopuuta kuohuvassa ja pelottavassa koskessa. Noh, voihan tuon kaiken ottaa vastaan suurena haasteenakin 🙂 Eipähän ole elämä tylsää 🙂
*Muokattu väärinkäsitysten välttämiseksi.
Jos vaatimuksena on symbioottinen suhde liikkeeseen(”seurakuntaäiti” tms), moraalinen tai emotionaalinen täysi-ikäisyys (itsenäisyys) ei helpolla ole mahdollista, se vaatisi vähän etäisyyttä, jopa ajoittaista irtiottoa.
Kari-Matti, juuri tuota prosessia niin moni käy kivuliaasti läpi. Tuota ristiriitaa käsitellään myös monessa SRK:n nuortenkirjassa: itsenäistyäkö vai pysyäkö kuuliaisena hengelliselle auktoriteetille? Noissa kirjoissa edellinen edustaa epävarmuutta, tuntemattomuutta ja pahaa, jälkimmäinen pysyvyyttä, turvallisuutta ja hyvää. Tämän näkökulman tarkoitus on vahvistaa ja tukea yhteisön maailmankuvaa, jonka pohjana on jako kahteen, lampaisiin ja vuohiin, meihin ja muihin. Todellisuudelle se ei tietenkään tee oikeutta.
Rakkaat ystävät ja lukijat. Väärinkäsitysten välttämiseksi tarkennan aloitustani.
Kun puhun tuossa alussa näin:
”Nyt kun otsikoissa on taas Lempäälän kiusaamistapaus, niin pari huomioonotettavaa asiaa koskien sitä ja tuhansia muita vastaavia tapauksia vl-liikkeessä.”
en tarkoita, että nyt olisi meneillään tuhansia vastaavia tapauksia vl-liikkeessä, vaan tarkoitan vl-liikkeen lähihistoriassa tapahtuneita soplakoita. Ja vastaavalla en tarkoita just samanlaista tapausta, vaan sellaista, jossa on samanlainen kuvio. Siis luen soplakoihin mukaan 70-luvun hoitokokouksetkin, joissa oli sama mentaliteetti kuin nykyäänkin, että yksilön on vaikea, miltei mahdoton puolustaa itseään vääryyksiä vastaan yhteisössä.
Pahoittelen, pyydän anteeksi, kun olen huolimattomuuksissani aiheuttanut ihan aiheellista paheksuntaa ja ärtymystä ihmisissä. Kelpaako se lievennykseksi, että kirjoitin merkinnän kuumeessa, jonka kourissa nytkin olen?
Topi Linjama:
Näin se menee. Sanoisin omana näkemyksenäni vieläkin selkeämmin, että ihmisen on mahdotonta kasvaa aikuiseksi ja samanaikaisesti pysytellä yhteisössä.
Tunnen Lempäälän tapausta vain sen verran kuin siitä on julkisuudessa ollut, mutta sen perusteella tapaus näyttäisi täyttävän yhteisön toimintaan kuuluvan hoitokokouskäytännön tunnusmerkit. Kysehän näissä aina on ollut yhteisön ”silmäätekevien” vallankäytöstä yksittäistä ihmistä kohtaan ja ehdottoman kuuliaisuuden vaatiminen yhteisön auktoriteeteille ja sisäiselle elämäntapanormistolle. Pahinta tässä kaikessa on mielestäni, että SRK -lestadiolaisuuden elämäntapanormisto ”höpösynteineen” ei perustu Raamattuun.
Herra Ojalan edustamaan ajattelutapaan törmää valitettavasti kerta toisensa jälkeen. (Petri Ristimäki)
Mikähän se ajattelutapa mahtanee olla?’
”Rakasta lähimmäistäsi”, oletan.
Minäkin törmään usein Herra Ristimäen edustamaan ajattelutapaan, johon kuuluu asiantuntemattomuus ja ennakkoluuloisuus.
Minä en ole sanaakaan kirjoittanut mistään Lempäälästä, vaan
siitä, mitä Paavali sanoo.
Olen surullinen, joskaan en yllättynyt arvon herran asiantuntemattomuudesta sen suhteen, mitä kristilliset hyveet edustavat.
Olen nimittäin todennut, että niihin kuuluu antee ksiantaminen, ja sitä juuri Paavali mielestäni ohjeessaan ajattelee. Mutta, tapelkaa minun puolestani….
Lempäälänkin jäsenien olisi hyvä hakea luettavaksi Hellsten T Virtahepo olohuoneessa. Tietty kaikkienkin.
Siinä kerrotaan miten jokin vaikea asia yritetään piilottaa maton alle. Asia vaan paisuu, vaikka sitä kuinka kielletään ja lopulta se on se hepo siellä olohuoneessa.
Tässä tapauksessa voisi ajatella Tuhlaajapojan vertausta ja miettiä miksi niin monet menevät uhrin ohi…
Mitä Jeesus tahtoi opettaa tuolla??? Pitääkö kääntää pää poispäin, sulkea korvat, jättää uhri makaamaan vaivoihinsa?? Mitä mieltä kansalaiset tästä—
Lempäälässä Laupiaan Samarialaisen kohtalo: Palkaksi saa RY:n taholta paljon pahaa, uhka erottamisesta, voimallinen puhuttelu tulossa, väki kieltää sinut, ei puhu sinulle, ei käy kylässä, ikäviä takanapuheita ja lopulta olet ehkä itse seuraavana uhrina?
Rauha ja Rakkaus teidän keskellänne vallitkoon ja siitä Jlan valtakunta tunnetaan… eikö????
Olen edelleen sitä mieltä, että roomalainen oikeusjärjestelmä oli niin kehittynyt, että sen luuloteltu kehittymättömyys joidenkin tämän palstan viisaiden mielessä e i o l l u t syy Paavalin seurakunnalle antamaan neuvoon.
Syynä oli kristillisen rakkauden ja anteeksiantamisen näkökulma.
Kun Vuokko kirjoittaa:
”en tarkoita, että nyt olisi meneillään tuhansia vastaavia tapauksia vl-liikkeessä, vaan tarkoitan vl-liikkeen lähihistoriassa tapahtuneita soplakoita. Ja vastaavalla en tarkoita just samanlaista tapausta, vaan sellaista, jossa on samanlainen kuvio. Siis luen soplakoihin mukaan 70-luvun hoitokokouksetkin, joissa oli sama mentaliteetti kuin nykyäänkin, että yksilön on vaikea, miltei mahdoton puolustaa itseään vääryyksiä vastaan yhteisössä.”
Tämä on totista totta ja raaimmillaan tuolloin -70 luvun lopulla. Olen puhunut rauhanyhdistyksen hoitokokouksista radiossa ja kirjoittanut niistä. Miten kirkko toimi silloin ja nyt – ei mitenkään! Minun enoni, silloin noin 80 vuotta vanha otti yhteyttä kirjeitse Oulun piispaan, että olisi saanut kirkolta apua, sillä hänen vaimonsa sai sydäninfarktin yöllisissä ry:n kuulusteluissa – heidät erotettiin ja sanottiin, että heidän synnit pidätetään, eikä anneta anteeksi – piispa ei vastannut kirjeeseen.
Hoitokokousten seurauksena naapurini joutui mielisairaalaan, samoin minun kaksi sisartani. Tämä ei kuitenkaan hätkäyttänyt ry:n hoitajia, eli he entistä innokkaampana jatkoivat uskovien alistamista. Tiedä myös muutaman itsemurhaan johtaneita tapauksia. Voin täysin yhtyä Vuokon kirjoitukseen, että mentaliteetti ja käytäntö näyttävät pysyneen ihan samana myös Lempäälässä, kuin oli tuolloin 1978 jolloin minut ja vaimoni erotettiin. Tämä ei edes riittänyt, vaan erotettiin minun vanha äitinikin, ilmeisesti kostoksi, koska en yhtään älynnyt, että meissä oli vääriä henkiä.
Laitan tähän loppuun linkin kirjoitukseeni. Lukekaa, niin näette, ettei taito alistaa uskovia ole mihinkään kadonnut.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1630382
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2027627
Herra Ojala kirjoitti: ”Olen surullinen, joskaan en yllättynyt arvon herran asiantuntemattomuudesta sen suhteen, mitä kristilliset hyveet edustavat.”
Johtunee eroista arvoissamme, että sinä tulet surulliseksi minun asiantuntemattomuudestani ja minä taas tulen surulliseksi siitä, ettet soisi kristittyjen keskinäisen henkisen terrorin uhreille mahdollisuutta saada oikeutta ja ääntään kuuluville. Näin me ihmiset eroamme toisistamme. Kuka on milläkin asialla.
”Olen nimittäin todennut, että niihin kuuluu antee ksiantaminen, ja sitä juuri Paavali mielestäni ohjeessaan ajattelee. Mutta, tapelkaa minun puolestani….”
No niin, nyt ovat kiusatut kristityt saaneet Herra Ojalalta luvan hakea oikeutta kärsimilleen vääryyksille. Tämä on ilon päivä.
Heino: ”Lukekaa, niin näette, ettei taito alistaa uskovia ole mihinkään kadonnut”.
Olet kyllä joutunut kovia kestämään.. EIKÄ tietenkään SRK tai paikalliset katso olevansa velvollisia Anteeksi pyytämään ihan julkisestikin vääräksi myönnetystä teosta.
Varmaan sama tilanne Lempäälässä. Tekevät niin kuin SRK on opettanut, anteeksi ei tarvi pyytää… SRK:lle riittää näiden asioiden pahoittelu, ei ajatustakaan, että korjaisivat virheitään ja ihan näitä nimeltä mainittavia syntejä. KARMEAA.
Jos 70-luvulla olisi mennyt seurakunnan eteen pelkästään pahoittelemaan, niin ulos olisi potkaistu ja siihen paikkaan kirottu.
Eräs veli kertoi, ettei tuntenut mitään kososlaista henkeä, niin SRK:n veli hänelle rakkaasti neuvoi, että ”Kyllä sinunkin olisi hyvää tuosta tehdä parannus” ja hän teki työtä käskettyä.. Itsekin tein nuorena tuosta parannusta, kun kaikki muutkin kaverit teki ja pelotti niin kamalasti se Helvetti, jolla uhkailtiin. Nuorimmat pojat olivat ulkona kiipeilemässä puissa ja heidät komennettiin parannuksen tekoon. No, he tulivat alas puista ja tekivät parannuksen ja kiipesivät taas.
JA VAltakunnasssa kaikki oli hyvin??
Vieläkin itkettää ulosheitettyjen kavereiden puolesta. He eivät tunteneet mitään kososlaista, eivät tehneet parannusta tyhjästä ja nyt vääräksi opiksi tunnustetusta, joten heidät potkaistiin ulos.
Miten SRK voisi näitä asioita hyvittää??? Ainakin he saisivat uhrin aseman, eikä syyllisen ja joku voisi vielä toipua henkisesti.
Nyt SRK:lla on vellit housuissa ja koittavat vaan kieltää kaiken. Eivät ainakaan nöyrry pyytämään, opettamiensa oppien mukaan, anteeksi. Jotkut oikein kehuvat kokousten siunauksellisuutta. Varmaan saatiin kansa alistettua ja hiljaiseksi ja kukaan ei uskaltanut epäillä mitään tai ketään.
Niin montako itsemurhaa ym on SRK:n ja paikallisten johtokuntien harteilla??? Osaavatko pyytää anteeksi?? NO, ei tietenkään.